Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana. Kyseessä ensimmäinen lapseni ja aijon kasvattaa lapsen fiksuksi ja tottelevaiseksi
27.03.2019 |
Tiedän ettei kaikki tule menemään niinkuin haluaisin, mutta haluaisin että lapseni osaisi käyttäytyä sosiaalisissa paikoissa (esim kaupassa ollaan nätisti eikä riehuta), opettaa kärsivällisyyttä (kaikki ei tapahdu heti nyt, joskus täytyy odottaa) ja ottaa huomioon toiset ihmiset sekä omatoimiseksi ihmiseksi.
Onko tämä mahdoton missio?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
"Tänne, tse, istu, paikka,vapaa..." Sopivasti nakupaloja palkitsemiseen jne.
Meillä on koira tuota varten jos jotain haluaa noin komennella.
Mutta tarkoitan esim tilannetta kaupassa vanukashyllyllä jonka todistin viikko sitten:
Lapsi haluaa vanukasta ja ilmoittaa sen isoon ääneen äidille ja koko kaupalle. Äiti sanoo: "no voit yhden valita". Lapsi ottaa 2 purkkia ja sanoo että haluaa molemmat. Äiti myöntyy. Pian lapsi alkaa vaatimaan lisää vanukasta. Äiti sanoo "ei enempää". Tästä hyvästä lapsi alkaa painella sormilla vanukaspurkkeja rikki ja ehtii tuhoamaan 6 purkkia ennen kun äiti saa lapsen suostuteltua lopettamaan. Nopeasti äiti nappasi lapsen kainaloon ja lähti, enkä kerennyt huutamaan perään edes mitä jäi tekemättä...
Haluaisin ettei minun lapseni alkaisi rikkomaan toisten omaisuutta ja joutuisi vastaamaan seurauksista jos niin tekisi. Tätä tarkoitan komentamisella ja ei:n sanomisella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea ja menestystä. Huutonauruhymiötä. Mitä, jos vaan keskittyisit olemaan kyllin hyvä vanhempi? Kukaan meistä ei pysty luomaa virheetöntä ihmistä, joten lasta ei pitäisi koskaan laittaa siihen asemaan, että häneltä vaaditaan täydellisyyttä ja sitä, että kaikki menisi aina tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan edes siellä kaupassa.
En ole kasvattamassa virheetöntä ihmistä. Haluaisin vain että lapseni osaisi käytöstapoja. Onko se liikaa pyydetty?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tänne, tse, istu, paikka,vapaa..." Sopivasti nakupaloja palkitsemiseen jne.
Meillä on koira tuota varten jos jotain haluaa noin komennella.
Mutta tarkoitan esim tilannetta kaupassa vanukashyllyllä jonka todistin viikko sitten:
Lapsi haluaa vanukasta ja ilmoittaa sen isoon ääneen äidille ja koko kaupalle. Äiti sanoo: "no voit yhden valita". Lapsi ottaa 2 purkkia ja sanoo että haluaa molemmat. Äiti myöntyy. Pian lapsi alkaa vaatimaan lisää vanukasta. Äiti sanoo "ei enempää". Tästä hyvästä lapsi alkaa painella sormilla vanukaspurkkeja rikki ja ehtii tuhoamaan 6 purkkia ennen kun äiti saa lapsen suostuteltua lopettamaan. Nopeasti äiti nappasi lapsen kainaloon ja lähti, enkä kerennyt huutamaan perään edes mitä jäi tekemättä...Haluaisin ettei minun lapseni alkaisi rikkomaan toisten omaisuutta ja joutuisi vastaamaan seurauksista jos niin tekisi. Tätä tarkoitan komentamisella ja ei:n sanomisella.
Ap
Myös meillä on koira. Enkä sillekään kovin usein sano ei, siksi se ei myöskään ollut tuossa listassa. Lapsille vielä harvemmin. Jos lapsi kasvaa ympäristössä joka mahdollistaa kasvamisen fiksuksi ja sosiaaliseksi. Ei ein sanomista juurikaan tarvita. Kasvuympäristö joka mahdollistaa lapsen kasvun sosiaaliseksi, fiksuksi, itsenäisesti ajattelevaksi ykilöksi on enemmän myönteinen kuin kielteinen.
