Perhejuhlaan kutsuttiin vain toinen

Minun mielestäni aikuisten on kyllä osattava käyttäytyä sen verran, että vaikka ihmiset eroavat ja muodostavat uusia parisuhteita, niin kyetään olemaan niissä juhlissa asiallisesti. Varsinkin niissä omien lasten juhlissa . Kun on erottu, on erottu ja sillä se. Tottakai niillä vanhemmilla on oikeus uusiin kumppaneihin. Asia on toki eri, jos lapsi esimerkiksi ei itse halua jommankumman vanhempansa uutta puolisoa mukaan kutsua, niin sitä pitää kunnioittaa, mutta siis kyllä pääsääntöisesti aikuisen tulee osata moisen yläpuolella olla.

Mikä perhejuhla?

En koskaan osallistu miehen suvun juhliin. Ei he ole minun sukuani.

Monitahoinen juttu, kuten asiat yleensäkin. Jos ero ja/tai uusi kumppani on tuore, olisi mahdollisesti sivistynyttä mennä perhejuhliin ilman häntä. Sen sijaan, jos kuvitellaan vaikkapa, että juhlakalun vanhemmat ovat eronneet ja heistä toinen on ollut jo pitkään yhdessä toisen kanssa ja on avo- tai avioliitto kyseessä, on ainoa oikea tapa kutsua molemmat: sekä vanhempi, että tämän uusi kumppani.

Aikuisten ihmisten on osattava laittaa juhlien ajaksi kaunansa syrjään ja jos itsestään tietää, ettei siihen pysty, on jäätävä kemuista pois.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä vastauksia minusta. Ensimmäiseksi tämän eronneen pariskunnan pitäisi katsoa peiliin ja miettiä omaa aiempaa käytöstään, koska mitä ilmeisimmin läheiset pelkäävät etteivät he osaa käyttäytyä jos tulevat puolisoineen paikalle. Väitän, että useimmissa tapauksissa tämä on ihan aiheellinen pelko.

Ja niille sankareille jotka käskevät katkaisemaan välit kutsujaan. Oletteko ajatelleet, että monissa uusperheissä näiden valintojen edessä on nimenomaan pariskunnan yhteiset lapset. Ihanko totta teistä on kohtuullista pistää välit poikki omaan lapseen vain siksi, että hän kehtasi röyhkeästi toivoa perheriidatonta juhlapäivää?

Meillä ei ainakaan ole kyse mistään käytöstapojen puutteesta, vaan siitä, että miehen lasten äiti ei voi sietää minua, eikä tulisi itse lastensa juhliin, jos lapset minut kutsuisivat. Pidämme yleensä aina jotkut "omat varjokemut",  ennen tai jälkeen virallisten juhlien. Lapset aina pahoittelevat minulle äitiään, mutta minä rakastan näitä lapsia(tai jo aikuisia) ja ymmärrän todella hyvin millaisen tulen välissä ovat!

Syyt minun vihaamiselleni ovat hieman hämärän peitossa, koska olen aina toiminut lasten parhaaksi, enkä ole koskaan sotkeutunut mihinkään lasten asioihin, vaan mieheni ja lastensa äiti on saanut ne aina keskenään hoitaa. Ainoa syy jonka koskaan olemme kuulleet, on ollut se että minun tultua kuvioihin(kun erosta oli 4 vuotta) ei mies ole enää tehnyt kaikkea juuri kuin entinen vaimo määrää. Minä ja mieheni taas sanoisimme että mies ihan itse kasvatti omat pallinsa, kun pääsi eron jälkeen jaloilleen, eikä asia iity minuun mitenkään.

Ymmärrän tuon vain toisen kutsumisen joissain tapauksissa. Tuo kummien kutsuminen oli ihan hyvä esimerkki. Miksi kutsua kummien puolisoita, joita ei tunne, kun ei heillä ole mitään yhteyttä lapseen.

