Lue keskustelun säännöt.
Sadasmiljoonas laihariyritys on kariutunut ja ihan helvetin 'hyvä' fiilis
08.04.2013 |
Olen aina ollut lihava. Piste. Tällä hetkellä tuntuu, että niin tulee olemaan myös jatkossa. En tiedä mistä päästä lähtisi ongelmaa ratkomaan. Iso osa sitä on tietysti meikäläisen pääkopassa, mutta kyllä tähän vaikuttaa niin moni asia.
Olen kokeillut lähestulkoon kaiken vähähiilarisesta paastoon, mutta aina palaan vanhaan, missä ei tarvitse miettiä. On vain helppoa tehdä voileipiä, riisiä, pastaa, perunaa ja erilaisia uunivuokia sen kummemmin miettimättä. Ja totta on, että jos näitä perusaineksia syö järkevästi, ei niistä lihomaan pääse. Mutta minä lihon, koska en osaa lopettaa syömistä.
Eilen tein iltapalaksi pannaria. Ja eihän siihen tule kuin maitoa, kananmunaa ja jauhoja (minun tapauksessani riisijauhoja), himppu suolaa ja laitoin hieman sokeriakin. Mutta mikä ihmisen pakotti syömään kolme palaa ja vielä lapsen jämätkin. Toki hillolla kuorrutettuna.
Sama on kaiken kotiruuan kanssa. Syön kunnes on lähestulkoon ähky. Olen usein vielä erittäin tietoinen, että otan lisää vaikka ei pitäisi. Otan silti. Ihan kuin minussa olisi kaksi persoonaa, joista toinen santsaa ja toinen soimaa.
Alkuvuodesta sain neljä kiloa pois syömällä järkevästi vähähiilarista, mutta se kaatui siihen, että minä söin niitä ruokia yksin ja tein miehelle ja naperolle eri ruuat. Tympäännyin täysin ainaiseen kokkaamiseen. Kananmunat, pihvit ja broilerit on pakko aina jollain tavalla valmistaa. Myös vihannekset, koska en voi niitä raakana syödä. Eli joka ikinen välipala ja ruoka-aika olin jonkin sortin pannu tai kattila kädessä. Meni hermo.
Toki olen edelleen, mutta nyt on palkitsevampaa kun kaikki syö samaa ja vaihteeksi välipalalla voin ahmia vaikka voileipiä, joiden tekeminen on nopeaa.
Toisin sanoen, päässäni viiraa, enkä tunnu pääsevän tästä oravanpyörästä pois. Piti vielä sekin sanoa, että noiden neljän kilon karistamiseen meni kaksi kuukautta, vähän päälle. Eli motivaatio oli suht nolla loppuvaiheessa kun tuntuu ettei mitään tapahdu ja hyvin tiukasti pidin kiinni ruokavaliosta. Jopa kahvini join ilman maitolorausta. Tämä pari kuukautinen vaihe oli hyvin poikkeuksellinen juuri sen vuoksi että sain pidettyä 'toisen minäni' kurissa.
Olen väsynyt olemaan lihava. Syön ahdistukseeni ja suruun samalla tiedostaen, mihin se johtaa. Mahani on pohjaton kaivo. En tunne janoa enkä kylläisyyttä.
