Lue keskustelun säännöt.
HS Perheviikko: Hyppy tuntemattomaan Kannattaako lapsi hankkia nuorena vai vanhana?
01.04.2019 |
Tuolla taas toistuu tuo kummallinen lausahdus siitä, kuinka nykynaiset ei enää nää lapsia ja siksi biologinen kello ei ala tikittää. Ei sentään sitä, että ihmisillä ei ole kokemusta perhe-elämästä niin ei voi siitä tietää. Joku väestöliitolla taisi herätä viimein, että me olemme kaikki joskus olleet osa perhettä.
Onkohan väestöliitolla biologeja töissä, erityisesti evoluutiobiologeja? He vain olettavat, että naiseen kuuluu jälkeläisen haluaminen biologisena faktana, mutta miksi näin olisi? Lapsia on tullut, on niitä halunnut tai ei. Ei ihmissukupolvissa ole jalostunut sellaista ominaisuutta, että vain lapsia haluavat lisääntyisivät. Siksi sellainen ominaisuus ei vaan voi olla olemassa yleisesti, ei ainakaan ilman tutkimusta. Tuntuu, että moni noista tutkijoista on itse sellaisia äidiksi syntyneitä, jotka eivät pysty puolueettomasti arvioimaan lapsettomuuden syitä. Heissä on aina jotain "vikaa", sen sijaan että puhuttaisiin vain ominaisuudesta.
Mummoni sanoi aina, että ei ennenkään lapsia haluttu, niitä tuli.
Kommentit (66)
Olen entistä vakuuttuneempi, että eläkkeiden maksaminen tulee sitoa lasten määrään, tai niistä pitää saada lisää eläkettä. Tai sitten toisinpäin jos ei lapsia ole niin vähennyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin nuorena vai vanhana. Ei ollenkaan.
hyvää syyllistämistä kaikista mahdollisista valinnoista :D
Vierailija kirjoitti:
Olen entistä vakuuttuneempi, että eläkkeiden maksaminen tulee sitoa lasten määrään, tai niistä pitää saada lisää eläkettä. Tai sitten toisinpäin jos ei lapsia ole niin vähennyksiä.
Ei vaan tuotettujen nettomaksajien määrään. Niiden, jotka OIKEASTI maksavat paljon veroja. Pienituloiset ja ikityöttömät eivät ole nettomaksajia ikinä. Päinvastoin, aiheuttavat lisää menoja muille veronmaksajille.
Jo vuosikymmeniä on ollut mahdollista naisen säädellä raskaaksi tulemista, mutta vasta nyt ihmiset on alkaneet haluta olla lapsettomia isommassa mittakaavassa. Joku syyhän siihen on, eikä se ole evolutiivinen. Itse väitän, että se johtuu kasvatuksesta ja halusta venyttää nuoruutta sinne 35-40-vuotiaaksi saakka.
Näissä nykyään noin 20-25-vuotiaissa on ihan liikaa niitä, jotka kipuilee ”etsiessään itseään”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on kykenemätön sitoutumaan mihinkään, oli sitten kyse lemmikistä, asuinpaikasta, kumppanista tai työpaikasta. Ei siihen sekasotkuun mitään lapsiakaan voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo vuosikymmeniä on ollut mahdollista naisen säädellä raskaaksi tulemista, mutta vasta nyt ihmiset on alkaneet haluta olla lapsettomia isommassa mittakaavassa. Joku syyhän siihen on, eikä se ole evolutiivinen. Itse väitän, että se johtuu kasvatuksesta ja halusta venyttää nuoruutta sinne 35-40-vuotiaaksi saakka.
Näissä nykyään noin 20-25-vuotiaissa on ihan liikaa niitä, jotka kipuilee ”etsiessään itseään”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on kykenemätön sitoutumaan mihinkään, oli sitten kyse lemmikistä, asuinpaikasta, kumppanista tai työpaikasta. Ei siihen sekasotkuun mitään lapsiakaan voi tehdä.
En sanoisi, että nuoret ovat kykenemättömiä sitoutumaan mihinkään. Ei aina esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan vaihtaminen ole ollut mikään oma valinta; päin vastoin monesti sen valinnan tekee työnantaja työntekijän puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Olen entistä vakuuttuneempi, että eläkkeiden maksaminen tulee sitoa lasten määrään, tai niistä pitää saada lisää eläkettä. Tai sitten toisinpäin jos ei lapsia ole niin vähennyksiä.
