YLE: lapsille oikeus sukupuolikorjaukseen

Vierailija kirjoitti:

Ai susta se on hyvä juttu? Millä perusteella? Lapsethan nyt haluaa kaikkea, mitä ikinä näkevät. Haluavat lävistyksen, käydä aamuyöllä ulkona, värjätä hiuksensa, hankkia tatuoinnin, hypätä benjihypyn, juoda alkoholia tai polttaa tupakkaa, koska äiti, isä, sisko tai veli tekee niin. Nyt onkin sitten ok mennä sukupuolenkorjausprosessiin lapsena.

Mieti hetki, miksi sitä varten on ikäraja ja diagnoosilla on tarkat kriteerit. Ei niitä ole tehty kenenkään kiusaksi. Kukaan ei mene sinne leikilläänsä. Mitä lapsena haluaa, niin vanhempana voikin olla eri mieltä. Aikuinen ihminen ymmärtää syy-seuraussuhteet, eikä taatusti hakeudu sukupuolenkorjausprosessiin, koska se on niin mukavaa ja mä nyt niin kovasti haluan tätä.

Lapsi voi varmaan kokea hyvän olon tunnetta, kun saa nyt vihdoin olla vastakkaista sukupuolta, mutta jonain päivänä tulee esiin käyttämien hormonien yms. haittavaikutukset. Thaimaassa näitä katumistapauksia on, missä sukupuolenkorjaus hoituu alaikäisenäkin. Aikuisen ihmisen oletan tiedostavan riskit, eikä mene huvin vuoksi leikkauksiin, jossa voi pahimmassa tapauksessa kuolla, ja syö hormoneja, joilla voi olla syöpä- ja veritulppariskejä. Tai sitten täytyy olla ihan holhousta kaipaava aikuinen, jos ei osaa käsitellä syy-seuraussuhteita. Ihan jo senkin takia ne psykologiset testit on olemassa, jotta voidaan karsia katumistapaukset. Kuitenkin jotkut hölmöt ehdottaa tutkimusten poistoa diagnoosin saamiseksi, ja näitä vaivaa ihan muu kuin transsukupuolisuus. Tuon seurauksena ihan kuka tahansa voi julistautua transsukupuoliseksi, eikä välttämättä ymmärretä seurauksia.

Joo ja suuressa viisaudessaan nuo kaikkihan jää pois.. Eikä ku.

Ne asiat pitäisi varmasti käsitellä ihan ammattiavun kanssa kuten sukupuolen muutoksessa taidetaankin tehdä.

En löydä Yleltä tällaista juttua muute.

Aikasintaan 25v kun aivot ja ajettelu on kehittyneet ensin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nainen, vaikka en ole koskaan suostunut liikaa pohtimaan, että miten sopisin naisen rooliin. En tahtonut nuorana mennä muiden tyttöjen mukana. Pidin heitä kateellisina. Kilpailivat miehistä sen sijaan, että olisivat kilpailleet itsensä voittamisesta, paremmaksi itsekseen pyrkimisestä ja pitäneet hauskaa omana itsenään! Olen aina tullut poikien kanssa paremmin juttuun ja pitänyt heidän seurastaan enemmän kuin tyttöjen. En ole koskaan välittänyt liikaa siitä, mitä muut ulkonäöstäni ajattelevat, mutta on ollut mukavaa, että miehet näkevät minut naisena, vaikka en käyttäisikään  korkkareita tai paljoa aikaa itseni peilailuun, toisten naisten nälvimiseen ja kilpavarusteluun suhteessa muihin naisiin. Minulla on ollut hyviä miessuhteita ja minusta on tullut äiti monta kertaa. Olen synnyttänyt ja imettänyt. Miehet kehuvat minua olemukseltani henkisesti vahvaksi ja ulkonäöltäni kauniiksi ihan luomuna. Otan kehut mielelläni vastaan. Minulla on hyvin toimiva naisen keho, enkä antaisi sitä leikeltäväksi.

"Mä oon hyvä jätkä ja olen aina tullut paremmin toimeen miesten kanssa! Mä oon niin erilainen kuin muut naiset!" 