Kommentit (61)
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 11:04"]
Lopeta laihdutus ja sen ajatteleminen ap! Kokeile miten ranskattaret sen tekevät. Aamiainen on minimaalisen pieni tai vain kuppi kahvia tai teetä. Lounas vasta yhden aikoihin, saa syödä normaalin "työpaikkaruokalasatsin". Illalla toinen ateria joskus kuuden-seiskan aikoihin, samanlainen setti kuin lounaallakin. Ei iltapalaa. Totut pitempiin ateriaväleihin vähitellen. Elimistösi tottuu siihen, ettei ainoa normaali olotila ole mukavan kylläinen olo. Ei masun aina tarvitse olla täynnä. Olin ikuinen jojoilija kunnes aloitin tällaisen rytmin. Tämä sopii mulle, kokeile jos sopisi sinullekin! Olen laihtunut hitaasti mutta varmasti yhden vaatekoon nyt kevään aikana. Tämä tahti on aivan passeli, haluan laihtua vielä koosta 40 kokoon 38 ja jatkan tällä linjalla tod näk loppuelämäni. Vasta se, että aloin jättämään reilut ateriavälit auttoi mua hallitsemaan syömistäni. Koin jatkuvan välipalan mussuttamisen työläänä ja vaikeasti hallittavana. Meni todella helposti herkutteluksi. Välipalat pois, selkeät ateriat, ei iltasyömistä. Pienet repsahdukset ei haittaa, yhtenä päivänä viikossa syön ihan mitä haluan. Toimii mulla :)
[/quote]
Mulla sama systeemi! Otin ohjeet yhdistellen ja soveltaen kirjoista "Ranskattaret eivät liho" ja "Italian dieetti". Mä olen vasta alussa ja tosi kiva kuulla että toiminut sulla! Mulla eka viikonloppu takana ja tosi positiivinen yllätys että nälkää ei ole ollut, ja tuntuu ihanalta syödä kunnon satseja ruokaa, niin saa tehdä kun syö vain pari kertaa päivässä ilman välipaloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle sanoisin, että opettele nyt hyvä ihminen kokkaamaan. Jos ruoanlaitto on noin urautunutta, niin ei ihmekään, että vetää aina sitä samaa höttöä.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 10:59"]
että makeannälkä oli heikentynyt säännöllisen syömisen ansiosta. [/quote]
Säännöllisen syömisen ja lisäisin itse vielä järkevän syömisen. Kun elimistö saa suurin piirtein mitä se haluaa, ts. riittävästi tarpeellisia ravintoaineita, ja säännöllisesti niin että verensokeri pysyy tasaisena, niin hillittömät mieliteot katoavat. Näin se vaan kuulkaa on. Tätä on vaikea uskoa sieltä sokerinhimon ja ahmimisen syövereistä, mutta oikeasti ei kestä edes kauan saavuttaa tila jossa elimistö on tasapainossa eikä koko ajan huuda jotain mihin annetaan väärää lääkettä. En tiedä onko tämä tieteen käsitys, mutta itselleni on tullut mieleen kysyä että mikä sisältää luonnossa paljon vitamiineja? No sokeripitoinen hiilari, esim. hedelmät. Eli kun elimistö huutaa hiilaria ja sille annetaan lääkkeeksi karkkia ja pullaa, niin hiilaria kyllä tulee, mutta vitamiinit jää saamatta ja huuto jatkuu. Eikö lopu ennenkuin tilanne korjataan.
Allekirjoitan "ranskalaisen dieetin" periaatteen. Mun mielestä on väärin syödä parin tunnin välein. Ensinnäkin hampaat kärsii jatkuvasta happohyökkäyksestä. Toiseksi silloin tulee helposti naposteltua enemmän kuin päivän kalorimäärä sallii. Kolmanneksi elimistö tottuu siihen että koko ajan pitää suu käydä ja mahaan tulla täytettä, silloin sitä tekee koko ajan mielikin ja ajatukset pyörii ruuassa koko ajan.
Selkeä pieni aamupala, lounas päivällä, päivällinen illansuussa ja siinä se. Ei muuta naposteltavaa. Tähän kun tottuu, ei edes muista että välissä pitäisi syödä jotain.
Minä syön ruokaremontin tehneenä näin:
-aamulla puuroa, puoli purkkia raejuustoa ja teelusikallinen pellavansiemeniä, töissä pari kuppia kahvia
-lounaaksi haen ruokalasta kasan salaattia ilman salaatinkastikkeita ja lisäksi tonnikalaa/kanaa/kalaa, mitä nyt sattuu tarjolla olemaan
-kotona syön lämpimän ruoan; ei kermakastikkeita ja katson että aina on jokin proteiininlähde mukana
Sitten salille treenaamaan
ja iltapalaksi yleensä rahkaa ja 3dl marjoja tai parin munan munakkaan.
Sentit ja kilot tippuu, nälkä ei vaivaa enää kun olen aamupalan ottanut mukaan kuvioon ja leivänhimo ja makeanhimo on hävinnyt. Viikonloppuna herkuttelen viinillä ja vaikka jäätelöllä tai pitsalla, etenkin itsetehty pitsa käy ihan terveysruoasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muu maapallo elää omaa juttuaan! Unohda se!
Mun äitini sai kuulla juuri että keuhkoissa on joku muutos, pitäisi lopettaa tupakointi mutta se ei ota tosissaan ihan sillä että hän on 50 vuotta kohta polttanut, aina on lääkärit varoitellut ja hän voi ihan hyvin vaikka jotain onkin vialla.
