YLE: lapsille oikeus sukupuolikorjaukseen

Vierailija kirjoitti:

Itse olin hyvin hämmentynyt sukupuolestani koko lapsuuden. Tunsin vahvasti olevani poika.

Aikuisena kun olen tuota asiaa käynyt läpi ja koen sen johtuneen lähinnä siitä, etten sopinut ns perinteiseen tytön rooliin.

Tätä itsekin olen aina miettinyt kun joku muka kokee olevansa väärässä kehossa/ei omasta mielestään ole mies tai nainen.

Mitään tieteellistä näyttöä siitä ei ole, että oikeasti voisi syntyä väärään kehoon. Nämä väitteet perustuvat yksittäisten ihmisten ”kokemuksiin itsestä” joka ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa mikään absoluuttinen totuus. Joku voi kokea sairastavansa jotakin sairautta, mutta ei siihen suoraan hoitoja määrätä ennen kuin tilanne on tieteelllisesti tuotu ilmi tutkimuksilla.

Monissa tapauksissa nämä itsensä muunsukupuoliseksi/transuksi mieltävät ihmiset tulevat perheistä, joissa on ollut hyvin konservatiiviset arvot. Lapsi kasvatetaan ajatukseen, että sukupuoli määrää ihmisestä sen mistä saa olla kiinnostunut, millaiselta pitää näyttää, millaisia leikkejä pitäisi leikkiä jne.

Tällaisen kasvotusten tuotoksia ei pitäisi julkisin verovaroin ”hoitaa” ja sen tulee ehdottomasti olla k-18.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin hyvin hämmentynyt sukupuolestani koko lapsuuden. Tunsin vahvasti olevani poika.

Aikuisena kun olen tuota asiaa käynyt läpi ja koen sen johtuneen lähinnä siitä, etten sopinut ns perinteiseen tytön rooliin.

Kenen koet asettaneen sinulle, tai mistä koet saaneesi ne tytön roolin rajat joihin et sopinut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin hyvin hämmentynyt sukupuolestani koko lapsuuden. Tunsin vahvasti olevani poika.

Aikuisena kun olen tuota asiaa käynyt läpi ja koen sen johtuneen lähinnä siitä, etten sopinut ns perinteiseen tytön rooliin.

Kenen koet asettaneen sinulle, tai mistä koet saaneesi ne tytön roolin rajat joihin et sopinut? 

Lapsuudessa toki vanhemmat ja lähisukulaiset. Myös ympäristö ja vaate- sekä leluteollisuus.

Pidin sellaisista asioista, jotka olivat "sallittuja" vain pojille. Persoonani oli myös ilmeisen väärä tytölle, koska olin riehakas, rohkea ja päättäväinen.

Kuinka moni hyvistä oloista kotoisin oleva ja hyvän itseluottamuksen omaava ihminen haluaa korjata itsensä? Alle 18 vuotiaalla ei yleensä ole kovin vahvaa identiteettiä muutenkaan ja ajatus monestakin eri identiteetistä voi kiehtoa sekä huomiota ja tärkeyden tunnetta voidaan haluta monella eri tavalla. 

Osa onkin sanonut, että kun pääsi pahimmasta nuoruuden kriiseilystä ohi saamalla uusia onnistumisen kokemuksia ja itseluottamusta myös korjaushommat jäivät pois mielestä; silloin ei enää ajattele itseään pelkkänä lihasäkkinä, joka on mies tai nainen, vaan yhä enemmän teot ja oma yksilöllinen minuus ja tarkoitus määrittelee elämää ja se sukupuoli on vain yksi osa minuutta, vaikka ei mikään epätärkeä olekaan ja vaikka se olisi aina jotenkin konfliktinen osa persoonallisuutta, niin monista muista asioista saa sitten resilienssiä ja vahvuutta, joiden myötä pystyy hyväksymään ne asiat, joita ei voi muuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten kun se lapsi kasvaa aikuiseksi ja huomaa että tulikin tehtyä väärä päätös? 

Mitä väliä? Kuinka se muka vaikuttaa muiden elämään?

Kyllähän sen oni tietää jo lapsena mitä on, mutta en leikkauksiin tai hormonihoitoihin kovin nuoria ottaisi.

Moni tietää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten kun se lapsi kasvaa aikuiseksi ja huomaa että tulikin tehtyä väärä päätös? 

Mitä väliä? Kuinka se muka vaikuttaa muiden elämään?

