Millaista on EA1-kurssilla? Onko paljon käytäntöä?

Kertooko opettaja heti ekan päivän aamuna päivien kulun, että mitä on ohjelmassa mihinkin aikaan? Ja tarkemmin kertooko heti aamulla, mitä tehdään päivän aikana?
Aika tärkeä tieto minulle :/
ap

upp

Kyllä sitä ryhmässä yleensä yritetään elvyttää sitä Annea ja sidotaan toisiaan siteillä.

Onko sulla siellä edes tuttuja mukana?

Riippuu jonkin verran opettajasta. Ei tarvii mennä yksin luokan eteen, mutta useimmiten on pari-/ryhmätöitä, esim. jotain murtumien sitomista, joita pitää sitten esitellä muille. Muutenkin aika paljon käytännön harjoituksia.

Sinuna menisin ehkä ennen kurssin alkua sanomaan opettajalle, että sinulla on paniikkihäiriä ja toivot ettei sinun tarvitsisi "esiintyä", ehkä se olisi paras ratkaisu? Uskoisin että EA-opettaja ymmärtää.

Oli hyvä ja hyödyllinen. Jonkin verran opettaja kyseli opiskelijoilta, mutta lähinnä viittaamalla puhuttiin. Käytännön harjoituksia oli muutama pareittain ja ryhmissä. Luokan eteen EI tarvinnut mennä mitään performoimaan, jos ei halunnut. Meidän ryhmässä oli yksi paniikkihäiriöinen, joka oli hiljaa, mutta teki harjoitukset kuten muutkin.

Meillä oli sitä luentoa ensin, sitten oli harjoituksia joissa mm. sidottiin toisiamme. Sai tutustua eri välineisiin. Lopuksi oli sellainen 2 tunnin harjoitus, jossa kurssilaiset jaettiin ryhmiin ja niissä sitten kuljettiin rastilta toiselle, joka rastilla jokin tilanne. Ihan kivaa oli, ja eihän siellä kurssilla tarvitse osata mitään kun vasta harjoitellaan. Ymmärrän, että on vaikeaa jos on paniikkihäiriö, mutta yritä olla miettimättä sitä kurssia etukäteen liikaa. Kyllä se siitä ;)

Voi apua :( Toisekseen ei kai siellä tarvitse riisuutua mitenkään, esim jalkaa paljastaa tmv? En halua. Eikä ole tuttuja siellä :(

Meneekö siellä edes aika nopeasti? Kaksi pitkää päivää jännitettävänä :(

ap

Tsemppiä ap! Paniikkihäiriö tms. ei ole mikään häpeä, joten kannattaa kyllä rohkeasti mainita asiasta. Mun kurssilla oli yksi, joka pelkäsi suunnattomasti verta, ja toinen muuten vain todella herkkä, mutta mainitsivat asiasta, joten opettaja osasi varottaa heitä etukäteen kun tuli heille liian rankkaa materiaalia tms.

Tietysti EA1 tähtää siihen, että osaa tositilanteessakin toimia, joten kannattaa ajatella ehkä siltä kantilta, että yrität pärjätä kurssilla paniikkihäiriöstäsi huolimatta, jotta pystyt tositilanteessa toimimaan ilman paniikkikohtausta.

Kyllä siellä ainakin vähintään käsivartta joutunee paljastamaan, jos sidotaan, mutta tuskin jalkaa. Me sidottiin kylä jalkaakin, mutta ihan oli sukat jalassa. Elä stressaa, jos on hauska vetäjä, siellä on ihan mukavaa.

Okei, katsotaanko siellä jotain videopätkiä vai mitä se rankempi materiaali on? Entä pitääkö kaikkien esim maata lattialla ja toiset kääntelee kylkiasentoon ym? Haluaisin mahdollisimman paljon tietää etukäteen, jos vain jaksatte kertoa niin olisin kiitollinen tiedoista :) helpottaisi vähän kurssille menoa.

ap

Materiaali jota näytetään EI sisällä oikeaa verta. Kyllä sua saatellaan kääntää kylkiasentoon ja repiä tuolilta lattialle makaaman, mutta so what? Meikäläinenkin siellä juuri oli 145 kilonsa kanssa, mutta hyvin se meni.