No onpas sairaat kommentit taas! Hyvä ap, tsemppiä yritykseen! Hienoa että tuollaisia vanhempia löytyy. Mulla on ihan sama agenda, mutta asiat ei tosiaan ole aina omassa kontrollissa. Esim meidän muksu 1 veenä, ei todellakaan ollut koskaan saanut karkkia eikä tiennyt edes että mitä se on, niin lysähti selälleen karkkihyllyn eteen huutamaan kun ei saanut ottaa tikkareita. Varmaan vaan näyttivät niin houkuttavilta. Varmasti sivustaseuraajat katsoi, että huhhuh, onpa siinä taas sokerikoukussa oleva pikkutaapero surkean wt-äitinsä kanssa. :D
Mulla on 3 lasta, ja 2 vanhempaa ovat nyt koulussa ja pk:ssa, ja molempia on opettajien taholta toistuvasti kehuttu empaattisiksi (mikä on mielestäni tärkeämpää kuin esim. tottelevaisuus ja hyväkäytöksisyys) ja hyvin käyttäytyviksi, esikoista "hyväksi oppilaaksi" jne.
Mutta mutta...esimerkiksi tuosta, että aiot opettaa lapsen käyttäytymään hyvin julkisilla paikoilla, ravintoloissa ym. Mun esikoinen on luonteeltaan hyvin tottelevainen ja "kiltti". Mutta hänelle tuttuus ja rutiinit ovat hyvin tärkeitä. Yritimme matkustella ja käydä ravintoloissa kun hän oli pieni ja hän SEKOSI. Matkat varsinkin olivat aivan hirveitä. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään tai koska me emme osanneet kasvattaa, hän ei vaan ollut temperamenttinsa takia siinä iässä (<4v) valmis siihen, että paikat, ruoka-ajat, jne. vaihtuvat.
Toka lapsi taas oli sellainen, että sai aivan jäätäviä raivokohtauksia iässä 2-4 jos asiat menivät just sopivasti pieleen. Siis sellaisia, että ihmiset pysähtyivät kauhistelemaan, jos nämä sattuivat julkisella paikalla. Ne alkoivat aina salamannopeasti ja mikään ei saanut häntä rauhoittumaan ennen kuin hän oli itse valmis siihen. Hän ei koskaan saa raivareita pk:ssa. Hän on myös aina ollut aivan loistava matkustelija ja ravintolassa jaksanut istua ja syö mitä vaan. Täsmälleen samalla kasvatuksella kuin esikoinen.
Mutta siis pointtini on, a) lapsen temperamentti vaikuttaa todella paljon hänen käytökseensä kun hän on pieni. Sun tehtävä on kasvattaa häntä sen temperamentin puitteissa. Mutta voi olla, että vaikka sun kasvatus olisi täydellistä, niin sun lapsi saa silti raivareita julkisella paikalla, tai et voi viedä häntä matkalle josta hän nauttisi ja käyttäytyisi nätisti. Ja b) se miten pienet lapset käyttäytyvät vanhempiensa kanssa julkisella paikalla ei hirveästi kerro kasvatuksesta, ääritapauksia lukuunottamatta. Mun keskimmäinen saa pelkkiä kehuja päiväkodissa, neuvolassa vaikka aivan varmasti joku joka näki meidät sivusta kun esim. opetin häntä pyöräilemään piti minua kelvottomana äitinä.
Äh, turha näitä on selittää. Sä tajuat sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on vain hyvä, että olet motivoitunut kasvattamaan lapsistasi hyvin käyttäytyviä. Varmasti elämä opettaa, ettei asia ole ihan niin yksinkertainen, mutta ei niitä käytöstapoja ainakaan silloin opita, jos äiti on lannistunut ja luovuttanut jo alussa. Muista vaan tuo tavoite myös silloin, kun teette sen lapsen kanssa miljoonatta toistoa univelkaisena ja ärsyyntyneenä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea ja menestystä. Huutonauruhymiötä. Mitä, jos vaan keskittyisit olemaan kyllin hyvä vanhempi? Kukaan meistä ei pysty luomaa virheetöntä ihmistä, joten lasta ei pitäisi koskaan laittaa siihen asemaan, että häneltä vaaditaan täydellisyyttä ja sitä, että kaikki menisi aina tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan edes siellä kaupassa.
