Kuinka kiintyneitä miehenne ovat sisarustensa lapsiin?

Ei ole juuri kiinnostunut, nähdään muutenkin aika harvoin, että eivät muutenkaan ole kovin läheisiä keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollaan tätiä, setiä ja enoja jne. Jos useampia niin sitten on etunimi etuliitteenä. Kummi-enokin voi olla.

Mummo, Mummi, Isomummo, pappa, vaari.

Pitäiskö tuossa olla jotain kummallista?

Mieheni on kiinnostunut sisarensa lapsesta. On kiinnostunut myös mun sisarusten lapsista. Jollain porukalla nähdään varmaan joka viikonloppu.

Tosin on kiinnostunut myös omista lapsistaan.

Oletko sinä, ap, jotenki mustasukkainen miehesi siskolle?

Teille sukuunne ripustautuneilla ei ole ymmärrystä, jos joku haluaisi keskittyä omaan perheeseensä eikä lojua viikonloppuja anoppilassa. Hienoa jos teillä on mukavaa keskenänne mutta kaikilla ei todellakaan ole niin. Ymmärrän, että ap ei haluaisi kuluttaa vapaa-aikaa miehen sukulaisten kanssa. Kaikki eivät vain ole sellaisia.

Mun mies ei ole oikein missään tekemisissä siskon tai hänen lastensa eikä siskon lapsenlapsen kanssa. Facebook tuttuja.

Onko miehesi suomalainen? Minun mies ja minä pidetään tapana että jos joku minun tai hänen veljien lapsista pyytää lastenhoitoapua niin mennään aina jos ei erityistä estettä. Synttäreillä käydään tietysti, joitain lomia ja juhlapyhiä yhdessä. Sanoisin että aika läheisissä väleissä ollaan. Ja näitä sisarusten naperoita on yhteensä 8, neljässä eri kaupungissa. Niin että yhtä lasta kohti käytetty aika nyt ei mitään ihan ihmeellistä ole. Meillävon yksi lapsi ja toinen tulossa. Perhe on molemmille tärkeä, myös lapsuuden perhe. Meille he ovat tärkeämpiä kuin kaverit. En pakota miestäni hengaamaan mun naispuolisten ystävien kanssa kun heillä ei ole mitään yhteistä. Mieluummin otan omaa aikaa tyttökavereideni kanssa. Onko teidän pakko tehdä kaikki yhdessä?

Naisia on tullu ja menny, mutta siskot ja heidän lapset ovat aina elämässä. Omia lapsia ei ole, joten siskojen ja heidän lastensa kanssa on tullut pidettyä kohtuullisen läheiset välit. Oikeastaan voisi sanoa että he ovat vanhempieni lisäksi ainoita jotka ovat ehdoitta rakastaneet minua. Totta kai aion pitää läheiset välit heihin myös jatkossa ja jos se ei sovi naiselle, niin kyseessä täysin väärä henkilö. Ap:n mies on nähdäkseni tehnyt virheen parinvalinnassa.

Onko miehellä ja siskollaan ollut ikävä lapsuus? Sillon usein sisaruksille rakentuu vahva side ja veli ottaa suojelijan roolin, joka sitten kestääkin lopun ikää.

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi suomalainen? Minun mies ja minä pidetään tapana että jos joku minun tai hänen veljien lapsista pyytää lastenhoitoapua niin mennään aina jos ei erityistä estettä. Synttäreillä käydään tietysti, joitain lomia ja juhlapyhiä yhdessä. Sanoisin että aika läheisissä väleissä ollaan. Ja näitä sisarusten naperoita on yhteensä 8, neljässä eri kaupungissa. Niin että yhtä lasta kohti käytetty aika nyt ei mitään ihan ihmeellistä ole. Meillävon yksi lapsi ja toinen tulossa. Perhe on molemmille tärkeä, myös lapsuuden perhe. Meille he ovat tärkeämpiä kuin kaverit. En pakota miestäni hengaamaan mun naispuolisten ystävien kanssa kun heillä ei ole mitään yhteistä. Mieluummin otan omaa aikaa tyttökavereideni kanssa. Onko teidän pakko tehdä kaikki yhdessä?

