Erään "kunnon miehen" tarina

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä palstalla saanut lukea useampaankin otteeseen ihmettelyä missä kaikki kunnon miehet ovat, ja miksi niin moni mies syrjäytyy. Siksi päätinkin kertoa nyt oman tarinani...luulen etten ole mitenkään harvinaislaatuinen tapaus maassamme.

Olen aina ollut kunnon mies. Peruskoulu ysin keskiarvolla, ja siitä hyvään lukioon. Lukion jälkeen armeijaan, ja siitä duunin kautta jatko-opintoihin.

Aina kuitenkin oli niin, että tyttöystävän saaminen oli mahdoton tehtävä. Vastakkainen sukupuoli kiinnostui vain niistä "pahoista pojista". Ei riittäneet hyvät tavat, kohtelias lähestyminen, yhteiset kiinnostuksen kohteet, rauhallinen ja mukava luonne, 185cm pituuteni, ei se että olin treenannut itseni todella vaikuttavaan fyysiseen kuntoon.

En nimittäin ole kovin puhelias tai ulospäin suuntautunut, ja nuorempama olin vielä ujo.

Heikko naismenestys johti siihen, että pikku hiljaa pyrkimys kohti "normaalia" elämää ja sen tyypillisiä tavoitteita alkoi hiipua.

Miksi hakata päätään seinään vuosi toisensa jälkeen, koskaan saavuttamatta unelmaansa?

Olen herkkä romantikko, ja haaveet tyttöystävästä ovat olleet vahvasti mielessäni jo 13-vuotiaasta asti.

Aloin syrjäytyä opiskelu -ja työmaailmasta noin 23-24 vuotiaana. Kurssit vähenivät, ja tapasivat jäädä kesken, koska mielenkiintoa vain ei ollut.

Olin menettänyt draivini mennä asian suhteen. Päivät ja yötkin menivät tietokoneella, harrastuksissa, treenaten ja kavereiden kanssa hengaillessa.

Nykypäivänä olen 33-vuotias pitkäaikaistyötön, eivätkä työllistymismahdollisuuteni kovin valoisilta näytä.

Vaikka olen työelämästä syrjäytynyt, niin kaikella muulla tavalla olen edelleen se kunnon mies, joka olin silloin aikaisemminkin.

En ole sosiaalisesti syrjäytynyt, enkä ole ajautunut mihinkään riippuvuuksiin. Urheilen edelleen ja minulla on hyviä ystäviä, joita tapaan aina kun mahdollista. Minulla on harrastus josta tienaan lisärahaa tukien päälle noin 400-600e/kk.

Olen mukana yhteiskuntaa erittäin paljon hyödyttävässä vapaaehtoistyössä.

Työelämästä syrjäytyminen kuitenkin johtaa väistämättä parisuhdemarkkinoiltakin syrjäytymiseen...Parisuhdetta hakeville naisille en ole enää kunnon miehen kirjoissa, sillä en kykene tarjoamaan riittävästi resursseja.

Tulen loistavasti toimeen tuilla + lisäansioillani, mutta tämä perustuu siihen että asun yksin. Virallinen avoliitto naisen kanssa vaikuttaisi taloudelliseen tilanteeseeni radikaalisti.

Jos kaikki olisi mennyt toisin, niin ehkä tässä iässä minullekin olisi löytynyt sopiva nainen. Tai sitten ei...kuka tietää?

Tässä elämässä asiat menivät näin.

M33

Mä en ymmärrä miten ihmiset jotka periaatteessa vaikuttavat ihan järkeviltä yksilöiltä, sortuvat tällaiseen älylliseen epärehellisyyteen, eivätkä millään tunnu ymmärtävän sitä itse.

LÄhdetään nyt sitten vaikka tästä liikkeelle: Väitätkö sinä aloittaja ihan tosissaan, että kunnon miehillä ei ole puolisoita? Kun katsot ympärillesi, naapurustoosi, sukuusi, ystäväpiiriisi, harrastuskavereihisi, että siellä on kaikki kunnon miehet yksin, ja vain sikailijoilla on niitä ihania tavallisia naisia puolisoina?

