Lue keskustelun säännöt.
Perhejuhlaan kutsuttiin vain toinen
Onko tavallistakin, että suvun juhlaan kutsutaan vain toinen pariskunnasta? Uusperheitä ja -liittoja, joissa ei kaikki mahdu samaan tilaan katkerien exien takia.
Miten välit jatkossa eli onko halua olla tekemisissä vai tulehtuuko välitt ikuisesti.
Olemme menossa rippijuhliin, joissa exäni kanssa olemme eronneet vuosia sitten ja uudet puolisot. Tarkoitus on kyllä käyttäytyä, kuten kuuluukin.
Kommentit (95)
Miksi ihmeessä erositte rippijuhlissa?
"Olemme menossa rippijuhliin, joissa exäni kanssa olemme eronneet vuosia sitten"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasten pitäisi olla huolissaan omien vanhempien käytöksestä eli voiko kutsua häihin/ristiäisiin/synttäreille/rippijuhliin jne. vanhempiensa uusia puolisoita? Jos välit näihin uusiin ihmisiin on kunnossa ja on tekemisissä muutenkin, pitäisin erittäin loukkaavana jättää kutsumatta. Ainoastaan siksi, ettei oma äiti kestä olla samassa tilassa. Pidän tuollaista äitiä manipuloivana hirviönä, jos aiheuttaa lapsilleen noin suurta taakkaa.
No niinhän sellainen onkin manipuloiva hirviö, jonka mielestä hänen oikeus hänen omiin tunteisiin menee kaiken muun yli maailmassa, myös omien lasten. SILTI lapset eivät useinkaan halua että heidän juhlistaan tulee kiistakapula ja marttyrilava, ja heidän juhlapäivänsä pilaantuu katkeran ihmisen mustalla mielellä, vaan yrittävät jotenkin kestää. Silloin on hyvä kun on tällaisia nyksiä, jotka väistävät lapsen etu tärkeimpänä mielessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monitahoinen juttu, kuten asiat yleensäkin. Jos ero ja/tai uusi kumppani on tuore, olisi mahdollisesti sivistynyttä mennä perhejuhliin ilman häntä. Sen sijaan, jos kuvitellaan vaikkapa, että juhlakalun vanhemmat ovat eronneet ja heistä toinen on ollut jo pitkään yhdessä toisen kanssa ja on avo- tai avioliitto kyseessä, on ainoa oikea tapa kutsua molemmat: sekä vanhempi, että tämän uusi kumppani.
Aikuisten ihmisten on osattava laittaa juhlien ajaksi kaunansa syrjään ja jos itsestään tietää, ettei siihen pysty, on jäätävä kemuista pois.Ja sen päivänsankarin mielipiteelläkö voi pyyhkiä peppua? Jos juhlakalun äiti ei kestä olla samoissa juhlissa äitipuolen kanssa, niin hän jää pois, vaikka juhlien järjestäjälle äidin läsnäolo olisi huomattavasti tärkeämpi asia kuin äitipuolen saapuminen?
Kuten sanottu, asia on monitahoinen, ei lainkaan mustavalkoinen. Elämä ei ole mustavalkoista ja silloin selkeät, joka tilanteeseen sopivat linjanvedot ovat mahdottomia.
Jos puhutaan kirjoittamattomista käytös- ja kohteliaisuussäännöistä, syypää ja loukkaaja nimenomaan kuvailemassasi tilanteessa olisi äiti. Jos hän järjestää juhlakalulle tilanteen, jossa pistää tämän valitsemaan vieraitaan omilla ehdoillaan, tilanne on kestämätön.
Koska käytös- ja kihteliaisuussäännöissä on kyse niin sanotuista rituaaleista, joilla pyritään säilyttämään yhteinen rauha ja sopusointu, niissä ei aina ole järkeä. Vähän kuin karonkkassa, jossa ylimääräiset vastaväittäjät kuuluu kutsua, mutta heidän on kirjoittamattomien tapasääntöjen mukaan kieltäydyttävä kutsusta.