Eli annetaan tästä lähtien vapaat kädet lapsille? Saavat päättää itse asioistaan ja tehdä mitä haluavat. Kuinka se muka vaikuttaa muiden elämään?

Sukupuolensa korjaamalla saa myös vaurioita tuntohermoihinsa. Voi menettää orgasmikyvynsä ennen kuin on siihen edes tutustunut. Voi menettää mahdollisuuden saada biologisesti omia lapsia. Jos muuttaa itsensä naisesta mieheksi, ei saa samalla tavalla toimivaa kehoa, erektiota, orgasmia, siemensyöksyä kuin synnynnäisesti miehillä. Jos muuttaa itsensä miehestä naiseksi, ei saa orgasmia, kuukautisia eikä pysty synnyttämään. Miksi edes puhutaan sulkupuolen vaihtamisesta kun se ei ole teknisesti ja biologisesti mahdollista?

Jossain suunnittelivat pään siirtoa ja siitäkään ei tiedetä, että selviäisikö edes hengissä. Eikös aivotoiminta ole osittain myös suolistossa, vatsassa, sydämessä nykytutkimuksen mukaan, joten miksi muuttuisi, jos selviäisi leikkauksesta, jossa pää liitettäisiin uuteen kehoon?

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Kuinka moni hyvistä oloista kotoisin oleva ja hyvän itseluottamuksen omaava ihminen haluaa korjata itsensä? Alle 18 vuotiaalla ei yleensä ole kovin vahvaa identiteettiä muutenkaan ja ajatus monestakin eri identiteetistä voi kiehtoa sekä huomiota ja tärkeyden tunnetta voidaan haluta monella eri tavalla. 

Osa onkin sanonut, että kun pääsi pahimmasta nuoruuden kriiseilystä ohi saamalla uusia onnistumisen kokemuksia ja itseluottamusta myös korjaushommat jäivät pois mielestä; silloin ei enää ajattele itseään pelkkänä lihasäkkinä, joka on mies tai nainen, vaan yhä enemmän teot ja oma yksilöllinen minuus ja tarkoitus määrittelee elämää ja se sukupuoli on vain yksi osa minuutta, vaikka ei mikään epätärkeä olekaan ja vaikka se olisi aina jotenkin konfliktinen osa persoonallisuutta, niin monista muista asioista saa sitten resilienssiä ja vahvuutta, joiden myötä pystyy hyväksymään ne asiat, joita ei voi muuttaa. 

Auttaisiko siis jos tämän asian voisi kohdata ja käsitellä aikaisemmin? Joutuisi uhmaamaan muilla tavoilla sukunsa laatikon seiniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo ei ole hyvä juttu. Uskoisin, että aito transsukupuolisuus on melko harvinaista, jos sitä nyt on olemassakaan. Nykyään iso osa transtutkimuksiin hakeutuvista on itseään vihaavia nuoria tyttöjä, jotka luulevat pystyvänsä pakenemaan ongelmiaan pojiksi muuttumalla. Näille tytöille oikea osoite olisi terapia, ei leikkaukset eikä hormonit. 

En muuten edes ole mitenkään konservatiivinen henkilö vaan genderkriittinen feministi. 

Eräs henkilö joka oli käynyt läpi tuon koettelemuksen, kertoi nettivideossa miten hän vasta paljon myöhemmin tajusi ettei hän halunnut vaihtaa sukupuolta vaan syyt hänen tilaansa oli paljon syvemmällä menneisyydessä. Nyt hän joutuu vaihtamaan sukupuolensa takaisin.

Tiedän. Musta orkidea -bloggaaja. 

- 3

Please älkää promotko tätä bloggaajaa. Olen itse ehdottomasti kaikkea transhullutusta vastaan, mutta tuon takana on joku taho. Katsoin kaksi tuon videota ja sen jälkeen suosituksiini alkoi tulvia hyvin samalla tavalla pukeutuneiden ja puhuvien aktivistien videoita tyylillä "melkein pilasin elämäni". Naisilla peitetty hiukset, suuret kultaristit, ikoneja taustalla. M O kieltää, että puhuisi jonkun puolesta, mutta koska noita on niin paljon myös englanninkielisinä, en enää usko hänen puolueettomuuteensa. Lisäksi jutut helvetistä ja kuoleman tulesta ovat enemmänkin mt-kamaa kuin kiihkotonta aiheen tarkastelua.

Kalvin Garrah youtubesta on hyvä kanava. Hän on itse transmies, mutta käsittelee aihetta kriittisesti ja ottaa kantaa transmuoti-ilmiötä vastaan.