Valitettavan harvasta nykynuoresta tulee veronmaksaja. On sitä "masennusta" niin monella, eli ei viitsitä tehdä oman hyvinvoinnin eteen mitään, hauskempaa kun sossu maksaa. Ihan ok ehdotus, mutta ei riitä pelkkä nuppiluku, vaan ne jotka tienaavat 50 k€/v vähintään, niin ne voidaan lukea plussaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo vuosikymmeniä on ollut mahdollista naisen säädellä raskaaksi tulemista, mutta vasta nyt ihmiset on alkaneet haluta olla lapsettomia isommassa mittakaavassa. Joku syyhän siihen on, eikä se ole evolutiivinen. Itse väitän, että se johtuu kasvatuksesta ja halusta venyttää nuoruutta sinne 35-40-vuotiaaksi saakka.
Näissä nykyään noin 20-25-vuotiaissa on ihan liikaa niitä, jotka kipuilee ”etsiessään itseään”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on kykenemätön sitoutumaan mihinkään, oli sitten kyse lemmikistä, asuinpaikasta, kumppanista tai työpaikasta. Ei siihen sekasotkuun mitään lapsiakaan voi tehdä.
20-25 vuotiaana on nykymaailmassa käytännössä mahdotonta sitoutua mihinkään, vaikka ei olisi minkäänlaista kipuilua ja itsensä etsimistä meneillään. Yhteen tiettyyn asuinpaikkaan ei voi sitoutua, kun ensin joutuu todennäköisesti lähtemään opiskelemaan jollekin vieraalle paikkakunnalle, sitten opintojen päätyttyä lähtemään sinne mistä sattuu saamaan töitä ja senkin jälkeen vielä muuttamaan pätkätöiden perässä vuosikaudet. Yritä siinä samalla sitten sitoutua ihmissuhteisiin, jos kumppanilla esimerkiksi olisikin töitä koko ajan yhdellä ja samalla paikkakunnalla, ja yhteen työpaikkaan, josta parin määräaikaisen sopparin jälkeen lentää pihalle. Ei ihmekään ettei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Jo vuosikymmeniä on ollut mahdollista naisen säädellä raskaaksi tulemista, mutta vasta nyt ihmiset on alkaneet haluta olla lapsettomia isommassa mittakaavassa. Joku syyhän siihen on, eikä se ole evolutiivinen. Itse väitän, että se johtuu kasvatuksesta ja halusta venyttää nuoruutta sinne 35-40-vuotiaaksi saakka.
Näissä nykyään noin 20-25-vuotiaissa on ihan liikaa niitä, jotka kipuilee ”etsiessään itseään”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on kykenemätön sitoutumaan mihinkään, oli sitten kyse lemmikistä, asuinpaikasta, kumppanista tai työpaikasta. Ei siihen sekasotkuun mitään lapsiakaan voi tehdä.
Monet meistä vapaaehtoisesti lapsettomista ei kyllä olla mitään kipuilevia ikuisen nuoruuden eläjiä. Esim. itse en edes nuorena ollut kiinnostunut sellaisesta menevästä nuoruudesta, kun olen introvertti kotihiirityyppi. Olen ollut samassa työpaikassa 16 vuotta, mulla on 2 koiraa, elän hyvin rauhallista kotielämää, joten kyllä minä sitoutua osaan. En vaan ole koskaan halunnut lapsia.
- vela 44 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo vuosikymmeniä on ollut mahdollista naisen säädellä raskaaksi tulemista, mutta vasta nyt ihmiset on alkaneet haluta olla lapsettomia isommassa mittakaavassa. Joku syyhän siihen on, eikä se ole evolutiivinen. Itse väitän, että se johtuu kasvatuksesta ja halusta venyttää nuoruutta sinne 35-40-vuotiaaksi saakka.
Näissä nykyään noin 20-25-vuotiaissa on ihan liikaa niitä, jotka kipuilee ”etsiessään itseään”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on kykenemätön sitoutumaan mihinkään, oli sitten kyse lemmikistä, asuinpaikasta, kumppanista tai työpaikasta. Ei siihen sekasotkuun mitään lapsiakaan voi tehdä.
