Poliitikot, miksi nuorten miesten syrjäytyminen ei kiinnosta?
Kukaan poliitikoista ei tunnu olevan kiinnostunut nuorten miesten hyvinvoinnista. Täällä on muutama kymmenentuhatta syrjäytynyttä tai sen vaarassa olevaa nuorta. Tulen kysymään asiaa ja käytännön ratkaisukeinoja tapaamiltani edustajaehdokkailta. Nuoriin miehiin on saatsattava paljon enemmän.
Kommentit (284)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä päästään alkuun sillä, että feminismi tuhotaan suomesta totaalisesti ja absoluuttisesti. Se on ensimmäinen askel valkoihoisen syrjäytyneen heteromiehen aseman parantamiseen ja korjaamiseen.
Joopa joo ja samalla sitten tietysti tuhotaan ne naisten oikeudet ja poljetaan naiset takaisin sinne nyrkin ja hellan väliin miehen omaisuudeksi?
Kyllä ja ironista on, että naiset sitä kehitystä itse nopeuttavat muhamèttilaistamis-vimmallaan. Miehen kiitos siitä. Ehkäpä tämä on juuri se tapa millä naiset haluavat auttaa miehiä.
Naisten keskuudessa on sosiaalisia paineita ja sen takia jotkut ei "uskalla" olla maahanmuuttokriittisiä. Tuntuu, että miehetkin odottaa naisilta sitä mukautuvuutta ja sitten ihmetellään naisten osuutta suvaitsevaistossa. Näille samaisille miehille olen taatusti uhka heittäessäni kylmää faktaa tiskiin enkä ole se nainen, joka itkee yksittäiselle pakolaislapsen kuvalle. Sori, kun olen saanut niin hyvän ominaisuuden kuin suorapuheisuus.
On niin helppoa olla autistinen ja kiinnostua todellisesta maailmasta sekä puhua asioista oikeiden asioiden nimellä kuin jäädä toisten kanssa leikkimään teekutsuja. Ennemmin vaikka jään pelaamaan Tetristä, koska sosiaalisesti vajaana en jaksa kuunnella mitään turhuuksia.
Musta olisi mukavempaa olla tällaisen autistisen seurassa. Puhutaan oikeasti asioista eikä tarvitse olla poliittisesti korrekti. Mistä sitä jäisi autistisen naisen kanssa? Ei naisen logiikkaa, ei epätasa-arvoöyhötystä, ei tunne mässäilyä. Ottaisin vaikka naisen, jolla on lievää autistisuutta, kuin feminatsin.
Autistinen nainen ei esitä miehen seurassa miesten toivomaa naisen roolia, vaan on juuri sellainen kuin on ja sanoo mielipiteensä suoraan (myös ne miehiä miellyttämättömät mielipiteet), joten tuskin haluaisit autistista naista kun kerran tasa-arvo on sinusta huono asia.
..
Ei mulla ole tasa-arvoa vastaan. Tarkoitan sillä öyhötyksellä feministipiireissä pyörimistä ja naisen eurosta kitisemistä eikä mennä muodin mukaan. Osaavat sentään nähdä koko totuuden eivätkä elä pumpulinpehmoista elämää eivätkä ota pakolaisäijää tai linnakundeja hoivattavaksi. Mitäs vikaa siinä on? Jotkut naiset taatusti tuomitsee erilaisuuden.
Autistinaisissa on enemmän feministejä ja pakolaismyönteisiä kuin normaaleissa naisissa. Autistinaisilla ei ole yhtä suurta halua miellyttää miehiä kuin normaaleilla naisilla. Minä olen autistinen nainen. Suurin osa ei-feministisistänaisista ja pakolaisvastaisista naisista on sellaisia vain miehiä miellyttääkseen.