Täten kuvaamassasi tilanteessa juhlakalun tulisi kutsua sekä isä, että tämän avo-/aviopuoliso, mutta myös äiti. Ihanteellisessa tilanteessa äiti ymmärtää, että nyt on kyse lapsesta, ei hänestä ja on järjestämättä kohtausta. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, olisi isän kumppanilta kohteliasta kieltäytyä kutsusta.Tiedän siinä mielessä, mistä puhun, koska oma äitini on tuollainen kuvailemasi äiti. Minä teinkin aikanani sen linjauksen, että jos äitini ei minua sen vertaa arvosta, että on tulematta juhliini, koska myös rakkaan isäni uusi puoliso on siellä, hänen täytyy sitten tyytyä rääppiäisiin. Äiti valitsi niin ikään linjansa ja tätä nykyä emme ole olleet vuosiin missään tekemisissä.
Sellaista teillä, äitini on minulle huomattavasti tärkeämpi ihminen kuin pettäjäisäni, joten valinta oli selvä ketkä jää kutsumatta.
Vierailija kirjoitti:
Minut jätettiin kutsumatta, koska olin liian "tuore" miehen suvun juhlaan. Ensin vähän harmitti ja mies koki velvollisuudeksi osallistua.
Käänsin asian lopulta niin, että minun mielenrauhani ei ole kiinni miehen sukuun sopivuudesta ja jatkossakin järjestän elämääni niin, että olen mukavien ihmisten kanssa.
Meillä veljen todella tuore naisystävä halusi ehdottomasti mummin 80v-päiville. Naisystävä loukkaantui verisesti siitä, miten veljen exästä juteltiin paljon (kaunista) ja ihasteltiin, miten hyvä on leipomaan ja nämäkin kakut tehnyt ja somasti lapset pukenut ja miten mökilläkin oli kiva käydä, kun Katri oli siellä jne. Ei olisi saatu puhua veljen exästä, kun hän oli paikalla!
Menee välit silloinkin tulehduksiin, jos lapsen isä jää menemättä juhliin, kun ei puolisoa ole pyydetty. Kun nyt se exä ei voi mennä, jos se ja se on paikalla.
Huooh. Onko juhlia pakko järjestää, kun tekee niin paljon paineita. Aina joki suivaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että näissä hankalissa tilanteissa on jo alunperin aikusiten ero ollut kaikkea muuta kuin sopuisa. Jos esim. toinen puolisko pettää ja jättää toisen takia, ja hetikohta pitäisi oman lapsen juhliin kutsua myös se petturin uusi kumppani, niin vain aika moisen itsehillinnän omaava noin voi tehdäkin. Olisihan se hienoa, että aikuiset osaisivat eronsa hoitaa mallikkaasti, mutta eipä se elämässä mene aina niin. Tunnen itse sekä "hyvin" eronneita, että huonosti eronneita ja kyllä niissä "huonosti" hoidetuissa eroissa aika paljon pidempään kaikenlaiset draamat vie aikaa.
Mulla kävi pieni moka omissa kutsuissa, kun toiselta siskolta pyysin miehen mukaan ja toiselta en. Tajusin mokan vasta juhlien jälkeen. Ei asiasta mitään hulabaloota tullut, itse asiassa kutsuttu ei tullut, mutta se, jolle unohdin antaa kutsun, tuli. Olin kaiketi ajatuksissani yhdistänyt, että naimisissa olevat tulee tietenkin yhdessä ja avoparille omat kutsut. Tämä siis tapahtui facen kautta, eikä korteilla.
Mutta niin, jokainen kutsuu kenet haluaa, mokiakin voi tapahtua juurikin sekavien yhdessäolojen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettisin enemmän syytä, miksi ei kutsuta pariskuntaa yhdessä. Myös sitä, miksi kukaan menisi ilman puolisoaan.
Jos minut tai puoliso kutsuttaisi erikseen, ei kumpikaan osallistuisi ja loppuisi kanssakäyminen tuollaisten ihmisten kanssa siihen.
Oikeat ystävät ja läheiset kun eivät alkaisi mitään karsintaa tehdä.
Miksi kukaan menisi ilman puolisoaan? Kuinka läheisriippuvainen oikein pitää olla jos ei yksiin juhliin pysty ilman kumppania menemään? Ei kuulosta mitenkään tervepäiseltä suhteelta.
Jos juhliin kutsutaan muita pariskuntia ja sitten yhdestä pariskunnasta vain toinen niin mitkäpä sulla ois fiilikset tuossa tilanteessa, jos se pois jätetty olisit sinä? "Ihana kumppanin suku, ei haittaa yhtään"?
Olen eri, mutta olisi todella helpottunut, ettei tarvitsisi lähteä sukujuhliin eikä tarvitse keksiä mitään tekosyytä poisjäämiselle.
