Lue keskustelun säännöt.
Erään "kunnon miehen" tarina
28.03.2019 |
Olen tällä palstalla saanut lukea useampaankin otteeseen ihmettelyä missä kaikki kunnon miehet ovat, ja miksi niin moni mies syrjäytyy. Siksi päätinkin kertoa nyt oman tarinani...luulen etten ole mitenkään harvinaislaatuinen tapaus maassamme.
Olen aina ollut kunnon mies. Peruskoulu ysin keskiarvolla, ja siitä hyvään lukioon. Lukion jälkeen armeijaan, ja siitä duunin kautta jatko-opintoihin.
Aina kuitenkin oli niin, että tyttöystävän saaminen oli mahdoton tehtävä. Vastakkainen sukupuoli kiinnostui vain niistä "pahoista pojista". Ei riittäneet hyvät tavat, kohtelias lähestyminen, yhteiset kiinnostuksen kohteet, rauhallinen ja mukava luonne, 185cm pituuteni, ei se että olin treenannut itseni todella vaikuttavaan fyysiseen kuntoon.
En nimittäin ole kovin puhelias tai ulospäin suuntautunut, ja nuorempama olin vielä ujo.
Heikko naismenestys johti siihen, että pikku hiljaa pyrkimys kohti "normaalia" elämää ja sen tyypillisiä tavoitteita alkoi hiipua.
Miksi hakata päätään seinään vuosi toisensa jälkeen, koskaan saavuttamatta unelmaansa?
Olen herkkä romantikko, ja haaveet tyttöystävästä ovat olleet vahvasti mielessäni jo 13-vuotiaasta asti.
Aloin syrjäytyä opiskelu -ja työmaailmasta noin 23-24 vuotiaana. Kurssit vähenivät, ja tapasivat jäädä kesken, koska mielenkiintoa vain ei ollut.
Olin menettänyt draivini mennä asian suhteen. Päivät ja yötkin menivät tietokoneella, harrastuksissa, treenaten ja kavereiden kanssa hengaillessa.
Nykypäivänä olen 33-vuotias pitkäaikaistyötön, eivätkä työllistymismahdollisuuteni kovin valoisilta näytä.
Vaikka olen työelämästä syrjäytynyt, niin kaikella muulla tavalla olen edelleen se kunnon mies, joka olin silloin aikaisemminkin.
En ole sosiaalisesti syrjäytynyt, enkä ole ajautunut mihinkään riippuvuuksiin. Urheilen edelleen ja minulla on hyviä ystäviä, joita tapaan aina kun mahdollista. Minulla on harrastus josta tienaan lisärahaa tukien päälle noin 400-600e/kk.
Olen mukana yhteiskuntaa erittäin paljon hyödyttävässä vapaaehtoistyössä.
Työelämästä syrjäytyminen kuitenkin johtaa väistämättä parisuhdemarkkinoiltakin syrjäytymiseen...Parisuhdetta hakeville naisille en ole enää kunnon miehen kirjoissa, sillä en kykene tarjoamaan riittävästi resursseja.
Tulen loistavasti toimeen tuilla + lisäansioillani, mutta tämä perustuu siihen että asun yksin. Virallinen avoliitto naisen kanssa vaikuttaisi taloudelliseen tilanteeseeni radikaalisti.
Jos kaikki olisi mennyt toisin, niin ehkä tässä iässä minullekin olisi löytynyt sopiva nainen. Tai sitten ei...kuka tietää?
Tässä elämässä asiat menivät näin.
M33
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän Ap:n kirjoituksesta niin, että motivaatio pinnistellä alati haastavammassa työelämässä katosi, kun se tärkein jää kuitenkin saavuttamatta eli parisuhde ja perhe.Kukaan muu kuin toinen samassa tilanteessa oleva ei voi ymmärtää, miten suuri vaikutus parisuhteella ja perheellä on henkiseeen jaksamiseen. Monet sanoo,että eivät jaksaisi työmaailman kiirettä, jos heillä ei olisi vastapainona mukavaa kotielämää, johon palata työpäivän jälkeen. N40
Hienoa nähdä, että jotkut täällä ymmärtävät minua ja tekstiäni. N40 on melko lailla asian ytimessä, ja tuonut olennaisen esille kirjoituksessaan.