Ja itse olen ollut myös rippijuhlissa, missä puolison kutsuminen aiheutti sitten sen, että puoliso otti mukaansa myös lapsikatraansa. Ja niin kerrostaloasunnossa oli rippijuhlia viettämässä ja tilanahtautta lisäämässä ihmisiä, jotka olivat melko vieraita. Ja kun sitten rippijuhlissa vähän muisteltiin rippilapsen elämäntaivalta, niin nämä, jotka eivät rippilasta tunteneet, yrittivät kääntää puhetta johonkin yleismaailmalliseen julkkisjuoruihin. Tuskastutti se tilanne. Miksi tullaan isolla perheellä juhliin, kun ei tunneta, ei kiinnosta eikä edes mahtuisi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Monitahoinen juttu, kuten asiat yleensäkin. Jos ero ja/tai uusi kumppani on tuore, olisi mahdollisesti sivistynyttä mennä perhejuhliin ilman häntä. Sen sijaan, jos kuvitellaan vaikkapa, että juhlakalun vanhemmat ovat eronneet ja heistä toinen on ollut jo pitkään yhdessä toisen kanssa ja on avo- tai avioliitto kyseessä, on ainoa oikea tapa kutsua molemmat: sekä vanhempi, että tämän uusi kumppani.

Aikuisten ihmisten on osattava laittaa juhlien ajaksi kaunansa syrjään ja jos itsestään tietää, ettei siihen pysty, on jäätävä kemuista pois.

Ja sen päivänsankarin mielipiteelläkö voi pyyhkiä peppua? Jos juhlakalun äiti ei kestä olla samoissa juhlissa äitipuolen kanssa, niin hän jää pois, vaikka juhlien järjestäjälle äidin läsnäolo olisi huomattavasti tärkeämpi asia kuin äitipuolen saapuminen?

Ei todella ole tavallista, eikä kuulu hyviin tapoihin.

Meidän suvussa kutsutaan aina molemmat, sekä ex-puolisot kumppaneineen, jos mukana on perheen yhteiset lapset. Myös eksät silloin, kun päivänsankari niin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä vastauksia minusta. Ensimmäiseksi tämän eronneen pariskunnan pitäisi katsoa peiliin ja miettiä omaa aiempaa käytöstään, koska mitä ilmeisimmin läheiset pelkäävät etteivät he osaa käyttäytyä jos tulevat puolisoineen paikalle. Väitän, että useimmissa tapauksissa tämä on ihan aiheellinen pelko.

Ja niille sankareille jotka käskevät katkaisemaan välit kutsujaan. Oletteko ajatelleet, että monissa uusperheissä näiden valintojen edessä on nimenomaan pariskunnan yhteiset lapset. Ihanko totta teistä on kohtuullista pistää välit poikki omaan lapseen vain siksi, että hän kehtasi röyhkeästi toivoa perheriidatonta juhlapäivää?

Meillä ei ainakaan ole kyse mistään käytöstapojen puutteesta, vaan siitä, että miehen lasten äiti ei voi sietää minua, eikä tulisi itse lastensa juhliin, jos lapset minut kutsuisivat. Pidämme yleensä aina jotkut "omat varjokemut",  ennen tai jälkeen virallisten juhlien. Lapset aina pahoittelevat minulle äitiään, mutta minä rakastan näitä lapsia(tai jo aikuisia) ja ymmärrän todella hyvin millaisen tulen välissä ovat!

Syyt minun vihaamiselleni ovat hieman hämärän peitossa, koska olen aina toiminut lasten parhaaksi, enkä ole koskaan sotkeutunut mihinkään lasten asioihin, vaan mieheni ja lastensa äiti on saanut ne aina keskenään hoitaa. Ainoa syy jonka koskaan olemme kuulleet, on ollut se että minun tultua kuvioihin(kun erosta oli 4 vuotta) ei mies ole enää tehnyt kaikkea juuri kuin entinen vaimo määrää. Minä ja mieheni taas sanoisimme että mies ihan itse kasvatti omat pallinsa, kun pääsi eron jälkeen jaloilleen, eikä asia iity minuun mitenkään.

