Missä työssä arvostetaan totuutta, eikä valehtelua?
Päätin että jos haluan olla onnellinen haluan opiskella sellaista alaa missä pystyn elämään omilla ehdoillani.
Mulla on korkea moraali, en pysty valehtelemaan, koska se tuntuu pahalta henkisesti. Kerron aina kaiken totuuden mukaan eli sanon melko suoraan asiat.
Siksi mulla ei kauheasti ole kavereita, mutta mieluummin elän niin että voin henkisesti hyvin.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa työssä arvostetaan totuutta. Mutta tuollainen inhorealismi, ei pysty tekemään kompromisseja, täydellisyyden tavoittelu... tuo usein hankaluuksia. Itse voit hyvin ja työympäristö huonosti. Oletko käynyt terapiassa?
Ei muuta kuin että on autistisia piirteitä
Akateeminen ura luonnontieteissä on ainakin totuuden tavoittelua.
En suosittelisi mitään sosiaalista alaa. Niissä on tärkeä olla hienotunteinen sen kanssa, millaiset mielipiteesi voivat loukata toisia ja tuoda ne esille vain sellaisissa tilanteissa, joissa se on oikeasti tärkeää ja silloinkin olisi hyvä osata muotoilla asia sillä tavalla, että toisille on mahdollisimman helppoa ottaa se vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa työssä arvostetaan totuutta. Mutta tuollainen inhorealismi, ei pysty tekemään kompromisseja, täydellisyyden tavoittelu... tuo usein hankaluuksia. Itse voit hyvin ja työympäristö huonosti. Oletko käynyt terapiassa?
Ei muuta kuin että on autistisia piirteitä
Ajattelinkin, että kuulosti autistiselta piirteeltä. Ihmisten välinen kanssakäyminen on monella tavalla konfliktien välttelyä – vähän niin kuin veneellä yritetään kiertää karikkoja, jotta matka sujuisi jouhevasti. Jos joku ei toimi tämän normin mukaisesti, niin se koetaan helposti niin, että henkilö haluaa tahallaan loukata ja haastaa riitaa. Tästä ongelmasi luultavasti johtuvat. Jos tämä estää sinua tekemästä sellaisia asioita, joita haluaisit elämässäsi, niin suosittelisin kokeilemaan neuropsykiatrista valmennusta.
Pappi, lääkäri ja markkinamies. Tosin kaunisteluntaito kuuluu noihinkin ammatteihin.
Olen suorapuheinen, lisäksi tarkkasilmäinen, terävä ja armoton. Näen myös ihmisten läpi. Täytyy olla kiitollinen niistä muutamasta ystävästä, jotka tuota jaksavat. Liittyy varmaan asperger-piirteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa työssä arvostetaan totuutta. Mutta tuollainen inhorealismi, ei pysty tekemään kompromisseja, täydellisyyden tavoittelu... tuo usein hankaluuksia. Itse voit hyvin ja työympäristö huonosti. Oletko käynyt terapiassa?
Ei muuta kuin että on autistisia piirteitä
Ajattelinkin, että kuulosti autistiselta piirteeltä. Ihmisten välinen kanssakäyminen on monella tavalla konfliktien välttelyä – vähän niin kuin veneellä yritetään kiertää karikkoja, jotta matka sujuisi jouhevasti. Jos joku ei toimi tämän normin mukaisesti, niin se koetaan helposti niin, että henkilö haluaa tahallaan loukata ja haastaa riitaa. Tästä ongelmasi luultavasti johtuvat. Jos tämä estää sinua tekemästä sellaisia asioita, joita haluaisit elämässäsi, niin suosittelisin kokeilemaan neuropsykiatrista valmennusta.
? Siellä sitten läpätetään tilanteista ja käydään läpi erillaisia toimintatapoja. Sanoitetaan tilanteita ja tunteita. Ei kiitos.
Anteeksi jos sain kuulostamaan aloituksen noin brutaalilta. En ole hyvä selittämään asioita miten ne oikeasti haluan sanoa..