En ole kasvattamassa virheetöntä ihmistä. Haluaisin vain että lapseni osaisi käytöstapoja. Onko se liikaa pyydetty?
Ap
Ei ole, mutta (anteeksi) lapsettomat eivät aina tunnu tajuavan, kuinka kauan se käytöstapojen oppiminen vie. Se 2-tai 3-vuotias joka käyttäytyy huonosti kaupassa ei todennäköisesti käyttäydy niin kasvatuksen puutteen takia, eikä edes hankalan temperamentin takia, vaan iän takia.
Eli jos toivot suloista taaperoa joka tottelee ilman raivareita jo 1-vuotiaasta ja joka istuu hiljaa läpi 2 tunnin konsertin 3-vuotiaana niin tuskin onnistuu.(paitsi tuo suloisuus-osio) - tai jos onnistuu niin se ei liity kasvatukseen vaan temperamenttiin ja poikkeukselliseen fyysiseen rauhallisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et minusta tavoittele kuuta taivaalta, kuten osan kommenteista voisi ymmärtää. Jos lapsella ei ole sairautta tai kehityshäiriötä, joka vaikuttaisi käytökseen, saa verrattain helposti kasvatettua hyvätapaisen lapsen ilman pahoinpitelyä tai päättömiä kovia kurinpidollisia toimia. Oleellisin yksittäinen asia on oma esimerkki. Lapset apinoivat ihan kaiken ja vanhemmat ovat suuria idoleita. Eli suurennuslasi kannattaa suunnata omaan käytökseen.
Kannattaa olla myös itselleen armollinen. Älä odota lapsen käyttäytyvän hyvin 24/7. Lapset ovat ihmisiä, joilla on huonoja päiviä ja vähän kommunikointitaitoja kertoa, mikä on vialla. Se mahdottoman ihana ja hyvätapainen lapsikin saa joku päivä raivarin ja paikka voi olla oma koti, kauppa tai mikä vain julkinen tila.
Ai sä aiot kasvattaa siitä kaksi lasta, viisaan ja lampaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä asenne oikein on? Eikö ap saa yrittää kasvattaa mallikansalaista vai täytyisikö se kasvatus vallan jättää tekemättä ja katsoa mitä tulee?
Ei, kun jättää ne kasvatussuunnitelmat tekemättä ja katsoa mitä tulee. Vanhemmus ei ole sitä, että tehdään lista mitä aiotaan tehdä ja mitä siltä lapselta toivotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tänne, tse, istu, paikka,vapaa..." Sopivasti nakupaloja palkitsemiseen jne.
Meillä on koira tuota varten jos jotain haluaa noin komennella.
Mutta tarkoitan esim tilannetta kaupassa vanukashyllyllä jonka todistin viikko sitten:
Lapsi haluaa vanukasta ja ilmoittaa sen isoon ääneen äidille ja koko kaupalle. Äiti sanoo: "no voit yhden valita". Lapsi ottaa 2 purkkia ja sanoo että haluaa molemmat. Äiti myöntyy. Pian lapsi alkaa vaatimaan lisää vanukasta. Äiti sanoo "ei enempää". Tästä hyvästä lapsi alkaa painella sormilla vanukaspurkkeja rikki ja ehtii tuhoamaan 6 purkkia ennen kun äiti saa lapsen suostuteltua lopettamaan. Nopeasti äiti nappasi lapsen kainaloon ja lähti, enkä kerennyt huutamaan perään edes mitä jäi tekemättä...Haluaisin ettei minun lapseni alkaisi rikkomaan toisten omaisuutta ja joutuisi vastaamaan seurauksista jos niin tekisi. Tätä tarkoitan komentamisella ja ei:n sanomisella.