Niin, eli onhan tässä kyse käytöstapojen puutteesta - tässä tapauksessa lasten äidin puolelta. Eli joku tai jotkut uusperhekuvion aikuiset ovat tehneet tilanteen sellaiseksi, ettei kaikkien kutsuminen käy päinsä. Silloin on todellakin turha syyttää sitä kutsujaa ja uhkailla välien katkaisulla, kuten osa täällä uhoaa. Lapselle nämä ovat äärimmäisen hankalia ja stressaavia tilanteita, joihin on vaikea löytää kaikkia miellyttävää ratkaisua. Joidenkin mielestä tietenkin oikea ratkaisu olisi jättää se kiukutteleva äiti kotiin, joka saattaa lapselle tarkoittaa sen oman merkkipäivän pilaamista. Minusta sekin on täysin kohtuuton vaatimus. Ei lapsi ole syyllinen eroon, uusiin puolisoihin tai exien välisiin riitoihin. Ei lapsen tehtävä ole pilata omia rippijuhliaan, valmistujaisiaan tai häitään missään erotuomarin roolissa.

Hatunnosto sinulle siitä, että olet ymmärtänyt sen hankalan välikäden johon lapset on ajettu etkä syytä heitä siitä. Joillakin kirjoittajilla asia ei vaan ymmärrys näytä riittävän yhtä pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Ei todella ole tavallista, eikä kuulu hyviin tapoihin.

Meidän suvussa kutsutaan aina molemmat, sekä ex-puolisot kumppaneineen, jos mukana on perheen yhteiset lapset. Myös eksät silloin, kun päivänsankari niin haluaa.

Mun äiti menee naimisiin, jättäisin menemättä itse jos hän olisi kutsunut minun, mieheni ja lapseni lisäksi minun lapseni isän, eli eksäni. Ei todellakaan ole normaalia kutsua 20 vuotta sitten eronneiden sukulaisten ekspuolisoja joilla ei ole itse juhlakalun kanssa mitään tekemistä. Se on päinvastoin todella moukkamaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monitahoinen juttu, kuten asiat yleensäkin. Jos ero ja/tai uusi kumppani on tuore, olisi mahdollisesti sivistynyttä mennä perhejuhliin ilman häntä. Sen sijaan, jos kuvitellaan vaikkapa, että juhlakalun vanhemmat ovat eronneet ja heistä toinen on ollut jo pitkään yhdessä toisen kanssa ja on avo- tai avioliitto kyseessä, on ainoa oikea tapa kutsua molemmat: sekä vanhempi, että tämän uusi kumppani.

Aikuisten ihmisten on osattava laittaa juhlien ajaksi kaunansa syrjään ja jos itsestään tietää, ettei siihen pysty, on jäätävä kemuista pois.

Ja sen päivänsankarin mielipiteelläkö voi pyyhkiä peppua? Jos juhlakalun äiti ei kestä olla samoissa juhlissa äitipuolen kanssa, niin hän jää pois, vaikka juhlien järjestäjälle äidin läsnäolo olisi huomattavasti tärkeämpi asia kuin äitipuolen saapuminen?

Tästä syystä itse, mieheni "uutena" kumppanina jättäydyn kohteliaasti pois pippaloista, koska lapsille se äidin miellyttäminen ja mukana olo on varmaankin sen verran tärkeää, ja kun itse en loukkaannu, vaan päinvastoin ymmärrän lapsia kahden tulen välissä, niin en tosiaan aio itse olla se toinen "tuli".

Rippijuhlat nyt on aika tyypillinen juttu. Jos kummit on eronneet, eikä rippilapsella ole minkäänlaista yhteyttä kumiensa uusiin puolisoihin - parhaassa tapauksessa ei ole koskaan tavaneetkaan - niin miksi ihmeessä ne puolisot kutsuttaisi rippijuhliin. Tai vaikka kutsuttaisiin, niin miksi haluaisivat mennä? Jos nyt eivät ole olleet tyyliin kymmentä vuotta yhdessä ja perhetuttuja rippilapsen perheen kanssa, jolloin tilanne on tietenkin aivan eri.

