Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?
Itellä on kokemus että joskus työhaastattelun jälkeen toivoo saavansa "Kiitämme mielenkiinnostanne mutta..." -kirjeen.
Eräässä firmassa oli puitteet niin vanhanaikaiset, siis jostain 80-luvulta, ja tuli tunne että tässä firmassa muutenkin asiat junnaa. Valitettavasti pääsin työkokeiluun (säästivät siis rahaa, olin ammattitaitoinen työharjoittelussa) ja ensivaikutelma piti paikkansa. Firma säästi ihan joka asiassa, ja oli hyvin hierarkinen ja jäykkä. Join kakkukahvit kun se pesti loppui.
Toisen kerran tunne tuli haastattelijasta (tulevasta pomosta). En onneksi saanut paikkaa, mutta olen nykyisen työn suhteen häneen välillä yhteydessä. Vaikutti erittäin nipolta, joka pomottaa minkä ehtii. Haastattelun kysymyksetkin ärsytti, kysyi mm. olenko siisti työpisteelläni; miltä autoni näyttää sisältä jos hän menee sitä katsomaan. Ärsytti siksi että autoani käyttää muutkin kuin minä (=lapset) ja auton siisteys antaa vain viitettä omasta siisteydestäni. Henkilö joka hommaan valittiin oli korkeammin koulutettu, eikä minua harmittanut lainkaan että en saanut paikkaa.
Kommentit (848)
Työt pitäisi saada lopettaa vapaasti ilman karenssia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kerran eräässä työhaastattelussa paikan pomo totesi että "täällä on sitten pakko käyttää hameita" ja kyseessä siis.. KIRPPUTORI jonne hain töihin ammattikoulun (merkonomi linja) jälkeen. Tosiaan, monella naispuolisella työntekijällä oli aika lyhyet hameet ja tämä miespuolinen pomo kyyläsi heitä niin että kuola valui. Silloin toivoin etten saisi paikkaa ja luojan kiitos en saanut.
Haastattelijan toteamus, että ”meillä etätöitä tehdään maksimissaan päivä kuukaudessa”.
Ilmoituksessa mainittiin etätyömahdollisuudesta.
Mitä etätyön tekemistä toi on olevinaan? Ymmärrän ettei etätyötä voi joka päivä tehdä, mutta tuollaiset säännöt kuuluu 80-luvulle
Se, kun haastattelija ei edes tiedä mihin tehtävään haastattelee vaan kysyy sitä haastateltavalta...
Hain aikoinaan töihin TE-toimistoon. Yllätys oli melkoinen, kun paikan päällä selvisi, että kyseessä oli ryhmähaastattelu. Haastateltavia oli salissa yhtä aikaa 4. Se vielä olisi ollut ok, mutta haastattelijoita oli 16! Koko Toimiston henkilökunta, sivareita myöten. Silloin olin syvästi kiitollinen, etten ollut "onnellinen valittu". Näin nöyryyttävä käytäntö ja kyykytysmeininki reilu 10-vuotta sitten Äänekoskella! Terveisiä sinne vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain vakkaripaikan jonka kertomista menin esimiehenä huoneeseen kuulemaan. Hän sanoi minulle että toivoo etten tekisi lapsia seuraavaan kahteen vuoteen.
Työnhaussa käytettävä ohjelma oli hyvin kökkö, tallennetut tiedot hävisivät ja valintaikkunat valittaessa saattoivat valita jotain ihan muuta kuin ajatteli. Lopulta kyllästyin ja täytin ohjelmaan tiedot sen enempää miettimättä.
Työhaastattelukutsu sieltä sitten tuli ja menin haastatteluun. Paikka oli ihan ok ja henkilöt leppoisia. Valitettavasti selvisi, että minulla ei ollut vaadittavaa osaamista saatika autoa, jota tarvittiin päivystyksiä varten.
Jälkikäteen olin tyytyväinen etten saanut paikkaa, mutta haastattelukokemuksen kuitenkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haastattelijan toteamus, että ”meillä etätöitä tehdään maksimissaan päivä kuukaudessa”.
Ilmoituksessa mainittiin etätyömahdollisuudesta.
Mitä etätyön tekemistä toi on olevinaan? Ymmärrän ettei etätyötä voi joka päivä tehdä, mutta tuollaiset säännöt kuuluu 80-luvulle
olen kansainvälisessä firmassa eikä täällä ole etätyömahdollisuuta kuin isoille pomoille. Firma jämähtänyt kasarille. Edellisessä työpaikassa sentään sai suht hyvin tarpeen mukaan olla ja virallisesti oli päivä viikossa.