Vierailija kirjoitti:
Minut jätettiin kutsumatta, koska olin liian "tuore" miehen suvun juhlaan. Ensin vähän harmitti ja mies koki velvollisuudeksi osallistua.
Käänsin asian lopulta niin, että minun mielenrauhani ei ole kiinni miehen sukuun sopivuudesta ja jatkossakin järjestän elämääni niin, että olen mukavien ihmisten kanssa.
Meillä on vastaavasta tilanteesta hiukan riidelty kotona. Uusi kumppani (seurustelua takana vuosi) on nähnyt minun vanhempia noin 5min ajan kun käytiin hänen kanssaan ovelta hakemassa joulupaketteja. Isäni täyttää pyöreitä vuosia, ja kumppani (joka ei asu kanssani) on loukkaanunut siitä että häntä ei ole kutsuttu. Kun kuitenkin seurustelustamme huolimatta on isälleni täysin vieras ihminen. Hänen puoleltaan en ole tavannut ketään sukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juhliin menee tasan ne , ketkä on kutsuttu. Ellei uusia puolisoita ole kutsuttu, niin he eivät sinne mene. On kutsujan ihan oma asia päättää ketä juhliinsa kutsuu. Siitä on ihan turha vetää versoa sieraimeen.
Ei sinne juhliin tarvi sen kutsutunkaan mennä. Parempi jättää väliin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on varmaan outo suku; olemme exän kanssa olleet samoissa juhlissa ja exällä mukana uusi puoliso. Juttelemme kuin tavan ihmiset ja kukaan ei kärsi olemisestamme.
Exän sukulainen toi juhliin tullessaan muutamaa viikkoa aiemmin tapaamansa naisen , upea ilmestys. Pidettiin ihan luontevana hänen juhliin tulo.
Mikä ihme niitä exiä (ilmeisesti enemmän naisia) vaivaa? Jos on lusikat jaettu ja tavattu uudet kumppanit, niin miksei kestä olla juhlissa yhtaikaa.
Miten sairas pitää naisen olla, jos laittaa omat lapset tukalaan tilanteeseen valikoimaan, keitä juhliin voi tulla eli äiti tai isän uusi puoliso. Jos pilaa omien lastensa juhlat, niin siinä ei tarvitse kenenkään ihmetellä, miksi on ex.
Jos asioista (huoltajuudesta ja elatusavusta) riidellään oikeudessa, on hiukan kiusallista joutua pyytämään tätä riitapukaria kotiinsa juhliin, oli ne sitten lapsen juhlat tai kenen tahansa. Tästä syystä rippijuhlat todennäköisesti järjestetään jossain muualla kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pariskunta mitkään siamilaiset kaksoset ole? Miksi pitäisi tunkea kumppanin jonkun sukulaisen juhliin, jos ei kyseistä sukulaista edes tunne?
No siinähän sitä tutustuisi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi pieni moka omissa kutsuissa, kun toiselta siskolta pyysin miehen mukaan ja toiselta en. Tajusin mokan vasta juhlien jälkeen. Ei asiasta mitään hulabaloota tullut, itse asiassa kutsuttu ei tullut, mutta se, jolle unohdin antaa kutsun, tuli. Olin kaiketi ajatuksissani yhdistänyt, että naimisissa olevat tulee tietenkin yhdessä ja avoparille omat kutsut. Tämä siis tapahtui facen kautta, eikä korteilla.
Mutta niin, jokainen kutsuu kenet haluaa, mokiakin voi tapahtua juurikin sekavien yhdessäolojen takia.
Omituinen ajatuksenjuoksu että aviopari tulee tietenkin yhdessä ja avoparille omat kutsut. Minä en näe avo- ja aviopareissa mitään eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavapiirissäni on henkilö, joka vaihtaa puolisoa n. parin vuoden välein. Minä taas en järjestä juhlia kovin usein, joten lähes joka kerta, viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan, hänellä on aina uusi puoliso mukanaan juhlissa. Se on hiukan kiusallista, koska muuten tapaan tätä tuttavaani vain ilman kummankaan puolisoa, lähinnä yhteisen harrastuksen merkeissä. Kutsun juhliin vain tämän tuttavani, mutta hän tulee aina kulloisenkin puolisonsa kanssa. En ole viitsinyt huomauttaa tästä, koska juhlani eivät ole mitään muodollisia päivällisiä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettisin enemmän syytä, miksi ei kutsuta pariskuntaa yhdessä. Myös sitä, miksi kukaan menisi ilman puolisoaan.
