Perhejuhlaan kutsuttiin vain toinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monitahoinen juttu, kuten asiat yleensäkin. Jos ero ja/tai uusi kumppani on tuore, olisi mahdollisesti sivistynyttä mennä perhejuhliin ilman häntä. Sen sijaan, jos kuvitellaan vaikkapa, että juhlakalun vanhemmat ovat eronneet ja heistä toinen on ollut jo pitkään yhdessä toisen kanssa ja on avo- tai avioliitto kyseessä, on ainoa oikea tapa kutsua molemmat: sekä vanhempi, että tämän uusi kumppani.

Aikuisten ihmisten on osattava laittaa juhlien ajaksi kaunansa syrjään ja jos itsestään tietää, ettei siihen pysty, on jäätävä kemuista pois.

Ja sen päivänsankarin mielipiteelläkö voi pyyhkiä peppua? Jos juhlakalun äiti ei kestä olla samoissa juhlissa äitipuolen kanssa, niin hän jää pois, vaikka juhlien järjestäjälle äidin läsnäolo olisi huomattavasti tärkeämpi asia kuin äitipuolen saapuminen?

Kuten sanottu, asia on monitahoinen, ei lainkaan mustavalkoinen. Elämä ei ole mustavalkoista ja silloin selkeät, joka tilanteeseen sopivat linjanvedot ovat mahdottomia.

Jos puhutaan kirjoittamattomista käytös- ja kohteliaisuussäännöistä, syypää ja loukkaaja nimenomaan kuvailemassasi tilanteessa olisi äiti. Jos hän järjestää juhlakalulle tilanteen, jossa pistää tämän valitsemaan vieraitaan omilla ehdoillaan, tilanne on kestämätön.

Koska käytös- ja kihteliaisuussäännöissä on kyse niin sanotuista rituaaleista, joilla pyritään säilyttämään yhteinen rauha ja sopusointu, niissä ei aina ole järkeä. Vähän kuin karonkkassa, jossa ylimääräiset vastaväittäjät kuuluu kutsua, mutta heidän on kirjoittamattomien tapasääntöjen mukaan kieltäydyttävä kutsusta.

Täten kuvaamassasi tilanteessa juhlakalun tulisi kutsua sekä isä, että tämän avo-/aviopuoliso, mutta myös äiti. Ihanteellisessa tilanteessa äiti ymmärtää, että nyt on kyse lapsesta, ei hänestä ja on järjestämättä kohtausta. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, olisi isän kumppanilta kohteliasta kieltäytyä kutsusta.

Tiedän siinä mielessä, mistä puhun, koska oma äitini on tuollainen kuvailemasi äiti. Minä teinkin aikanani sen linjauksen, että jos äitini ei minua sen vertaa arvosta, että on tulematta juhliini, koska myös rakkaan isäni uusi puoliso on siellä, hänen täytyy sitten tyytyä rääppiäisiin. Äiti valitsi niin ikään linjansa ja tätä nykyä emme ole olleet vuosiin missään tekemisissä.

Tuohan on minusta täysin eri asia, jos lapsi itse haluaa katkaista välit äitiinsä. Minä taas koen, että minulla on oikeus läheiseen ihmissuhteeseen äitini kanssa siitä huolimatta, että hän on hoitanut avioeronsa äärimmäisen huonosti. Minusta olisi täysin kohtuutonta vaatia, että minun pitäisi juhlia esimerkiksi häitäni tai lapseni ristiäisiä ilman äitiäni siksi että joku muu osapuoli on mielestään enemmän oikeassa. En minä ole koko avioeroa, uusperhekuviota tai riitoja aiheuttanut eikä minulla ole velvollisuutta elämääni niiden tähden pilata.

Pikkuisen kyllä epäilen oletko oikeasti ollut tuossa lapsen asemassa. Keskityt nimittäin miettimään vaan sitä, kenen syy se on että lapsi on taas kerran ajettu vaikeaan tilanteeseen. Kun voisi lähteä siitä lapsen näkökulmasta. Miten hankalista lähtökohdista päästäisiin siihen, että juhlat ja tunnelma olisivat mahdollisimman vähän pilalla.

Epäile vapaasti. Ei äitini minusta piitannut sen vertaa, että olisi juhliin voinut tulla ja käyttäytyä asiallisesti.

