Lue keskustelun säännöt.
Isäni yrittää pakottaa minua hakeutumaan insinööriopintoihin
31.03.2019 |
Onko kohtalotovereita? Oon siis 20-vuotias miehenalku, joka pääsi lukiosta viime keväänä. Oon aina ollut enemmänkin luova ja impulsiivinen kuin käytännönläheinen ihminen, mut faijani yrittää leipoa minusta jotain insinööriä (ehkä siksi että matikassa oon kuitenkin ollut hyvä), ja suoraan sanottuna ei kiinnostaisi yhtään hakeutua niihin opintoihin. Enemmän oon kiinnostunut kuvataiteista, maalaamisesta, kirjallisuudesta, ja hakisin mieluummin sekä yliopistolle että amkin puolelle taideopintoihin, mut harmittaa, ettei faija hyväksy näitä valintoja..
Kommentit (65)
Mikään ei ole niin viisas kuin insinööri paitsi majava. Se osaa sukeltaa sateelta suojaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap pääsi jo viime keväänä lukiosta, niin miksi opiskelupaikkaa mietitään vasta nyt?
Ap ota selvää miten taiteella elätät ja työllistät itsesi vai pidätkö sen lähinnä harrastuksena...
Vierailija kirjoitti:
Insinööri on pahin wt ammatti. Insinöörit kuuluvat sirkukseen pelleiksi.
Sinäkin kirjoitit kommenttisi insinöörien suunittelemalla laitteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on Suomessa kymmeniä tuhansia kohtalotovereita.
Isäsi on idiootti. Jos et insinööriksi halua niin et insinööriksi hae. Niin yksinkertaista.
Jos isäsi ei anna periksi ja aina vain paasaa että sun täytyy opiskella insinööriksi niin valehtele sille että haet insinööriksi muiden opintojen lisäksi. Sitten vain valehtelet että et päässyt insinööriopintoihin.
Jos isäsi on niin totaalisen suuri idiootti että hän vaatii nähdä ne hakupaperit niin sun täytyy valehdella vähän enemmän: hae oikeasti insinööriopintoihin ja mene pääsykokeeseen ja ota pääsykokeesta nolla pistettä. Et pääse insinööriopintoihin, mene opiskelemaan jotain muuta. Mutta parempi on jos voit vain vähät välittää siitä mitä isäsi vaatii ja paasaa. Suuridiooteista ei tarvitse välittää.
...
Tiedän mistä puhun, koska: olen ollut masennuksen vuoksi eläkkeellä jo kymmenen vuotta, ja yhä mun isä paasaa että mun pitää hakea opiskelemaan insinööriksi. Mua ei oo insinöörijutut koskaan kiinnostanut ja mun mielenterveys ei kestä minkäänlaisia opintoja, mutta se paasaa noin joka kerta kun me tavataan, joten en suostu tapaamaan sitä edes joka vuosi. Sen päähän ei vain mahdu että musta ei tule insinööriä. Ehkä sen kuolinvuoteella se vihdoin lopettaa paasauksen nimeltä "ala opiskella insinööriksi". Ehkä se sitten vain valittaa "susta olisi pitänyt tulla insinööri!"
Isälläni ei ole koskaan mitään muuta sanottavaa kuin "ryhdy insinööriksi" mutta sitä se sanoo joka tilaisuuden tullen. Aikamoinen daiju.
Sinä olet ollut 10 vuotta masennuksen vuoksi eläkkeellä ja sanot että isäsi on daiju kun yrittää patistellä sinua johonkin järjelliseen toimintaan... Huh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hae insinööriopintoihin. Minulla oli sama tilanne lukion jälkeen, kuin sinulla. Perheeni ajatteli tietysti parastani ja ehdotti voimakkaasti kaupallisteknistä alaa minulle. Epäonnekseni satuin vielä pääsemään insinööriopintoihin.
Jos sinulla on voimakas tunne esim. kuvataiteesta, hae sitä opiskelemaan. Ihmisen pitää seurata sydämensä ääntä. Kyllä elämä kantaa, ja löydät oman paikkasi, jos uskallat vain luottaa.
Mikään ei sotke ihmisen sisäistä ääntä niin paljon, kuin ulkopuolelta tulevat neuvot. Mutta mistä toinen voisi tietää, mikä toisen ihmisen elämän tarkoitus on? Tai mitä ihmisen pitää kokea ja käydä läpi?