Kyllä se lopettaminen on ihan jokaisen oma tehtävä, ei koko perheen. Sinä voit tehdä ruokailusta millaisen teetkin mutta itse teistä jokainen syö ruokaa omaan kitaansa.
Jos sinulla on kotona karkkia niin riski ahmia ne kasvaa. Kuin se että joutuisit edes kävelemään sen saamiseksi ja kun kävelisit vaikka koko matkan kauppaan etkä menisi autolla niin olisi hyvä. Voisitkin hakea vähän namia. Kokonainen rasia on liikaa mutta sää voisit hankkia sellaisen kolmannen äänen joka sallii hiukan! Välillä karkkipäivä, eikä silloin kaikki syöminen voi olla pelkkää herkkua.
Olen itse kova tunnesyöjä mutta olen oppinut valjastamaan tunteeni myös tavoitteluun löytää kiva kroppa. On ihanaa kun tulet lenkiltä, käyt lenkillä ja löhöät sohvalla syömässä jotain palauttavaa. Sitten nukkumaan, rasvaa ja aamulla herätessä on ihana olo! Siihen voi sitten vähän käydä kävelyllä, ostaa vähän namia ja ottaa rennosti ja vaan venytellä.
Sun tarttee sallia itsellesi asioita ja tutustua uusiin juttuihin. Vaikka uunikasvikset tai grilliin makkaran lisäksi laitat paljon kasviksia, sieniä yms. voi laittaa uuniomenan ja taas huijaat itseäsi syömään heviä. :)
Syö usein päivän aikana, happohyökkäyksestä kun puhuttiin niin syö 5-6 kertaa päivässä johon liität jälkkärinä herkut jos niin tarttee ja syö päälle purkka.
Vatsalle kunnolla tavaraa hevistä niin ei tarvitse syödä montaa leipää nälkäänsä pikaruokana.
Ja leivälle liiotellusti kasviksia!
Itse en ole kovin ylipainoinen, mutta raskauskiloja on kertynyt paljon. Itselläni auttaa vain se että kaupasta ostaa vain terveellistä ruokaa, ei herkkuja, pullia, tai hiilari/rasvapommeja. 1 päivänä viikossa syön pullaa ja kylässä ollessa. Jos kotona on kaapeissa herkkuja syön ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 11:46"]
On ihanaa kun tulet lenkiltä, käyt lenkillä ja löhöät sohvalla syömässä jotain palauttavaa. Sitten nukkumaan, rasvaa ja aamulla herätessä on ihana olo! Siihen voi sitten vähän käydä kävelyllä, ostaa vähän namia ja ottaa rennosti ja vaan venytellä.
[/quote]
Onpa sekavaa. Löhöät sohvalla syömässä, nukkumaan ja rasvaa? Ottaa rennosti ja ostaa vähän namia ja venytellä? Ei tuolla pelillä kyllä paljon laihdu.
Ap, ongelmasi on se, että sulla on aina selitys siihen, miksi et laihdu: en voi mennä jumppaan, en jaksa kokata, en voi syödä kasviksia, en tykkää salaatista, leipä on niin paljon helpompaa.. Ei se ole KENELLEKÄÄN SEN HELPOMPAA. Suurin osa ihmisistä joutuu miettimään tarkasti syömisiään, jotta laihtuu ja edelleen pysyy siinä normaalipainossa. KUKAAN ei voi ahmia rajattomasti ja pysyä hoikkana (tai ehkä jotkut luonnonoikut). Painon pudottaminen ja sen ihannetasolla pitäminen vaatii päättäväisyyttä, itsekuria ja tahtoa. Ne soveltuvat ateriat on vain valmistettava. Sinne lenkille tai salille tai jumppaan on vain lähdettävä. Tämän laiskuuden takia on pussikeittoja ja muuta hömppää, jotka loppupeleissa vain sotkevat aineenvaihdunnan pahan kerranJos haluat muutosta, toimi sen mukaan. Niin me kaikki muutkin tehdään.