Voisitko mitenkään MITENKÄÄN nyt ymmärtää, että vika ei ole naisissa ylipäätään, vaan sinussa? Sinun naismaussasi? Jostain syystä sinä olet yrittänyt koko ajan päästä vääränlaisten naisten juttusille, ja ohittanut aivan varmasti ison joukon naisia, jotka olisivat olleet sinusta kiinnostuneita?

Miten tämä voi olla päivästä toiseen aina yhtä hankalaa ihmisille ymmärtää? 

Ja hei, minäkin olen yksin. Siksi koska mua kiinnostelee sellaiset miehet, jotka ei kiinnostu minusta. Sellaista se on. Vika ei ole niissä miehissä, vaan ihan minussa itsessäni.

Olen miettinyt miksi joillain käy flaksi ja joillain ei. Olen tullut siihen tulokseen, että ne, jotka saavat, myös antavat. Kyse ei ole rahasta tai muustakaan ulkoisesta, vaan omasta läsnäolosta. Moni ujo on todella itsekeskeinen, pohtii koko ajan mitä toiset ajattelevat hänestä itsestään, pelkäävät etteivät kelpaa ja luultavasti myös arvostelevat toisten kelpaavuutta. Naistenmiehet ja miestennaiset ovat taas enemmän kiinnostuneita niistä toisista ihmisitä, haluavat aivan aidosti heidän seuraansa, haluavat antaa heille seksiä, haluavat kuunnella heidän juttujaan ja aidosti viihtyvät heidän seurassaan. He tykkäävät niin paljon muista ihmisistä, että oma ujostelukin jää taka-alalle. Sellaisten ihmisten kanssa vain viihtyy! Eivät tietenkään kaikki, mutta riittävän moni, että sieltä sitten tulee se oma kultakin. Tätä voi onneksi vähän opettaa itselleen, jos ei itsestään onnistu. Yritä ajatella myönteisesti ihmisistä, myös muista kuin niistä täydellisistä naisista. Ehkä kiva nainen olisi vaikka itseäsi vanhempi yh-äiti, tai vaikka vähän erikoinen, tai vaikka eri näköinen kuin unelmamnaisesi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt miksi joillain käy flaksi ja joillain ei. Olen tullut siihen tulokseen, että ne, jotka saavat, myös antavat. Kyse ei ole rahasta tai muustakaan ulkoisesta, vaan omasta läsnäolosta. Moni ujo on todella itsekeskeinen, pohtii koko ajan mitä toiset ajattelevat hänestä itsestään, pelkäävät etteivät kelpaa ja luultavasti myös arvostelevat toisten kelpaavuutta. Naistenmiehet ja miestennaiset ovat taas enemmän kiinnostuneita niistä toisista ihmisitä, haluavat aivan aidosti heidän seuraansa, haluavat antaa heille seksiä, haluavat kuunnella heidän juttujaan ja aidosti viihtyvät heidän seurassaan. He tykkäävät niin paljon muista ihmisistä, että oma ujostelukin jää taka-alalle. Sellaisten ihmisten kanssa vain viihtyy! Eivät tietenkään kaikki, mutta riittävän moni, että sieltä sitten tulee se oma kultakin. Tätä voi onneksi vähän opettaa itselleen, jos ei itsestään onnistu. Yritä ajatella myönteisesti ihmisistä, myös muista kuin niistä täydellisistä naisista. Ehkä kiva nainen olisi vaikka itseäsi vanhempi yh-äiti, tai vaikka vähän erikoinen, tai vaikka eri näköinen kuin unelmamnaisesi. 

Joo! Ap, joka on seurusteluelämän osalta teinin tasolle jäänyt ja täysin kokematon, olisi varmasti loistava kandidaatti hyppäämään isäpuolen saappaisiin.

Nyt niitä valoja vähän päälle.

"Vähän erikoinen"? Onko toinen neuvosi että aapeen pitäisi etsiä joku k e har i itselleen?