"Toksinen feminiinisyys" ei taida olla vakiintunut termi, mutta arvelisin hyvä jätkä -syndrooman olevan yksi sen ilmentymä.

Ap:n olisi pitänyt laittaa linkki, koska en ole tuollaista kuullut Ylen tai minkään muunkaan tahon ehdottavan.

Sen sijaan alaikäisten kohdalla on puhuttu juridisen sukupuolen korjaamisen ja blokkerihoitojen mahdollistamisesta. Eri asioita, oli niistä sitten mitä mieltä tahansa.

Näihin en itse oikeen osaa ottaa kantaa. Olen itse transnainen ja oma identiteettini ja kokemus itsestä on ollut aina vahva ja vakaa jo 3-5 vuotiaasta saakka. 

Mutta monilla ei ole ja joidenkin tutkimuksien mukaan noin puolet jotka kokevat lapsena "syntyneensä väärään kehoon" kasvaa siitä tuntemuksesta ulos ja heistä kasvaa ihan tavallisia miehiä tai naisia (harvoin kumminkaan kovin binäärisiä) 

Siksi missään tapauksessa kovin nuorta ei todellakaan tulisi mihinkään kirurgisiin yms toimeenpiteisiin päästää ja harva toivottavasti niin edes ajattelee. 

Blokkerihoidot sallisin ehkä teini-ikäiselle, mutta vain ihan äärimmäisissä tapauksissa ja niin että on tehty kunnon pitkät tutkimukset psykiatrisella. 

Nykyään moni nuori kuvittelee olevansa transsukupuolisia tai näitä "muunsukupuolisia", mutta lopulta ovat vain eksyneitä nuoria joilla taustalla on paljon muita ongelmia ja kuvittelevat että nainen tai mies voi olla vain tietyllä tapaa. 

Suurin osa nykyisistä transaktivisteista ovat sekaisin kuin seinäkellot ja suoltavat suustaan sellaista sontaa että ei mitään rajaa. 

Tunsin olevani poika koko lapsuusikäni.

Leikin riehakkaita leikkejä parhaiden kavereideni kanssa, jotka olivat poikia.

Todellisuudessa olin tyttö, joka oli löytänyt hyviä ystäviä ja leikki heidän kanssaan.

Kotona ja myöhemmin koulussakin, minusta suitsittiin pois tuota käytöstä epäsopivana.

Vierailija kirjoitti:

Jossain suunnittelivat pään siirtoa ja siitäkään ei tiedetä, että selviäisikö edes hengissä. Eikös aivotoiminta ole osittain myös suolistossa, vatsassa, sydämessä nykytutkimuksen mukaan, joten miksi muuttuisi, jos selviäisi leikkauksesta, jossa pää liitettäisiin uuteen kehoon?

Kyllä. Sydän vaikuttaa hormoneihin ja välittäjäaineisiin jopa aivoja enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin hyvin hämmentynyt sukupuolestani koko lapsuuden. Tunsin vahvasti olevani poika.

Aikuisena kun olen tuota asiaa käynyt läpi ja koen sen johtuneen lähinnä siitä, etten sopinut ns perinteiseen tytön rooliin.

Kenen koet asettaneen sinulle, tai mistä koet saaneesi ne tytön roolin rajat joihin et sopinut? 

Lapsuudessa toki vanhemmat ja lähisukulaiset. Myös ympäristö ja vaate- sekä leluteollisuus.

Pidin sellaisista asioista, jotka olivat "sallittuja" vain pojille. Persoonani oli myös ilmeisen väärä tytölle, koska olin riehakas, rohkea ja päättäväinen.

Juuri vain tuo liiallisen kiltteyden tuputtaminen altistaa tytöt ja naiset genderideologialle ilman, että sitä osataan kyseenalaistaa. Eipä ole ihme, jos jotkut kuvittelee olevansa transsukupuolisia tai muunsukupuolisia. Rohkeus ja päättäväisyys suojaa suvakismilta. Autismipiirteisyyteni on myös tässä asiassa auttanut uskaltaessani olla yksinäinen susi.