Uutena kumppanin voisi itsekin vähän käyttää niitä omia aivoja, eikä loukkaantua kaikesta. Sen vielä ymmärtäisin että appiukon 70v syntymäpäiville ei kutsuttaisi juhlakalun lasta puolisoineen, vaan juhlakalun lapsi ja tämä eksänsä. Se olisi melkoinen kannanotto! Lasten juhlissa tulee sen sijaan miettiä vähän sitä että miten sen lapsen olisi kivointa juhlia. Meillä mieheni lapsi olisi halunnut minut myös syntymäpäivilleen, mutta äitinsä oli imoittanut että synttärit ovat vain "hänen" suvulleen. Lapsi harmitteli tilannetta kovin, koska olisi halunnut isänsä ja minut mukaan juhlaan. Keksin sitten pienen hätävalheen, ja sanoin että ei haittaa, koska minulla olisi muutenkin ollut töitä sinä päivänä, ja sellaisia töitä joita en olisi voinut perua /siirtää. Sen sijaan teimme kakun ja söimme sen, ja annoimme lahjat lapsen virallisena syntymäpäivänä, ja siitä lapsi oli kyllä mielissään, että oikein KAHDET synttärit. Onhan tämä välillä tällaista luovimista!

Jokainen aikuinen kutsukoot juhliinsa kenet huvittaa, mutta esim. minä ja mieheni emme mene _virallisiin_ juhliin joihin toista ei ole kutsuttu, eli häät, juhlalliset syntymäpäivät, jne. Toisin sanoen olemme sellaisia juhlissakävijöitä, jotka tykkäävät käydä tällaisissa juhlissa yhdessä, mikäli tämä ei ole kutsun puolesta mahdollista, niin jätämme menemättä, koska ei tuota viikonloppuvapaata ole muutenkaan liikaa käytettäväksi mahdollisesti kauemmaksi matkustaen, ja yöpyen, vaan mieluummin teemme jotain yhdessä. Viimeksi miehen työkaveri, jota mies ei tunne kuin töiden kautta, kutsui hänet sekalaisen seurakunnan juhliin jossa juhlittiin sekä hänen 30v synttäreitään että uutta kotia. Kutsut oli tarkkaan rajattu niin, että naispuolisten työkavereiden miehet olivat tervetulleita, mutta miespuolisten työkavereiden vaimot ei. Mies oli hyvin hämmentynyt, eikä tajunnut ideaa kutsumisen takana, ja päätti että parempi on olla menemättä noin kummallisen kuuloisiin pippaloihin. Mieheni kiitti kohteliaasti kutsusta, ja pahoitteli olevansa nyt estynyt tulevansa näihin juhliin.

Minut jätettiin kutsumatta, koska olin liian "tuore" miehen suvun juhlaan. Ensin vähän harmitti ja mies koki velvollisuudeksi osallistua. 

Käänsin asian lopulta niin, että minun mielenrauhani ei ole kiinni miehen sukuun sopivuudesta ja jatkossakin järjestän elämääni niin, että olen mukavien ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monitahoinen juttu, kuten asiat yleensäkin. Jos ero ja/tai uusi kumppani on tuore, olisi mahdollisesti sivistynyttä mennä perhejuhliin ilman häntä. Sen sijaan, jos kuvitellaan vaikkapa, että juhlakalun vanhemmat ovat eronneet ja heistä toinen on ollut jo pitkään yhdessä toisen kanssa ja on avo- tai avioliitto kyseessä, on ainoa oikea tapa kutsua molemmat: sekä vanhempi, että tämän uusi kumppani.

Aikuisten ihmisten on osattava laittaa juhlien ajaksi kaunansa syrjään ja jos itsestään tietää, ettei siihen pysty, on jäätävä kemuista pois.

Ja sen päivänsankarin mielipiteelläkö voi pyyhkiä peppua? Jos juhlakalun äiti ei kestä olla samoissa juhlissa äitipuolen kanssa, niin hän jää pois, vaikka juhlien järjestäjälle äidin läsnäolo olisi huomattavasti tärkeämpi asia kuin äitipuolen saapuminen?

Kuten sanottu, asia on monitahoinen, ei lainkaan mustavalkoinen. Elämä ei ole mustavalkoista ja silloin selkeät, joka tilanteeseen sopivat linjanvedot ovat mahdottomia.