Mä en kerta kaikkiaan tajua tuota negatiivista etätyöasennetta. Mulla on asunto Vantaalla ja talo Pohjois-Karjalassa, ja on aika mukava lähteä keskiviikkona suoraan päivän päätyttyä sinne ja tehdä työtä torstai- ja perjantai sieltä käsin. Puhelimet ja skypet on keksitty, ja videoneuvottelut sujuu, olen moneen palaveriin ottanut osaa Skypen kautta. Keskittymisrauha on hyvä, eikä väsytäkkään niin paljon kuin kuluttamalla kaksi tuntia/päivä julkisissa istumiseen ja jonninjoutavan jorinan kuunteluun, jota työkavereiden kanssa tulee väkisinkin avokonttorilla. (Kivaa toisinaan, mutta välillä pitäisi keskittyä siihen raportin vääntämiseenkin sun koirasi tekemisten sijasta.....)
Luulisi työnantajan haluavan virkeitä aikaansaavia työntekijöitä.
Olen yhdestä työpaikasta lähtenyt kälppimään kuuden viikon jälkeen, kun mun piti itse laskea kassa kotonani ja kympin puuttuessa alettiin varkaaksi epäilemään. Umpirehellisenä ihmisenä loukkaannuin ja suutuin ja lähdin kesken työpaivän, pistin oven lukkoon ja kirjoitin ovelle lapun, että "tämä on perse työnantaja, suljettu kunnes löytää uuden nöyryytettävän". Työnantaja ei viitsinyt laittaa kassaa pankin luukusta sisään. Vissiin palvelu maksoi jotain. (Kuulin myöhemmin TE-toimistossa työskentelevältä tuttavalta, että paikasta oli tullut niin paljon valituksia, että sinne ei enää laitettu ketään haastatteluun pakotettuna. Konkan teki pulju sittemmin.)
Onneksi sain autoliikkeestä töitä viikon päästä. Siellä oli ihan asiallinen meininki. Lopputilistä sain edellisen kanssa tapella, onneksi oli liiton juristi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etätöistä jäi mullakin homma kiinni. Niistä ei puhuttu mitään, mutta fakta oli että asun 45min työmatkan päässä, joten etätyö olisi vaikka kerran viikossa "kiva juttu". Mitään ongelmaakaan ei sen tekemiseen olisi ollut, koska järjestelmät toimivat VPN:n kautta aivan yhtä lailla.
Kun kysyin haastattelija kierteli ja kaarteli aihetta. Periaatteessa siis kyllä, niitä voi tehdä, mutta "ei me niitä juurikaan olla tehty". Sitten vielä erikseen oli tarkennettava, että kun olen tottunut niitä tekemään 1-2 päivää viikossa, niin eihän se olisi ongelma. Haastattelija ei tähänkään vastannut suoraan, mutta jäi kuva, että ongelma olisi.
Soitettiin ja pyydettiin jatkotapaamiseen. Valehtelin, että nykyisessä työssä on juuri annettu uusia haasteita ja en ole enää kiinnostunut.
Palkkatoiveen ignooraus. Olin laittanut 4500€ toiveen hakemukseeni ja rekryjärjestelmään. Missään vaiheessa siitä ei sanottu mitään. Kävin kolmessa tapaamisessa ja testeissä. Sitten lopulta tuli soitto, että minut on valittu. Siinä vaiheessa esimies vain tokaisi ”ai niin, pitää varmaan jutella myös palkasta”. Tarjous oli 3200€/kk. Sanoin että kuvittelin toiveeni olevan ok, kun ei siitä missään vaiheessa puhuttu.
Esimies naurahti, että ”ei se nyt sitä tarkoita”. Sanoin että kun saan nytkin 4200€/kk, niin en mä sen alle lähde, enkä oikeastaan täysin samallakaan. Sen verran vaihtoon liittyy kuitenkin säätämistä.
