Aloin suhtautua miehen käytöskoulutukseen kuin toruva vanhempi tai poistumalla paikalta - seuraukset alkavat kypsyä
Mies tapakouluttaa minua koko ajan. Puhun hänen mukaansa liian kovaan ääneen, seison keskellä tietä hänen mukaansa vaikka etsin hyllyltä oikeita tuotteita yms. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Meidän julkisilla paikoilla oleminen on sitä, etten voi tehdä tai sanoa yhtään mitään ilman että mies ohjailee minua kuin lasta. Ainoa vain, että mies on tuossa piirteessään äärimmäisen rasittava ja saa meidät näyttämään todella awkwardeilta kun hän jatkuvasti motkottaa jostain.
Viime kuukausina otin kuitenkin järeämmät aseet käyttöön, ja seuraukset alkavat kypsyä. Olimme miehen vanhempien luona saunomassa, kun hän alkoi kuuluvaan ääneen torumaan minua siitä että olin käynyt vessassa ennen saunaan menoa "Käytä yläkerran vessaa ettei haise". Yksinkertaisesti huuhdoin itseni ja häivyin ja jätin miehen kahdestaan lapsen kanssa saunaan. Elokuvateatterissa hän yhtäkkiä alkoi komentelemaan, että "älä ryystä sitä noin kuuluvasti". Jätin cokikseni hänelle, ja poistuin alkutekstien aikana. Mies jäi sinne, ja löysi minut teatterin läheisestä baarista oluelta (minne olin alkujaan halunnutkin mennä) ja hän räyhäsi että oli luullut minun lähteneen käymään vessassa.
Illanistujaiset, kauppareissut ja kaveritapaamiset ovat kauheita. En uskalla olla rennosti, kun en ikinä tiedä mistä mies saa taas onkeensa alkaa nöyryyttämään minua kaikkien nähden tai ohjailemaan keskustelunaiheita. Ilman miestä voin hengittää vapaammin ja rennommin. Nyt lopputuloksena onkin, että mies ei ymmärrä mitä vikaa käytöksessään on, ja hän syyllistää minua huonosta kritiikinsiedosta.
Kommentit (25)
Kuulostaa terveeltä ja onnelliselta suhteelta. Jatkakaa samaan tapaan.
JSSAP, oikeesti...
Miksi valitat täällä, AP? Miksi et ole jo tehnyt oikeaa ratkaisua? Nyt vähän ryhtiä hommaan.
Minulla on lähes vastaavanlainen tilanne.
Oletko kokeillut sanoa napakasti ”lopeta tuo nyt!” heti kun tunnistat että kohtaus on alkamassa?
Pidä tuo linja ja lisäksi ala kritisoimaan miestä joka asiasta. Jos ei halua kuunnella, sano ettei kestä kritiikkiä.
No et kai sä oikeesti paskonu saunan vessassa kun olitte menossa saunaan? En mäkään ois tuollaisesta tykännyt.
Voiko olla että sun miehes on joissain asioissa ihan oikeessa ja sun pitäs ottaa opikses?
Ei herranjestas. Missävaiheessa tuo aspergertyylinen komentelu on tullut kuvioihin?
Onko tämä helmi nyt siis pitämisen arvoinen?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lähes vastaavanlainen tilanne.
Haluatko kertoa lisää? Ap
En kattois tollasta miestä päivääkäänb
Provohan tää on, mutta muistin yhdet juhlat joissa oli tällainen pariskunta. Homma loppui siihen että nainen totesi: ”minun ei tarvitse sietää tuollaista” ja häipyi. Mies luikki häpeissään jonkun ajan kuluttua perässä. Sen jälkeen en ole nähnyt miehen enää nöyryyttävän vaimoaan julkisesti vaikka on tavattu ne monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Provohan tää on, mutta muistin yhdet juhlat joissa oli tällainen pariskunta. Homma loppui siihen että nainen totesi: ”minun ei tarvitse sietää tuollaista” ja häipyi. Mies luikki häpeissään jonkun ajan kuluttua perässä. Sen jälkeen en ole nähnyt miehen enää nöyryyttävän vaimoaan julkisesti vaikka on tavattu ne monta kertaa.