Jos puhutaan kirjoittamattomista käytös- ja kohteliaisuussäännöistä, syypää ja loukkaaja nimenomaan kuvailemassasi tilanteessa olisi äiti. Jos hän järjestää juhlakalulle tilanteen, jossa pistää tämän valitsemaan vieraitaan omilla ehdoillaan, tilanne on kestämätön.

Koska käytös- ja kihteliaisuussäännöissä on kyse niin sanotuista rituaaleista, joilla pyritään säilyttämään yhteinen rauha ja sopusointu, niissä ei aina ole järkeä. Vähän kuin karonkkassa, jossa ylimääräiset vastaväittäjät kuuluu kutsua, mutta heidän on kirjoittamattomien tapasääntöjen mukaan kieltäydyttävä kutsusta.

Täten kuvaamassasi tilanteessa juhlakalun tulisi kutsua sekä isä, että tämän avo-/aviopuoliso, mutta myös äiti. Ihanteellisessa tilanteessa äiti ymmärtää, että nyt on kyse lapsesta, ei hänestä ja on järjestämättä kohtausta. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, olisi isän kumppanilta kohteliasta kieltäytyä kutsusta.

Tiedän siinä mielessä, mistä puhun, koska oma äitini on tuollainen kuvailemasi äiti. Minä teinkin aikanani sen linjauksen, että jos äitini ei minua sen vertaa arvosta, että on tulematta juhliini, koska myös rakkaan isäni uusi puoliso on siellä, hänen täytyy sitten tyytyä rääppiäisiin. Äiti valitsi niin ikään linjansa ja tätä nykyä emme ole olleet vuosiin missään tekemisissä.

Mun serkun avovaimolla on lapsi aiemmasta suhteesta, ja kun tämä lapsi pääsi ripille, piti hän kahdet rippijuhlat kahdessa eri paikassa : ensin omassa kodissa äidin sukulaisille, sitten isän luona isän sukulaisille.

Mun mielestä aika outoa toimintaa. Mites sitten jos tämä lapsi menee joskus naimisiin ja pitää häät, järjestääkö hän kahdet häät?

Mun opiskelukaveri lukiosta aikoinaan kertoi, että hänen lakkiaisiin ei ole tulossa hänen isänsä, vaan että he kuulemma juhlistavat sitten lakkiaisia myöhemmin omassa porukassa.

Meillä on varmaan outo suku; olemme exän kanssa olleet samoissa juhlissa ja exällä mukana uusi puoliso. Juttelemme kuin tavan ihmiset ja kukaan ei kärsi olemisestamme. 

Exän sukulainen toi juhliin tullessaan muutamaa viikkoa aiemmin tapaamansa naisen , upea ilmestys. Pidettiin ihan luontevana hänen  juhliin tulo.

Mikä ihme niitä exiä (ilmeisesti enemmän naisia) vaivaa?  Jos on lusikat jaettu ja tavattu uudet kumppanit, niin miksei kestä olla juhlissa yhtaikaa.

Miten sairas pitää naisen olla, jos laittaa omat lapset tukalaan tilanteeseen valikoimaan, keitä juhliin voi tulla eli äiti tai isän uusi puoliso. Jos pilaa omien lastensa juhlat, niin siinä ei tarvitse kenenkään ihmetellä, miksi on ex.

Miksi lasten pitäisi olla huolissaan omien vanhempien käytöksestä eli voiko kutsua häihin/ristiäisiin/synttäreille/rippijuhliin jne. vanhempiensa uusia puolisoita?   Jos välit näihin uusiin ihmisiin on kunnossa ja on tekemisissä muutenkin, pitäisin erittäin loukkaavana jättää kutsumatta. Ainoastaan siksi, ettei oma äiti kestä olla samassa tilassa.  Pidän tuollaista äitiä manipuloivana hirviönä, jos aiheuttaa lapsilleen noin suurta taakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monitahoinen juttu, kuten asiat yleensäkin. Jos ero ja/tai uusi kumppani on tuore, olisi mahdollisesti sivistynyttä mennä perhejuhliin ilman häntä. Sen sijaan, jos kuvitellaan vaikkapa, että juhlakalun vanhemmat ovat eronneet ja heistä toinen on ollut jo pitkään yhdessä toisen kanssa ja on avo- tai avioliitto kyseessä, on ainoa oikea tapa kutsua molemmat: sekä vanhempi, että tämän uusi kumppani.