20-25 vuotiaana on nykymaailmassa käytännössä mahdotonta sitoutua mihinkään, vaikka ei olisi minkäänlaista kipuilua ja itsensä etsimistä meneillään. Yhteen tiettyyn asuinpaikkaan ei voi sitoutua, kun ensin joutuu todennäköisesti lähtemään opiskelemaan jollekin vieraalle paikkakunnalle, sitten opintojen päätyttyä lähtemään sinne mistä sattuu saamaan töitä ja senkin jälkeen vielä muuttamaan pätkätöiden perässä vuosikaudet. Yritä siinä samalla sitten sitoutua ihmissuhteisiin, jos kumppanilla esimerkiksi olisikin töitä koko ajan yhdellä ja samalla paikkakunnalla, ja yhteen työpaikkaan, josta parin määräaikaisen sopparin jälkeen lentää pihalle. Ei ihmekään ettei onnistu.
Onneksi, nykymaailmassa, ei tarvitse mennä mikään "lasten teko juttu" edellä, ne voi jättää myös tekemättä. maailma muuttuu ja ei mikään taho odota tätä keneltäkään. Korkeintaan kalkeutuneita tapoja, joista ollaan onneksi hyvää vauhtia pääsemässä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo vuosikymmeniä on ollut mahdollista naisen säädellä raskaaksi tulemista, mutta vasta nyt ihmiset on alkaneet haluta olla lapsettomia isommassa mittakaavassa. Joku syyhän siihen on, eikä se ole evolutiivinen. Itse väitän, että se johtuu kasvatuksesta ja halusta venyttää nuoruutta sinne 35-40-vuotiaaksi saakka.
Näissä nykyään noin 20-25-vuotiaissa on ihan liikaa niitä, jotka kipuilee ”etsiessään itseään”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on kykenemätön sitoutumaan mihinkään, oli sitten kyse lemmikistä, asuinpaikasta, kumppanista tai työpaikasta. Ei siihen sekasotkuun mitään lapsiakaan voi tehdä.
20-25 vuotiaana on nykymaailmassa käytännössä mahdotonta sitoutua mihinkään, vaikka ei olisi minkäänlaista kipuilua ja itsensä etsimistä meneillään. Yhteen tiettyyn asuinpaikkaan ei voi sitoutua, kun ensin joutuu todennäköisesti lähtemään opiskelemaan jollekin vieraalle paikkakunnalle, sitten opintojen päätyttyä lähtemään sinne mistä sattuu saamaan töitä ja senkin jälkeen vielä muuttamaan pätkätöiden perässä vuosikaudet. Yritä siinä samalla sitten sitoutua ihmissuhteisiin, jos kumppanilla esimerkiksi olisikin töitä koko ajan yhdellä ja samalla paikkakunnalla, ja yhteen työpaikkaan, josta parin määräaikaisen sopparin jälkeen lentää pihalle. Ei ihmekään ettei onnistu.
Onneksi, nykymaailmassa, ei tarvitse mennä mikään "lasten teko juttu" edellä, ne voi jättää myös tekemättä. maailma muuttuu ja ei mikään taho odota tätä keneltäkään. Korkeintaan kalkeutuneita tapoja, joista ollaan onneksi hyvää vauhtia pääsemässä eroon.
Eikö tämäkin ketju juuri perustu siihen, että kyllä sitä vaan vähän odotetaan? Jos et hanki lapsia, pitää siihen olla joku hyvä syy tai muuten olet itsekäs ihminen, joka haluaa jatkaa ikuisesti vastuutonta nuoruutta, etkä osaa sitoutua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se surullista, että lasten hankkimista siirretään ja jahkataan niin pitkälle, että biologian "parasta aikaa" päivä menee jo ohi. Aiemmin lasten hankkimista ei mietitty niin pitkään, usein esikoinen tuli suunnittelematta yllätyksenä. Lapsettomia ihmisiä pidettiin hieman kummajaisina ja viallisina.
Omassa lapsuudessani perheet olivat suuria, oli paljon serkkuja, setiä tätejä ja enoja. Perhemalli on tuosta kovasti kuivunut kasaan, lähisukulaisia ei välttämättä ole enää ollenkaan ja ihmisten yksinäisyys lisääntyy varsinkin myöhemmällä iällä.