Provo tai ei, mutta tällaisia pariskuntiahan oikeasti löytyy. Aina siinä myötähäpeä ja sääli herää sen koulutettavan puolesta. Tiedän irl kaksi tällaista pariskuntaa. Tai siis tiesin, koska toisella pariskunnalla tuli ero, kun koulutettavalla meni hermo siihen jatkuvaan kuittailuun ja v*ttuiluun, joten erosivat. Onneksi.
Ihan miehesi käytös. On se sinunkin jo aika oppia olemaan, aikuinen ihminen.
Lapsia opetetaan päiväkodissa asettamaan rajoja sanomalla: Lopeta, en tykkää tuosta!
Siinä olisi toimiva ohje myös monelle aikuiselle.
Tuo kuulostaa siltä, että mies ei pidä sinua tasa-arvoisena ihmisenä vaan hänelle nainen ylipäänsä on ohjailtava lapsenkaltainen olento. Hän tuskin tulee käytöstään muuttamaan vaikka sinä tekisit mitä, ainoa millä tuo tilanne tuosta paremmaksi muuttuu on lähteä koko suhteesta. Miehen vallankäyttö taatusti myös ulottuu muihinkin asioihin ja hän pyrkii ohjailemaan päätöksiäsi ja koko olemistasi muutenkin.
Mitä sellaista sinä tästä parisuhteesta saat, että siinä kannattaa olla?
Meidän piti lähteä ulos tuttavapariskunnan kanssa. Mies alkoi hoputtamaan ja valittamaan vaatteista ja kun hermostuin niin tiuskiminen alkoi. Kuulemma kitisen ja vingun.
Kieltäydyin lähtemästä mihinkään enkä lähtenyt. Mies aneli mua mukaansa mutta turhaan. Meni sitten yksin.
Seuraavana päivänä alkoi valitus kuinka häntä hävetti mennä yksin ja pilasin kaiken.
Sanoin kylmänrauhallisesti että hän sen pilasi ja sopii miettiä sitä käytöstä ensi kerralla.
Toimi. Loppu se käskytys.
Ex on tuollainen. Nykyänkin se lapsen vaihtamistilanteissa pyrkii aina kovaan ääneen huomauttamaan jostain ihan tikusta keksitystä asiasta. mitä enemmän yleisöä (vaihdot on yleensä yhden kaupan parkkipaikalla), sen kovemmalla äänellä hänellä nykyään on huomautettavaa. No, ittensä hän siinä nolaa, vaikka kuvitteleekin muuta. Itse sanon jotain jaa, vai niin, ok ja lähden pois.
Mun ex oli tällainen. Koulutti ja nöyryytti mua julkisesti. Katselin sitä 3 vuotta ja jätin sen julkisesti sen serkun yo-juhlissa. Alkoi sielläkin kouluttaa mua kovaan ääneen ja mulla meni siinä kohtaa kuppi nurin. Jätin miehen siihen paikkaan.
Minä olin nuorena oikea ”girlfriend from hell”, häpeän tunnustaa. Olin tottunut kouluttamaan poikaystäviä mieleisekseni enkä ikinä ollut silti tyytyväinen.
Sitten tapasin mieheni.
Kun alkuhuuman haihduttua aloitin totutun nalkutuksen, mies totesi hyvin rauhallisesti ja provosoitumatta: ”taidat olla vähän omituisella tuulella. En itse ikinä sanoisi sulle noin ilkeästi mistään enkä tykkää nälvimisestä. Nähdään sitten taas kun olet rauhoittunut.” Ja lähti.
Olin ihan sokissa mutta samalla tajusin, että tämä ihminen laittaa selvät rajat sille, mitä hän sietää ja miten häntä voi kohdella. Opettelin sitten ihan tietoisesti kunnioittavampaa käytöstä ja rakentavia tapoja keskustella, koska aloin todella tajuta miten hienoa on olla yhdessä ihmisen kanssa, joka ei ole mikään kynnysmatto.
Olemme olleet naimisissa nyt lähes 20 vuotta ja turhia riitoja tai mököttämistä ei meillä ole lainkaan. Jos toinen mokaa, sen voi jättää hienotunteisesti huomiotta tai esittää asian niin ettei kumpikaan menetä kasvojaan.
Oletko koettanut kritisoida takaisin. Jos se on miehen perheen normi.