Noh, minun piti työpaikan takia mennä sinne. Piti maata lattialla, ja toiset kääntelivät kylkiasentoon. Siellä ei tarvitse paljastaa jalkaa, vaan side laitettiin ihan sukan päälle. Sitten se loppuharjoituksen ryhmiinmeno tapahtui niin, että laskettiin 1-2-3 , ja kaikki ykköset samaan ryhmään, kakkoset samaan jne. Mäkin olisin halunnut työkaverien kanssa samaan ryhmään, mutta se ei onnistunut. Näin ollen ajattelisin, että sun kannattaisi puhua tuosta paniikkihäiriöstä etukäteen sille opelle niin saatte sovittua, että olisit edes jonkun tutun kanssa samassa ryhmässä. Itse tehtävät eivät ole kovin vaativia, eikä keneltäkään odoteta vielä osaamista. Älä siis sitä ainakaan pelkää. Tsemppiä!

P.S. Videoita näytettiin, mutta ne eivät olleet järkyttäviä. Vain sitä, miten pitäisi toimia, eli ei mitään graaveja vammoja tai verta tms.. Opetusvideoita ne ovat. 

Oon saanut sen käsityksen että kurssilla käsiteltävät aiheet on tietty samat, mutta jokainen opettaja voi opettaja voi opettaa ne vähän omalla tavallaan. Esim. meillä ei ollut tuollaista rasti-systeemiä kun joku tässä kertoi. Ja sitten taas meidän kurssilla katsottiin paljon videoita, osa oli varta vasten tehtyä ja näyteltyä opetusmatskua, mutta osa oli ihan aidoista tilanteista ja aika kamalia ja pelottaviakin, eli opettaja oli niitä youtubesta etsinyt, jostain rantavahdit/pelastajat -tyyppisistä ohjelmista pätkiä. Niissä näkyi ihan oikeita tilanteita mutta kaikki oli kuitenkin sellaisia että saattoi olla hyvillä mielin eli ko. ihmiset selvisivät onnettomuudesta. 

Mutta tosiaan, meillä oli ainakin ihan rento meininki ja kaikki kertoi avoimesti tuntemuksiaan eikä tarvinnut väkisin tehdä mitään, esim. mua ihan oikeasti alkoi öklöttää joku niistä videoista niin poistuin sitten luokan ulkopuolelle hetkeksi :)

Ujona ihmisenä minulle oli vaikeinta kun tehtävärasteilla piti esittää jotain sairaskohtausta. Itselleni napsahti kohdalle mm. epileptisen kohtauksen esittäminen ja sain kyllä koota kunnolla itseni että kehtasin ja uskalsin.

Nuken elvyttäminen oli minusta se helpoin ja vähiten kiusallinen harjoitus.

Oliko molempina päivinä niitä käytännön harjoituksia ja kumpaa oli enemmän, teoriaa vai käytäntöä?

ap

Muistaakseni meillä oli tokana päivänä enemmän harjoituksia, ekana päivänä aika pitkään ensin vain kuunneltiin opettajaa, keskusteltiin ja katsottiin niitä videoita. Mutta varmaan 50/50 oli teorian ja käytännön suhde.

Mietin vaan, että pitkiä päiviä jos vain enimmäkseen paikoillaan pitää istua... :(

ap

On tullut kurssit käytyä. Oikeasti sen asian voisi tiivistää puoleen päivään, mutta kun joka saatanan asia selitetään kuin idiooteille konsanaan (no vissiin jotain lähihoitajatasoa) on melko puuduttavaa kuunneltavaa ja katseltavaa.

Veikkaan, että sen luentosession jälkeet olet vaan onnellinen, kun pääset jonkun kanssa sitomaan kättä ja pumppaamaan Annea.

Samaa mieltä, tuntui että se toinen päivä oli vaan ekan kertausta. (Tosin toisaalta puolusti paikkaansa, koska huomasi myös että aika paljon asioita ehti siinä yön aikan myös unohta...)

Lohtua tässä ap:lle: pelkään kovasti nukkeja. Sanoin sen opettajalle, ja hän rohkaisi silti käymään sen (Annen) kimppuun. Hienosti meni! Kyllä sinäkin selviät, jos tällainen foobikko hoiti homman kotiin. Jos kovin kurssi ja harjoitukset ahdistaa, niin ajattele kuinka äkkiä se on ohi. Muutama tunti parina päivänä. Ja jännittää niitä toisiakin siellä.