Nämä lapsettomiksi kokonaan tahallisesti jättäytyvät voisivat miettiä sitä, millaista on elää ikääntyneenä, kun ei ole olemassa ketään lähisukulaista. Ja tämä on suunnattu nimenomaan niille, jotka kovaäänisesti kuuluttavat vela- elämäntyyliään. Nuorena jaksaa pitää kontakteja yllä, liikkua, matkustaa ja osallistua. Entäs sitten, kun ei enää jaksa, kun elämä kapeutuu neljän seinän sisälle?
On tietysti paljon tahattomasti lapsettomia ja tiedän sen surun, mikä siihen liittyy. Yleensä he kantavat surunsa hiljaa mielessään, eivätkä osallistu mihinkään lapsivastaisiin kampanjoihin.
Ja etukäteen tiedän myös ne kommentit, miten sukulaisuus ei takaa mitään, sukulaiset eivät kuitenkaan välitä, olivat huonoja vanhempia jne.
Olen nyt läheltä seurannut sukulaiseni sairastuttua vakavasti sitä, miten iso asia on toimivalla sukulaisverkostolla. Aina löytyy joku, jolla on aikaa poiketa ja kantaa vastuu sukulaisena.
Tiedän myös paljon ihmisiä, joilla ei ole kertakaikkiaan yhtään sukulaista, kaikki asiat hoitaa joku viranomainen, edes haudalle ei löydy saattajia.
Vierailija kirjoitti:
Jo vuosikymmeniä on ollut mahdollista naisen säädellä raskaaksi tulemista, mutta vasta nyt ihmiset on alkaneet haluta olla lapsettomia isommassa mittakaavassa. Joku syyhän siihen on, eikä se ole evolutiivinen. Itse väitän, että se johtuu kasvatuksesta ja halusta venyttää nuoruutta sinne 35-40-vuotiaaksi saakka.
Näissä nykyään noin 20-25-vuotiaissa on ihan liikaa niitä, jotka kipuilee ”etsiessään itseään”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on kykenemätön sitoutumaan mihinkään, oli sitten kyse lemmikistä, asuinpaikasta, kumppanista tai työpaikasta. Ei siihen sekasotkuun mitään lapsiakaan voi tehdä.
Sosiaalinen hyväksyttävyys ei ole ollut olemassa vuosikymmeniä, ja vieläkin lapsettomat (kuten huomaat) saa kuulla kuinka ne on tyhmiä, lapsellisia ja ei vaan tiedä.
Lisäksi naiset alkaa vasta nyt olemaan aidosti riippumattomia miehistä taloudellisesti. Nainen ei tarvitse lapsia ja miestä elannon vuoksi. Ne voi jättää väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista, että lasten hankkimista siirretään ja jahkataan niin pitkälle, että biologian "parasta aikaa" päivä menee jo ohi. Aiemmin lasten hankkimista ei mietitty niin pitkään, usein esikoinen tuli suunnittelematta yllätyksenä. Lapsettomia ihmisiä pidettiin hieman kummajaisina ja viallisina.
Omassa lapsuudessani perheet olivat suuria, oli paljon serkkuja, setiä tätejä ja enoja. Perhemalli on tuosta kovasti kuivunut kasaan, lähisukulaisia ei välttämättä ole enää ollenkaan ja ihmisten yksinäisyys lisääntyy varsinkin myöhemmällä iällä.
Nämä lapsettomiksi kokonaan tahallisesti jättäytyvät voisivat miettiä sitä, millaista on elää ikääntyneenä, kun ei ole olemassa ketään lähisukulaista. Ja tämä on suunnattu nimenomaan niille, jotka kovaäänisesti kuuluttavat vela- elämäntyyliään. Nuorena jaksaa pitää kontakteja yllä, liikkua, matkustaa ja osallistua. Entäs sitten, kun ei enää jaksa, kun elämä kapeutuu neljän seinän sisälle?
On tietysti paljon tahattomasti lapsettomia ja tiedän sen surun, mikä siihen liittyy. Yleensä he kantavat surunsa hiljaa mielessään, eivätkä osallistu mihinkään lapsivastaisiin kampanjoihin.