#pettämättömät #vauvapalstanauvot

Tuosta alta kuuntelemaan ja sitten aktiivisempi ote työnhakuun / koulutukseen, oikeastaan ihan mihin vaan.

Juliet Jonesin sydän: Tee jotain mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla menee aina tunteisiin kun eivät ymmärrä miten hankalaa tavismiehelle on puolison löytäminen. Jos et ole itse aktiivinen niin kukaan ei tule sinun luoksesi vaan saat(at) olla loppuelämäsi ihan helposti yksin.

Menisikö paremmin perille jos näiden yksinäisten miesten ei tarvitsisi maksaa veroja joilla subventoidaan naisten pärjäämistä tässä yhteiskunnassa...?

Mitä ihmettä on sinkkumiesten maksamilla veroilla tuettu naisten pärjääminen? Näin paksua shaibaa ei ole täällä hetkeen ollut.

Tulonsiirrot, terveyspalvelut, toimeentulotuet. Katso tilastoja vaikka huviksesi. Naiset käyttävät em. sekä lukumäärällisesti että rahamäärällisesti enemmän kuin miehet.

Varsin erikoista argumentointia sinulta, etenkin kun ketju käsittelee työtöntä, tuilla elävää MIESTÄ.

En ymmärrä miksi pitää syytellä. Kaikkien ihmisten vaan ei ole helppo solmia suhteita. Ei se tarkoita että ihmisessä on vikaa.

M33 kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Minusta se on ymmärrettävää, että jos haluaa kaikkein eniten elämässä parisuhteen ja tavallaan tekee melkein kaiken muun sitä päämäärää ajatellen, niin se, ettei sitä syystä tai toisesta saa, voi vaikuttaa motivaatioon kaikilla elämän alueilla. Ei se hyvä asia ole, vaan huono ja sille pitäisi tehdä jotain, mutta se on psykologisesti ymmärrettävää.

Sitä en kuitenkaan usko, että ongelmat tyttöystävän saamisessa olisivat johtuneet kunnollisuudesta ja rauhallisuudesta ja että huomattava osa naisista olisi kiinnostunut "pahoista pojista". Kaikki tuntemani 20-40 -vuotiaat parisuhteessa olevat naiset ovat kunnollisen miehen kanssa yhdessä. Moni heidän miehistään on hyvin rauhallinenkin.

Kiitos että ymmärrät minua : )

Kyllä minussa varmasti jotain muutakin vikaa on, joten en ole eri mieltä tuon jälkimmäisenkään kappaleesi kanssa...En vain ole koskaan saanut selville mitä tein väärin.

Ensimmäinen asia mitä olet tehnyt väärin ja teet edelleen, on se että väität viaksi itsessäsi sellaista mikä ei ole vika, eli se kunnollisuus. Vaikka sanot, ettet syytä naisia omasta naisettomuudestasi, niin teet sitä joka kerta kun ajattelet tai sanot, että minä en ole löytänyt naista koska olen niin kunnollinen ihminen. Tuo tarkoittaa sitä, että pidät naisia itseäsi huonompina ja syytät naisia siitä, ettei naisille kelpaa kunnollinen mies puolisoksi. Jos sanot tuolla tavalla jollekulle naiselle, se ei todellakaan nosta osakkeitasi hänen silmissään. Itse menettäisin kiinnostukseni saman tien mieheen, jolla on noin negatiivinen asenne naisia kohtaan.

Et myöskään tee itsellesi mitään palvelusta sillä, että yrität kääntää hyvät piirteesi vioiksi. Mitä hyvää sinuun jää, jos onnistut vakuuttamaan itsesi siitä, että kaikki hyvä sinussa onkin huonoa? Sen sijaan että mollaat itseäsi turhaan, voisit yrittää kääntää tuon puolen hyödyksesi.

Opiskelitko sinä koskaan loppuun sitä tutkintoa, mikä sinulta jäi silloin alle 25-vuotiaana kesken? Oletko opiskellut sen jälkeen? Kuinka aktiivisesti olet yrittänyt saada opiskelupaikan tai työtä? Oletko syrjäytynyt vastoin omaa tahtosi vai syrjäytitkö itse itsesi?