Siksi koitan antaa neuvoja vähän jos ollenkaan. Niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.Eipä kuule välttämättä kanna. Taiteilijan toimeentulo on tilastojen valossa usein alle minimitoimeentulon. Tee vaikka kaupalliseen tutkintoon joku epätyypillinen ja luovan alan sivuaine, saat sekä turvatumman tulevaisuuden että pääset toteuttamaan itseäsi. Tein itse ensin taidealalta kk-tutkinnon, kolmekymppisenä sitten toisen, työllistävän ja järkevän kk-tutkinnon. Oli raskas tie. Nyt on ihanaa nauttia taiteestakin, kun oma toimeentulo on kunnossa.
Joskus taideopinnot voivat olla henkisen hyvinvoinnin kannalta oleellisia. Kävin taidekoulun (vieläpä 4-vuotta), joka ei ollut mitenkään erityisen arvostettu. Sain rauhassa kypsytellä omaa luovuttani. Tein esim. teoksen, jossa hain talvisesta metsästä jäisen kannon palan ja myöhemmin sahasin ja viilasin sen kolmion muotoon. Tähän käytin monta viikkoa. Miksi? Hyvä kysymys.
Ja tein paljon muuta, asioita jotka tuntuvat ehkä tarpeettomilta.
En ajatellut opintorekisteriä tai työllistymistä. Minulla oli sisäinen pakko.
Mutta. Kaiken tämän jälkeen olen sitkeä kuin kataja. Osaan ajatella laatikon ulkopuolelta. Olen opetellut ajattelemaan epärationaalisesti. Olen hyvin empaattinen ja myös erittäin sopeutumiskykyinen.
Kaikista näistä taidoista tulee olemaan vielä hyötyä. En olisi oppinut näytä asioita missään muussa koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin aloittajalle arkkitehdiksi opiskelua. On taiteellista ja luovaa ja pääsykoe on lähes sama kuin diplomi-insinööreillä, joten isällekin varmaan kelpaa. Palkkakin arkkitehdeilla on hyvä, korkeampi kuin AMK-insinööreillä.
Olisihan se tosi kurja kohtalo jos päätyisit yli 4k€ kuukausipalkalle, ja voisit maalailla vain vapaa-aikana. Insinööreillä on kohtuullisen hyvät palkat, ja mahdollisuus usein etätöihin. Työtehtävät ovat vaihtelevia, voit suuntautua sellaiseen mikä sua kiinnostaa.
Nimimerkillä insinööri, ja palstailen välillä päivällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkkitehti. Siinä saa luovuutta käyttää ja taideintohimoa, mutta taustalla on diplomi-insinööritason opinnot.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen aivot muokkautuvat noin 25-ikävuoteen asti. Jos haluat lähteä opiskelemaan kuvataidetta, sinun pitää tehdä se nyt! Myöhemmin on liian myöhäistä, et ehdi saamaan samanlaista luovuutta enää aikaiseksi pääsi sisälle.
Minua harmittaa, että en lähtenyt 16-vuotiaana opiskelemaan kuvataidetta, vaan vasta lukion jälkeen. Olisin jutussa paljon pitemmällä, jos olisin aloittanut nuorempana.Myöhemmin ehdit opiskella jonkin mekaanisen ammatin vielä lisäksi, jos taiteella pärjääminen on mahdotonta.
Ihmisen aivot muokkaantuvat koko elämän ajan. 25-vuotiaana katsotaan että aivot ovat "kasvaneet aikuiseksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla meillä on oma polku kuljettavana ja lähtökohtaisesti en neuvo muita mutta..
Itse lähdin opiskelemaan huonosti työllistävää taidealaa ja jo opintojen aikana huomasin että olen lahjakkuudeltani korkeintaan keskinkertainen eikä minulla ole oikeasti mitään sisäistä paloa. Haluan olla hyvä työssäni, todella hyvä ja siksi oli turhauttavaa kun koin ettei lahjakkuus riitä. Valmistuin ja en saanut töitä. Vaikka nyt ajattelee ettei työttömyys haittaa niin monta vuotta siinä kun kärvistelee voi mieli muuttua. Mitään ei voi tehdä, mihinkään ei voi mennä eikä tulevaa suunnitella. Muut etenee elämässään ja itse et.
Vierailija kirjoitti:
Arkkitehti. Siinä saa luovuutta käyttää ja taideintohimoa, mutta taustalla on diplomi-insinööritason opinnot.
Arkkitehtiopinnoissa ei ole matemaattisluonnontieteellistä osaa eli pääsykokeiden jälkeen taiteellisuus kukoistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ap pääsi jo viime keväänä lukiosta, niin miksi opiskelupaikkaa mietitään vasta nyt?