Miehet tuomitsevat erilaisuuden. Vihaan, inhoan ja halveksin suomalaisia miehiä. Sanon sen suoraan. Sitä totuutta suomalaisten miesten näyttää olevan vaikeaa hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo pelaaminen ja pornon kyttääminen on monen nuoren miehenalun lempipuuhaa nykypäivänä... Kuinkahan paljon peliriippuvaisia on tässä syrjäytyneessä porukassa? Miesvaltaisilla työpaikoilla on huutava pula osaavista ammattilaisista, kun vanhat patut jää eläkkeelle...
Johonkin ne paineet pitää purkaa. Pornoon ja peleihin jos ei ole naista. Näin se vaan on.
Kuka nainen haluaa päivät pitkät pelaavan ja pornoa katsovan miehen?
En näe syytä pelata ja katsoa pornoa päivät pitkät jos on nainen.
No miten sinä sen naisen saat, jos kukaan ei kiinnostu sinusta pelaamisen ja pornon vuoksi?
En katso pornoa ja ymmärrä miksi tunti pari päivässä pelaaminen olisi ongelma naiselle. Alkoholia en käytä myöskään mikä on itseasiassa monen naisen mielestä huono asia, koska silloin on muka tylsä ihminen. Harrastan urheilua ja olen fyysisesti hyvässä kunnossa.
7-14 tuntia pelaamista viikossa on mielestäsi ok? Jos sinun kumppanisi huitelisi 14 tuntia viikossa omissa harrastuksissaan, niin tosissasiko olet sitä mieltä että ei vaikuta parisuhteeseen? On kuitenkin aika rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa. Miten perustaa perhettä ihmisen kanssa, joka istuu joka päivä 1-2 tuntia koneellaan pelaamassa? Saisiko sinun kumppanisi sinun parin tunnin pelisessioiden jälkeen myös 2 tuntia omaa aikaa, esim. sinä klo 16-18 ja kumppanisi klo 18-20 (oletetaan, että olisi lapsi hoidettavana ja näin ollen omia harrastuksia ei voisi hoitaa päällekäin)? Missä välissä viettäisitte yhteistä aikaa?
1-2 tuntia pelaamista päivässä on ihan ok kun yksin asuu, omapa on jokaisen elämä, mutta parisuhteeseen se vaikuttaa hyvin negatiivisesti tai jopa estää sen kokonaan. Perhe-elämään se ei ainakaan sovi ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän juuri kiinnostaa, asiaan on tasavallan presidenttikin ottanut kantaa.
Sen sijaan nuorten naisten syrjäytyminen ei kiinnosta ketään, siitä en ole kuullut mainintaakaan missään. Ja kyseessä on ihan todellinen ilmiö jonka esimerkiksi tyttöjen talojen työntekijät tunnistavat jokapäiväisessä työssään.
Miksi syrjäytymisestäkin täytyy tehdä sukupuolittunutta?
Koska syrjäytynyt nainen voi ryhtyä kotiäidiksi, kun taas syrjäytynyt mies ei. Ne syrjäytyneet miehet pitäisi saada huolehtimaan näistä naisista.
Nainen voi ryhtyä kotiäidiksi vain jos hänellä on lapsia. Ja kotiäitiys tutkitusti LISÄÄ naisten syrjäytymistä. Yksi suurimpia syitä naisten syrjäytymiseen on liian pitkät hoitovapaat.
Ja miksi mies ei voisi ryhtyä koti-isäksi?
/4
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän juuri kiinnostaa, asiaan on tasavallan presidenttikin ottanut kantaa.
Sen sijaan nuorten naisten syrjäytyminen ei kiinnosta ketään, siitä en ole kuullut mainintaakaan missään. Ja kyseessä on ihan todellinen ilmiö jonka esimerkiksi tyttöjen talojen työntekijät tunnistavat jokapäiväisessä työssään.
Miksi syrjäytymisestäkin täytyy tehdä sukupuolittunutta?
Koska syrjäytynyt nainen voi ryhtyä kotiäidiksi, kun taas syrjäytynyt mies ei. Ne syrjäytyneet miehet pitäisi saada huolehtimaan näistä naisista.