Omassa tilanteessasi marttyyriäitisi on koko sotkun takana. Ei välitä sinusta sen vertaa, että antaisi sinun kutsua, ketä haluaa. Sanoit: "Minusta olisi täysin kohtuutonta vaatia, että minun pitäisi juhlia esimerkiksi häitäni tai lapseni ristiäisiä ilman äitiäni siksi että joku muu osapuoli on mielestään enemmän oikeassa". No, äitisi mielestä ei ole nähtävästi yhtään kohtuutonta pitää yllä vanhoja kaunoja ja kiristää sinuakin niillä. Mieti sitä, kun pohdit, paljonko äitisi sinua arvostaa.

Eipä minulla mitään sitä vastaan ole, jos haluat äitiäsi pokkuroida. Siitä vain. Sinun kuitenkin tulisi ymmärtää, että uusi kumppanisi on isällesi tärkeä ja kunnioittaa siksi myös häntä. Niin aikuiset toimivat.

Ventovieraissa ihmisissä ei ole mitään kunnioitettavaa. Vanhemman onni kun ei edelleenkään ole lapsen onni. Edes aikuisen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Juhliin menee tasan ne , ketkä on kutsuttu. Ellei uusia puolisoita ole kutsuttu, niin he eivät sinne mene. On kutsujan ihan oma asia päättää ketä juhliinsa kutsuu. Siitä on ihan turha vetää versoa sieraimeen.

Siis jos kutsuttukaan haluaa mennä. Ei ole pakko hänenkään.

sitäsaamitätilaa kirjoitti:

Kaikilta näiltä ongelmilta välttyy, kun ei ota puolisoa, jolla on jo entuudestaan lapsia jonkun toisen kanssa. Jos ottaa, niin sitten on kestettävä valintansa seuraukset. Eli tulee aina syntymäpäiviä, rippijuhlia, häitä, ja vaikka mitä juhlia, joihin kutsutaan lapsen omat vanhemmat, mutta heidän uusia kumppaneita ei, eikä tarvitsekaan. Sitä saa, mitä tilaa.

Minua taas pakotetaan näihin juhliin, enkä millään halua mennä.

Minua lähinnä mietityttää se, että kuka noihin juhliin ylipäätään edes haluaa, ellei juhlakalu ole oikeasti läheinen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monitahoinen juttu, kuten asiat yleensäkin. Jos ero ja/tai uusi kumppani on tuore, olisi mahdollisesti sivistynyttä mennä perhejuhliin ilman häntä. Sen sijaan, jos kuvitellaan vaikkapa, että juhlakalun vanhemmat ovat eronneet ja heistä toinen on ollut jo pitkään yhdessä toisen kanssa ja on avo- tai avioliitto kyseessä, on ainoa oikea tapa kutsua molemmat: sekä vanhempi, että tämän uusi kumppani.

Aikuisten ihmisten on osattava laittaa juhlien ajaksi kaunansa syrjään ja jos itsestään tietää, ettei siihen pysty, on jäätävä kemuista pois.

Ja sen päivänsankarin mielipiteelläkö voi pyyhkiä peppua? Jos juhlakalun äiti ei kestä olla samoissa juhlissa äitipuolen kanssa, niin hän jää pois, vaikka juhlien järjestäjälle äidin läsnäolo olisi huomattavasti tärkeämpi asia kuin äitipuolen saapuminen?

Kuten sanottu, asia on monitahoinen, ei lainkaan mustavalkoinen. Elämä ei ole mustavalkoista ja silloin selkeät, joka tilanteeseen sopivat linjanvedot ovat mahdottomia.

Jos puhutaan kirjoittamattomista käytös- ja kohteliaisuussäännöistä, syypää ja loukkaaja nimenomaan kuvailemassasi tilanteessa olisi äiti. Jos hän järjestää juhlakalulle tilanteen, jossa pistää tämän valitsemaan vieraitaan omilla ehdoillaan, tilanne on kestämätön.

Koska käytös- ja kihteliaisuussäännöissä on kyse niin sanotuista rituaaleista, joilla pyritään säilyttämään yhteinen rauha ja sopusointu, niissä ei aina ole järkeä. Vähän kuin karonkkassa, jossa ylimääräiset vastaväittäjät kuuluu kutsua, mutta heidän on kirjoittamattomien tapasääntöjen mukaan kieltäydyttävä kutsusta.