Pahoittelen, jos kuulostan tylyltä, mutta itsellä meni n. 20 vuotta vähän noissa merkeissä kuin sulla. Jossain vaiheessa oli pakko myöntää, että en todellakaan saavuta ihannekroppaani surkuttelemalla. Olen opetellut syömään "oikeita ruokia", ja tarkkailen joka ikinen päivä, mitä suuhuni pistän. Muuten en pysy hoikissa lukemissa. Liikunta on tärkeää, mutta syöminen on vielä tärkeämpää. Myönnän, että edelleen on päiviä, jolloin ei vain jaksa tehdä sopivia ruokia, ja voileivän tekeminen olisi niin paljon helpompaa. Silloin saatan tehdä voileivän. Mutta pääasiassa syön kasviksia ja lihaa, aamulla kaurapuuroa ja raejuustoa, välipaloina rahkaa. Sitten leivon erilaisia "karppi-gluteenittomia" leivonnaisia. Monen mielestä ruokavalioni on tylsä, ja niinhän se arkena onkin. Ruualla ei ole enää niin suurta merkitystä. Mutta mielestäni myös pihvi ja uunikasvikset ovat suurta herkkua! Sokeriherkkuja en oikeastaan kaipaa. Säännöllinen syöminen, runsaasti nestettä - siinäpä se on.
Toki voi olla, että sinulla on ahmimishäiriö, kilpirauhasen toimintahäiriö tai muuta, mikä vaatii oikeasti hoitoa. Mutta näin kirjoitusten perusteella ensimmäinen ajatus on, että olet itse itsesi pahin este, asenteellasi. Muista, että valtaosa kaikista hoikista, ja etenkin urheilullisista hoikista tekee todennäköisesti erittäin paljon töitä sekä henkisesti että fyysisesti ulkomuotonsa eteen. Kukaan ei saa unelmakroppaa syömällä mitä vain ja makaamalla sohvalla. Se vaatii työtä minulta, ja myös sinulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ongelmasi on se, että sulla on aina selitys siihen, miksi et laihdu: en voi mennä jumppaan, en jaksa kokata, en voi syödä kasviksia, en tykkää salaatista, leipä on niin paljon helpompaa.. Ei se ole KENELLEKÄÄN SEN HELPOMPAA. Suurin osa ihmisistä joutuu miettimään tarkasti syömisiään, jotta laihtuu ja edelleen pysyy siinä normaalipainossa. KUKAAN ei voi ahmia rajattomasti ja pysyä hoikkana (tai ehkä jotkut luonnonoikut). Painon pudottaminen ja sen ihannetasolla pitäminen vaatii päättäväisyyttä, itsekuria ja tahtoa. Ne soveltuvat ateriat on vain valmistettava. Sinne lenkille tai salille tai jumppaan on vain lähdettävä. Tämän laiskuuden takia on pussikeittoja ja muuta hömppää, jotka loppupeleissa vain sotkevat aineenvaihdunnan pahan kerranJos haluat muutosta, toimi sen mukaan. Niin me kaikki muutkin tehdään.
Pahoittelen, jos kuulostan tylyltä, mutta itsellä meni n. 20 vuotta vähän noissa merkeissä kuin sulla. Jossain vaiheessa oli pakko myöntää, että en todellakaan saavuta ihannekroppaani surkuttelemalla. Olen opetellut syömään "oikeita ruokia", ja tarkkailen joka ikinen päivä, mitä suuhuni pistän. Muuten en pysy hoikissa lukemissa. Liikunta on tärkeää, mutta syöminen on vielä tärkeämpää. Myönnän, että edelleen on päiviä, jolloin ei vain jaksa tehdä sopivia ruokia, ja voileivän tekeminen olisi niin paljon helpompaa. Silloin saatan tehdä voileivän. Mutta pääasiassa syön kasviksia ja lihaa, aamulla kaurapuuroa ja raejuustoa, välipaloina rahkaa. Sitten leivon erilaisia "karppi-gluteenittomia" leivonnaisia. Monen mielestä ruokavalioni on tylsä, ja niinhän se arkena onkin. Ruualla ei ole enää niin suurta merkitystä. Mutta mielestäni myös pihvi ja uunikasvikset ovat suurta herkkua! Sokeriherkkuja en oikeastaan kaipaa. Säännöllinen syöminen, runsaasti nestettä - siinäpä se on.