Jotkut pahimman luokan konservatiivit ovat hyvinkin rasittavia, eikä ole ihme, jos joitan naisia ei houkuttele konservatismi median antaessa siitä väärää kuvaa.

En todellakaan salli tätä. Lapsen aivoihin ei saa tuputtaa sukupuoli- tai seksuaali-ideologioita ollenkaan, vaan lapsi itse päättää näistä asioista kasvunsa aikana, kun aivot ja identiteetti kehittyvät. Lapsesta tulee sitten hetero, homo tai trans, kaikki ovat ok, mutta identiteetti tulee omasta tahdosta.

Minusta sukupuolenkorjausleikkaus pitäisi olla kaikille pakollinen. Sillä fakta on, että jokainen maapallon ihminen on väärää sukupuolta. 

Tämä on vähän sama kuin syömishäiriöistä lasta kehuttaisiin rohkeudesta olla erilainen ja tehtäisiin vatsan suurennus/pienennysleikkauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nainen, vaikka en ole koskaan suostunut liikaa pohtimaan, että miten sopisin naisen rooliin. En tahtonut nuorana mennä muiden tyttöjen mukana. Pidin heitä kateellisina. Kilpailivat miehistä sen sijaan, että olisivat kilpailleet itsensä voittamisesta, paremmaksi itsekseen pyrkimisestä ja pitäneet hauskaa omana itsenään! Olen aina tullut poikien kanssa paremmin juttuun ja pitänyt heidän seurastaan enemmän kuin tyttöjen. En ole koskaan välittänyt liikaa siitä, mitä muut ulkonäöstäni ajattelevat, mutta on ollut mukavaa, että miehet näkevät minut naisena, vaikka en käyttäisikään  korkkareita tai paljoa aikaa itseni peilailuun, toisten naisten nälvimiseen ja kilpavarusteluun suhteessa muihin naisiin. Minulla on ollut hyviä miessuhteita ja minusta on tullut äiti monta kertaa. Olen synnyttänyt ja imettänyt. Miehet kehuvat minua olemukseltani henkisesti vahvaksi ja ulkonäöltäni kauniiksi ihan luomuna. Otan kehut mielelläni vastaan. Minulla on hyvin toimiva naisen keho, enkä antaisi sitä leikeltäväksi.

"Mä oon hyvä jätkä ja olen aina tullut paremmin toimeen miesten kanssa! Mä oon niin erilainen kuin muut naiset!" 

"Toksinen feminiinisyys" ei taida olla vakiintunut termi, mutta arvelisin hyvä jätkä -syndrooman olevan yksi sen ilmentymä.

Luulisi sinun olevan ylpeä, ettei nainen kannata pehmeitä arvoja. Luultavasti olet juurikin sellainen mies, joka täällä sitten valittaa naisten osuutta suvakeissa ja kuinka naiset ovat niin lampaita.

En koe itseäni hyväksi jätkäksi, vaikka olen jossain määrin pärjäävä nainen. Ihan jo kiusaamiseni on sen saanut aikaan, että pärjään henkisesti. Autistisuuteni (näin naisena ajattelen tässä olevan hyvääkin) on saanut sen aikaan, etten harrasta tunnemässäilyä mm. politiikan suhteen ja kannata ideologioita, koska se on nyt muodikasta. Enpä ainakaan edusta sitä kuuluisaa myrkyllistä naiseutta/femakkoutta.

Nyt onkin näköjään muodikasta diagnosoida itsensä transsukupuoliseksi, koska "tykkään tyttönä autoista tai poikana baletista". Ennen se oli adhd, koska "riehun ja pompin" tai asperger, koska "olen niin ujo". Aiemmin erilaisuutta haettiin kuulumalla hevareihin, räppäreihin ja gootteihin, nyt se onkin muunsukupuolisuus, jolla haetaan erilaisuutta ja koitetaan päästä riskialttiisiin leikkauksiin ilman tutkimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Tunsin olevani poika koko lapsuusikäni.

Leikin riehakkaita leikkejä parhaiden kavereideni kanssa, jotka olivat poikia.

