Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään vaaditaan olemaan täydellinen äiti ja hoitamaan kaikki täydellisesti?
Sain puoli vuotta sitten esikoiseni, ja neuvojen, ohjeiden (ja käskyjen) määrä on valtava. Tietenkin haluan, että lapseni voi hyvin ja kasvaa hyvin ja oppii asioita jne. Mutta tuntuu, että melkein kaikki pitäisi tehdä lapsen ehdoilla ja pitäisi olla täydellinen äiti, joka täydellisesti hoitaa kaiken ja noudattaa täydellisesti kaikkia ohjeita ja neuvoja.
Mies ja minä ollaan syöty vähän mitä sattuu milloin sattuu, jo vuosia näin, useimmiten tilattu iltaruoaksi sushia. Nyt pitäisi alkaa tekemään sellaista perinteistä lapselle sopivaa kotiruokaa (perunamuussi, lihapullat, jauhelihakeitto jne) ja syömään koko perheenä viisi ateriaa säännöllisiin kellonaikoihin. Ei tee mieli, inhoan kaikkia tuollaisia ruokalajeja enkä tykkää syödä ellei ole nälkä, eikä minulla ole nälkä noin usein. Samaa sanoo mies. Olen saanut kuulla olevani huono äiti, koska en tykkää noista ruoista. Ja on käsketty vain alkaamaan tykkäämään, koska muuten lapsi ei koskaan opi syömään eikä opi koskaan pöytätapoja.
On unikouluja, tassutuksia ja sellaisia, ja unikoulu on tärkeä hoitaa tietyssä iässä tietyllä tavalla, ja sen jälkeen vauvan tulee nukkua ohjeen mukaan tietyllä tavalla. Vauvalle kuuluu laulaa. Perhekerhossa kuuluu käydä (jos ei käy perhekerhossa niin ainakin avoimessa puistossa pitää käydä ja muskarissa). Jne jne. Neuvolassa muistetaan joka kerta kysyä, että "oletteko jo olleet siellä perhekerhossa", "tässä olisi tämä perhekerho esite, sinne kannatta ehdottomasti mennä", "kai kävitte jo siellä perhekerhossa??!!". Olen saanut kuulla olevani epäonnistunut ja outo äiti kun en halua mennä perhekerhoon.
Lisäksi neuvot on ihan ristiriitaisia. Kuuluu imettää vauvantahtisesti vähintään vuosi, mutta unikoulu pitää toteuttaa 6 kk iässä ja lopettaa yöimetys vaikka vauva haluaisi sitä jatkaa. Pitää nukkua perhepedissä, jotta kiintymyssuhde vahvistuu, mutta jos ei heti alusta nukuta pinnasängyssä niin lapsi ei koskaan opi nukahtamaan omaan sänkyyn. Jne.
Ja jos sanoo, että on uupunut ja väsynyt äiti, niin saa sellaisen syyllistyksen ja hyökkäyksen osakseen että huh sentään. "Mitäs teit niitä pentuja!" "Itepähän päätit lisääntyä, älä märise ja marise!" Jne.
Teki niin tai näin niin on tehnyt asiat väärin ja saa kuulla siitä eri suunnista. Silti pitäisi olla täydellinen ja hoitaa kaikki täydellisesti. Pienikin lipsahdus täydellisestä äitiydestä ja olet surkimusäiti, huono äiti, pask*a äiti ja sinulle kerrotaan miten lapsesi kärsii ja voi huonosti.
Koska tästä tällaista tuli? Miksei saa olla rauhassa ihan vain äiti???
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa en jaksanut lukea tätä mutta mä oon ollut just sellainen äiti kun olen hyväksi nähnyt ja käyttänyt arkijärkeä lasten kanssa. Ihan järkeviltä nuo kaksi vaikuttaa (3v ja 8v), isommasta nyt jo enemmän voi sanoa tietenkin.
Ainiin. Olen ollut neuvolaterkkana töissä. Nykyään tosin opiskelen onneksi uutta alaa, en jaksanut sitäkään kun vanhemmat on nykyääb niin paineissa kaikesta ja tosi monella on todella heikko itsetunto, joka näkyy sitten siinä ettei jskalleta tehdä elämästä oman näköistä.