Ap
No kuvaamasi tapaus oli huonoa vanhemmuutta jos meni juuri noin, mutta kiinnitin huomiota tuohon, että haluaisit, että lapsesi ei alkaisi rikkoa toisten omaisuutta. Lapsesi ei välttämättä tee juuri noin, mutta aika harvassa on ne lapset, jotka eivät koskaan *ala* tehdä mitään sosiaalisten sääntöjen vastaista. Silloin vaan estetään se (itse asiassa juuri noin kuin tuo kuvaamasi äiti teki). Voi siis ihan hyvin olla, että olet parin vuoden päästä suht samassa tilanteessa kuin tuo kuvaamasi äiti (miinus tuo kuuden purkin tuhoaminen, jos jaksat olla valppaana) vaikka olisit kasvattanut parhaasi mukaan. Mutta siis se, että lapsi *yrittää* tehdä jotain väärää ei kerro huonosta kasvatuksesta. Se miten vanhempi reagoi siinä tilanteessa kertoo kasvatuksesta (hyvästä tai huonosta).
Riippuu toki iästä, jos tuo vanukkaita rikkova oli joku 7v niin varsin epänormaalia. Mutta 2-3v ihan normaalia yrittää sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sattuu olemaan ADHD niin helppoa ei tule olemaan..
Vierailija kirjoitti:
"Tänne, tse, istu, paikka,vapaa..." Sopivasti nakupaloja palkitsemiseen jne.
Mäkin palkitsen itseäni nakupaloilla 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään ihme, että Suomi on täynnä kauhukakaroita, kun näitä kommentteja lukee.
Lapsiparka. Joutuu vielä kasvattamaan äitinsä aikuiseksi...
Minusta ap:n tavoitteet kuulostavat hyviltä. On kuitenkin hyvä muistaa, että hankalaa siitä voi tulla, jos lapsi ei satu olemaan "luonnostaan" tuollainen. Tavoittelemisen arvoinen asia kuitenkin. Aihepiiriin kannattaa perehtyä, sillä lasten ohjaaminen kehittävällä voi olla aika monimutkaista - vaikka kaikkia ohjeita ei sellaisenaan välttämättä voikaan soveltaa omassa arjessa.
Varaudu kuitenkin siihen, että tuollaisia ääneen lausuessasi saat muilta mammoilta osaksesi paskaista naurua ja ivaa. Sinä varmaan tunnet nämä kommentoijat ja olet nähnyt heidän perhe-elämäänsä. Voi olla, että olet nähnyt jonkun vanhemman työskentelevän johdonmukaisesti lapsensa hyvän käytöksen eteen, eivätkä tulokset silti ole ihmeellisiä. Oman kokemukseni mukaan ne päinvastaiset vanhemmat kuitenkin nauravat koviten ja heittelevät eniten noita "sittenpähän näet" -kommentteja. Esim. omassa tuttavapiirissäni on väsähtänyt usean lapsen mamma, joka tuntuu jopa provosoituvan siitä, jos lapseni käyttätyy hyvin (vaikka en tekisi itse asiasta mitään numeroa), ja alkaa maalailla piruja seinille, miten minun lapsestani tulee vielä pikkuhirviö, kun se ja se ikävaihe tulee. Lapsen kasvaessa, kun käytösoireita ei juurikaan edelleenkään ole, aletaan enemmän kuitata näitä hokemalla "odotapas, kun sinulla on kolme". Tämä mamma ei kuitenkaan oikeasti tee kaikkeaan kasvattaakseen omista lapsistaan hyväkäytöksisiä, hän karjuu niille todella herkästi ja lykkää aina tilaisuuden tullen äidilleen hoitoon. Kun saat osaksesi naureskelua, niin ajattele naureskelijan elämäntyyliä ja vanhemmuutta, ennen kuin masennut ja kuvittelet lastenkasvatuksen olevan toivotonta. Hyviltä vanhemmilta voit kuulla hyviä oivalluksia, huonoilta vaan katkeruutta ja pessimismiä.