Todellisuudessa olin tyttö, joka oli löytänyt hyviä ystäviä ja leikki heidän kanssaan.

Kotona ja myöhemmin koulussakin, minusta suitsittiin pois tuota käytöstä epäsopivana.

No, koetkos olevasi tämän perusteella transsukupuolinen? Tuossa tapauksessa sinut karsittaisiin joukosta, ja hyväkin niin. Ei ne tutkimukset ole huvin vuoksi tehtyjä. Jossain jenkeissä saisitkin pääsisit leikeltäväksi tämän perusteella, vaikkei täyttäisi diagnoosin kriteerejä.

Ei ole ihme, jos joidenkin patavanhoillisten vanhempien takia on sitten lapsia, jotka ajattelee olevansa transsukupuolisia, kun tykkäävät vastakkaisille sukupuolille mieleltyistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Saavat odottaa täysi-ikäisyyttä, silloin saavat muuntautua vaikka rynnäkköhelikoptereiksi, vapaa maa. Ei ole mitään hyvää argumenttia olemassa hormoniblockereille etenkin kun aiheuttavat alaikäisillä luusairauksia. Jos puberteetti tarkoittaa että pojasta tulee myöhemmin ruma nainen niin olkoon niin, mitä vikaa rumuudessa on? Rumia mutta tyytyväisiä naisia ja miehiä on maailma täys.

Jos pelkää sitä että ei näytä tarpeeksi kauniilta niin silloin ei enää kyse ole gender dysphoriasta vaan turhamaisuudesta. Ei lapsen vaan vanhempien.

Olen ihan valtaväestön edustaja ja mulla on epäsymmetriset ja oudot kasvot. 

Hellppo on varmaan sanoa jotain tuollaista että "jos on ruma niin olkoon niin" 

jos ei itse ole. 

Mua on kiusattu koulussa, lukiossa, yliopistossa rumuuteni vuoksi ja tämän takia olen hyvin sisäänpäinkääntynyt ihminen, yksinäinen ja melko onneton. 

En ole koskaan ollut parisuhteessa tai edes harrastanut seksiä. 

Ruman ihmisen elämä ei ole kovin kivaa. Varsinkaan sellaisen ruman joka on esteetikko jne. 

Niin ja lisäksi vielä se että julkisilla paikoilla jotku saattaa huudella "hyi hitto hhihhihii" perään niin ei sekään paljon päivää piristä. 

Meni nyt aiheen ohi, mutta oli pakko kommentoida. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saavat odottaa täysi-ikäisyyttä, silloin saavat muuntautua vaikka rynnäkköhelikoptereiksi, vapaa maa. Ei ole mitään hyvää argumenttia olemassa hormoniblockereille etenkin kun aiheuttavat alaikäisillä luusairauksia. Jos puberteetti tarkoittaa että pojasta tulee myöhemmin ruma nainen niin olkoon niin, mitä vikaa rumuudessa on? Rumia mutta tyytyväisiä naisia ja miehiä on maailma täys.

Jos pelkää sitä että ei näytä tarpeeksi kauniilta niin silloin ei enää kyse ole gender dysphoriasta vaan turhamaisuudesta. Ei lapsen vaan vanhempien.

Olen ihan valtaväestön edustaja ja mulla on epäsymmetriset ja oudot kasvot. 

Hellppo on varmaan sanoa jotain tuollaista että "jos on ruma niin olkoon niin" 

jos ei itse ole. 

Mua on kiusattu koulussa, lukiossa, yliopistossa rumuuteni vuoksi ja tämän takia olen hyvin sisäänpäinkääntynyt ihminen, yksinäinen ja melko onneton. 

En ole koskaan ollut parisuhteessa tai edes harrastanut seksiä. 

Ruman ihmisen elämä ei ole kovin kivaa. Varsinkaan sellaisen ruman joka on esteetikko jne. 

Niin ja lisäksi vielä se että julkisilla paikoilla jotku saattaa huudella "hyi hitto hhihhihii" perään niin ei sekään paljon päivää piristä. 