Miksiköhän ne on niin paineissa? Koska joka suunnasta vaaditaan täydellisyyttä.
Miksiköhän niillä on niin heikko itsetunto? Koska haukutaan ja syyllistetään.
No itse en vaan niistä vaatimuksista ole välittänyt yhtään. Ihan sama minulle.
Ja varmaan sen takia kukaan ei ole uskaltanut mitään naputtaakaan kun ovat nähneet ettei minua voisi vähempää kiinnostaa muiden mielipiteet. Tai varmaan joskus jotain onkin "kauhistellut", kuten miten isä on jäänyt molemmilla kerroilla vanhempainvapaalle 6kk eteenpäin. Se ei vaan liikuta minua yhtään.
Voi hyvän tähden millä vauhdilla tännekin ilmestyi taas superäiti, joka on muita parempi ja coolimpi ja täysin kykenemätön empatiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa en jaksanut lukea tätä mutta mä oon ollut just sellainen äiti kun olen hyväksi nähnyt ja käyttänyt arkijärkeä lasten kanssa. Ihan järkeviltä nuo kaksi vaikuttaa (3v ja 8v), isommasta nyt jo enemmän voi sanoa tietenkin.
Ainiin. Olen ollut neuvolaterkkana töissä. Nykyään tosin opiskelen onneksi uutta alaa, en jaksanut sitäkään kun vanhemmat on nykyääb niin paineissa kaikesta ja tosi monella on todella heikko itsetunto, joka näkyy sitten siinä ettei jskalleta tehdä elämästä oman näköistä.
Miksiköhän ne on niin paineissa? Koska joka suunnasta vaaditaan täydellisyyttä.
Miksiköhän niillä on niin heikko itsetunto? Koska haukutaan ja syyllistetään.
No itse en vaan niistä vaatimuksista ole välittänyt yhtään. Ihan sama minulle.
Ja varmaan sen takia kukaan ei ole uskaltanut mitään naputtaakaan kun ovat nähneet ettei minua voisi vähempää kiinnostaa muiden mielipiteet. Tai varmaan joskus jotain onkin "kauhistellut", kuten miten isä on jäänyt molemmilla kerroilla vanhempainvapaalle 6kk eteenpäin. Se ei vaan liikuta minua yhtään.
Voi hyvän tähden millä vauhdilla tännekin ilmestyi taas superäiti, joka on muita parempi ja coolimpi ja täysin kykenemätön empatiaan.
Tätä juuri tarkoitan. Tein aloituksen siitä, että on raskasta kun vaaditaan täydellisyyttä niin sitten tuo kirjoittaja kertoo minulle että miten epäonnistunut äiti olen kun olen antanut arvostelun vaikuttaa minuun. Että täydellinen äiti ei välitä syyllistämisestä. Ap
Teet vain niin kuin itsestä hyvältä tuntuu ja jätät arvostelijat omaan arvoonsa. Neuvolassa valehtelet silmät kirkkaina, että Juu, juu, niin teen. Hulluksi täällä tulee, jos alkaa kaikkien mielipiteitä (mistään asiasta) kuuntelemaan.
Mulla kaksi lasta ja vauvana/taaperona syötin niille purkkiruokaa. En syönyt itse samalla, koska halusin itsekin nauttia ruokailusta ja lämpimästä ruoasta. Ovat jo teinejä ja kyllä niillä ihan hyvät pöytätavat on. Mitään peruuttamatonta tuskin tapahtuu, vaikka teet asiat omalla tavallasi. Mulla on tapana miettiä, että mitä tämän asian tekeminen tai tekemättä jättäminen vaikuttaa pitkällä tähtäimellä omaani/lasten elämään. Jos pitkäaikaisvaikutukset eivät vaikuta merkittäviltä, niin jatkan kuten ennenkin. Esim. poikani ei hankkinut oppia potalle millään ja meni kuukausia, kun asian kanssa taisteltiin. Sitten luovutin, koska olimme jo todella uupuneita siihen. Meni puoli vuotta ja kas, poika oppikin potalle, ihan helposti. Turhaan olin stressannut ja murehtinut.
Ei täydellisiä ihmisiä oo olemassakaan. Maalaisjärjen käyttö sallittu.