Sukupuoli ei ole korjattavissa, se on joko kromosomien XX tai XY tulos. Kyseessä on psykiatrian piiriin kuuluva ongelma. Toki ihminen voi leikellä itseään ja leikkiä olevansa vastakkaista sukupuolta, mutta ei tietenkään oikeasti ole. Lapsilla ei ole valmiuksia päättää tietyistä asioista ja mm. siksi on olemassa suojaikäraja jonka pitäisi päteä näihinkin asioihin, eikä kieroutuneiden aikuisten pitäisi omista ideologisista syistään yllyttää lapsia epäilemään omaa sukupuoltaan.

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolensa korjaamalla saa myös vaurioita tuntohermoihinsa. Voi menettää orgasmikyvynsä ennen kuin on siihen edes tutustunut. Voi menettää mahdollisuuden saada biologisesti omia lapsia. Jos muuttaa itsensä naisesta mieheksi, ei saa samalla tavalla toimivaa kehoa, erektiota, orgasmia, siemensyöksyä kuin synnynnäisesti miehillä. Jos muuttaa itsensä miehestä naiseksi, ei saa orgasmia, kuukautisia eikä pysty synnyttämään. Miksi edes puhutaan sulkupuolen vaihtamisesta kun se ei ole teknisesti ja biologisesti mahdollista?

Jossain suunnittelivat pään siirtoa ja siitäkään ei tiedetä, että selviäisikö edes hengissä. Eikös aivotoiminta ole osittain myös suolistossa, vatsassa, sydämessä nykytutkimuksen mukaan, joten miksi muuttuisi, jos selviäisi leikkauksesta, jossa pää liitettäisiin uuteen kehoon?

Eikös nämä jotka kokee olevansa väärää sukupuolta koe itseinhoa ja ole alttiita vahingoittamaan itseään muutenkin? Ymmärtääkseni herkempiä ajautumaan itsemurhaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten kun se lapsi kasvaa aikuiseksi ja huomaa että tulikin tehtyä väärä päätös? 

Mitä väliä? Kuinka se muka vaikuttaa muiden elämään?

Siten että nämä korjaukset ovat suhteellisen kalliita toimenpiteitä yhteiskunnalle ja me muut eläjät maksamme sen lystin. Ne eivät myöskään ole mitenkään riskittömiä ja niillä on seurauksensa.

Minä olen nainen, vaikka en ole koskaan suostunut liikaa pohtimaan, että miten sopisin naisen rooliin. En tahtonut nuorana mennä muiden tyttöjen mukana. Pidin heitä kateellisina. Kilpailivat miehistä sen sijaan, että olisivat kilpailleet itsensä voittamisesta, paremmaksi itsekseen pyrkimisestä ja pitäneet hauskaa omana itsenään! Olen aina tullut poikien kanssa paremmin juttuun ja pitänyt heidän seurastaan enemmän kuin tyttöjen. En ole koskaan välittänyt liikaa siitä, mitä muut ulkonäöstäni ajattelevat, mutta on ollut mukavaa, että miehet näkevät minut naisena, vaikka en käyttäisikään  korkkareita tai paljoa aikaa itseni peilailuun, toisten naisten nälvimiseen ja kilpavarusteluun suhteessa muihin naisiin. Minulla on ollut hyviä miessuhteita ja minusta on tullut äiti monta kertaa. Olen synnyttänyt ja imettänyt. Miehet kehuvat minua olemukseltani henkisesti vahvaksi ja ulkonäöltäni kauniiksi ihan luomuna. Otan kehut mielelläni vastaan. Minulla on hyvin toimiva naisen keho, enkä antaisi sitä leikeltäväksi.

Ai susta se on hyvä juttu? Millä perusteella? Lapsethan nyt haluaa kaikkea, mitä ikinä näkevät. Haluavat lävistyksen, käydä aamuyöllä ulkona, värjätä hiuksensa, hankkia tatuoinnin, hypätä benjihypyn, juoda alkoholia tai polttaa tupakkaa, koska äiti, isä, sisko tai veli tekee niin. Nyt onkin sitten ok mennä sukupuolenkorjausprosessiin lapsena.

Mieti hetki, miksi sitä varten on ikäraja ja diagnoosilla on tarkat kriteerit. Ei niitä ole tehty kenenkään kiusaksi. Kukaan ei mene sinne leikilläänsä. Mitä lapsena haluaa, niin vanhempana voikin olla eri mieltä. Aikuinen ihminen ymmärtää syy-seuraussuhteet, eikä taatusti hakeudu sukupuolenkorjausprosessiin, koska se on niin mukavaa ja mä nyt niin kovasti haluan tätä.

