Puhelinmyyjä jäi jankkaamaan älyvapaista asioista
Minulle soitti puhelinmyyjä, joka ei suostunut ymmärtämään "ei"-sanaa. Sanoin, että tässä elämäntilanteessa en ehdi lukea mitään lehtiä nyt, eikä hänen kaupittelemiensa lehtien aihepiireissä ole minua kiinnostavia asioita.
Myyjä jankkasi 6 minuuttia, että "Kyllä ehdit! Kyllä ehdit!" (liioittelematta hän sanoi noin) ja "Miten niin ei muka kiinnosta? Kyllä kiinnostaa!" (hän siis kertoi, mikä minua kiinnostaa :D ). Tuli tunne, että hän oikein kerjäsi verta nenästään ja yritti provosoida minua keskeyttämään jankutuksensa tai lyömään luurin korvaan, vaikka olen lehmänhermoiseksi kehuttu, rauhallinen ja kiltti ihminen.
Annoin puhelimen olla kaiuttimella ja kirjoittelin työsähköposteja samalla.
Halusin hukata hänen aikaansa, koska olin niin kyrsiintynyt huonoon käytökseen.
Kyllä meille aikoinaan annettiin ihan eri ohjeet, kun opiskelijana 90-luvulla käymääni puolen päivän puhelinmyyntikoulutustani muistelen. Ei on ei. Toki yhteen kieltäytymiseen voi vielä yrittää tarjota toista lehteä, mutta pitäisi kyllä ymmärtää antaa periksi. En ihmettele, että puhelinmyyjät ovat itse asiassa noin vihattua väkeä. Hukkaavat ihmisten aikaa.
Miten te pääsette eroon puhelinmyyjistä?
Kommentit (57)
Mäkin sanon nykyään heti ei kiitos, hei ja luuri kiinni. Monikaan ei vaan esittele itseään ”puhelinmyyjä tässä hei, ostatko sitä tätä” vaan sanovat vaan (etu)nimensä ja jonkun oudon firman nimen, joten on vaikea heti päätellä, onko nyt kyseessä myyjä vai oikeesti asiaa?
Joskus olen tällaselta kysynyt, et yritätkö myydä jotain ja yleensä siinä vaiheessa jos menee soittaja hämilleen, niin peli selvä 😁
Minä jätän puhelimen kädestäni ja jatkan töitäni jos alkaa jankkaamaan.
Saa kerrankin lukea paperistaan viimeisenkin sanan.
Se on kyllä rasittava ammattikunta. En kyllä haluaisi tehdä tuota työtäkään. Ainoastaan esim Eevalehden myyjät ovat kohteliaita, yleensä vanhempia naisia. Eivät jankkaa ja toivottavat hyvät päivänjatkot.
Yks entinen puhelinmyyjä kertoi, että myyjän pitää kuulla 7 kertaa ei, että voi lopettaa puhelun. Melkoista jankkaamista!
Mä en puhu noille mitään, painan kylmästi punaista luuria ja estän soittajan.
Minä sanon etten voi tilata mitään koska olen näkövammainen tai holhouksen alla jos kyse ei ole lehdestä.
Tai jos minulla on tylsää niin saatan esittää vammaista/mielenterveysongelmaista/perverssiä jne.
Ne luovuttaa vasta kolmen ein jälkeen, peruskikka.
Vierailija kirjoitti:
Ne luovuttaa vasta kolmen ein jälkeen, peruskikka.
Mun peruskikka: sanon kerran ei ja sitten puhelu poikki.
Joskus kun puhelinmyyjä soittaa, se saattaa puhua monta minuuttia ennen kuin saan suunvuoron.
Eli joko pitää puhua myyjän päälle tai odottaa kunnes sieltä tulee monen minuutin päästä se "miltäs tällainen kuulostaa?" Kun kieltäytyy vasta siinä vaiheessa, niin saattaa tulla vähän typerä olo, kun tavallaan tuhlasi myyjän aikaa. Vaikka eihän se minun vika ole, jos en saanut suunvuoroa aiemmin, ja ei sitä aina viitsi päällekään puhua.