Nainen voi ryhtyä kotiäidiksi vain jos hänellä on lapsia. Ja kotiäitiys tutkitusti LISÄÄ naisten syrjäytymistä. Yksi suurimpia syitä naisten syrjäytymiseen on liian pitkät hoitovapaat.
Malliesimerkki väärinpäin käännetystä kausaliteetista. Pitkään kotiäitiyteen hakeutuvat ne, joille ei alunperinkään ollut tilaa työmarkkinoilla. Eikä niin että pitkä kotiäitiys "syrjäyttää".
Aika moni tuntemani kotiäiti ei ole myöskään "syrjäynyt". Heillä on harrastuksia, kotielämä, ystäviä ja monella myös tulevaisuudensuunnitelmia, kuten päätös lähteä opiskelemaan uutta alaa, kunhan oikea aika koittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo pelaaminen ja pornon kyttääminen on monen nuoren miehenalun lempipuuhaa nykypäivänä... Kuinkahan paljon peliriippuvaisia on tässä syrjäytyneessä porukassa? Miesvaltaisilla työpaikoilla on huutava pula osaavista ammattilaisista, kun vanhat patut jää eläkkeelle...
Johonkin ne paineet pitää purkaa. Pornoon ja peleihin jos ei ole naista. Näin se vaan on.
Kuka nainen haluaa päivät pitkät pelaavan ja pornoa katsovan miehen?
En näe syytä pelata ja katsoa pornoa päivät pitkät jos on nainen.
No miten sinä sen naisen saat, jos kukaan ei kiinnostu sinusta pelaamisen ja pornon vuoksi?
En katso pornoa ja ymmärrä miksi tunti pari päivässä pelaaminen olisi ongelma naiselle. Alkoholia en käytä myöskään mikä on itseasiassa monen naisen mielestä huono asia, koska silloin on muka tylsä ihminen. Harrastan urheilua ja olen fyysisesti hyvässä kunnossa.
7-14 tuntia pelaamista viikossa on mielestäsi ok? Jos sinun kumppanisi huitelisi 14 tuntia viikossa omissa harrastuksissaan, niin tosissasiko olet sitä mieltä että ei vaikuta parisuhteeseen? On kuitenkin aika rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa. Miten perustaa perhettä ihmisen kanssa, joka istuu joka päivä 1-2 tuntia koneellaan pelaamassa? Saisiko sinun kumppanisi sinun parin tunnin pelisessioiden jälkeen myös 2 tuntia omaa aikaa, esim. sinä klo 16-18 ja kumppanisi klo 18-20 (oletetaan, että olisi lapsi hoidettavana ja näin ollen omia harrastuksia ei voisi hoitaa päällekäin)? Missä välissä viettäisitte yhteistä aikaa?
1-2 tuntia pelaamista päivässä on ihan ok kun yksin asuu, omapa on jokaisen elämä, mutta parisuhteeseen se vaikuttaa hyvin negatiivisesti tai jopa estää sen kokonaan. Perhe-elämään se ei ainakaan sovi ollenkaan.
Ei se pelaaminen ole sen oudompaa kuin lukeminen tai töllön katselu. Viihdettä kaikki. Moni istuu töllön edessä 18.00 - 22.00, eikä siitä huudeta turuilla ja toreilla. Ehkä se ongelma onkin siinä, että televisiotuotanto on kallista touhua. Media, mainostajat ja poliitikot kaipaavat pääsyä ihmisten tietoisuuteen.
Somen käyttöä ihmettelen enemmän tai sitä, miten se on onnistuneesti kiemurrellut erottamattomaksi osaksi arkea. Nykymuijat istuvat kuin robotit bussipysäkeillä, ratikassa, kirjastossa, yliopistolla ja ilmeisesti myös siellä kotisoffillaan, ja ainoastaan Samsungin kelmeä valo heijastuu silmistä. Ote eivätkä silmät heltiä näytöstä sen jälkeen, kun kännykkä on herättänyt aamulla kello 7.00. Tämäkö ei ole huolestuttavaa eikä vaikuta suhteisiin?