Aikuisten ihmisten on osattava laittaa juhlien ajaksi kaunansa syrjään ja jos itsestään tietää, ettei siihen pysty, on jäätävä kemuista pois.

Ja sen päivänsankarin mielipiteelläkö voi pyyhkiä peppua? Jos juhlakalun äiti ei kestä olla samoissa juhlissa äitipuolen kanssa, niin hän jää pois, vaikka juhlien järjestäjälle äidin läsnäolo olisi huomattavasti tärkeämpi asia kuin äitipuolen saapuminen?

Kuten sanottu, asia on monitahoinen, ei lainkaan mustavalkoinen. Elämä ei ole mustavalkoista ja silloin selkeät, joka tilanteeseen sopivat linjanvedot ovat mahdottomia.

Jos puhutaan kirjoittamattomista käytös- ja kohteliaisuussäännöistä, syypää ja loukkaaja nimenomaan kuvailemassasi tilanteessa olisi äiti. Jos hän järjestää juhlakalulle tilanteen, jossa pistää tämän valitsemaan vieraitaan omilla ehdoillaan, tilanne on kestämätön.

Koska käytös- ja kihteliaisuussäännöissä on kyse niin sanotuista rituaaleista, joilla pyritään säilyttämään yhteinen rauha ja sopusointu, niissä ei aina ole järkeä. Vähän kuin karonkkassa, jossa ylimääräiset vastaväittäjät kuuluu kutsua, mutta heidän on kirjoittamattomien tapasääntöjen mukaan kieltäydyttävä kutsusta.

Täten kuvaamassasi tilanteessa juhlakalun tulisi kutsua sekä isä, että tämän avo-/aviopuoliso, mutta myös äiti. Ihanteellisessa tilanteessa äiti ymmärtää, että nyt on kyse lapsesta, ei hänestä ja on järjestämättä kohtausta. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, olisi isän kumppanilta kohteliasta kieltäytyä kutsusta.

Tiedän siinä mielessä, mistä puhun, koska oma äitini on tuollainen kuvailemasi äiti. Minä teinkin aikanani sen linjauksen, että jos äitini ei minua sen vertaa arvosta, että on tulematta juhliini, koska myös rakkaan isäni uusi puoliso on siellä, hänen täytyy sitten tyytyä rääppiäisiin. Äiti valitsi niin ikään linjansa ja tätä nykyä emme ole olleet vuosiin missään tekemisissä.

Tuohan on minusta täysin eri asia, jos lapsi itse haluaa katkaista välit äitiinsä. Minä taas koen, että minulla on oikeus läheiseen ihmissuhteeseen äitini kanssa siitä huolimatta, että hän on hoitanut avioeronsa äärimmäisen huonosti. Minusta olisi täysin kohtuutonta vaatia, että minun pitäisi juhlia esimerkiksi häitäni tai lapseni ristiäisiä ilman äitiäni siksi että joku muu osapuoli on mielestään enemmän oikeassa. En minä ole koko avioeroa, uusperhekuviota tai riitoja aiheuttanut eikä minulla ole velvollisuutta elämääni niiden tähden pilata.

Pikkuisen kyllä epäilen oletko oikeasti ollut tuossa lapsen asemassa. Keskityt nimittäin miettimään vaan sitä, kenen syy se on että lapsi on taas kerran ajettu vaikeaan tilanteeseen. Kun voisi lähteä siitä lapsen näkökulmasta. Miten hankalista lähtökohdista päästäisiin siihen, että juhlat ja tunnelma olisivat mahdollisimman vähän pilalla.

Lähdetäänkö juhlat järjestämään lasten toiveesta päättää, ketä tahtovat pyytää, vai määritteleekö äiti listaa- tässä se pointti on. Jos äiti uhkailee jäävänsä pois, kun exällä on uusi nainen, niin onhan se lapsen aika vaikea jättää oma äiti kutsumatta tästä syystä.

Kyllä aikuiset ovat joskus hirviöitä.

Onneksi olen kasvanut ydinperheessä.