Mieheni on suomalainen. Ei toki ole pakko tehdä kaikkea yhdessä mutta minusta olisi kohtuullista että kun viikonloput menevät hänen sisarensa perheen luona, että tapaisimme joskus minunkin läheisiäni, esim. lapsemme kummitätejä. He ovat lapsuudenystäviäni ja minulle tärkeämpiä kuin lapsuudenperheeni, joiden kanssa riittää muutama tapaaminen vuodessa (alkoholismia ym. ongelmia, asuvat kaukana). Toki tapaan ystäviäni yksin useinkin. Mieheni kyllä pitää heistä paljonkin, se ei olisi ongelma. Hänen vapaa-aikansa vain menee siihen siskon perheeseen. -ap

Vierailija kirjoitti:

Naisia on tullu ja menny, mutta siskot ja heidän lapset ovat aina elämässä. Omia lapsia ei ole, joten siskojen ja heidän lastensa kanssa on tullut pidettyä kohtuullisen läheiset välit. Oikeastaan voisi sanoa että he ovat vanhempieni lisäksi ainoita jotka ovat ehdoitta rakastaneet minua. Totta kai aion pitää läheiset välit heihin myös jatkossa ja jos se ei sovi naiselle, niin kyseessä täysin väärä henkilö. Ap:n mies on nähdäkseni tehnyt virheen parinvalinnassa.

Olenko sanonut, että en anna mieheni pitää läheisiä välejä siskoonsa? Mielestäni sanoin, että minusta on hienoa, että on lämpimät välit mutta menevätköhän jo liiallisuuksiin, kun oma perheemme niistä kärsii. Olen pahoillani kokemuksistasi mutta kyllä minulle oma perheeni on lapsuudenperhettäni tärkeämpi ja minusta ei todella ole liikaa vaadittu että näin olisi miehellänikin. Ja niin hän kyllä sanookin olevan. Minusta kommenttisi oli todella ilkeä ja tarpeeton. -ap

Biologisista syistä siskon lapset ovat miehille tärkeämpiä kuin omat. Siskon lapset ovat varmasti miehelle sukua, mutta "omista" lapsista ei voi koskaan olla varma. Matriarkaalisissa kulttuureissa miehet ovat enemmän tekemisissä siskon lasten kanssa kuin omien lastensa.

Miestäni ei kiiinnosta pätkän vertaa siskonsa jälkikasvu. Välttelee heitä niin paljon, kun vaan voi ja hyvin on voinut. En muista milloin ollaan nähty niitä lapsia viimeksi.. Mieheni ei suostunut edes kummiksi niille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi oma asia. Sen sijaan sinun asiasi on se, jos mies ei vietä kanssasi viikonloppuja. Puhu siis yhteisen ajan puutteesta, anna pitää läheiset suhteet rauhassa.

Mulla on todella läheiset välit veljeeni, eikä kukaan pääse siihen väliin. Veli on omaa lihaa ja verta, sitä läheistä suhdetta ei voi korvata mikään. Sen sijaan ymmärtäisin hyvin, jos jomman kumman puolisoa häiritsi tuommoinen ajankäyttö. Viikonloppuisin pitää olla kahdenkeskistä treffiaikaa! Sen sijaan ihmettelen, mikset näe omia ystäviäsi itseksesi?

Tämä on tätä ihmeellistä sukuhörhöilyä. Minulla on veljeeni ihan ok välit mutta en pidä häntä muita tärkeämpänä koska on "lihaa ja verta" enkä varsinkaan ikinä pitäisi häntä puolisoani tärkeämpänä. Todella itsekästä ajattelua että verisukulaiset ovat jotenkin muita parempia.

Itsekästä? Jos muutkin luonnolliset ja biologiset asiat ovat itsekkäitä, niin tottakai. Onhan lasten hankkiminenkin itsekästä. Ja puolison etsiminen. Luonnollisempaa asiaa ei voi olla, kuin oman perheen tärkeys. Puolisosta voi periaatteessa erota, mutta veli pysyy aina.