Meni nyt aiheen ohi, mutta oli pakko kommentoida. 

Vertaat transsukupuolisuutta ja rumuutta keskenään? Rumuus nyt ei ole terveydelle vaarallista, kun taas hormonien napsiminen on.

Jotkut nenäleikkaukset onnettomuuden seurauksena vielä ymmärrän lapsellakin, mutta että sukupuolenkorjausprosessiin lapsena!

Minusta olisi hyvä, että sukupuolen korjausleikkauskset sallittaisiin niissä tapauksissa, joissa sukupuoli on epäselvä ( eli lapsella on esim. penis ja kivespussit, mutta munasarjat ja kohtu) ja lapsen sukupuoli-identiteetti ja geneettinen sukupuoli pystytään määrittämään. Silloin korjaus ennen murrosikää on perusteltua, jotta toisen sukupuolen piirteet ei nouse esiin. (esim. rinnat ja penis samalla henkilöllä on aika hämmentävää).

Taas näissä tapauksissa, joissa fyysinen sukupuoli on selkeä (eli geneettinen sukupuoli, ulkoiset sukuelimet, kehon sisällä olevat sukuelimet viittaavat selkeästi kaikki samaan sukupuoleen), mutta henkilö kokee olevansa toista sukupuolta, en antaisi lupaa korjausleikkauksille ennen täysi-ikäisyyttä. Toki usein näissä tapauksissa henkilön mielikuva omasta sukupuolesta ei muutu iän myötä, mutta on myös niitä tapauksia, joissa se muuttuu. Minusta on pienempi paha, että joukko henkilöitä joutuu odottamaan leikkausta muutamia vuosia, kuin se että yksikin henkilö leikataan ja hän alkaa katua leikkausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunsin olevani poika koko lapsuusikäni.

Leikin riehakkaita leikkejä parhaiden kavereideni kanssa, jotka olivat poikia.

Todellisuudessa olin tyttö, joka oli löytänyt hyviä ystäviä ja leikki heidän kanssaan.

Kotona ja myöhemmin koulussakin, minusta suitsittiin pois tuota käytöstä epäsopivana.

No, koetkos olevasi tämän perusteella transsukupuolinen? Tuossa tapauksessa sinut karsittaisiin joukosta, ja hyväkin niin. Ei ne tutkimukset ole huvin vuoksi tehtyjä. Jossain jenkeissä saisitkin pääsisit leikeltäväksi tämän perusteella, vaikkei täyttäisi diagnoosin kriteerejä.

Ei ole ihme, jos joidenkin patavanhoillisten vanhempien takia on sitten lapsia, jotka ajattelee olevansa transsukupuolisia, kun tykkäävät vastakkaisille sukupuolille mieleltyistä asioista.

Mitäh?

En ota kantaa leikkauksiin, muutoin kuin sanomalla, että vanhempani tuskin olisivat korvaansa lotkauttaneet moiselle pyynnölle.

Isä toki olisi kuunnellut, jos olisi äidiltäni saanut luvan.

En kannata. Itseään voi ilmaista vaatteilla, meikeillä, hiustyyleillä ja vaikka miten, noin lopullisia toimenpiteitä kuin hormoniblokkaus tai korjausleikkaukset tulisi ehdottomasti harkita vasta aikuisuudessa.

Mulla on tuttu, joka suhtautuu hyvin kielteisesti kaikeen mielestään ”naiselliseen”. Hänellä on ainoaan lapseensa tiivis suhde, perheessä ei ole muita, eikä tytöllä ole juurikaan ystäviä. Nyt hän on alkanut puhua, kuinka tyttö hyljeksii kaikkea prinsessakamaa ja ehkä onkin poika oikeasti. Minusta tuntuu, ettei ajatus ole lapsesta lähtöisin. Hänen äitinsä sanoi, ettei olisi osannut tälle mitään naisten juttuja kuitenkaan opettaa.

Hyi vit ttu.

Yhtä oksua kuin se, että håmåt äänesti T.Boeliuksen alaikäisenä vuoden Håmåksi.

Yäk.