Viime viikonloppuna toistui sama ilmiö. Äiti tyttärineen oli viereisessä pöydässä syömässä; yhtäkään sanaa ei vaihdettu puoleen tuntiin. Perhe tuijotti vain kelmeinä loistavia näyttöjään. Ehkä ne viestivät siellä keskenään whatsupilla?
Jos pitää etsiä syytä sille, miksi perhe-elämä ei kiinnosta, kyllä se on some eikä porno. Mitäpä jos otettaisiin kerrankin somen käyttö esille? Vähintään puolella Suomen naisista ylittyy taatusti jonkinlainen riippuvaisuuden raja somen käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Isän tehtvä on kasvattaa pojista miehiä. Vätykset eivät pärjää maailmassa. Yksinhuoltajien pojat tekevät mitä lystäävät, kun kotona ei ole asetettu minkäänlaisia rajoja. Poliitikot eivät tätä asiaa voi ratkaista mitenkään.
No mitä ihmettä niille isille sitten tapahtui? Katosivat savuna ilmaan? Miksi eivät ole kasvattamassa pojistaan miehiä? Se, että huoltajuus on äidillä, ei ole mikään syy. On se lapsi silti olemassa ja sen isänkin lapsi. Ja sitä lasta voi tavata vaikka ei pääsääntöisesti saman katon alla asukaan. Epäilemättä valtaosa vanhemmista asuu edelleen saman kunnan alueella, vaikka eroaisivatkin. Miksi siis isät eivät näe lastaan koulun jälkeen, auta läksyissä, ole mukana elämässä? Miksi pojat jäävät yksinhuoltajaäitien kasvatettavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että nyt keskustellaan syrjäytymisestä mutta ilmeisesti puhutaankin naisen puutteesta.
Älä viitsi olla typerä. On selvää, että syrjäytyminen parisuhdemarkkinoilta korreloi vahvasti muunkin syrjäytymisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin täällä päin on puutetta suunnitteluinsinööreistä ja automatiikka-alan osaajista. Tulevaisuudessa tietty robotiikka on yksi mahdollisuus. Logistiikka- alalla on töitä. Pääkaupunkiseudulle haalitaan nosturikuskeja koulutettavaksi ja kaikille oli vakipaikka tiedossa. Kyllähän näitä mahdollisuuksia on.
Eli pitäisi hankkia opintolaina ja jostain pieraista rahat päälle toiselle puolen Suomeen muuttoa varten (taas vaihteeksi), että ehkä 8-9 opiskelujen jälkeen saan pätkätöitä siltä alalta. Kuulostaa lupaavalta. Jaa niin mutta siinä vaiheessa ikää alkaa olla jo sen verran että ei varmaan kysyntää enää liiemmälti insinööri- ja automatiikkapuolella ole. Helppoa, onnistuu jokaiselta köyhältä ja syrjäytyneeltä joilla on hädintuskin varaa asua pikkupaikkakunnalla.
Jos on syrjäytynyt jonnekin pikkupaikkakunnalle vailla toivoa huomisesta, niin kannattaa hakea Kelalta ammatillista kuntoutusta, jolloin Kela maksaa sun opinnot. Muuttokustannuksiin saa harkinnanvaraista toimeentulotukea. Kela maksaa asumistukea avustaakseen vuokranmaksussa. Oisko tuollainen pieru mitään? Mahdollisuuksia on kyllä, kiitos kaikille kanssakansalaisille siitä <3
Opiskelu kestää aikansa ja ikää tulee meille jokaiselle, mutta se ei itsessään ole mikään tekosyy jäädä laakereilleen makaamaan. Ja joskus tosiaan joutuu muuttamaan vieraalle paikkakunnalle opiskelun tai työn perässä, semmoista se elämä vaan tuppaa olemaan. Ja jos viittasit 8-9-opiskelulla vuosien määrään, niin eikö semmoinen aika mene tohtorin hattuun, kai vähän vähempikin riittäisi.
