olen paha, toivon ihmisen kuolemaa (avautuminen ei uhkaus)

Eihän tuossa ole kysymys rakkaudesta vaan omistushalusta. Rakkaus on sitä, että tavoittelee rakkauden kohteen hyvää kuin omaansa. Omistushalu on sitä, että haluaa kohteen itselleen hänen hyvästään välittämättä, kuten ap tekee.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos olisit onnellinen toisten puolesta? Ihastuksia tulee ja menee.

Olen ollut. Ja toiveikaskin että minunkin vuoroni voi koittaa. Nyt kun heidän aikansa vähenee olen tajunnut pahuuteni.

Ihan kamalaa toivoa toisen kuolemaa, tiedän tunteen. Olen lopen väsynyt äitiini, jonka ikävät piirteet vain korostuvat vanhetessa. Ihmettelen sitä voimaa millä hän yhä edelleen jaksaa puhua pahaa toisista ja inhota milloin ketäkin, julkkiksia ja poliitikkoja jne. Ei vaan jaksaisi enää mutta kun velvollisuus pakottaa. Pelkkää ikävää ja sietämistä. Joutais jo kuolla. Tai kuten kolleegani sanoo, ei älyä kuolla.

Mutta onko vielä pahempaa toivoa jonkun kuolemaa että saisi tämän puolison itselleen?

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole kysymys rakkaudesta vaan omistushalusta. Rakkaus on sitä, että tavoittelee rakkauden kohteen hyvää kuin omaansa. Omistushalu on sitä, että haluaa kohteen itselleen hänen hyvästään välittämättä, kuten ap tekee.

onko se tässä tilanteessa ihmeparantumisen toivomista ja elämänsä onnellisesti loppuun asti-päätöstä vierestä katsoen vai kenties uusi, kaunis rakkaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole kysymys rakkaudesta vaan omistushalusta. Rakkaus on sitä, että tavoittelee rakkauden kohteen hyvää kuin omaansa. Omistushalu on sitä, että haluaa kohteen itselleen hänen hyvästään välittämättä, kuten ap tekee.

onko se tässä tilanteessa ihmeparantumisen toivomista ja elämänsä onnellisesti loppuun asti-päätöstä vierestä katsoen vai kenties uusi, kaunis rakkaus?

Uutta kaunista rakkautta ei välttämättä tule koskaan, jotkut pysyvät yksin loppuikänsä menetettyään elämänsä rakkauden, kuten minä.

Rakkauden piti tuoda ihmisen paras esiin. Tämä on minun parhaani...

Ap:n tunne ei ole rakkautta nähnytkään. Omistushalua korkeintaan. Kukaan, joka rakastaa toista, ei toivo hänen rakkaimpansa kuolemaa. Ei, vaikka itse siitä "hyötyisi". 

Vierailija kirjoitti:

Rakkauden piti tuoda ihmisen paras esiin. Tämä on minun parhaani...

jaxuhali, rakkaus sattuu

Juu, jos ap olisi rakastunut, niin osaisi rakastaa etäältäkin. Tuo on vain omistushalua, jota ap nyt fantasioillaan pönkittää täällä.

Ei kuulosta kovin terveeltä, jos tämä ihminen ei oo susta kiinnostunut niin tuskin on myöhemminkään, vaikka menettäisi puolisonsa.

Vierailija kirjoitti:

Juu, jos ap olisi rakastunut, niin osaisi rakastaa etäältäkin. Tuo on vain omistushalua, jota ap nyt fantasioillaan pönkittää täällä.

Ei riipu ap:n tunteista kuitenkaan että näillä rakastavaisilla on hautajaiset tiedossa... toisen onni on toisen epäonni. Elämä on, ja kuolema se vasta onkin.

Olen joskus ollut vihainen minäkin. Mutta en toivonut syyttömälle tällaista -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, jos ap olisi rakastunut, niin osaisi rakastaa etäältäkin. Tuo on vain omistushalua, jota ap nyt fantasioillaan pönkittää täällä.

Ei riipu ap:n tunteista kuitenkaan että näillä rakastavaisilla on hautajaiset tiedossa... toisen onni on toisen epäonni. Elämä on, ja kuolema se vasta onkin.

Taitaa ap kuitenkin jäädä lehdelle soittelemaan, joten se siitä onnesta.

Sitä voi luulla vaikka rakkaudeksi, ei se ole. Tuollaisia tunteita voi toivoa aivan terve ihminen, mutta se kumpuaa vain hormoneista, jotka nyt sekoilevat sulla. Jopa lääkkeet voivat aiheuttaa tuollaista.  Nyt jotain muuta toimintaa tilalle, joskus vaan tilanteet kuohuu. Älä tee mitään vaan etsi muita kavereita. Myöhemmin ihettelet miten sulle tollaista tuli mieleen.  On se kuitenkin inhimillistä, koita saada joku kaverisi jolle voisit avautua edes vähän. Joillekin tulee outoja ajtuksia jo pelkästä melatoniini hormonista, sitä saa" maitokaupasta" Laskuhumala voi myös viedä maaniseen tilaan,  mene nyt vaikka saunaan. Tai kuuntele musiikkia juutuubelta.