Ja etukäteen tiedän myös ne kommentit, miten sukulaisuus ei takaa mitään, sukulaiset eivät kuitenkaan välitä, olivat huonoja vanhempia jne.
Olen nyt läheltä seurannut sukulaiseni sairastuttua vakavasti sitä, miten iso asia on toimivalla sukulaisverkostolla. Aina löytyy joku, jolla on aikaa poiketa ja kantaa vastuu sukulaisena.
Tiedän myös paljon ihmisiä, joilla ei ole kertakaikkiaan yhtään sukulaista, kaikki asiat hoitaa joku viranomainen, edes haudalle ei löydy saattajia.
Olen 110% varma, että olen miettinyt yksinäisyyttäni enemmän kuin sinä. Sinua hiertää se, että sen perusteellinen miettiminen(vuosia) ei ole herättänyt minussa sinun ajatuksia ja pelkoja. En ihan saa kiinni tästä ylimielisyydestä.
Lapsettomuus vaatii paljon, paljon enemmän miettimistä, perustelua ja sitoutumista kuin päätös (HUOM PÄÄTÖS EI ITSE HANKINTA TAI KASVATUS) hankkia lapsia.
Maailma ei ole minulle mitään velkaa. olen lapseton nyt, ja kykenen onneen yksinäisenä. Jos olen lapseton vanhana, ja yksinäinen, niin sitten elän päivän kerrallaan. Ei elämää voi pelätä ja varmistella, pitää USKALTAA elää oman äköistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo vuosikymmeniä on ollut mahdollista naisen säädellä raskaaksi tulemista, mutta vasta nyt ihmiset on alkaneet haluta olla lapsettomia isommassa mittakaavassa. Joku syyhän siihen on, eikä se ole evolutiivinen. Itse väitän, että se johtuu kasvatuksesta ja halusta venyttää nuoruutta sinne 35-40-vuotiaaksi saakka.
Näissä nykyään noin 20-25-vuotiaissa on ihan liikaa niitä, jotka kipuilee ”etsiessään itseään”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on kykenemätön sitoutumaan mihinkään, oli sitten kyse lemmikistä, asuinpaikasta, kumppanista tai työpaikasta. Ei siihen sekasotkuun mitään lapsiakaan voi tehdä.
20-25 vuotiaana on nykymaailmassa käytännössä mahdotonta sitoutua mihinkään, vaikka ei olisi minkäänlaista kipuilua ja itsensä etsimistä meneillään. Yhteen tiettyyn asuinpaikkaan ei voi sitoutua, kun ensin joutuu todennäköisesti lähtemään opiskelemaan jollekin vieraalle paikkakunnalle, sitten opintojen päätyttyä lähtemään sinne mistä sattuu saamaan töitä ja senkin jälkeen vielä muuttamaan pätkätöiden perässä vuosikaudet. Yritä siinä samalla sitten sitoutua ihmissuhteisiin, jos kumppanilla esimerkiksi olisikin töitä koko ajan yhdellä ja samalla paikkakunnalla, ja yhteen työpaikkaan, josta parin määräaikaisen sopparin jälkeen lentää pihalle. Ei ihmekään ettei onnistu.
Luuletko, että ennen ei jouduttu muuttamaan opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle? Kyllä jouduttiin, kun edes yliopisto-verkosto ei ollut näin tiheä, mitä nyt on. Itsekin olen muuttanut ja asunut alivuokralaisasunnossa helsinkiläisperheen nurkissa ja minulla oli tietyt kellonajat, milloin sain käyttää keittiötä ja kylpyhuonetta. Ja työpaikat vaihtuivat ja asuttiin ahtaasti, lapsia meilläkin oli jo kaksi pienessä vuokrakaksiossa.
Tänään ihmisillä on vain niin korkeat vaatimukset elämisen suhteen, ennen tyydyttiin vähempään.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista, että lasten hankkimista siirretään ja jahkataan niin pitkälle, että biologian "parasta aikaa" päivä menee jo ohi. Aiemmin lasten hankkimista ei mietitty niin pitkään, usein esikoinen tuli suunnittelematta yllätyksenä. Lapsettomia ihmisiä pidettiin hieman kummajaisina ja viallisina.