”Olisit sanonut tämän heti aluksi”, oli kommentti. Niin.... öööö... mähän sanoin, sitä kysyttiin lomakkeella ja laitoin 4500€/kk. Sen perään totesin, että en ole enää kiinnostunut tehtävästä, kiitos hei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran haastattelija sanoi "kerro joku vitsi". Olen sillä kannalla, että parempia kysymyksiä olisivat olleet uraani, tavoitteisiini ja toiveisiini liittyvät kysymykset mutta haastattelutilanteen tunnelma lässähti tuon jälkeen kyllä. Toivoin, etten koskaan kuule tästä suuresta suomalaisesta työnantajasta enää koskaan mitään. Kuulin sen verran, että tuli tekstiviesti (huom! TEKSTARI) etten valitettavasti tullut valituksi. Tunsin aitoa iloa silloin!
Haastattelija kysyi aluksi otanko kahvia tai teetä. Otin kahvin ja tämä ”tuleva esimies” pisti vitsin, että ”oikein, kuka noita homovesiä juo”.
Olen siis itse homoseksuaali. Haastis meni hämmennyksessä, mutta en olisi ottanut paikkaa vastaan. Hyvä että meni ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta koirasta rekrytilanteessa, niin meidän toimistolla on työkaverin koira mukana aina osan viikkoa ja se piristää päivää aivan hirveästi! En itse vielä viitsi hankkia koiraa, joten se tuo paljon iloa työpäiviin. Toki kukaan meillä ei ole allerginen koirille, muuten hän ei toisi sitä. Rekrytilanteessa saattanut olla mukana, kun olemme pieni paikka ja suljettuja huoneita ei ole kuin wc. Mutta ymmärrän, jos koirat pelottavat, niin se ei haastattelussa tunnu mukavalta. Mutta voi olla hyväkin, että koira oli paikalla, niin se ei tullut yllätyksenä sitten työpaikalla.
Hain vuosia sitten työtä vuokrafirman kautta ja pääsin ryhmähaastatteluun. Tilanne oli eriskummallinen, sillä haastattelijana oleva lipevä pukumies oli oudolla tuulella. Hän oli iskenyt silmänsä erääseen nuoreen tyttöön, siis oikeasti joku 17-18 ikäinen nuori tyttö ja mies itse yli 40v. Haastattelija kertoi heti alkuun että "noniin Liisa, sinun siskosihan on myös meidän kautta saanut paikan ja oi että on kiva kun sinäkin Kaisa nyt oot täällä. Kyllä se Liisa on niin.... niin hieno tyttö.. huh.. että jos oot samanlainen kuin siskosi niin varmasti tollaselle kivalle tytölle kuule töitä löytyy". Mulla oli koko ajan tunne, että tilanne on jotenkin asiaton ja outo, kaikki muut ollaan siinä huoneessa vähän ylimääräisinä ja haastattelija katselee nälkäisenä nuorta ja ujoa Kaisaa.
Lisäksi ne kysymykset oli kaikki epämääräisiä, mua ärsytti ettei voida puhua siitä konkreettisesta työstä mitään. Ainoastaan mitä otat mukaan autiolle saarelle, kenet historian henkilön haluat tavata yms. Haastattelija myös itse halusi vastata omiin kysymyksiinsä. Esim. "mikäs eläin sä olisit Kaisa, jos voisit olla mikä vaan? Mä olisin iso koira, iso paha koira ja sellanen, joka kyllä omaansa suojelee, kunnon iso vahtikoira". Siis mitä.
Mulla ei ollut hetkeäkään tunne että olisin edes potentiaalisesti voinut sen työn saada. Kirjasikohan se äijä edes mitään ylös vai tuijotteli vain Kaisa-parkaa. Hyi hitto.
Vierailija kirjoitti:
Hain vuosia sitten työtä vuokrafirman kautta ja pääsin ryhmähaastatteluun. Tilanne oli eriskummallinen, sillä haastattelijana oleva lipevä pukumies oli oudolla tuulella. Hän oli iskenyt silmänsä erääseen nuoreen tyttöön, siis oikeasti joku 17-18 ikäinen nuori tyttö ja mies itse yli 40v. Haastattelija kertoi heti alkuun että "noniin Liisa, sinun siskosihan on myös meidän kautta saanut paikan ja oi että on kiva kun sinäkin Kaisa nyt oot täällä. Kyllä se Liisa on niin.... niin hieno tyttö.. huh.. että jos oot samanlainen kuin siskosi niin varmasti tollaselle kivalle tytölle kuule töitä löytyy". Mulla oli koko ajan tunne, että tilanne on jotenkin asiaton ja outo, kaikki muut ollaan siinä huoneessa vähän ylimääräisinä ja haastattelija katselee nälkäisenä nuorta ja ujoa Kaisaa.