Täten kuvaamassasi tilanteessa juhlakalun tulisi kutsua sekä isä, että tämän avo-/aviopuoliso, mutta myös äiti. Ihanteellisessa tilanteessa äiti ymmärtää, että nyt on kyse lapsesta, ei hänestä ja on järjestämättä kohtausta. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, olisi isän kumppanilta kohteliasta kieltäytyä kutsusta.

Tiedän siinä mielessä, mistä puhun, koska oma äitini on tuollainen kuvailemasi äiti. Minä teinkin aikanani sen linjauksen, että jos äitini ei minua sen vertaa arvosta, että on tulematta juhliini, koska myös rakkaan isäni uusi puoliso on siellä, hänen täytyy sitten tyytyä rääppiäisiin. Äiti valitsi niin ikään linjansa ja tätä nykyä emme ole olleet vuosiin missään tekemisissä.

Tuohan on minusta täysin eri asia, jos lapsi itse haluaa katkaista välit äitiinsä. Minä taas koen, että minulla on oikeus läheiseen ihmissuhteeseen äitini kanssa siitä huolimatta, että hän on hoitanut avioeronsa äärimmäisen huonosti. Minusta olisi täysin kohtuutonta vaatia, että minun pitäisi juhlia esimerkiksi häitäni tai lapseni ristiäisiä ilman äitiäni siksi että joku muu osapuoli on mielestään enemmän oikeassa. En minä ole koko avioeroa, uusperhekuviota tai riitoja aiheuttanut eikä minulla ole velvollisuutta elämääni niiden tähden pilata.

Pikkuisen kyllä epäilen oletko oikeasti ollut tuossa lapsen asemassa. Keskityt nimittäin miettimään vaan sitä, kenen syy se on että lapsi on taas kerran ajettu vaikeaan tilanteeseen. Kun voisi lähteä siitä lapsen näkökulmasta. Miten hankalista lähtökohdista päästäisiin siihen, että juhlat ja tunnelma olisivat mahdollisimman vähän pilalla.

Epäile vapaasti. Ei äitini minusta piitannut sen vertaa, että olisi juhliin voinut tulla ja käyttäytyä asiallisesti.

Omassa tilanteessasi marttyyriäitisi on koko sotkun takana. Ei välitä sinusta sen vertaa, että antaisi sinun kutsua, ketä haluaa. Sanoit: "Minusta olisi täysin kohtuutonta vaatia, että minun pitäisi juhlia esimerkiksi häitäni tai lapseni ristiäisiä ilman äitiäni siksi että joku muu osapuoli on mielestään enemmän oikeassa". No, äitisi mielestä ei ole nähtävästi yhtään kohtuutonta pitää yllä vanhoja kaunoja ja kiristää sinuakin niillä. Mieti sitä, kun pohdit, paljonko äitisi sinua arvostaa.

Eipä minulla mitään sitä vastaan ole, jos haluat äitiäsi pokkuroida. Siitä vain. Sinun kuitenkin tulisi ymmärtää, että uusi kumppanisi on isällesi tärkeä ja kunnioittaa siksi myös häntä. Niin aikuiset toimivat.

Ventovieraissa ihmisissä ei ole mitään kunnioitettavaa. Vanhemman onni kun ei edelleenkään ole lapsen onni. Edes aikuisen lapsen.

No eipä tuolla asenteella pitkälle elämässään pääse. Aikuiset, sivistyneet ihmiset kunnioittavat. Eipä se uusi kumppani mihinkään ole syyllinen ja toiseksi, miksi hän on ventovieras? Mikset näe vaivaa tutustua häneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monitahoinen juttu, kuten asiat yleensäkin. Jos ero ja/tai uusi kumppani on tuore, olisi mahdollisesti sivistynyttä mennä perhejuhliin ilman häntä. Sen sijaan, jos kuvitellaan vaikkapa, että juhlakalun vanhemmat ovat eronneet ja heistä toinen on ollut jo pitkään yhdessä toisen kanssa ja on avo- tai avioliitto kyseessä, on ainoa oikea tapa kutsua molemmat: sekä vanhempi, että tämän uusi kumppani.