Lapsi voi varmaan kokea hyvän olon tunnetta, kun saa nyt vihdoin olla vastakkaista sukupuolta, mutta jonain päivänä tulee esiin käyttämien hormonien yms. haittavaikutukset. Thaimaassa näitä katumistapauksia on, missä sukupuolenkorjaus hoituu alaikäisenäkin. Aikuisen ihmisen oletan tiedostavan riskit, eikä mene huvin vuoksi leikkauksiin, jossa voi pahimmassa tapauksessa kuolla, ja syö hormoneja, joilla voi olla syöpä- ja veritulppariskejä. Tai sitten täytyy olla ihan holhousta kaipaava aikuinen, jos ei osaa käsitellä syy-seuraussuhteita. Ihan jo senkin takia ne psykologiset testit on olemassa, jotta voidaan karsia katumistapaukset. Kuitenkin jotkut hölmöt ehdottaa tutkimusten poistoa diagnoosin saamiseksi, ja näitä vaivaa ihan muu kuin transsukupuolisuus. Tuon seurauksena ihan kuka tahansa voi julistautua transsukupuoliseksi, eikä välttämättä ymmärretä seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nainen, vaikka en ole koskaan suostunut liikaa pohtimaan, että miten sopisin naisen rooliin. En tahtonut nuorana mennä muiden tyttöjen mukana. Pidin heitä kateellisina. Kilpailivat miehistä sen sijaan, että olisivat kilpailleet itsensä voittamisesta, paremmaksi itsekseen pyrkimisestä ja pitäneet hauskaa omana itsenään! Olen aina tullut poikien kanssa paremmin juttuun ja pitänyt heidän seurastaan enemmän kuin tyttöjen. En ole koskaan välittänyt liikaa siitä, mitä muut ulkonäöstäni ajattelevat, mutta on ollut mukavaa, että miehet näkevät minut naisena, vaikka en käyttäisikään  korkkareita tai paljoa aikaa itseni peilailuun, toisten naisten nälvimiseen ja kilpavarusteluun suhteessa muihin naisiin. Minulla on ollut hyviä miessuhteita ja minusta on tullut äiti monta kertaa. Olen synnyttänyt ja imettänyt. Miehet kehuvat minua olemukseltani henkisesti vahvaksi ja ulkonäöltäni kauniiksi ihan luomuna. Otan kehut mielelläni vastaan. Minulla on hyvin toimiva naisen keho, enkä antaisi sitä leikeltäväksi.

Kiva. Ei sua olla väkisin mieheksi leikkelemässä.

Ei todellakaan pidä sallia. Sairas ajatus, tehdä nyt sellainen lopullinen päätös lapsena. Ei seksuaalisuuden suhteen hämmentynyt lapsi voi vielä tunnistaa, onko kyse oikeasta transsukupuolisuudesta. Sehän on todella harvinaista oikeasti, moni ei vain sovi siihen muottiin, jota ympäristö tarjoaa eri sukupuolille.

voi kuulkaa on AIKA haastavaa kun kaksi kolmesta on transsukupuolisia adhd-lapsia, meillä tyttö ja poika 8 ja kymmenen vuotiaat. Aina mietin että ne äidit eniten valittaa joilla se mies siinä perhearjessa ja tervepäiset lapset. Meillä on nyt hormonit+sopparivaihe menossa vanhemmalla ja kohtalotoverit tietää ettei oo helpoin niillä lääkkeillä menevä hämmentynyt esiteini, jo pelkkä ruokavalio on niin tarkka hormoneiden takia. Saa nähdä mikä tuosta kuopuksesta tullee mutta toivottavasti ei ala tähän rumpaan.

Saavat odottaa täysi-ikäisyyttä, silloin saavat muuntautua vaikka rynnäkköhelikoptereiksi, vapaa maa. Ei ole mitään hyvää argumenttia olemassa hormoniblockereille etenkin kun aiheuttavat alaikäisillä luusairauksia. Jos puberteetti tarkoittaa että pojasta tulee myöhemmin ruma nainen niin olkoon niin, mitä vikaa rumuudessa on? Rumia mutta tyytyväisiä naisia ja miehiä on maailma täys.

Jos pelkää sitä että ei näytä tarpeeksi kauniilta niin silloin ei enää kyse ole gender dysphoriasta vaan turhamaisuudesta. Ei lapsen vaan vanhempien.