Ei naisettomuus syrjäytä, vätystely syrjäyttää. Ja vätystely aiheuttaa myös sen, ettei ole parisuhdemateriaalia.
Mikä pojille auttaisi, olisi kunnon potku persuksiin ja netin käytön rajoittaminen.
Olen miettinyt, minkälaiset vanhemmat on syrjäytyneellä pojalla? Äiti joka passaa ja isä jota ei kiinnosta? Vai mitä?
Tämä on ikuinen muna-vai-kana keskustelu. Eli kumpi kumpi johtuu kummasta; syrjäytyykö mies koska ei saa naista ja/tai töitä, vai eikö hän näitä saa koska on syrjäytynyt?
Molemmin tavoin syrjäytyneitä varmasti löytyy, ja tätä täytyykin aina tarkastella tapauskohtaisesti. Itse henkilökohtaisesti olin "normaali" tuonne 25-vuotiaaksi asti, mutta siinä vaiheessa naisettomuus ja vuosien yrittäminen alkoivat uuvuttaa.
Hain sitten tyydytystä muualta, kun eivät naiset minua hyväksyneet. Nettipelit, anime, j-pop, urheilu ja muut harrastukset. Nykyään olen syrjäytynyt 33-vuotias pitkäaikaistyötön.
Minun kohdallani siis syrjäytyminen johtui naisettomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo pelaaminen ja pornon kyttääminen on monen nuoren miehenalun lempipuuhaa nykypäivänä... Kuinkahan paljon peliriippuvaisia on tässä syrjäytyneessä porukassa? Miesvaltaisilla työpaikoilla on huutava pula osaavista ammattilaisista, kun vanhat patut jää eläkkeelle...
Johonkin ne paineet pitää purkaa. Pornoon ja peleihin jos ei ole naista. Näin se vaan on.
Kuka nainen haluaa päivät pitkät pelaavan ja pornoa katsovan miehen?
En näe syytä pelata ja katsoa pornoa päivät pitkät jos on nainen.
No miten sinä sen naisen saat, jos kukaan ei kiinnostu sinusta pelaamisen ja pornon vuoksi?
En katso pornoa ja ymmärrä miksi tunti pari päivässä pelaaminen olisi ongelma naiselle. Alkoholia en käytä myöskään mikä on itseasiassa monen naisen mielestä huono asia, koska silloin on muka tylsä ihminen. Harrastan urheilua ja olen fyysisesti hyvässä kunnossa.
7-14 tuntia pelaamista viikossa on mielestäsi ok? Jos sinun kumppanisi huitelisi 14 tuntia viikossa omissa harrastuksissaan, niin tosissasiko olet sitä mieltä että ei vaikuta parisuhteeseen? On kuitenkin aika rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa. Miten perustaa perhettä ihmisen kanssa, joka istuu joka päivä 1-2 tuntia koneellaan pelaamassa? Saisiko sinun kumppanisi sinun parin tunnin pelisessioiden jälkeen myös 2 tuntia omaa aikaa, esim. sinä klo 16-18 ja kumppanisi klo 18-20 (oletetaan, että olisi lapsi hoidettavana ja näin ollen omia harrastuksia ei voisi hoitaa päällekäin)? Missä välissä viettäisitte yhteistä aikaa?
1-2 tuntia pelaamista päivässä on ihan ok kun yksin asuu, omapa on jokaisen elämä, mutta parisuhteeseen se vaikuttaa hyvin negatiivisesti tai jopa estää sen kokonaan. Perhe-elämään se ei ainakaan sovi ollenkaan.
Ei se pelaaminen ole sen oudompaa kuin lukeminen tai töllön katselu. Viihdettä kaikki. Moni istuu töllön edessä 18.00 - 22.00, eikä siitä huudeta turuilla ja toreilla. Ehkä se ongelma onkin siinä, että televisiotuotanto on kallista touhua. Media, mainostajat ja poliitikot kaipaavat pääsyä ihmisten tietoisuuteen.