Aikuisten ihmisten on osattava laittaa juhlien ajaksi kaunansa syrjään ja jos itsestään tietää, ettei siihen pysty, on jäätävä kemuista pois.

Ja sen päivänsankarin mielipiteelläkö voi pyyhkiä peppua? Jos juhlakalun äiti ei kestä olla samoissa juhlissa äitipuolen kanssa, niin hän jää pois, vaikka juhlien järjestäjälle äidin läsnäolo olisi huomattavasti tärkeämpi asia kuin äitipuolen saapuminen?

Kuten sanottu, asia on monitahoinen, ei lainkaan mustavalkoinen. Elämä ei ole mustavalkoista ja silloin selkeät, joka tilanteeseen sopivat linjanvedot ovat mahdottomia.

Jos puhutaan kirjoittamattomista käytös- ja kohteliaisuussäännöistä, syypää ja loukkaaja nimenomaan kuvailemassasi tilanteessa olisi äiti. Jos hän järjestää juhlakalulle tilanteen, jossa pistää tämän valitsemaan vieraitaan omilla ehdoillaan, tilanne on kestämätön.

Koska käytös- ja kihteliaisuussäännöissä on kyse niin sanotuista rituaaleista, joilla pyritään säilyttämään yhteinen rauha ja sopusointu, niissä ei aina ole järkeä. Vähän kuin karonkkassa, jossa ylimääräiset vastaväittäjät kuuluu kutsua, mutta heidän on kirjoittamattomien tapasääntöjen mukaan kieltäydyttävä kutsusta.

Täten kuvaamassasi tilanteessa juhlakalun tulisi kutsua sekä isä, että tämän avo-/aviopuoliso, mutta myös äiti. Ihanteellisessa tilanteessa äiti ymmärtää, että nyt on kyse lapsesta, ei hänestä ja on järjestämättä kohtausta. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, olisi isän kumppanilta kohteliasta kieltäytyä kutsusta.

Tiedän siinä mielessä, mistä puhun, koska oma äitini on tuollainen kuvailemasi äiti. Minä teinkin aikanani sen linjauksen, että jos äitini ei minua sen vertaa arvosta, että on tulematta juhliini, koska myös rakkaan isäni uusi puoliso on siellä, hänen täytyy sitten tyytyä rääppiäisiin. Äiti valitsi niin ikään linjansa ja tätä nykyä emme ole olleet vuosiin missään tekemisissä.

Tuohan on minusta täysin eri asia, jos lapsi itse haluaa katkaista välit äitiinsä. Minä taas koen, että minulla on oikeus läheiseen ihmissuhteeseen äitini kanssa siitä huolimatta, että hän on hoitanut avioeronsa äärimmäisen huonosti. Minusta olisi täysin kohtuutonta vaatia, että minun pitäisi juhlia esimerkiksi häitäni tai lapseni ristiäisiä ilman äitiäni siksi että joku muu osapuoli on mielestään enemmän oikeassa. En minä ole koko avioeroa, uusperhekuviota tai riitoja aiheuttanut eikä minulla ole velvollisuutta elämääni niiden tähden pilata.

Pikkuisen kyllä epäilen oletko oikeasti ollut tuossa lapsen asemassa. Keskityt nimittäin miettimään vaan sitä, kenen syy se on että lapsi on taas kerran ajettu vaikeaan tilanteeseen. Kun voisi lähteä siitä lapsen näkökulmasta. Miten hankalista lähtökohdista päästäisiin siihen, että juhlat ja tunnelma olisivat mahdollisimman vähän pilalla.

Epäile vapaasti. Ei äitini minusta piitannut sen vertaa, että olisi juhliin voinut tulla ja käyttäytyä asiallisesti.

Omassa tilanteessasi marttyyriäitisi on koko sotkun takana. Ei välitä sinusta sen vertaa, että antaisi sinun kutsua, ketä haluaa. Sanoit: "Minusta olisi täysin kohtuutonta vaatia, että minun pitäisi juhlia esimerkiksi häitäni tai lapseni ristiäisiä ilman äitiäni siksi että joku muu osapuoli on mielestään enemmän oikeassa". No, äitisi mielestä ei ole nähtävästi yhtään kohtuutonta pitää yllä vanhoja kaunoja ja kiristää sinuakin niillä. Mieti sitä, kun pohdit, paljonko äitisi sinua arvostaa.