Ei siis en aiheuta konflikteja työpaikoilla, olen opoinut pitämään suun kiinni tietyissä tilanteissa.
Mutta jos minulta kysytään mielipidettä johonkin asiaan sanon kyllä suoraan. En kaunistele, ellen koe loukkaavani.
En halua loukata ketään, joten olen heidän seurassaan olemaan hellempi sanoissa.
En siksi viihdy naisten seurassa koska olen nähnyt kuinka puhuvat seläntakana kaikista. En viihdy sellaisessa seurassa.
Mutta sitten kotona puran kaikki miehelleni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pappi, lääkäri ja markkinamies. Tosin kaunisteluntaito kuuluu noihinkin ammatteihin.
Olen suorapuheinen, lisäksi tarkkasilmäinen, terävä ja armoton. Näen myös ihmisten läpi. Täytyy olla kiitollinen niistä muutamasta ystävästä, jotka tuota jaksavat. Liittyy varmaan asperger-piirteisiin.
Minäkin näen ihmisten läpi.
Ja en minäkään innostu neuropsykologiasta. Juuri tuista syystä.
Ap
Sama täällä, en suostuisi valehtelemaan työssäni:
Katoppa tämä inspiraatioksi:
Näitä on monia, mutta varmin valinta on alkaa puolustusasianajajaksi.
Tutkijan työ tai muu asiantuntijatyö, jossa ei tarvitse olla pehmittämässä toisten egoa vaan saa keskittyä rehelliseen toimintaan. Tosin tutkijantyössäkin rahoitusten saaminen vaatii ilmeisesti monenlaista vääntelyä ja vääntelehtimistä... Ehkä siihen löytyy tutkijatiimistä joku toinen.
Faktoihin perustuva tutkimustyö, jota ei "sumuta" omat tai toisten mielipiteet ja näkemykset, on uskomattoman tärkeää. Sellainen totuudellisuus kannattaa nähdä omana supervoimana. Että ei kaunistele tullakseen hyväksytyksi, vaan uskaltaa esittää puhtaita faktoja vaikka se välillä sattuukin. Erityisesti luonnontieteissä ja ilmastokysymyksissä tällaista rohkeaa avoimuutta tarvittaisiin.
Tutkijantyö kuulostaa hyvältä!
Oonkin aina tykännyt tutkia asioita perinpohjaisesti.
Pitäs vaan sitten tietää mitä lähteä opiskelemaan, koska en taas halua opiskella alaa mistä ei saa töitä.
Millä tutkija alalla olisi tulevaisuudessa työtä?
Vierailija kirjoitti:
Kaljanjuontityössä.
No edellinen ammatini yksi osa-alue oli tuotteiden makutestaaja.
Vaikeuksia on luvassa, valitsepa minkä tahansa, mutta lähtökohtaisesti sellainen saattaisi luonnistua, jossa joutuu mahdollisimman vähän ihmisten kanssa tekemisiin.
vakuutuksen myyjä
vahinkotarkastaja
vakuutuslääkäri
kiinteistönvälittäjä
autokauppias
sijoitusneuvoja
poliitikko
Tuossa noin aluksi ammatteja, joissa toimivat ovat keskimääräistä rehellisimpiä ja ajattelavt lähtökohtaisesti Sinun etua.
Työnantaja arvostaa totuutta työssä, jossa työntekijät käsittelevät rahaa. Myös pikkutarkkuus ja säntillisyys ovat arvossa.
puhun niin totta kuin osaan ja voin kirjoitti:
Näitä on monia, mutta varmin valinta on alkaa puolustusasianajajaksi.
Nimenomaan juristina et voi olla valehtelematta. se on systeemin orjuuttmaa työtä.
Jokaisessa työssä arvostetaan totuutta. Mutta tuollainen inhorealismi, ei pysty tekemään kompromisseja, täydellisyyden tavoittelu... tuo usein hankaluuksia. Itse voit hyvin ja työympäristö huonosti. Oletko käynyt terapiassa?