Plot twist: miehesi sisko on oikeasti siskopuoli ja siskon lapset ovatkin miehesi biologisia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi oma asia. Sen sijaan sinun asiasi on se, jos mies ei vietä kanssasi viikonloppuja. Puhu siis yhteisen ajan puutteesta, anna pitää läheiset suhteet rauhassa.

Mulla on todella läheiset välit veljeeni, eikä kukaan pääse siihen väliin. Veli on omaa lihaa ja verta, sitä läheistä suhdetta ei voi korvata mikään. Sen sijaan ymmärtäisin hyvin, jos jomman kumman puolisoa häiritsi tuommoinen ajankäyttö. Viikonloppuisin pitää olla kahdenkeskistä treffiaikaa! Sen sijaan ihmettelen, mikset näe omia ystäviäsi itseksesi?

Tämä on tätä ihmeellistä sukuhörhöilyä. Minulla on veljeeni ihan ok välit mutta en pidä häntä muita tärkeämpänä koska on "lihaa ja verta" enkä varsinkaan ikinä pitäisi häntä puolisoani tärkeämpänä. Todella itsekästä ajattelua että verisukulaiset ovat jotenkin muita parempia.

On mullakin myös muita sisaruksia, ei kaikkiin ole tälläiset välit. Se, että on kasvanut samassa perheessä ja vielä luonteet sattuu natsaamaan yhteen, ei sellaista ystävyyttä voi olla kuin oman veljen tai siskon kanssa. Ei kukaan voi ymmärtää samalla tavalla mun historiaa ja kaikkia persoonan kerroksia.

Tottakai puoliso on ykkönen. Jos puoliso yrittäisi tulla mun ja veljen väliin, häviäisi silti. Jos oikeasti mua rakastaa, ei halua kieltää jotain niin äärettömän tärkeää elämästäni. Edelleenkin ajankäytössä mielestäni puoliso pitää selvästi priorisoida jne. Ymmärrän hyvin AP:n tilanteen, mutta mielestäni ongelma ei ole läheiset välit vaan ajankäyttö ja puolison toiveiden ignooraaminen.

Ei välitä sisarustensa lapsista. Ei edes tiedä, kenen kummi on. Yhdentekevää.

Vierailija kirjoitti:

Biologisista syistä siskon lapset ovat miehille tärkeämpiä kuin omat. Siskon lapset ovat varmasti miehelle sukua, mutta "omista" lapsista ei voi koskaan olla varma. Matriarkaalisissa kulttuureissa miehet ovat enemmän tekemisissä siskon lasten kanssa kuin omien lastensa.

Miten niin varmasti? Mitä jos sisko onkin lehtolapsi isän aiemmasta suhteesta, ja tämä isä ei olekaan miehen biologinen isä, vaan oikeasti hänen isänsä onkin naapurin Pekka? Jos kerta ei voi olla varma edes onko oma lapsi oma.

Mun miehelle ovat sisarusten lapset myös tärkeitä. Yleisestikin mieheni perhe on todella läheinen ja he pitävät paljon yhteyttä toisiinsa, näin oli jo siinä vaiheessa kun minä liityin perheeseen. Mutta siinä vaiheessa kun omia lapsia tuli, kyllä ne selkeästi ovat tärkeimmät mieheni arvoasteikolla vaikka edelleen on hyvin läheinen sisarustensa lasten kanssa. Myös mieheni sisarukset pitävät meidän lapsia samalla tavalla läheisinä ja tärkeinä, aivan eritavalla kuin minä oman sisarukseni lasten kanssa tai hän minun. Selkeästi tuo tiiviimpi perhe vaikuttaa asiaan.