Jaa...mulla on 3 lasta, 10v, 5v ja 6kk eli kokemusta on neuvolasta ja ohjeista 10 vuoden ajalta. Mulle ei ole rehellisesti koskaan sanottu neuvolassa mitään vauvan kanssa vuorovaikuttamisesta. Eikä perhekerhoista. Eikä todellakaan mitään ruokaohjeita annettu. Unikouluista meille kerrottiin kun esikoinen nukkui huonosti. Mitään käskyä, että tietynlainen unikoulu pitää suorittaa tiettyyn aikaan, ei todellakaan annettu. Neuvolassa on ihailtu vauvaa, punnittu ja mitattu ja ulos. Useimmat tuntemani lapset syövät sushia. Oma keskimmäiseni alkoi isänsä kanssa tehdä sitä 2-vuotiaana, se on niiden yhteinen juttu. Kukaan ei ole sanonut surkimukseksi jos on sanonut olevansa väsynyt. Mä kyllä ihmettelen mistä nää kritiikit ihmisille tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei ole syyllistämistä, että sanotaan että voit ottaa asiat ihan rennosti. Kyllä niitä ohjeita on ja tulee, voit siitä sitten kuunnella onko tuossa nyt mitään minun mielestä fiksua vai ei, ja toimia oman pääsi mukaan. Kannustan toimimaan ihan niin kuin tykkäätte. Niin mekin ollaan aina toimittu ja hyviä lapsia tullut niin. Se ei ole syyllistämistä sanoa, että tehkää tekin niin. Jos on normaali rakastava vanhempi, niin se riittää. Ja se, että harjaa ne hampaat ;)
Vierailija kirjoitti:
Ei täydellisiä ihmisiä oo olemassakaan. Maalaisjärjen käyttö sallittu.
Lastensuojelu koputtaa aika pian ovelle, jos menee maalaisjärjen eikä suositusten mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki menee hyvin jos lapsi on keskiverto ja itse on keskiverto. Kuten toi sairaanhoitaja joka täällä kerskuu. Hänellä on varmaan se tyypillinen kaksi vuotta vanhempi insinöörimies ja ne 2,4 keskiarvolapset. Asuvat beessissä rivarissa alemman keskiluokan alueella Espoossa.
Mutta annas olla, kun lapsi esim kasvaa jotenkin vähänkin ”väärin”. Minä olen juossut kasvuseurannoissa heti muutamankin millin heiton takia.
Samaten meillä perhevapaat jaettiin ei niin tavallisesti.
Kaikki ns poikkeava joutuu hampaisiin.
Onko jollekin muullekin kuin ap:lle sanottu neuvolassa että pitää tehdä unikoulu ehdottomasti tiettyyn aikaan? En ole ikinä kuullutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekin muullekin kuin ap:lle sanottu neuvolassa että pitää tehdä unikoulu ehdottomasti tiettyyn aikaan? En ole ikinä kuullutkaan.
Ei unikoulusta, mutta monta muuta ehdotonta totuutta kyllä.
Kuka vaatii. Meillä on neljä lasta ja kukaan ei ole koskaan vaatinut yhtään mitään. Omia lapsiahan ne on.
Missä muka puututaan perheen ruokailuun tai kaikkeen muuhunkin? Kukaan ei edes tiedä, mitä olemme syöneet. Ei meillä ruokapöydän vieressä seiso mikään ruokatarkastaja.
Perhekerhossa kävin. Mutta ihan itseni takia, että näin muitakin ihmisiä. Ei siellä ole kenenkään pakko käydä.
Pakkoko se on lukea kaikenmaailman hömppälehtiä, missä on hömppäjuttuja, mitä pitää tehdä ja mitä ei. En lukenut yhtään kasvatuskirjaa tms. vaan eletiin normaalia lapsiperheen elämää iloineen ja suruineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se juttu ei oo se tekeekö ohjeiden ja perinteiden mukaan. Penskoista saa tehtyä ihmisiä muutenkin, niillä teidän omilla tavoilla. On hyvä opettaa eri ihmisillä olevan eri tavat ja jotkut syö niitä lihapullia tasan 17.00 ja teillä syödään sushia silloin kun teille sopii, joskus pitää toimia ympäröivän maailman ja sääntöjen mukaan ja joskus saa valita ihan itse. Joissakin riennoissa on hyvä käydä ihan siksi jotta näkee muita eikä ole liikaa omissa ympyröissä, eristäytyä ei pidä. Kerhojen sijaan saattaa ihan hyvin käydä vanhustentalolla, jossain vammaisten tai mielenterveysongelmaisten paikassa pelaamassa ihmisten kanssa pelejä, lukemassa, olemassa seurana, löytöeläinkodissa hoitamassa eläimiä tai mitä sopivaa löytyykään. Uskaltakaa tehdä miten teille on hyvä. Muistakaa vanhempienkin tarttevan omaa ja kahdenkeskistä aikaa, se on hyvä kaikille ja arvostelijoille saa haistattaa pitkät.