Eipä minulla mitään sitä vastaan ole, jos haluat äitiäsi pokkuroida. Siitä vain. Sinun kuitenkin tulisi ymmärtää, että uusi kumppanisi on isällesi tärkeä ja kunnioittaa siksi myös häntä. Niin aikuiset toimivat.

Ventovieraissa ihmisissä ei ole mitään kunnioitettavaa. Vanhemman onni kun ei edelleenkään ole lapsen onni. Edes aikuisen lapsen.

No eipä tuolla asenteella pitkälle elämässään pääse. Aikuiset, sivistyneet ihmiset kunnioittavat. Eipä se uusi kumppani mihinkään ole syyllinen ja toiseksi, miksi hän on ventovieras? Mikset näe vaivaa tutustua häneen?

Olen jo päässyt, tosin en kenenkään ventovieraan ansiosta. Mistäpä tiedät mihin uusi kumppani on syyllinen ja mitä syitä on olla tutustumatta? Syynsä jokaisella. Onneksi aikuisena voi valita seuransa ja vieraansa.

Vierailija kirjoitti:

Miettisin enemmän syytä, miksi ei kutsuta pariskuntaa yhdessä. Myös sitä, miksi kukaan menisi ilman puolisoaan.  

Jos minut tai puoliso kutsuttaisi erikseen, ei kumpikaan osallistuisi ja loppuisi kanssakäyminen tuollaisten ihmisten kanssa siihen.

Oikeat ystävät ja läheiset kun eivät alkaisi mitään karsintaa tehdä.

Oikeastiko jotain kiinnostaa rippijuhlat niin paljon, että ainoa vaihtoehto olisi mennä puolison kanssa? Itse ainakin ihan tyytyväisenä menen yksin, niin ehtii paremmin jutella omien sukulaisten kanssa eikä tarvitse miettiä puolison tylsistymistä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti osa ymmärsi aihetta väärin. Meidät on kutsuttu moniin juhliin PARISKUNTANA ,mutta aika usein on menty yksin syystä tai toisesta. Tämä ei ole koskaan ollut ongelma meille ja jonkun kysyessä puolison puuttumisesta olen vastannut sen mukaan, mikä tilanne kulloinkin on ollut.

Jos taas olisi tilanne, että sukujen juhlaan pyydetään vain toinen (ellei kyseessä ole johonkin harrastukseen liittyvä aihe tai vastaava), odottaisin jonkinlaista perustelua sille, miksi vain toinen kutsutaan.

Kieltäytyä aina voi se kutsuttukin. Pidän loukkaavana sellaista, ettei paria kutsuta parina.

Uusperhekuvioissa syy voi olla vaikka ihan se, että se uusi puoliso tuottaa omalle lapselle kipua ja pahaa oloa, koska tämä olisi halunnut elää yhdessä molempien vanhempiensa kanssa. Ehkä muutaman tunnin voisi vanhempi omalle lapselleen tämän juhlassa antaa tunteen, että tämän ei tarvitse surra kotinsa hajoamista?

Tai lapset pelkää äitinsä hajoamista, kun isällä on uusi vaimo.

Nämä katkerat exät juuri määrää lasten elämää ja yrittävät turmella välit siihen toiseen vanhempaan. Juhlikoon ihan rauhassa millä porukalla tahansa, kunhan pysyy poissa minun tontiltani. Aika ajoin keksii syitä vierailla entisen miehensä ja minun pihapiirissä. Lähestymiskielto tulossa.

Mä voin pysyä pois. Mutta miehen tyttö haluaa juhliinsa isänsä, minut ja sisarpuolensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhliin menee tasan ne , ketkä on kutsuttu. Ellei uusia puolisoita ole kutsuttu, niin he eivät sinne mene. On kutsujan ihan oma asia päättää ketä juhliinsa kutsuu. Siitä on ihan turha vetää versoa sieraimeen.

Siis jos kutsuttukaan haluaa mennä. Ei ole pakko hänenkään.