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä ei ole liian myöhäistä.
Tuo työttömyys on kyllä aika paha turn-off suomalaisten naisten silmissä. He ajattelevat että olet kunniahimoton, laiska, luuseri, eikä sitä tosiasiaa korvaa edes komea ulkonäkö tai hyvät käytöstavat.
Miksi siis et yritä etsiä naista/parisuhdetta Suomen rajojen ulkopuolelta?
Monille ulkomaalaiselle naiselle saattaisit olla todellinen 7 oikein lottovoitto. Tietysti tämä kaikki vaatisi vähän enemmän vaivaa ja pieniä uhrauksia, mutta se voisi olla kuitenkin ratkaisu sinun ongelmaasi.
Mitä hävittävää sinulla on? Kannattaa yrittää, suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Olet 33-vuotias, joten mitä jos palaisit työelämään? Minä opiskelin korkeakoulututkinnon ja valmistuin päälle nelikymppisenä, nyt ensimmäisessä normaalissa työpaikassa. Sinussa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että vaikutat jotenkin lannistuneelta tilanteessasi. Itse ainakin arvostan ihmisisissä kunnianhimoa ja eteenpäin pyrkimistä.
...ja tosiaan taustallani on syrjäytymistä heti peruskoulun jälkeen, pitkäaikaistyöttömyyttä, päihteitä, jne, mutta tämä kaikki on menneisyyttä. Nykyinen minäni on urallaan päämäärätietoisesti etenevä tasapainoinen tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän Ap:n kirjoituksesta niin, että motivaatio pinnistellä alati haastavammassa työelämässä katosi, kun se tärkein jää kuitenkin saavuttamatta eli parisuhde ja perhe.Kukaan muu kuin toinen samassa tilanteessa oleva ei voi ymmärtää, miten suuri vaikutus parisuhteella ja perheellä on henkiseeen jaksamiseen. Monet sanoo,että eivät jaksaisi työmaailman kiirettä, jos heillä ei olisi vastapainona mukavaa kotielämää, johon palata työpäivän jälkeen. N40
Ap alkoi syrjäytyä alle 25 vuotiaana. Aika paljon on ihmisiä, jotka tuossa vaiheessa vasta pikkuhiljaa vasta starttaavat elämää. Ap luovutti jo tuossa vaiheessa. Mielestäni se kertoo jotain niistä ongelmista, joista tämä parisuhteettomuuskin saattaisi todellisuudessa johtua.
Melkein kaikkien kaveri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä ei ole liian myöhäistä.
Tuo työttömyys on kyllä aika paha turn-off suomalaisten naisten silmissä. He ajattelevat että olet kunniahimoton, laiska, luuseri, eikä sitä tosiasiaa korvaa edes komea ulkonäkö tai hyvät käytöstavat.
Miksi siis et yritä etsiä naista/parisuhdetta Suomen rajojen ulkopuolelta?
Monille ulkomaalaiselle naiselle saattaisit olla todellinen 7 oikein lottovoitto. Tietysti tämä kaikki vaatisi vähän enemmän vaivaa ja pieniä uhrauksia, mutta se voisi olla kuitenkin ratkaisu sinun ongelmaasi.
Mitä hävittävää sinulla on? Kannattaa yrittää, suosittelen.
Eikös nykyisin ole jotkut tulorajat kumppanille, ennen kuin voit tuoda aviopuolison Suomeen? Silä eihän se nyt kovin järkevää olisi, että Ap tuo jostain Aasiasta puolison, jonka kanssa yhdessä elävät tuilla. Toisaalta Ap:lle ei taideta maksaa tukia sinne Aasiaan, eli hankala tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko.
Kertoisitko mikä tarinassani on epäuskottavaa?
M33
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit vain odottanu vielä pari vuotta että naiset ovat juosseet juoksunsa, niin olisi ollut sinunlaisellesi rauhalliselle tyypille kysyntää.
Eli milloin? Sitä odotellessa
M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mielestäsi olet syrjäytynyt työelämästä siksi, ettet ole saanut tyttöystävää? Eikö asialle ole mitään muuta syytä? Pinnistelepä vähän ja mieti.
En nyt oikein ymmärrä, mitä odotat meidän sanovan. Haluatko sääliä ja voivottelua? Vai toivotko kenties, että joku nainen palstalta tulee rimpauttamaan ovikelloasi?