Olin intissä maaliskuun puoleenväliin, ja en viime keväänä päässyt vielä hakemaani koulutukseen.
-AP
Suosittelisin: mene sinne tradenomikoulutukseen (etköhän hyvillä yo-papereilla pääse) minne haitkin, ja harrasta taiteita vapaa-aikanasi. Verkostoidu, hanki työkokemusta jne. Vaikkei liiemmin kiinnostaisikaan, niin tradekoulutus on huomattavasti helpompi kahlata läpi, kuin inssikoulutus, mikä on täyttä tervanjuontia jos motivaatio puuttuu.
En ole itse kumpikaan, mutta ystävistäni osa on tradenomeja ja osa insinöörejä. Perustan väitteeni heidän kokemuksiin.
Pakottaa! Ei ketään aikuista voi pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen aivot muokkautuvat noin 25-ikävuoteen asti. Jos haluat lähteä opiskelemaan kuvataidetta, sinun pitää tehdä se nyt! Myöhemmin on liian myöhäistä, et ehdi saamaan samanlaista luovuutta enää aikaiseksi pääsi sisälle.
Minua harmittaa, että en lähtenyt 16-vuotiaana opiskelemaan kuvataidetta, vaan vasta lukion jälkeen. Olisin jutussa paljon pitemmällä, jos olisin aloittanut nuorempana.Myöhemmin ehdit opiskella jonkin mekaanisen ammatin vielä lisäksi, jos taiteella pärjääminen on mahdotonta.
Ihmisen aivot muokkaantuvat koko elämän ajan. 25-vuotiaana katsotaan että aivot ovat "kasvaneet aikuiseksi".
Ehkä, mutta suurimmat muutokset tapahtuu nuorena. Mitä nuorempana aloittaa taiteen tekemisen, sen parempi. Insinöörin koulutuksen läpikäyneestä ihmisestä ei tule enää hyvää taiteilijaa. Sen verran eroa ajattelutavassa on. Olen miettinyt tätä asiaa jonkin verran, olen maalannut enemmän tai vähemmän kaksikymmentä vuotta.
Miksei nyt tajuta, että ei voi saada kaikkea? Jos haluaa olla tradenomi, ole tradenomi. Ei voi hyvä tradenomi ja hyvä kuvataiteilija samaan aikaan. Ihan kuin kuvataide olisi joku höpsötys, jota voisi tehdä hyvin muiden asioiden ohella.
Sama koskee insinööriopintoja.
Mutta ap. Jos haluat menestyä jollakin semiluovalla alalla, tähtää opiskelemaan kuvataidetta ja halua tosissasi kuvataiteilijaksi. Muutaman vuoden päästä voit laskea rimaa ja lähteä opiskelemaan vaikka arkkitehdiksi tai muotoilijaksi.
Tähtäät kirkkaasti yli maalin, ja sen jälkeen lasket rimaa, niin sinusta todellakin tulee tosi hyvä johonkin muuhun ammattiin.
Tämä koskee oikeastaan tosi monia muitakin asioita.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin: mene sinne tradenomikoulutukseen (etköhän hyvillä yo-papereilla pääse) minne haitkin, ja harrasta taiteita vapaa-aikanasi. Verkostoidu, hanki työkokemusta jne. Vaikkei liiemmin kiinnostaisikaan, niin tradekoulutus on huomattavasti helpompi kahlata läpi, kuin inssikoulutus, mikä on täyttä tervanjuontia jos motivaatio puuttuu.
En ole itse kumpikaan, mutta ystävistäni osa on tradenomeja ja osa insinöörejä. Perustan väitteeni heidän kokemuksiin.
Unohdit yhden olennaisen asian, ap haluaa kuvataiteilijaksi. Mitä jos ap onkin tulevaisuuden nerotaiteilija ja sinä tökit luopumaan haaveista?
Eipä kuule välttämättä kanna. Taiteilijan toimeentulo on tilastojen valossa usein alle minimitoimeentulon. Tee vaikka kaupalliseen tutkintoon joku epätyypillinen ja luovan alan sivuaine, saat sekä turvatumman tulevaisuuden että pääset toteuttamaan itseäsi. Tein itse ensin taidealalta kk-tutkinnon, kolmekymppisenä sitten toisen, työllistävän ja järkevän kk-tutkinnon. Oli raskas tie. Nyt on ihanaa nauttia taiteestakin, kun oma toimeentulo on kunnossa.