Samoin he kutsuvat mummia, pappoja, enoja, setiä, tätejä näillä nimityksillä, ja kummeja puhutellaan kummitädeiksi ja -sediksi. Itse sukuun tulleena olen kummilapsilleni kummitäti, muiden kohdalla käytetään etunimeäni. Sama käytäntö muille sukuun tulleiden kohdalla. Lapseni ovat serkkujensa kanssa paljon tekemisissä ja myöskin läheisiä, oikeastaan on aika liikuttavaa miten koko serkkujoukko (nuorimman ja vanhimman ikäero 18 vuotta) viihtyy yhdessä ja nyt isompina auttavat toisiaan. Esim. omat lapseni eivät vielä ole ajokortti-ikäisiä, niin ajokortillinen serkku kuskaa tarvittaessa.

Mieheni tykkää siskonsa lapsista, mutta nähdään vain muutama kerta vuodessa etäisyyden takia. Erityisesti kehuu minulle siskonsa esikoista, joka onkin fiksu. Ostaa heille kirjoja lahjoiksi usein ja postittaa ne, joskus skypetellään. Mutta vähän sellaiset muodolliset välit kyllä tuon etäisyyden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologisista syistä siskon lapset ovat miehille tärkeämpiä kuin omat. Siskon lapset ovat varmasti miehelle sukua, mutta "omista" lapsista ei voi koskaan olla varma. Matriarkaalisissa kulttuureissa miehet ovat enemmän tekemisissä siskon lasten kanssa kuin omien lastensa.

Miten niin varmasti? Mitä jos sisko onkin lehtolapsi isän aiemmasta suhteesta, ja tämä isä ei olekaan miehen biologinen isä, vaan oikeasti hänen isänsä onkin naapurin Pekka? Jos kerta ei voi olla varma edes onko oma lapsi oma.

Miehellä ja siskollaan on sama äiti, eli he ovat varmuudella sukua. Mies ei varmuudella ole sukua vaimonsa lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologisista syistä siskon lapset ovat miehille tärkeämpiä kuin omat. Siskon lapset ovat varmasti miehelle sukua, mutta "omista" lapsista ei voi koskaan olla varma. Matriarkaalisissa kulttuureissa miehet ovat enemmän tekemisissä siskon lasten kanssa kuin omien lastensa.

:DD

Per.se.reiältä (persulta) loppuivat argumentit. Tajuatko miten tyhmän kuvan annat itsestäsi? Mutta sitähän sinun kaltaisesi vajaaälyiset per.se.reiät (persut) eivät tajua. Toivon sinulle, sinun lapsillesi ja kaikille muillekin persuille mahdollisimman lyhyttä ja tuskallista elämää, sekä hidasta ja tuskallista kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkää kyllä siskonsa lapsista, hätätilassa varmaan hoitaisikin heitä. Tavataan n. 4-6 kertaa vuodessa.

Ap onko noilla miehesi siskon lapsilla isää ollenkaan, edes tiedossa?

On isä kyllä ja oikein hyvä isä onkin. Mieheni tulee hänen kanssaan hyvin toimeen. Miehen sisko ja hänen miehensä suhtautuvat meihin tavalla, joka minusta on luonteva: lämpimästi mutta kunnioittamalla perheemme yksityisyyttä. Siskon miestä selvästi välillä myös häiritsee mieheni yli-innokkuus, en tiedä ovatko käyneet asiasta keskusteluja.

Myös miehen vanhemmat ovat vähän turhankin innokkaita noista siskon lapsista ja lähettelevät myös minulle heistä videoita ja kuvia. Tykkäävät toki meidänkin lapsesta mutta ovat siskon lasten kanssa enemmän tekemisissä. Tuota videoiden lähettelyä lukuun ottamatta se ei minua häiritse, isovanhemmilta tuollaisen innokkuuden vielä ymmärtää... -ap

Juuri olin sanomassa, että miehesihän tunkee lasten isän "reviirille". Ehkä sinä voisit ottaa nimenomaan tämän näkökannan miehellesi esiin? Ja myös sen, että mitähän omasta lapsesta tuntuu, kun tajuaa ettei tavallaan ole sellaista erityistä suhdetta isään. Vaikka suhde on hyvä, niin isälle serkut ovat yhtä tärkeitä kuin hän?

Jos oma kälyni käyttäytyisi noin, niin ahdistaisi kyllä ja kokisin hänen ylittävän rajoja aika pahastikin.