Vain täysin mieleltään sairas jättää menemättä oman lapsensa tärkeään juhlaan vain siksi, että uusi puoliso ei ole tervetullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monitahoinen juttu, kuten asiat yleensäkin. Jos ero ja/tai uusi kumppani on tuore, olisi mahdollisesti sivistynyttä mennä perhejuhliin ilman häntä. Sen sijaan, jos kuvitellaan vaikkapa, että juhlakalun vanhemmat ovat eronneet ja heistä toinen on ollut jo pitkään yhdessä toisen kanssa ja on avo- tai avioliitto kyseessä, on ainoa oikea tapa kutsua molemmat: sekä vanhempi, että tämän uusi kumppani.

Aikuisten ihmisten on osattava laittaa juhlien ajaksi kaunansa syrjään ja jos itsestään tietää, ettei siihen pysty, on jäätävä kemuista pois.

Ja sen päivänsankarin mielipiteelläkö voi pyyhkiä peppua? Jos juhlakalun äiti ei kestä olla samoissa juhlissa äitipuolen kanssa, niin hän jää pois, vaikka juhlien järjestäjälle äidin läsnäolo olisi huomattavasti tärkeämpi asia kuin äitipuolen saapuminen?

Kuten sanottu, asia on monitahoinen, ei lainkaan mustavalkoinen. Elämä ei ole mustavalkoista ja silloin selkeät, joka tilanteeseen sopivat linjanvedot ovat mahdottomia.

Jos puhutaan kirjoittamattomista käytös- ja kohteliaisuussäännöistä, syypää ja loukkaaja nimenomaan kuvailemassasi tilanteessa olisi äiti. Jos hän järjestää juhlakalulle tilanteen, jossa pistää tämän valitsemaan vieraitaan omilla ehdoillaan, tilanne on kestämätön.

Koska käytös- ja kihteliaisuussäännöissä on kyse niin sanotuista rituaaleista, joilla pyritään säilyttämään yhteinen rauha ja sopusointu, niissä ei aina ole järkeä. Vähän kuin karonkkassa, jossa ylimääräiset vastaväittäjät kuuluu kutsua, mutta heidän on kirjoittamattomien tapasääntöjen mukaan kieltäydyttävä kutsusta.

Täten kuvaamassasi tilanteessa juhlakalun tulisi kutsua sekä isä, että tämän avo-/aviopuoliso, mutta myös äiti. Ihanteellisessa tilanteessa äiti ymmärtää, että nyt on kyse lapsesta, ei hänestä ja on järjestämättä kohtausta. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, olisi isän kumppanilta kohteliasta kieltäytyä kutsusta.

Tiedän siinä mielessä, mistä puhun, koska oma äitini on tuollainen kuvailemasi äiti. Minä teinkin aikanani sen linjauksen, että jos äitini ei minua sen vertaa arvosta, että on tulematta juhliini, koska myös rakkaan isäni uusi puoliso on siellä, hänen täytyy sitten tyytyä rääppiäisiin. Äiti valitsi niin ikään linjansa ja tätä nykyä emme ole olleet vuosiin missään tekemisissä.

Tuohan on minusta täysin eri asia, jos lapsi itse haluaa katkaista välit äitiinsä. Minä taas koen, että minulla on oikeus läheiseen ihmissuhteeseen äitini kanssa siitä huolimatta, että hän on hoitanut avioeronsa äärimmäisen huonosti. Minusta olisi täysin kohtuutonta vaatia, että minun pitäisi juhlia esimerkiksi häitäni tai lapseni ristiäisiä ilman äitiäni siksi että joku muu osapuoli on mielestään enemmän oikeassa. En minä ole koko avioeroa, uusperhekuviota tai riitoja aiheuttanut eikä minulla ole velvollisuutta elämääni niiden tähden pilata.

Pikkuisen kyllä epäilen oletko oikeasti ollut tuossa lapsen asemassa. Keskityt nimittäin miettimään vaan sitä, kenen syy se on että lapsi on taas kerran ajettu vaikeaan tilanteeseen. Kun voisi lähteä siitä lapsen näkökulmasta. Miten hankalista lähtökohdista päästäisiin siihen, että juhlat ja tunnelma olisivat mahdollisimman vähän pilalla.

Epäile vapaasti. Ei äitini minusta piitannut sen vertaa, että olisi juhliin voinut tulla ja käyttäytyä asiallisesti.