Toki voi olla, että sinulla on ahmimishäiriö, kilpirauhasen toimintahäiriö tai muuta, mikä vaatii oikeasti hoitoa. Mutta näin kirjoitusten perusteella ensimmäinen ajatus on, että olet itse itsesi pahin este, asenteellasi. Muista, että valtaosa kaikista hoikista, ja etenkin urheilullisista hoikista tekee todennäköisesti erittäin paljon töitä sekä henkisesti että fyysisesti ulkomuotonsa eteen. Kukaan ei saa unelmakroppaa syömällä mitä vain ja makaamalla sohvalla. Se vaatii työtä minulta, ja myös sinulta.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 10:59"]
Tärkein oivallukseni oli, että en aseta itselleni mitään aikatavoitteita. Vaikka paino putoaisi vain kilon kuukaudessa niin se riittää. Tämä oivallus rentoutti mielen ja kaikki sujui todella helposti. Välillä sorruin joko tarkoituksella (viikonloppureissu tai ravintolailta ystävien kanssa, suklaalevy ihan vain huvin vuoksi) tai heikkouttani, mutten jäänyt märehtimään sortumiseen vaan seuraavana aamuna taas ruotuun.
[/quote]
Tässä on avain myös minun onnistuneeseen laihdutukseen. Päätin vain yksinkertaisesti lopettaa spekuloinnin onko mahdollista laihtua 10 viikossa 10 kiloa tai että kesälomaan on 6 viikkoa, saisinko 8 kiloa pois jos oikein yrittäisin. Jaksoin ehkä 3 päivää ja sitten repsahdin. Oikean ajatusmallin myötä laihduin vajaassa 2 vuodessa 35 kiloa. Ei huima tahti, mutta laihduin kuitenkin. Entinen minä ei olisi laihtunut yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ensimmäisen kanssa samaa mieltä siitä, että ap tarvitsee jonkinlaisen "naksahduksen". Minulla se oli se, kun jostain syystä vatsani tuli ahmimisesta niin kipeäksi, että luulin oikeasti kuolevani siihen. En edes ollut syönyt sen enempää kuin yleisestikään, mutta jostain syystä ähky kulminoitui tuollaiseen sietämättömään vatsakipuun sillä kertaa.
Se oli se hetki, kun tajusin että syöminen oikeasti tuhoaa terveyteni. Kipu oli niin hirveä, että olisin lähtenyt lääkäriin jos olisin kehdannut. Mietin minkälainen häpeä olisi itselleni ja muille kuolla ylensyömiseen. Siinä tuskissani lupasin Jumalalle, etten enää koskaan ahmi. Itselleni annetut lupaukset olen pettänyt sen seitsemän sataa kertaa, mutta Jumalalle annettuja lupauksia en pysty rikkomaan.
Jokaisen täytyy löytää se oma, itselle merkityksellinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, palaa ihmeessä kommentoimaan! Olet saanut tosi hyviä neuvoja.
Moi ap, kirjoitanpa sulle kun niin tutulta kuulosti.
Sairastuin nuorena ahmimishäiriöön koulukiusaamisen seurauksena (olin normaalipainoinen mutta vakuutuin olevani läski -> minusta tuli superläski parissa vuodessa). Vaikka psyykkisesti paraninkin, paino jäi. 13kg sain pois karppauksella, sitten loppui puhki jatkuvaan kokkailuun ja aloin muutenkin miettimään suhdettani ruokaan uusiksi. Olen esim. aina kuvitellut tykkääväni makeasta, mutta tajusin että oikeasti söin sitä vain riippuvuuden takia. Tajusin myös että intohimoni ruoanlaittoa kohtaan ei ollut aitoa, se oli vaan pakonomaista mielenkiintoa syömiseen. Oikeasti olen huono kokki, mutta koska isäni minusta toivoi "ehtoisaa emäntää" ja suvussa on menestyneitä ruoanlaittajia, lähdin sille tielle sen kummemmin ajattelematta. Jne.
Vaikka kaiken tämän + paljon muuta tajusinkin, en kuitenkaan ole löytänyt vieläkään sitä "voittoratkaisua" lihavuuteeni. Nyt kun olen pitkäaikaistyötön, en pahemmin liiku tai harrasta muutenkaan. Tulee istuttua kotona ja syötyä, lähinnä. Laihdun joka kerta kun on kurssitoimintaa tai jotain työllistymistouhua, mutta nyt sellainen on jäänyt vähemmälle.
Sä tarvitset naksahduksen. sen yhtäkkisen oivaltamisen että haluat olla hoikka etkä lihava. Sen jälkeen syömisten muuttaminen pysyvästi on helppoa. Vielä kun innostuisit jostain liikunnasta. Olen itse pudottanut painoa joskus 14v sitten koosta 44 kokoon 36. Ihan vaan hiffaamalla että nykyinen olomuoto ei ole se mitä haluan ja muutin ruokavalion kokonaan. Lisäksi innostuin punttitreeneistä ja homma hoitui puolessa vuodessa eivätkä ole tulleet takaisin. Syön kaikkea mutta maltilla.