Vierailija kirjoitti:
Joskus kun puhelinmyyjä soittaa, se saattaa puhua monta minuuttia ennen kuin saan suunvuoron.
Eli joko pitää puhua myyjän päälle tai odottaa kunnes sieltä tulee monen minuutin päästä se "miltäs tällainen kuulostaa?" Kun kieltäytyy vasta siinä vaiheessa, niin saattaa tulla vähän typerä olo, kun tavallaan tuhlasi myyjän aikaa. Vaikka eihän se minun vika ole, jos en saanut suunvuoroa aiemmin, ja ei sitä aina viitsi päällekään puhua.
On kolmaskin vaihtoehto, jossa ei tarvitse odottaa lainkaan.
Salainen puhelinnumero ollut jo lankapuhelinten ajoista asti, ihan rauhassa saa olla!
Puhun ruotsia. Kukaan ei sitten myy mulle mitään. Kuuluu vain piip piip piip.
Joissain firmoissa pitää saada tietty määrä puhuttuja minuutteja täyteen joten siksi jankkaavat ja pitkittävät puhelua vaikka tietävät kyllä ettei sitä myyntiä tapahdu kuitenkaan. Ei tapahtunut niiden 100 edellisenkään puhelun aikana joten ihan sama käyttääkö vartin siihen et jankkaa yhden ihmisen kanssa vai kuuntelee ei:n 30 ihmiseltä.
Luettelen seuraavasti heti kun saan puhevuoron, lista on seinällä:
Katto on tarkastettu. Uusi katto laitettiin.
Piippu on tutkittu. Purettiin ja muurattiin uusi koko matkalta.
Sisäröörit on kuvattu. Ne uusittiin.
Ulkoröörit on filmattu. Ne uusittiin.
Ikkunat on uusittu.
Ovat on vaihdettu uusiin.
Rännit on myös uudet.
Syöksytorvet on uudet.
Lämpöpatterit on testattu, toimivat.
Paskakaivot on tehty viime kesänä.
Sähkötaulu on niin kuin sen kuuluukin olla, toimii.
Olen pyytänyt, että joku sieltä firmasta laskemaan meidän talon naulat, mutta ei ole ketään ilmestynyt kauppaamaan uusia nauloja. Pyykkipojat vois vaihtaa uusiin samalla.
Nyt ollaan vararikossa kun kaikki nuo uusittu, ei ole varaa ostaa edes AkuAnkkaa.
Joo pitää puhua päälle ja sanoa ei ja sulkea linja.
Ei en osta kiitos ja hei hei. Luuri kiinni. MOntako sekuntia meni?
Pysäytän aina myyntipuheen ja kysyn, mitä on myymässä ja mihin hintaan. Tarvittaessa useaan kertaan. Sitten kerron, etten ole kiinnostunut.
Kuka jää kuuntelemaan puhelinmyyjiä? Hyvällä päällä sanon kiitti ei tai nyt ei ole aikaa ja puhelu poikki. Huonompana hetkenä en edes sano mitään vaan lyön ns. luurin korvaan. Niillä hetkillä kaipaan vanhaa lankapuhelinta. Ne pystyi oikeasti lyömään kiinni.
Kiitos ei ja puhelin kiinni.Soittavat äärimmäisen harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Salainen puhelinnumero ollut jo lankapuhelinten ajoista asti, ihan rauhassa saa olla!
Tuo on ihan hyvä keino. Jos ei olisi lapsia niin voisin elää ilman puhelinta. Olin varmasti yksi viimeisiä jotka kavereiden painostuksesta hommasi kännykän. Mä en oikeasti tarvi puhelinta kuin hyvin harvoin. Voisin alkaa vanhaksi kapinalliseksi ja elää kirjepostin varassa.
Sanon kerran "ei kiitos" ja suljen puhelimen. Ja sitten numero välittömästi mustalle listalle. En jää kuuntelemaan löpinöitä.