Jos minut tai puoliso kutsuttaisi erikseen, ei kumpikaan osallistuisi ja loppuisi kanssakäyminen tuollaisten ihmisten kanssa siihen.
Oikeat ystävät ja läheiset kun eivät alkaisi mitään karsintaa tehdä.
Miksi kukaan menisi ilman puolisoaan? Kuinka läheisriippuvainen oikein pitää olla jos ei yksiin juhliin pysty ilman kumppania menemään? Ei kuulosta mitenkään tervepäiseltä suhteelta.
Jos juhliin kutsutaan muita pariskuntia ja sitten yhdestä pariskunnasta vain toinen niin mitkäpä sulla ois fiilikset tuossa tilanteessa, jos se pois jätetty olisit sinä? "Ihana kumppanin suku, ei haittaa yhtään"?
Meillä ainakin kutsuttiin aina pelkkä mies, ei siis minua, aviovaimoa, miehen suvun juhliin. Koska jonkun on tottakai jäätävä hoitamaan lapsia. Olemme ainoa pariskunta, joilla on lapsia.
Meillä ei osallistuta tuollaisiin juhliin.
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Mun serkun avovaimolla on lapsi aiemmasta suhteesta, ja kun tämä lapsi pääsi ripille, piti hän kahdet rippijuhlat kahdessa eri paikassa : ensin omassa kodissa äidin sukulaisille, sitten isän luona isän sukulaisille.
Mun mielestä aika outoa toimintaa. Mites sitten jos tämä lapsi menee joskus naimisiin ja pitää häät, järjestääkö hän kahdet häät?
Meillä on kaikki sukujuhlat häitä lukuun-ottamatta järjestetty erikseen ja hyvästä syystä. Ei näitä voi ymmärtää, jos omassa lähipiirissä on vaan sopuisia avioeroja. Sitten kun mukana on jo mm. kotirauhan häirintää ja poliisiakin, niin erilliset juhlat alkaa äkkiä näyttämään varsin fiksulta idealta.
Kyllä, ja näistä ei voi aina tietää kaikki.
Meilläkin riitaisa ero ja ex-miehen kaikkialle kertoma tarina on aika muunneltu. Ei ole kertonut vainoamisesta, viestintärauhan rikkomisesta, väkivaltaisuudestaan tai lähestymiskiellosta, aiheettomista lastensuojeluilmoituksista ja kaikesta muusta.. Kyllä siinä sitten minä vaan olen se "hullu" exä.
Samoihin juhliin emme ymmärrettävästi voi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissäni on henkilö, joka vaihtaa puolisoa n. parin vuoden välein. Minä taas en järjestä juhlia kovin usein, joten lähes joka kerta, viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan, hänellä on aina uusi puoliso mukanaan juhlissa. Se on hiukan kiusallista, koska muuten tapaan tätä tuttavaani vain ilman kummankaan puolisoa, lähinnä yhteisen harrastuksen merkeissä. Kutsun juhliin vain tämän tuttavani, mutta hän tulee aina kulloisenkin puolisonsa kanssa. En ole viitsinyt huomauttaa tästä, koska juhlani eivät ole mitään muodollisia päivällisiä tms.
Mun kaverilla on vielä opeampi, n. puolen vuoden vaihtoväli seukkailukumppaneissa, niin olen ratkaissut asian niin että en kutsu tätä kaveria ollenkaan. :p En vain jaksa sitä että minun illanviettoni ja juhlani olisivat alustoja alati vaihtuvien daamien esittelynäyttelylle. Jopa on käynyt niin, että uuden vuoden illanistujaisissa oli brunette, ja pääsiäisen aikoihin olevaan juhlaan tultiin blondin kanssa.
En ymmärrä miten voi joillekin olla näin tärkeä juttu päästä johonkin rippijuhliin.
Meillä on kaikki sukujuhlat häitä lukuun-ottamatta järjestetty erikseen ja hyvästä syystä. Ei näitä voi ymmärtää, jos omassa lähipiirissä on vaan sopuisia avioeroja. Sitten kun mukana on jo mm. kotirauhan häirintää ja poliisiakin, niin erilliset juhlat alkaa äkkiä näyttämään varsin fiksulta idealta.