Vierailija kirjoitti:
Kuka vaatii. Meillä on neljä lasta ja kukaan ei ole koskaan vaatinut yhtään mitään. Omia lapsiahan ne on.
Missä muka puututaan perheen ruokailuun tai kaikkeen muuhunkin? Kukaan ei edes tiedä, mitä olemme syöneet. Ei meillä ruokapöydän vieressä seiso mikään ruokatarkastaja.
Perhekerhossa kävin. Mutta ihan itseni takia, että näin muitakin ihmisiä. Ei siellä ole kenenkään pakko käydä.
Pakkoko se on lukea kaikenmaailman hömppälehtiä, missä on hömppäjuttuja, mitä pitää tehdä ja mitä ei. En lukenut yhtään kasvatuskirjaa tms. vaan eletiin normaalia lapsiperheen elämää iloineen ja suruineen.
Kyllä ne on ihan terveys- ja sosiaaliviranomaiset jotka nykyään valvoo ja tarkkailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata kertoo mitään, vaan vastaa vaan tekevänsä niin kuin oletusarvo on ja hymyilee nätisti. Se on muutenkin kätevä tapa tyhmien ihmisten kanssa.
Tuntuu, että kaikkein eniten vaativat äidit itse itseltään. Sen takia noista neuvolan ohjeista loukkaannutaan ja syyllistytään. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista ja netissä kolmas kirjottaa aivan eri tavalla. Ne ovat vaan neuvoja, ei niitä ole pakko noudattaa. Teette niin kuin perheellenne on parhaaksi. On totta, että säännöllinen ruokarytmi on hyväksi niin lapselle kuin aikuiselle, mutta hyvä ruoka voi olla muutakin kuin makaronilaatikkoa ja nakkikeittoa.
Mielestäni äidit itse vaativat itse liikoja. He lukevat blogeja ja vertaavat itseään puistossa muihin äiteihin. Syyllisyys ja loukkaantuminen johtuu täydellisyyden tavoittelusta ja huonosta itsetunnosta. Opetelkaa sietämään epätäydellisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että kaikkein eniten vaativat äidit itse itseltään. Sen takia noista neuvolan ohjeista loukkaannutaan ja syyllistytään. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista ja netissä kolmas kirjottaa aivan eri tavalla. Ne ovat vaan neuvoja, ei niitä ole pakko noudattaa. Teette niin kuin perheellenne on parhaaksi. On totta, että säännöllinen ruokarytmi on hyväksi niin lapselle kuin aikuiselle, mutta hyvä ruoka voi olla muutakin kuin makaronilaatikkoa ja nakkikeittoa.
Mielestäni äidit itse vaativat itse liikoja. He lukevat blogeja ja vertaavat itseään puistossa muihin äiteihin. Syyllisyys ja loukkaantuminen johtuu täydellisyyden tavoittelusta ja huonosta itsetunnosta. Opetelkaa sietämään epätäydellisyyttä.
Jo on paskaa. Mieti nyt vähän mitä sinä oikein suollat.
Etkö ole lukenut aforismeja vai etkö usko : olet oikea juuri sellaisena kuin olet. Usko omaan tekemiseen.
Ja vähät välitä muista.
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeessä kaikki törmää noihin arvostelijoihin?! Nämä vuodatukset tuntuvat aina niin vierailta, vaikka säännöllisesti niitä täälläkin on. Enkä siis tarkoita mitenkään pahalla, kunhan ihmettelen. Minulle ei ole koskaan kukaan kommentoinut mitään. Kuka teitä arvostelee ja sanoo huonoksi äidiksi?