Omassa lapsuudessani perheet olivat suuria, oli paljon serkkuja, setiä tätejä ja enoja. Perhemalli on tuosta kovasti kuivunut kasaan, lähisukulaisia ei välttämättä ole enää ollenkaan ja ihmisten yksinäisyys lisääntyy varsinkin myöhemmällä iällä.
Nämä lapsettomiksi kokonaan tahallisesti jättäytyvät voisivat miettiä sitä, millaista on elää ikääntyneenä, kun ei ole olemassa ketään lähisukulaista. Ja tämä on suunnattu nimenomaan niille, jotka kovaäänisesti kuuluttavat vela- elämäntyyliään. Nuorena jaksaa pitää kontakteja yllä, liikkua, matkustaa ja osallistua. Entäs sitten, kun ei enää jaksa, kun elämä kapeutuu neljän seinän sisälle?
On tietysti paljon tahattomasti lapsettomia ja tiedän sen surun, mikä siihen liittyy. Yleensä he kantavat surunsa hiljaa mielessään, eivätkä osallistu mihinkään lapsivastaisiin kampanjoihin.
Ja etukäteen tiedän myös ne kommentit, miten sukulaisuus ei takaa mitään, sukulaiset eivät kuitenkaan välitä, olivat huonoja vanhempia jne.
Olen nyt läheltä seurannut sukulaiseni sairastuttua vakavasti sitä, miten iso asia on toimivalla sukulaisverkostolla. Aina löytyy joku, jolla on aikaa poiketa ja kantaa vastuu sukulaisena.
Tiedän myös paljon ihmisiä, joilla ei ole kertakaikkiaan yhtään sukulaista, kaikki asiat hoitaa joku viranomainen, edes haudalle ei löydy saattajia.
Minulla ei ole juurikaa lähisukulaisia ja lasten kasvattaminen tällaisessa tilanteessa vasta ikävää onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo vuosikymmeniä on ollut mahdollista naisen säädellä raskaaksi tulemista, mutta vasta nyt ihmiset on alkaneet haluta olla lapsettomia isommassa mittakaavassa. Joku syyhän siihen on, eikä se ole evolutiivinen. Itse väitän, että se johtuu kasvatuksesta ja halusta venyttää nuoruutta sinne 35-40-vuotiaaksi saakka.
Näissä nykyään noin 20-25-vuotiaissa on ihan liikaa niitä, jotka kipuilee ”etsiessään itseään”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on kykenemätön sitoutumaan mihinkään, oli sitten kyse lemmikistä, asuinpaikasta, kumppanista tai työpaikasta. Ei siihen sekasotkuun mitään lapsiakaan voi tehdä.
20-25 vuotiaana on nykymaailmassa käytännössä mahdotonta sitoutua mihinkään, vaikka ei olisi minkäänlaista kipuilua ja itsensä etsimistä meneillään. Yhteen tiettyyn asuinpaikkaan ei voi sitoutua, kun ensin joutuu todennäköisesti lähtemään opiskelemaan jollekin vieraalle paikkakunnalle, sitten opintojen päätyttyä lähtemään sinne mistä sattuu saamaan töitä ja senkin jälkeen vielä muuttamaan pätkätöiden perässä vuosikaudet. Yritä siinä samalla sitten sitoutua ihmissuhteisiin, jos kumppanilla esimerkiksi olisikin töitä koko ajan yhdellä ja samalla paikkakunnalla, ja yhteen työpaikkaan, josta parin määräaikaisen sopparin jälkeen lentää pihalle. Ei ihmekään ettei onnistu.
Luuletko, että ennen ei jouduttu muuttamaan opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle? Kyllä jouduttiin, kun edes yliopisto-verkosto ei ollut näin tiheä, mitä nyt on. Itsekin olen muuttanut ja asunut alivuokralaisasunnossa helsinkiläisperheen nurkissa ja minulla oli tietyt kellonajat, milloin sain käyttää keittiötä ja kylpyhuonetta. Ja työpaikat vaihtuivat ja asuttiin ahtaasti, lapsia meilläkin oli jo kaksi pienessä vuokrakaksiossa.
Tänään ihmisillä on vain niin korkeat vaatimukset elämisen suhteen, ennen tyydyttiin vähempään.
