Olen hedelmätön kolmatta vuotta ja on mentävä katsomaan lähisukulaiseni vauvaa. Vertaistukea?

Ei välttämättä kannata mennä? Sano, että olet sairaana tms.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä kannata mennä? Sano, että olet sairaana tms.

Joo kannattaaki ikuisesti vältellä.

Ei millään pahalla, mutta tuskin on tuon sukulaisen tai vauvan vika, että sinä olet hedelmätön. Jos haluat kietoutua omaan katkeruuteesi, niin parempi kaikille, että pysyt pois. Tuskin pystyt koko elämääsi välttelemään sukulaisten ja tuttavien jälkikasvua, joten ehkä kannattaisi vähän yrittää siedättää itseään sietämään toisten vauvaonnea.

Huoh

Meinaatko vältellä vauvoja koko loppuikäsi?

Vierailija kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta tuskin on tuon sukulaisen tai vauvan vika, että sinä olet hedelmätön. Jos haluat kietoutua omaan katkeruuteesi, niin parempi kaikille, että pysyt pois. Tuskin pystyt koko elämääsi välttelemään sukulaisten ja tuttavien jälkikasvua, joten ehkä kannattaisi vähän yrittää siedättää itseään sietämään toisten vauvaonnea.

Mä en tajua miksi just lapsettomilla on oikeus laittaa koko maailma pyörimään oman surunsa ja katkeruutensa ympärillä. Mun läheinen luuli joskus, ettei saisi lapsia ja yritti kaikin tavoin sabotoida omaa perheonneani, mut sanoin et sori vaan, en ala lapsiani mihinkään piilottamaan ja he saavat olla tekemisissä sukunsa kanssa ja muut saavat iloita heidän olemassaolostaan.

Eihän kukaan edellytä terveiltä mitään maan alle kaivautumista kun sairas/vammainen tulee vastaan.

Hankit itsellesi jotain apua noiden tunteiden käsittelyyn kuten vastuullinen ihminen tekee, etkä kaada pahaa oloasi muiden niskaan.

Tarkoitin tässä tietenkin sitä, että miten aion vetää tapaamisen läpi kunnialla, koska aion mennä katsomaan vauvaa. Oliko se niin vaikea muka tajuta aloituksesta? Sairaimmat yksilöt tulevat vaan heti yrittämään kiusaamista. Sori, mutta ette onnistuneet loukkaamaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hankit itsellesi jotain apua noiden tunteiden käsittelyyn kuten vastuullinen ihminen tekee, etkä kaada pahaa oloasi muiden niskaan.

Hanki jotain apua. Tuohan on todella hieno neuvo. Käsittääkseni just hain ensimmäiseksi vertaistukea/vinkkiä täältä. Ei sinun tarvitse sanoa mitään jos ei ole mitään sanottavaa

Ap

Varoita etukäteen lapsen äitiä. Tahdotko ottaa vastasyntyneen syliisi kaikesta huolimatta? Auttaisiko se sinua eteenpäin? Ota mukaan paketillinen nenäliinoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankit itsellesi jotain apua noiden tunteiden käsittelyyn kuten vastuullinen ihminen tekee, etkä kaada pahaa oloasi muiden niskaan.

Hanki jotain apua. Tuohan on todella hieno neuvo. Käsittääkseni just hain ensimmäiseksi vertaistukea/vinkkiä täältä. Ei sinun tarvitse sanoa mitään jos ei ole mitään sanottavaa

Ap

Tarkoitin ihan jotain terapian tyyppistä, jos on vaikea kohdata lapsia ilman itkua. Miksi olet noin veemäinen?

Siis mitä vinkkejä sä nyt oikein haluat? Eikö peruskäytöstavat riitä? Vai eikö ne ole hallussa?

Oikeasti tuntuu, että mitä pahempi aihe, sitä karummat kommentit! Janita Lukkarisen syöpä vetää pahimman loan, mutta lapsettomuus ja muu kärsimys on hyviä aiheita kärkkyjille. Ap

Onko vauvan vanhemmat sellaisia, joiden nähden voit itkeä? Vauvaahan se ei haittaa, vaikka itkisitkin. Sehän on ihan ymmärrettävää, jos itkettää toisen vauvan näkeminen, kun ei voi saada omaa vauvaa. Siitähän se on kiinni, kuinka vauvan vanhemmat suhtautuvat mahdolliseen liikuttumiseesi, ja kuinka paljon joudut peittelemään tunteitasi siinä tilanteessa.

Koska kyse on lähisukulaisestasi, hän ilmeisesti tietää tilanteestasi? Ja ilmeisesti vauva on sinullekin jotakin sukua? Voi olla ihan hyväkin, jos itkeä tirautat alussa vähän ja pystyt sitten keskittymään uuteen sukulaiseesi ja lähisukulaistesi onnesta iloitsemiseen. Kolme vuotta on niin lyhyt aika sopeutua lapsettomuuteen ja terveyden menettämiseen, ettei ole mikään ihme, jos tilanteessa nousevat tunteet pintaan. Tilanne on se mikä on.

Älä mene, jos epäilet että et osaa käyttäytyä. Vastasynnyttäneet äidit ovat muutenkin herkillä, hormonit heittelee ja univajetta. Siinä on tarpeeksi kestämistä ilman, et täytyy alkaa syyllistymään siitä, että on saanut lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Varoita etukäteen lapsen äitiä. Tahdotko ottaa vastasyntyneen syliisi kaikesta huolimatta? Auttaisiko se sinua eteenpäin? Ota mukaan paketillinen nenäliinoja.

Ei lapsen kuulu olla kenenkään terapialelu. Ap voi painua ammattiauttajan luo nenäliinoineen.

Miten olette pärjänneet muut lapsettomat kohtaamisessa? Saa kertoa oman kokemuksen,jos haluaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tuntuu, että mitä pahempi aihe, sitä karummat kommentit! Janita Lukkarisen syöpä vetää pahimman loan, mutta lapsettomuus ja muu kärsimys on hyviä aiheita kärkkyjille. Ap

Kyllä se johtuu ihan susta itsestäsi ja asenteestasi, ei aiheesta.

Minun vinkkini: Jos tarvitset vinkkejä vierailun "vetämiseksi läpi kunnialla", älä hyvä ihminen mene.

Onko tämä ensimmäinen vauva kolmeen vuoteen, jonka joudut kohtaamaan?

Jos ei, millä keinoin pärjäsit niissä aiemmissa tapauksissa? Itkitkö tai menetitkö muuten itsehillintäsi? Ja jos niin kävi, oliko siitä mitään haittaa?

Epäilen että ei, vaan sait myötätuntoa ja ymmärrystä vauvan vanhemmilta. Usko pois, niin käy nytkin. Menet vain rohkeasti paikalle.

Sitä paitsi itkee sitä moni muukin, kun saa läheisen ihmisen vauvan ensi kertaa syliinsä. Olen itsekin parkunut kaikkien sisarusteni ja heidän lastensa vauvat läpi niin, että minua varten tiedetään jo varata valmiiksi nenäliinapaketti.

Ja kaikki myötätuntoni sinulle. Voin kuvitella, kuinka kova paikka tahaton lapsettomuus on, vaikka itse olenkin vapaaehtoisesti lapseton.

Nyt skippaat sen menon, jos sinusta tuntuu, ettet voi olla itkemättä. Eihän millään vertaistuella voi sinua estää itkemästä, se tulee jos on tullakseen. Ja luultavasti vauvan vanhemmat ei halua sinne ketään märisijää vauvaonnea pilaamaan.