Kun jää niin pahasti jälkeen seurusteluelämästä ja tulevaisuus näyttäytyy vain yksinäisenä elämänä, myös eteneminen elämän muilla osa-alueilla kärsii.
Halusin vain kertoa tarinani, kun olen huomannut kuinka minun kaltaisiani usein täällä hämmästellään.
M33
Sä vierität omien valintojesi seuraukset muille, ei viehättävää ollenkaan. Ei mullakaan ollut poikaystävää 24-vuotiaana. Oli kavereita, opinnot ja tulevaisuus edessä. Sä jo tuossa vaiheessa löit hanskat tiskiin. Et vaikuta sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa olisi hyvä yhdessä rakentaa elämää. Luovutat tosi helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit vain odottanu vielä pari vuotta että naiset ovat juosseet juoksunsa, niin olisi ollut sinunlaisellesi rauhalliselle tyypille kysyntää.
Eli milloin? Sitä odotellessa
M31
Huoh.
Ne juoksi juoksunsa opiskeluaikana, ja rauhoittui siinä 25 vuoden iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan syrjäydy yksinomaan kumppanin puuttumisen vuoksi? Jotain muuta siinä on taustalla.
Jokaisella ihmisellä on omat haasteensa. Jyvät erotellaan akanoista siinä, miten he pystyvät ratkaisemaan nuo haasteet. Omien sanojesi mukaan sinä luovutit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan syrjäydy yksinomaan kumppanin puuttumisen vuoksi? Jotain muuta siinä on taustalla.
Jos koko elämänsä tarpoo yksin ilman romanttista rakkautta, seksiä, läheisyyttä ja perhettä niin voin sanoa että kyllä se normaalia ihmistä aika lailla kaihertaa...Helppo on se on niiden huudella jotka eivät ole asiaa kokeneet.
Vierailija kirjoitti:
Melkein kaikkien kaveri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä ei ole liian myöhäistä.
Tuo työttömyys on kyllä aika paha turn-off suomalaisten naisten silmissä. He ajattelevat että olet kunniahimoton, laiska, luuseri, eikä sitä tosiasiaa korvaa edes komea ulkonäkö tai hyvät käytöstavat.
Miksi siis et yritä etsiä naista/parisuhdetta Suomen rajojen ulkopuolelta?
Monille ulkomaalaiselle naiselle saattaisit olla todellinen 7 oikein lottovoitto. Tietysti tämä kaikki vaatisi vähän enemmän vaivaa ja pieniä uhrauksia, mutta se voisi olla kuitenkin ratkaisu sinun ongelmaasi.
Mitä hävittävää sinulla on? Kannattaa yrittää, suosittelen.
Eikös nykyisin ole jotkut tulorajat kumppanille, ennen kuin voit tuoda aviopuolison Suomeen? Silä eihän se nyt kovin järkevää olisi, että Ap tuo jostain Aasiasta puolison, jonka kanssa yhdessä elävät tuilla. Toisaalta Ap:lle ei taideta maksaa tukia sinne Aasiaan, eli hankala tilanne.
Virallisesti/laillisesti varmasti kyllä, mutta se on Järjestelykysymys vain. On tänne saapunut muutamia parta_suisia osaajiakin " vähän " löysin perustein, eikä heitä maasta pois saa millään.
Joten sanoisin että enemmän win-win tilanne, kävisi sitten miten tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän Ap:n kirjoituksesta niin, että motivaatio pinnistellä alati haastavammassa työelämässä katosi, kun se tärkein jää kuitenkin saavuttamatta eli parisuhde ja perhe.Kukaan muu kuin toinen samassa tilanteessa oleva ei voi ymmärtää, miten suuri vaikutus parisuhteella ja perheellä on henkiseeen jaksamiseen. Monet sanoo,että eivät jaksaisi työmaailman kiirettä, jos heillä ei olisi vastapainona mukavaa kotielämää, johon palata työpäivän jälkeen. N40
Osaksi on varmasti näin, mutta kyllä toisaalta keskellä ruuhkavuosia sitä kyllä usein ajattelee, että olisi niin paljon helpompaa elää vain itselleen. Vaikka tietenkään ei sitä perhe-elämään mihinkään vaihtaisi.