Vierailija kirjoitti:

Sitä voi luulla vaikka rakkaudeksi, ei se ole. Tuollaisia tunteita voi toivoa aivan terve ihminen, mutta se kumpuaa vain hormoneista, jotka nyt sekoilevat sulla. Jopa lääkkeet voivat aiheuttaa tuollaista.  Nyt jotain muuta toimintaa tilalle, joskus vaan tilanteet kuohuu. Älä tee mitään vaan etsi muita kavereita. Myöhemmin ihettelet miten sulle tollaista tuli mieleen.  On se kuitenkin inhimillistä, koita saada joku kaverisi jolle voisit avautua edes vähän. Joillekin tulee outoja ajtuksia jo pelkästä melatoniini hormonista, sitä saa" maitokaupasta" Laskuhumala voi myös viedä maaniseen tilaan,  mene nyt vaikka saunaan. Tai kuuntele musiikkia juutuubelta.

Kaipaavia sanoja ja rakkauden ylistystä tunteellisten sävelten saattelemana tässä kaivataankin

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta kovin terveeltä, jos tämä ihminen ei oo susta kiinnostunut niin tuskin on myöhemminkään, vaikka menettäisi puolisonsa.

Minulla ei ole käynyt mielessänikään yrittääkään heidän väliinsä, eikä ole tarvinnutkaan kun toisen poistuminen nähtävillä olevassa tulevaisuudessa on varma. Tämä ei ole minulta mitenkään jalouden ja suurisieluisuuden osoitus vaan puhdasta peliä.

Olenko pelastuksen ulottumattomissa?

Minusta on hyvä asia, että voi tunnistaa itsessään ns. alhaisia ja pahoja, kiellettyjä tunteita. Se että toivoo joyain kauheaa tapahtuvan, ei kuitenkaan tee tapahtumaa todeksi.

Kukapa ei olisi salaa joskus toivonut ikäviä asioita tapahtuvan toiselle:" Voi kun se työpaikan hankala tyyppi mokais niin että sais potkut" tai vahingoniloa:"Siinä se yksikin leveili makeella elämällään, aina rikkaan miehen rahoilla autot ja matkoilla ympäri maailmaa..mites nyt suu pannaan, kun mies löysi uuden, hah!"

Jos ap. et lähde julkisesti toitottamaan haavettaan saada tämä mies (vaikka miehen puolison menehtymisen jälkeen) niin voit tutkiskella omaa kuvitelmaasi ja tiedät varmasti, että ajatukset ovat mielen tuottamia tuulahduksia, jotka haihtuvat kun löydät uutta mietittävää. Toiveet ja kuvitelmat on hyvä pitää erillään todellisuudesta.

124

Mä olen kahdesti elämäni aikana toivonut jonkun kuolemaa, ja molemmilla kerroilla noin puolen vuoden päästä toiveestani molemmat sairastuivat ensin vakavasti ja sitten pian kuolivat. Tapauksilla on aikaeroa kahdeksan vuotta. Olin itseasiassa molemmissa tapauksissa ihan tyytyväinen, "uhrit" olivat hirveitä ihmispaskoja, ja ikääkin löytyi molemmilta sen verran, että ei elämä ihan kesken jäänyt.

Joskus toiveet siis toteutuvat, joten kannattaa harkita ajatuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä asia, että voi tunnistaa itsessään ns. alhaisia ja pahoja, kiellettyjä tunteita. Se että toivoo joyain kauheaa tapahtuvan, ei kuitenkaan tee tapahtumaa todeksi.

Kukapa ei olisi salaa joskus toivonut ikäviä asioita tapahtuvan toiselle:" Voi kun se työpaikan hankala tyyppi mokais niin että sais potkut" tai vahingoniloa:"Siinä se yksikin leveili makeella elämällään, aina rikkaan miehen rahoilla autot ja matkoilla ympäri maailmaa..mites nyt suu pannaan, kun mies löysi uuden, hah!"

Jos ap. et lähde julkisesti toitottamaan haavettaan saada tämä mies (vaikka miehen puolison menehtymisen jälkeen) niin voit tutkiskella omaa kuvitelmaasi ja tiedät varmasti, että ajatukset ovat mielen tuottamia tuulahduksia, jotka haihtuvat kun löydät uutta mietittävää. Toiveet ja kuvitelmat on hyvä pitää erillään todellisuudesta.

124

Tämä ei ole ihan mitään teini-ihastustakaan. Ja hänellä on vielä paljon elämää edessään, kuten minullakin. Voisin antaa hänelle rakkauteni ja perheenkin, jota ei aiemmalta saanut.

Kohtalo on päättänyt että he eivät tule vanhenemaan yhdessä. Tunteeni on vahingoniloa vakavien asioiden edessä. En ansaitse edes mahdollisuutta...

2/5