Onnea matkaan. Olet varmasti paras äiti lapsellesi, ole armollinen ja kärsivällinen itseäsi ja lastasi kohtaan. 😊❤️
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme, että Suomi on täynnä kauhukakaroita, kun näitä kommentteja lukee.
Miten niin? Mun mielestä useimmat ovat yrittäneet selittää, että vaikka lapsille opettaa käytöstapoja parhaansa mukaan, niin pienet lapset saattavat silti esim lähteä juoksemaan ravintolassa, huutaa kirjastossa ja marista jonossa. Se että ne lopettavat nuo viimeistään kouluikään mennessä vaatii sen 100t toistoa. Se että ap on nähnyt uhmaavia pikkulapsia ei tarkoita että Suomessa olisi joku katastrofaalinen kasvatusvaje.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tänne, tse, istu, paikka,vapaa..." Sopivasti nakupaloja palkitsemiseen jne.
Meillä on koira tuota varten jos jotain haluaa noin komennella.
Mutta tarkoitan esim tilannetta kaupassa vanukashyllyllä jonka todistin viikko sitten:
Lapsi haluaa vanukasta ja ilmoittaa sen isoon ääneen äidille ja koko kaupalle. Äiti sanoo: "no voit yhden valita". Lapsi ottaa 2 purkkia ja sanoo että haluaa molemmat. Äiti myöntyy. Pian lapsi alkaa vaatimaan lisää vanukasta. Äiti sanoo "ei enempää". Tästä hyvästä lapsi alkaa painella sormilla vanukaspurkkeja rikki ja ehtii tuhoamaan 6 purkkia ennen kun äiti saa lapsen suostuteltua lopettamaan. Nopeasti äiti nappasi lapsen kainaloon ja lähti, enkä kerennyt huutamaan perään edes mitä jäi tekemättä...Haluaisin ettei minun lapseni alkaisi rikkomaan toisten omaisuutta ja joutuisi vastaamaan seurauksista jos niin tekisi. Tätä tarkoitan komentamisella ja ei:n sanomisella.
ApNo kuvaamasi tapaus oli huonoa vanhemmuutta jos meni juuri noin, mutta kiinnitin huomiota tuohon, että haluaisit, että lapsesi ei alkaisi rikkoa toisten omaisuutta. Lapsesi ei välttämättä tee juuri noin, mutta aika harvassa on ne lapset, jotka eivät koskaan *ala* tehdä mitään sosiaalisten sääntöjen vastaista. Silloin vaan estetään se (itse asiassa juuri noin kuin tuo kuvaamasi äiti teki). Voi siis ihan hyvin olla, että olet parin vuoden päästä suht samassa tilanteessa kuin tuo kuvaamasi äiti (miinus tuo kuuden purkin tuhoaminen, jos jaksat olla valppaana) vaikka olisit kasvattanut parhaasi mukaan. Mutta siis se, että lapsi *yrittää* tehdä jotain väärää ei kerro huonosta kasvatuksesta. Se miten vanhempi reagoi siinä tilanteessa kertoo kasvatuksesta (hyvästä tai huonosta).
Riippuu toki iästä, jos tuo vanukkaita rikkova oli joku 7v niin varsin epänormaalia. Mutta 2-3v ihan normaalia yrittää sellaista.
Jos kasvatus perustuu ainaiseen valpaana olemiseen käy helpisti kuten kuvatussa esimerkissä. Kukaan ei jaksa olla valpaana 24/7 edes sitä kahta vuotta. Lapsi ei ole saanut käytännössä mitään kasvatusta mutta vanhemman valppaana olo herpaantuu tai hän vain väsyy itsekin ainaiseen komentamiseen ja antaa lopulta periksi "ihan sama vaikka lapsi ottaisi kaikki vanukkaat, kunhan vaan päästään täältä pois".
Käytöstavat on mahdollista oppua mutta käytännössä niitä on melko mahdotonta opettaa. Lapsi kasvaa suosiruisissa olosuhteissa mutta lasta on melko mahdoton kasvattaa.