Somen käyttöä ihmettelen enemmän tai sitä, miten se on onnistuneesti kiemurrellut erottamattomaksi osaksi arkea. Nykymuijat istuvat kuin robotit bussipysäkeillä, ratikassa, kirjastossa, yliopistolla ja ilmeisesti myös siellä kotisoffillaan, ja ainoastaan Samsungin kelmeä valo heijastuu silmistä. Ote eivätkä silmät heltiä näytöstä sen jälkeen, kun kännykkä on herättänyt aamulla kello 7.00. Tämäkö ei ole huolestuttavaa eikä vaikuta suhteisiin?
Viime viikonloppuna toistui sama ilmiö. Äiti tyttärineen oli viereisessä pöydässä syömässä; yhtäkään sanaa ei vaihdettu puoleen tuntiin. Perhe tuijotti vain kelmeinä loistavia näyttöjään. Ehkä ne viestivät siellä keskenään whatsupilla?
Jos pitää etsiä syytä sille, miksi perhe-elämä ei kiinnosta, kyllä se on some eikä porno. Mitäpä jos otettaisiin kerrankin somen käyttö esille? Vähintään puolella Suomen naisista ylittyy taatusti jonkinlainen riippuvaisuuden raja somen käytössä.
Pelaaminen on siis samaa kuin telkkarin katselu, että siinä voi jutella perheenjäsenten kanssa, kipaista välillä keittiöön tekemään lapselle iltapalaa ja kylppäriin laittamaan pyykkiä kuivumaan? No eihän siinä mitään, kun se ei vaadi rauhaa ja keskittymistä vaan sitä voi tehdä kaiken muun ohella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että nyt keskustellaan syrjäytymisestä mutta ilmeisesti puhutaankin naisen puutteesta.
Älä viitsi olla typerä. On selvää, että syrjäytyminen parisuhdemarkkinoilta korreloi vahvasti muunkin syrjäytymisen kanssa.
Tämä pitää täysin paikkansa.
Tosin, se jos mikä on lopulta huono syy syrjäytyä. Itse aloitin parisuhde elämän vasta epätavallisen myöhään elämässäni, ja sitä ennen parisuhteen hankkiminen ja "naisen hankkiminen" tuntui joten maagisen ihmeelliseltä. Samoin myös seksin saaminen.
Vaikka olenkin nykyisin suht onnellisesti parisuhteessa ja rakastunut, illuusio siitä että parisuhde ja seksi olisi jotain super ihmeellistä, on rikkoutunut. Rakastuminen on ihanaa ja seksi on erittäin mukavaa puuhaa mutta keksin kyllä äkkiseltään huomattavasti parempaakin tekemistä. Parisuhde / seksin saaminen ei saisi olla mikään elämän tarkoitus. Tämän kun oivaltaa niin katoaa myös naisista/naisen puutteesta johtuva masennus.
Tähän on pakko siteerata erästä viisasta tietäjää: "Kun miehellä lakkaa seisomasta niin silloin se elämä vasta alkaa".
Miesten syrjäytymiselle on erilaisia syitä. Miehet jakautuu jo älykkyyden osalta ääripäihin, heikkolahjaisiin ja neroihin. Poliittisen korrektiuden mukaan ei saisi puhua heikkolahjaisuudesta, vaikka se on todellinen ongelma. Heikkolahjaisena ihminen ylittää kehitysvammaisuuden rajan, vaikka on ihan itsekin pihalla. Heikkolahjaisuus altistaa nuoren syrjäytymiselle, päihteiden käytölle, köyhyydelle ja maksuhäiriömerkinnälle yhteiskunnan muuttuessa monimutkaiseksi. Nykyään kaikki on netissä eikä kukaan ole neuvomassa sinua. Työkyvyttömyyseläkettä ja kuntoutusta ei heru, koska ei ole tarpeeksi vammainen.