Omassa tilanteessasi marttyyriäitisi on koko sotkun takana. Ei välitä sinusta sen vertaa, että antaisi sinun kutsua, ketä haluaa. Sanoit: "Minusta olisi täysin kohtuutonta vaatia, että minun pitäisi juhlia esimerkiksi häitäni tai lapseni ristiäisiä ilman äitiäni siksi että joku muu osapuoli on mielestään enemmän oikeassa". No, äitisi mielestä ei ole nähtävästi yhtään kohtuutonta pitää yllä vanhoja kaunoja ja kiristää sinuakin niillä. Mieti sitä, kun pohdit, paljonko äitisi sinua arvostaa.

Eipä minulla mitään sitä vastaan ole, jos haluat äitiäsi pokkuroida. Siitä vain. Sinun kuitenkin tulisi ymmärtää, että uusi kumppanisi on isällesi tärkeä ja kunnioittaa siksi myös häntä. Niin aikuiset toimivat.

Ventovieraissa ihmisissä ei ole mitään kunnioitettavaa. Vanhemman onni kun ei edelleenkään ole lapsen onni. Edes aikuisen lapsen.

No eipä tuolla asenteella pitkälle elämässään pääse. Aikuiset, sivistyneet ihmiset kunnioittavat. Eipä se uusi kumppani mihinkään ole syyllinen ja toiseksi, miksi hän on ventovieras? Mikset näe vaivaa tutustua häneen?

Olen jo päässyt, tosin en kenenkään ventovieraan ansiosta. Mistäpä tiedät mihin uusi kumppani on syyllinen ja mitä syitä on olla tutustumatta? Syynsä jokaisella. Onneksi aikuisena voi valita seuransa ja vieraansa.

Tuskinpa olet. Sen verran lapsellista ja mustavalkoista juttusi on. Olet todennäköisesti vielä nuori ja naiivi. On hyve ymmärtää tulla toimeen ihmisten kanssa ja kunnioittaa heitä tietyllä tavalla.

Mihin hän sitten on syyllinen? Isäsi on hänet valinnut, eikä isäsi ole velvollinen sinun pillin mukaan elämänvalintoja tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhliin menee tasan ne , ketkä on kutsuttu. Ellei uusia puolisoita ole kutsuttu, niin he eivät sinne mene. On kutsujan ihan oma asia päättää ketä juhliinsa kutsuu. Siitä on ihan turha vetää versoa sieraimeen.

Siis jos kutsuttukaan haluaa mennä. Ei ole pakko hänenkään.

Vain täysin mieleltään sairas jättää menemättä oman lapsensa tärkeään juhlaan vain siksi, että uusi puoliso ei ole tervetullut.

Ei se sen sairaampaa ole kuin sekään, että lapsi ei viitsi sen vertaa vanhemmastaan välittää, että hyväksyisi tämän uuden kumppanin. Kyllä siinä on lapselta jäänyt napanuora katkeamatta ja jääty ihan taaperoasteelle.

Minä en ole koskaan pitänyt mitään juhlia ja olen lapseton, niin ei kiinnosta mennä kenenkään juhliin. Ei ole aikomustakaan kiusata ihmisiä typerillä juhlilla kun en ole itsekäs ja huomionhaluinen. Karmealta näytti kun yksi juhlakalu ei voinut kotiinasti olla laskematta paljonko tuli kirstuun rahaa vaan alkoi aukomaan kirjeet jo juhlapaikalla. Lapsilla rahastetaan eniten kaikenmaailman joka vuotisilla synttäreillä ja joulut vielä päälle niin että varmasti on köyhällä tekemistä että saa tingittyä omista tarpeistaan. 

Itse en saa koskaan mitään ja meneminen näihin jatkuviin kekkereihin veisi omaisuuden. halvemmaksi TULEE JUODA KAKKU KAHVIT vaikka kahvilassa.

Kommentia 91 ei pysty lainaamaan. En hyväksy isä puolisoa koskaan, se on minun valintani ja sitä isäni on kunnioitettava. En tanssi isäni pillin mukaan.

Ei kaikkiin juhliin kutsuta puolisoita.  Etenkin jos puoliso on vielä riidanhaluinen, 

ei ole mikään ihme, jos puolisoa ei juhliin haluta.