Mä olen aivan samanlainen, mutta mä otan itseäni niskasta aina paastolla. Nyt kiloja 65 ja olen reilu viikko sitten aloittanut laihiksen. Viikonloppuna tuli mässättyä niin paljon, että kiloja tietysti tuli takaisin, mutta tänään taas ruodussa.
Mä olen äärimmäisen pettynyt itseeni, kun olen tälläinen. En käsitä miksi syön, koska se liikakilot tuottavat mulle henkisesti sekä fyysisesti pahaa oloa. Kaikenmaailman pikkuvaivoja tulee kilojen myötä, inhoan itseäni, en kehtaa käydä missään eli sosiaalinen elämäkin ahdistavan pieni jne.
Kaikki sanovat aina, että lisää vihanneksia ja hedelmiä ruokavalioon ja pienennä ruokakokoja, niin kotiruualla laihtuu. Mutta jos on tälläinen tampio, joka syö niin kauan kuin ruokaa on, niin ei sitä laihduta. On myös helppo sanoa, että älä syö, kun se ei ainakaan multa onnistu. Joko mä olen kokonaan ilman ruokaa tai sitten vedän koko ajan kaksin käsin.
Mä niin toivon, että sulle ja mulle löytyisi joku ratkaisu tähän hullunmyllyyn ja meistä tulisi onnellisia, oltiin sitten lihavia tai laihoja.
Oletko kokeillut Kiloklubia? Se on ihan oikeasti hyvä systeemi. Kun on tietty kaloriraja missä pysytellä, silloin ihan oikeasti rupeaa huvittamaan pysytellä niissä rajoissa. Samalla oppii hyvin miten paljon voi syödä ja miten ei. Kun kaloriraja ei ole liian alhaalla, pystyy jatkamaan pitkiä aikoja ilman repsahduksia. Se on kumma juttu. Aikaisemmin en todellakaan pystynyt lopettamaan muutamaan karkkiin, nyt pystyn. Lisäksi en ole joutunut luopumaan mistään. Viime lauantainakin join (kevyt)siiderin ja söin suklaakonvehteja, ja silti kalorit pysyi tavoitteessa jossa laihduin, ei pelkästään niin että en lihonut.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 09:40"]
Mä olen aivan samanlainen, mutta mä otan itseäni niskasta aina paastolla. Nyt kiloja 65 ja olen reilu viikko sitten aloittanut laihiksen. Viikonloppuna tuli mässättyä niin paljon, että kiloja tietysti tuli takaisin, mutta tänään taas ruodussa.
Mä olen äärimmäisen pettynyt itseeni, kun olen tälläinen. En käsitä miksi syön, koska se liikakilot tuottavat mulle henkisesti sekä fyysisesti pahaa oloa. Kaikenmaailman pikkuvaivoja tulee kilojen myötä, inhoan itseäni, en kehtaa käydä missään eli sosiaalinen elämäkin ahdistavan pieni jne.
Kaikki sanovat aina, että lisää vihanneksia ja hedelmiä ruokavalioon ja pienennä ruokakokoja, niin kotiruualla laihtuu. Mutta jos on tälläinen tampio, joka syö niin kauan kuin ruokaa on, niin ei sitä laihduta. On myös helppo sanoa, että älä syö, kun se ei ainakaan multa onnistu. Joko mä olen kokonaan ilman ruokaa tai sitten vedän koko ajan kaksin käsin.
Mä niin toivon, että sulle ja mulle löytyisi joku ratkaisu tähän hullunmyllyyn ja meistä tulisi onnellisia, oltiin sitten lihavia tai laihoja.
[/quote]
65 kiloinen on harvon LIHAVA ellet ole joku 145 cm pitkä.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 11:03"]
37 pahoittelee kunnon kappalejaon puutetta ja lisää vielä, että liikunta oli ihan olematonta ajalla maaliskuu-elokuu enkä senkään jälkeen ole ollut mikään himoliikkuja. Paino on siis pudonnut pelkällä ruokavaliolla.
[/quote]
Ja lisää vielä, että tietenkin alkuperäisen viestin alussa piti lukea maaliskuun alussa 2012 :)