Kannabis on nuorten miesten keskuudessa käytetyin laiton huume. Nuori saa turhan h-merkinnän, menettää mahdollisuuden opiskeluun ja työllisyyteen ja asepalvelus jää väliin. Nuorella ei ole enää paikkaa yhteiskunnassa, hän syrjäytyy, altistuu stressille ja mielenterveysongelmille. Ei ole ihme, jos jo kannabiksen laittomuuden takia meillä on paljon syrjäytyneitä miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu tukee liikaa jo valmiiksi hiljaisia ja sanallisiesti valmiimpia tyttölapsia. Sen sijaan luontaisesti liikunnallisemmat pojat eivät saa sellaista opetusta, joka tukisi heidän luontaista tapaansa oppia liikkeen ja käytännön avulla.
Entäs sitten me 6-8 arvosanoja saavat tytöt? Kait meidätkin pitäisi huomioida, mutta tuntuu, että juurikin kymppejä saavia suositaan. Oppimisvaikeuteni olivat myös syy, miksi vapaa-aika meni laiskotellen ja videopelien sekä tietokoneen parissa. Vähän jaksoin lukea saadakseni seiskan tai jopa kasinkin. En kuitenkaan tykännyt lukea kokeisiin, koska se tarkoitti pänttäämistä. Tein virheen lukiessani nopeaa ja sen jälkeen heitin kirjan nurkkaan. Olen ihan dementikko ja siinäkin se syy, miksi kokeisiin lukeminen suoraan sanoen vitutti.
Yhteiskuntaoppi, historia ja äidinkieli jaksoi ainoastaan kiinnostaa. Kutosia sain juuri ja juuri pienellä panostuksella, vaikkei kiinnostanut enkä osannut keskittyä joutuessani istumaan pahimpien mölyapinoiden, joita olisi tehnyt mieli pyytää olemaan hiljaa, lähettyville takapulpettiin.
Myöhemmin kypsyin opiskelulle, mutta olen hieman laiska tehtävien teossa. Työ on se, missä pärjään hyvin. Tosin niinpä vain pitää kouluja käydä ammattia varten ja se opiskelu tarkoittaa passiivista toimintaa, tietoa tulee joka tuutista ja ääntä tulee kuuluviin jokaiselta. Ei jää heti kaikki asiat mieleen, vaan minun pitää kuulla vuorotellen yhden ihmisen suusta asiat tai käsitellä yhtä opeteltavaa asiaa kerrallaan. Olisi pitänyt selvittää oppisopimuspaikan mahdollisuutta, vaikka nykyään nekin on kiven alla.
Ja lisään vielä, että olen ollut aina se hiljaisin ja ujoin. En silti saanut mitään arvoa halutessani tehdä asiat yksin. Minua on aina moitittu siitä, etten puhu. Puhun silloin, kun minulla on oikeasti asiaa. En vain kerta kaikkiaan keksi sanottavaa, varsinkaan mitään turhanpäiväistä. Ahdistuin sosiaalisista tilanteista peruskoulussa tietäessäni, ettei kukaan pitänyt minusta ja minua oli kiusattu. Valitsin yksinäisyyden suojelemaan minua kiusaamiselta, videopelien ja internetin maailma oli ainoa pako todellisuuteen. Minua on kyllä ammattikoulussa luonnehdittu sosiaaliseksi, mitä ensin ihmettelin.
Milloin yhteiskunta voisi alkaa tukemaan ujoja, introvertteja ja hiljaisia sukupuoleen katsomatta? Olen aina ajatellut olevani sosiaalisesti rajoitteinen, mutta todellisuudessa kyse on siitä, ettei small talk onnistu.
Se, että on introvertti ,ei tarkoita sitä että on sosiaalisesti taidoton. Sitä sosiaalisuutta voi opetella ja harjoitella. Ihan se on itsestä kiinni. T. Toinen ujo introvertti.