Lisäksi ne kysymykset oli kaikki epämääräisiä, mua ärsytti ettei voida puhua siitä konkreettisesta työstä mitään. Ainoastaan mitä otat mukaan autiolle saarelle, kenet historian henkilön haluat tavata yms. Haastattelija myös itse halusi vastata omiin kysymyksiinsä. Esim. "mikäs eläin sä olisit Kaisa, jos voisit olla mikä vaan? Mä olisin iso koira, iso paha koira ja sellanen, joka kyllä omaansa suojelee, kunnon iso vahtikoira". Siis mitä.
Mulla ei ollut hetkeäkään tunne että olisin edes potentiaalisesti voinut sen työn saada. Kirjasikohan se äijä edes mitään ylös vai tuijotteli vain Kaisa-parkaa. Hyi hitto.
Jahas, sekoilin noiden keksittyjen nimien Liisa ja Kaisa kanssa :D Pointtina että isosisko oli saanut myös haastattelijan kautta työn ja nyt haastattelija liehitteli pikkusiskoa ällöttävästi ja avoimesti. Kommentoi myös sitä aiemmin työn saanutta siskoa jotenkin epämääräisen seksuaalisesti ("hän on niiiin kiva tyttö, oh hoh sentään millainen..")
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anniska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesken haastattelun huoneeseen tuli KOIRA, jota toinen haastattelija alkoi rapsutella. Kun koira alkoi lähestyä minua, tuli primitiivireaktio ponkaista pystyyn ja lähteä saman tien ulos. Tahdonvoimalla sain istuttua haastattelun loppuun ja potkin koiraa vaivihkaa kauemmaksi. Minut vieläpä valittiin paikkaan! Onneksi sain myös toisen työn, joten ei tarvinnut ottaa tätä koirakonttoripaikkaa vastaan
Minäkin olen ollut haastattelussa, jossa oli KOIRA! En tiedä miksi. Olikohan se joku piilotesti, onko allerginen?
Koira saattaa olla siellä usein (tai aina) ja siinä katsottiin, miten sinä koiraan suhtaudut. Ja ehkä myös, miten koira sinuun.
No on se saatana että rekryssä on koira mukana, sekö ne päätökset tekee
Ei paskempi idea. Koirat on hyviä ihmistuntijoita.
Jos koira on töissä mukana, niin tokihan uutta ihmistä rekrytessä on hyvä ottaa huomioon se, miten tämä tulee koirien kanssa toimeen. Ja ettei ole koiralle allerginen.Koirat on ihan paskoja ihmistuntijoita.
Äitini ei voi sietää koiria, mutta koirat taas ovat kovin mielistyneitä äitiini.
Kyllä hyvä ihmistuntija tajuaisi, milloin ei ole toivottua seuraa eikä tunkisi väkisin.
Joo todellakaan en menisi firmaan, missä koira osallistuu rekrytointipäätöksiin!!! 😂😁
Mä taas menisin. Tulisin varmasti valituksikin, koska koirat tykkää musta. :)))
Vastenmielinen itse haastattelija / työnantaja ..paljastuikin kunnon huijariksi myöhemmin
Vierailija kirjoitti:
Haastattelija kysyi aluksi otanko kahvia tai teetä. Otin kahvin ja tämä ”tuleva esimies” pisti vitsin, että ”oikein, kuka noita homovesiä juo”.
Olen siis itse homoseksuaali. Haastis meni hämmennyksessä, mutta en olisi ottanut paikkaa vastaan. Hyvä että meni ohi.
Tulipa elävästi hieman off topic muisto mieleen. En ollut työhaastattelussa vaan kabinetissa erään firman vieraana muiden kanssa. Meillä oli lounas ja isäntänä toimiva mies kyseli, haluaako joku kasvisruokaa tai vegaania. Kukaan ei halunnut, joten tämän jälkeen isäntä lohkaisi vegaaneja pilkkaavan vitsin. Minä satun arvostamaan vegaaneja. Ajattelin vain "mikä juntti" ja hän tippui arvoasteikossa jonnekin pöydän alle.
Tämmöisen hakijan olisin kyllä ilmoittanut työkkäriin työhaluttomaksi koska tuo temppu on jokseenkin ilmeinen. Haastattelijat ei ole tyhmiä.