Itse aloin seurustella "vasta" 24-vuotiaana ja opiskelu- ja työelämä oli kyllä helppoa. Ymmärsin, että tilanteeni on siinä mielessä hyvä, kun voin tosiaan järjestää elämäni vain itseäni varten. Ei tarvinnut selvitellä kenenkään kanssa, vaikka lähdin pidemmäksi aikaa ulkomaille jne. Mutta sen myönnän, että sinkkuelämä ei siinä mielessä ollut minua varten, että kaipasin kuitenkin parisuhdetta. En vain näe, että se pelkästään ketään syrjäyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän Ap:n kirjoituksesta niin, että motivaatio pinnistellä alati haastavammassa työelämässä katosi, kun se tärkein jää kuitenkin saavuttamatta eli parisuhde ja perhe.Kukaan muu kuin toinen samassa tilanteessa oleva ei voi ymmärtää, miten suuri vaikutus parisuhteella ja perheellä on henkiseeen jaksamiseen. Monet sanoo,että eivät jaksaisi työmaailman kiirettä, jos heillä ei olisi vastapainona mukavaa kotielämää, johon palata työpäivän jälkeen. N40
Tässä se asian ydin. Ymmärrän ketjun aloittajaa hyvin. Joskus on vaikea ymmärtää, mikä on syy ja mikä seuraus. Naisettomuus ei ehkä aiheuttanut syrjäytymistä, vaan toisinpäin, mutta itselleen on helpompi rationalisoida toisin. Jos harrastukset ja elämä ovat siellä netissä tai muuten vain halpoja, niin miksi lapsettomana rehkiä töissä? 95% ihmisistä ei ole varsinaista uraa, vaan ovat suorittajaporrasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan syrjäydy yksinomaan kumppanin puuttumisen vuoksi? Jotain muuta siinä on taustalla.
Jos koko elämänsä tarpoo yksin ilman romanttista rakkautta, seksiä, läheisyyttä ja perhettä niin voin sanoa että kyllä se normaalia ihmistä aika lailla kaihertaa...Helppo on se on niiden huudella jotka eivät ole asiaa kokeneet.
Siinä tapauksessa täytyy olla todella paha masennustaipumus tai muu mielenterveysongelma.
Väitän edelleen, että ap:n ongelma on jossain muualla kuin kumppanittomuudessa.
Minusta se on ymmärrettävää, että jos haluaa kaikkein eniten elämässä parisuhteen ja tavallaan tekee melkein kaiken muun sitä päämäärää ajatellen, niin se, ettei sitä syystä tai toisesta saa, voi vaikuttaa motivaatioon kaikilla elämän alueilla. Ei se hyvä asia ole, vaan huono ja sille pitäisi tehdä jotain, mutta se on psykologisesti ymmärrettävää.
Sitä en kuitenkaan usko, että ongelmat tyttöystävän saamisessa olisivat johtuneet kunnollisuudesta ja rauhallisuudesta ja että huomattava osa naisista olisi kiinnostunut "pahoista pojista". Kaikki tuntemani 20-40 -vuotiaat parisuhteessa olevat naiset ovat kunnollisen miehen kanssa yhdessä. Moni heidän miehistään on hyvin rauhallinenkin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan syrjäydy yksinomaan kumppanin puuttumisen vuoksi? Jotain muuta siinä on taustalla.
Jos koko elämänsä tarpoo yksin ilman romanttista rakkautta, seksiä, läheisyyttä ja perhettä niin voin sanoa että kyllä se normaalia ihmistä aika lailla kaihertaa...Helppo on se on niiden huudella jotka eivät ole asiaa kokeneet.
Miksi et laajenna hakua ulkomaille? Miksi puolison pitää olla juuri suomalainen?
Itsellä on pitkä parisuhde ollut, mutta sen jälkeen ei ole kyllä enää puolisoa löytynyt. Yksi syy on että olen köyhä vaikka käynkin töissä. Nykyään "normaali" taso on matkailla ja ostella kaikkea enemmän ja vähemmän tarpeetonta. Ei ole itsellä rahaa moiseen. Tulee hyvin nopeasti selville naisten kanssa keskustellessa ettei minulla ole varaa heidän elämäntyyliin.
M36
En usko.