Kiusaaminen voi tehdä ihmisestä sosiaalisesti taidottoman ja ujon, jos on saanut ikäviä kokemuksia sosiaalisissa suhteissa. Kiusaaminen on suoraan sanoen pahoinpitelyä ja se pitäisi olla kriminalisoitavaa. Suomessa kyllä vaikeasti kehitysvammainen saa enemmän tukea kuin syrjäytynyt nuori tai ujo ihminen, joita käsketään vain ryhdistäytymään ja aktivoitumaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ikuinen muna-vai-kana keskustelu. Eli kumpi kumpi johtuu kummasta; syrjäytyykö mies koska ei saa naista ja/tai töitä, vai eikö hän näitä saa koska on syrjäytynyt?
Molemmin tavoin syrjäytyneitä varmasti löytyy, ja tätä täytyykin aina tarkastella tapauskohtaisesti. Itse henkilökohtaisesti olin "normaali" tuonne 25-vuotiaaksi asti, mutta siinä vaiheessa naisettomuus ja vuosien yrittäminen alkoivat uuvuttaa.
Hain sitten tyydytystä muualta, kun eivät naiset minua hyväksyneet. Nettipelit, anime, j-pop, urheilu ja muut harrastukset. Nykyään olen syrjäytynyt 33-vuotias pitkäaikaistyötön.
Minun kohdallani siis syrjäytyminen johtui naisettomuudesta.
Minä väitän, että sinunkin kohdallasi on kyse jostain muusta. Ikivanhaa jäätelönsyönti ja hukkumiskuolemat -vertausta käyttääkseni en usko, että naisettomuus (jäätelönsyönti) johti syrjäytymiseesi työelämästä (hukkumiskuolema) vaan molempien taustalla oli kolmas tekijä: aurinko. Eli jokin ominaisuus sinussa, jonka takia et pärjää sen paremmin ihmissuhteissa kuin työelämässä.
Ainakin korkeakoulujen pääsykokeet tulee säilyttää. Huomattava osa nuorista miehistä ei ole lainkaan motivoitunut opiskelusta kouluaikana, vaan heräävät siihen myöhemmin.
Olisiko sillä yksilöllä, siis ihan itselläänkin, jotain velvollisuuksia vaikuttaa omaan asemaansa? Vai pitääkö yhteiskunnan tuoda kaikki valmiina kotisohvalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin täällä päin on puutetta suunnitteluinsinööreistä ja automatiikka-alan osaajista. Tulevaisuudessa tietty robotiikka on yksi mahdollisuus. Logistiikka- alalla on töitä. Pääkaupunkiseudulle haalitaan nosturikuskeja koulutettavaksi ja kaikille oli vakipaikka tiedossa. Kyllähän näitä mahdollisuuksia on.
Eli pitäisi hankkia opintolaina ja jostain pieraista rahat päälle toiselle puolen Suomeen muuttoa varten (taas vaihteeksi), että ehkä 8-9 opiskelujen jälkeen saan pätkätöitä siltä alalta. Kuulostaa lupaavalta. Jaa niin mutta siinä vaiheessa ikää alkaa olla jo sen verran että ei varmaan kysyntää enää liiemmälti insinööri- ja automatiikkapuolella ole. Helppoa, onnistuu jokaiselta köyhältä ja syrjäytyneeltä joilla on hädintuskin varaa asua pikkupaikkakunnalla.
Näin nykymaailma pelaa. Ajat, jolloin mentiin peruskoulusta tehtaaseen, oltiin siellä 40 vuotta ja oma jälkikasvu tuli perässä töihin, ovat auttamattomasti menneet. Jo tämänkin takia synnyttäminen suomessa kovin itsekästä lapsen tulevaisuutta ajatellen. Ja selvää on että tilanne menee pahempaan suuntaan koko ajan.
Nainen voi ryhtyä kotiäidiksi vain jos hänellä on lapsia. Ja kotiäitiys tutkitusti LISÄÄ naisten syrjäytymistä. Yksi suurimpia syitä naisten syrjäytymiseen on liian pitkät hoitovapaat.