Totta kai muuttamista on aina ollut, mutta ennen ainakin korkeasti koulutettu sai nopeasti pysyvän työpaikan eikä joutunut samalla tavalla muuttamaan työn perässä paikkakunnalta toiselle. Muuttaminen oli enemmän omaa valintaa.
Siinä ei ole mitään pahaa, että korkeammat vaatimukset elämän suhteen. Toisaalta itsekin olen ihan tällä vuosikymmenellä asunut kahden lapsen kanssa kaksiossa enkä pidä sitä mitenkään erikoisena.
Hölmöä ylipäätänsä kysyä asioita, joihin ei ole yhtä oikeaa, saati kaikkiin tilanteisiin sopivaa vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo vuosikymmeniä on ollut mahdollista naisen säädellä raskaaksi tulemista, mutta vasta nyt ihmiset on alkaneet haluta olla lapsettomia isommassa mittakaavassa. Joku syyhän siihen on, eikä se ole evolutiivinen. Itse väitän, että se johtuu kasvatuksesta ja halusta venyttää nuoruutta sinne 35-40-vuotiaaksi saakka.
Näissä nykyään noin 20-25-vuotiaissa on ihan liikaa niitä, jotka kipuilee ”etsiessään itseään”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on kykenemätön sitoutumaan mihinkään, oli sitten kyse lemmikistä, asuinpaikasta, kumppanista tai työpaikasta. Ei siihen sekasotkuun mitään lapsiakaan voi tehdä.
20-25 vuotiaana on nykymaailmassa käytännössä mahdotonta sitoutua mihinkään, vaikka ei olisi minkäänlaista kipuilua ja itsensä etsimistä meneillään. Yhteen tiettyyn asuinpaikkaan ei voi sitoutua, kun ensin joutuu todennäköisesti lähtemään opiskelemaan jollekin vieraalle paikkakunnalle, sitten opintojen päätyttyä lähtemään sinne mistä sattuu saamaan töitä ja senkin jälkeen vielä muuttamaan pätkätöiden perässä vuosikaudet. Yritä siinä samalla sitten sitoutua ihmissuhteisiin, jos kumppanilla esimerkiksi olisikin töitä koko ajan yhdellä ja samalla paikkakunnalla, ja yhteen työpaikkaan, josta parin määräaikaisen sopparin jälkeen lentää pihalle. Ei ihmekään ettei onnistu.
Luuletko, että ennen ei jouduttu muuttamaan opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle? Kyllä jouduttiin, kun edes yliopisto-verkosto ei ollut näin tiheä, mitä nyt on. Itsekin olen muuttanut ja asunut alivuokralaisasunnossa helsinkiläisperheen nurkissa ja minulla oli tietyt kellonajat, milloin sain käyttää keittiötä ja kylpyhuonetta. Ja työpaikat vaihtuivat ja asuttiin ahtaasti, lapsia meilläkin oli jo kaksi pienessä vuokrakaksiossa.
Tänään ihmisillä on vain niin korkeat vaatimukset elämisen suhteen, ennen tyydyttiin vähempään.
Jos niihin tyydyttiin, miksi sitten asioita pyrittiin parantamaan? Iso osa kesti varmasti ajattelemalla, että joskus tästäkin loukosta päästään. Toiset valittivat ääneen ja loput istuivat kapakassa ja kävivät kotona työvuorojen välissä vain nukkumassa ja vaihtamassa vaatteet.
Jos multa kysyttäisi ihan mistä asiasta tahansa, mitä en halua, että miksi miksi miksi, niin sanoisin varmaan, että no näyttää jotenkin hankalalta ja raskaalta ja ikävältä ja yök. Jos joku yrittäisi tivata mua vaikka suunnistamaan tai rakentamaan talo. Varsinkin rakentaminen pilaa parisuhteen, vie rahat ja vaikuttaa väsyttävältä.
Ei sillä ole silti mitään tekemistä sen kanssa, että haluaisin rakentaa vaikkan noin ei olisi. Eihän se tule edes mieleen! Sama lasten kanssa, aina joku niuhottamassa "että luulet vaan". Miksi "en halua" ei kelpaa vastaukseksi? Kaikki ihmiset motivaation kanssa tekee vaikka mitä inhottavaa ja köyhdyttävää JOS HALUAA:
Jos ei halua asioita niin ne on inhoja. Mikä tässä on niin vaikeeta?