Nää jotka valittaa siitä kuinka vaaditaan vaikka ja mitä, syyllistetään, kytätään ja mollataan tuntuu olevan niitä surkealla itsetunnolla varustettuja. Ne ottaa henkilökohtaisena loukkauksena jo sen kun YLEISESTI puhutaan vaikka siitä että siitä älypuhelimesta voi välillä luopua ja keskittyä lapseen, passiivinen tupakointi vahingoittaa lasta, on huolehdittava lapsen suht säännöllisestä päivärytmistä ym.
Kaikki neuvot, ohjeet ja sanomiset tulkitaan kritiikkinä ja mollaamisena vaikka maailman sivu on ollut lapsiperheille suunnattua ohjetta ja neuvontaa. Niistä sitten perheet ja äidit ovat ottaneet ne neuvot ja vinkit vastaan mitkä ovat hyviksi kokeneet.
Nykyäidit on naama nutturalla väsyneinä ja epävarmoina syyttelemässä muita kun "puututaan perheen asioihin jotka ei muille kuulu" ja samaan hengenvetoon valittavat kuitenkin kun ei apua ja tukea saa mistään. Todellisuudessa se arvostelija on siellä oman pään sisällä vaikka ongelmaksi väitetäänkin sitä yhden äidin sotaa muuta maailmaa vastaan, ja juurikin niin päin että koetaan joutuvansa taistelemaan sitä hyökkäävä muuta maailmaa vastaan. Näiden äitien maailmankuva on vielä usein todella mustavalkoinen, joko jokaista ohjetta tai neuvoa pyritään noudattamaan orjallisesti tai sitten heitetään elämä läskiksi.
Kiinnostaisi kyllä kieltämättä tietää, miksi tälläiset äidit/vanhemmat tuntuvat vaan lisääntyvän koko ajan. On mullekin tultu neuvomaan vaikka ja mitä, osasta on otettu opiksi kun oon huomannut että neuvo onkin parempi kun oma toimintatapani mutta sitten taas jotkut "miksi viet jo kaksivuotiaan tarhaan"-jutut olen jättänyt huomioimatta kun tiedän itse ne hyvät syyt, miksi lapsi sinne silloin vietiin. Ja samoista syistä en syyllisty yleisestä puheesta että lapsi oli liian pieni hoitoon. Enkä näe mitään järkeä vastaavasti syyllistyä/kokea huonommuutta kun toinen lapsi oli kotihoidossa pitkään. Siihenkin oli syynsä.
Vai onko pohjalla näillä "kaikki haukkuu ja arvostelee ja neuvoo ja puuttuu"-mammoilla ongelmana se, että ihan itse kuvitellaan että ollaan täydellisiä eikä kyetä tunnustamaan(tai tunnistamaan) niitä kohtia joissa oikeasti toimii jotenkin huonosti? Ei haluta myöntää että omassa toiminnassakin voisi olla jotain kehittämistä (niinkuin meissä kaikissa aina on, kukaan ei ole täydellinen) niin on helpompaa kääntää homma niin että kaikki minua nyt kritisoi, olenpa huono äiti.
Juttelin tuossa joku aika sitten äidin kanssa. Ikää sillä on melkein 890v. Muisteli nuoruuttaan, kuinka koki, että vaadittiin aivan kamalasti. Maarian päivänä piti alkaa kevätsiivous ja riivittiin kattoa myöten kaikki ja kaikki vietiin ulos ja sitä siivousta riitti toista viikkoa. Kun niin oli naisilla tapana. Monta muutakin asiaa vaadittiin, mitä nyt ihmettelee, että miten sitä siihen alkoi. Lasta piti huudattaa neljä tuntia, kun ei saanut syöttää yms.
Että ei tämä nyt mikään nykyäitien uusi asia ole, että nykyään niin vaaditaan ja ennen saatiin elää, kuin pellossa.
Sellaista se on, itse vaan nyökyttelen ja sitten teen niinkuin itse haluan. Meillä aiheuttaa aina arvostelua se kun lapset eivät nuku pihalla päikkäreitä. Olen kysynyt useasti mitä siitä käy jos ei nuku ulkona ja vastaus on aina ”no kyllä pitää, saa raitista ilmaa!” Eli ei mitään käy, ei yhtään mitään.