Lue keskustelun säännöt.
Sadasmiljoonas laihariyritys on kariutunut ja ihan helvetin 'hyvä' fiilis
08.04.2013 |
Olen aina ollut lihava. Piste. Tällä hetkellä tuntuu, että niin tulee olemaan myös jatkossa. En tiedä mistä päästä lähtisi ongelmaa ratkomaan. Iso osa sitä on tietysti meikäläisen pääkopassa, mutta kyllä tähän vaikuttaa niin moni asia.
Olen kokeillut lähestulkoon kaiken vähähiilarisesta paastoon, mutta aina palaan vanhaan, missä ei tarvitse miettiä. On vain helppoa tehdä voileipiä, riisiä, pastaa, perunaa ja erilaisia uunivuokia sen kummemmin miettimättä. Ja totta on, että jos näitä perusaineksia syö järkevästi, ei niistä lihomaan pääse. Mutta minä lihon, koska en osaa lopettaa syömistä.
Eilen tein iltapalaksi pannaria. Ja eihän siihen tule kuin maitoa, kananmunaa ja jauhoja (minun tapauksessani riisijauhoja), himppu suolaa ja laitoin hieman sokeriakin. Mutta mikä ihmisen pakotti syömään kolme palaa ja vielä lapsen jämätkin. Toki hillolla kuorrutettuna.
Sama on kaiken kotiruuan kanssa. Syön kunnes on lähestulkoon ähky. Olen usein vielä erittäin tietoinen, että otan lisää vaikka ei pitäisi. Otan silti. Ihan kuin minussa olisi kaksi persoonaa, joista toinen santsaa ja toinen soimaa.
Alkuvuodesta sain neljä kiloa pois syömällä järkevästi vähähiilarista, mutta se kaatui siihen, että minä söin niitä ruokia yksin ja tein miehelle ja naperolle eri ruuat. Tympäännyin täysin ainaiseen kokkaamiseen. Kananmunat, pihvit ja broilerit on pakko aina jollain tavalla valmistaa. Myös vihannekset, koska en voi niitä raakana syödä. Eli joka ikinen välipala ja ruoka-aika olin jonkin sortin pannu tai kattila kädessä. Meni hermo.
Toki olen edelleen, mutta nyt on palkitsevampaa kun kaikki syö samaa ja vaihteeksi välipalalla voin ahmia vaikka voileipiä, joiden tekeminen on nopeaa.
Toisin sanoen, päässäni viiraa, enkä tunnu pääsevän tästä oravanpyörästä pois. Piti vielä sekin sanoa, että noiden neljän kilon karistamiseen meni kaksi kuukautta, vähän päälle. Eli motivaatio oli suht nolla loppuvaiheessa kun tuntuu ettei mitään tapahdu ja hyvin tiukasti pidin kiinni ruokavaliosta. Jopa kahvini join ilman maitolorausta. Tämä pari kuukautinen vaihe oli hyvin poikkeuksellinen juuri sen vuoksi että sain pidettyä 'toisen minäni' kurissa.
Olen väsynyt olemaan lihava. Syön ahdistukseeni ja suruun samalla tiedostaen, mihin se johtaa. Mahani on pohjaton kaivo. En tunne janoa enkä kylläisyyttä.
Kommentit (61)
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 10:26"]
Mikä on lantionympäryksen terveyssuositus?! Onko tuo yks ihan pihalla?
[/quote]
Yrittää varmaan olla viksu..tarkoittanee vyötärö-lantiosuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 10:26"]
Mikä on lantionympäryksen terveyssuositus?! Onko tuo yks ihan pihalla?
[/quote]
Yrittää varmaan olla viksu..tarkoittanee vyötärö-lantiosuhdetta.
No AP, ootko vielä saamaton läski vai muuten vaan enää saamaton?
Minulle tulee tästä mieleen lähinnä se Marko Hento -ketju, jossa kyseisen ihmisen puolesta närkästyneellä oli itselleen tuhat ja yksi selitystä olla lihava. Ihminen näennäisesti pyrkii johonkin, mutta ei oikeasti pyrikään. Myös hänellä oli masennus, ja luulen, että se on aika avainasemassa näissä jutuissa. Se varmaan jotenkin sumentaa sen, mitä ajattelee muista ihmisistä. Se laihduttaminen on ihmisille tahdon asia, ja jos on vuosien saatossa lihonut jo aika lihavaksi eli elintavat ovat pitkään olleet huonot, se EI ole mikään helppo juttu. On ihan turha ajatella, että juuri minulle se on mahdotonta, mitä nuo muut helpolla pääsijät minulle piruilevat. Se on ihan samaa kamppailua jokaiselle. Jollain on masennus, jollain syömishäiriö, jollain huono itsetunto, jollain jokin sairaus. Ei meistä kukaan ihan ilokseen ole lihonut. Se jokin naksahdus vaan pitää tulla, kukaan ulkopuolinen ei kanna sinua maaliin. Ap:n tapauksessa en ymmärrä valitusta hitaasta laihtumisesta, alkuvuoden tahtisi oli minusta HYVÄ. En näe mitään syytä, miksi juuri sinun olisi jokin mystinen pakko epäonnistua.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 10:20"]
Viini monesti houkuttelee syömään muutakin 'siinä ohessa', mutta olen yrittänyt siemailla niin siististi että ehdin menemään nukkumaan ennen sitä. Muuten en alkoholia juuri juo, kuin tuon lasin pari silloin tällöin.
Ja kyllä, niin olenkin laiska. Neljä kiloa 2-3 kuukaudessa on mielestäni niin säälittävä määrä koska luultavasti se oli suurimmaksi osaksi vettä. Tahti hiipui pysähdyksiin asti lopussa, joten kesään mennessä ei olisi tapahtunut juuri sen kummempaa.
ap
[/quote]
Eli sä et edes usko itseesi ja laihtumiseesi ja saat siitä tekosyyn taas mässäämiseen. Mä olisin iloinen tuollaisesta painonpudotuksesta, mulla on lähtenyt tammikuusta lähtien 2 kg, senttejä kyllä ja alaspäin mennään, en heitä hommaa kesken. lähtöpaino 72kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hurjaa lukea tämäkin aloitus. Minulla tilanne erilainen, nimittäin olen aloittamassa ensimmäistä laihdutustani, lähes nelikymppisenä, ja innoissani aloin siitä blogiakin pitää, lähinnä varmistaakseni että pysyn ruodussa itse, koska olisi noloa sinne kirjata jatkuvia lankeemuksia tai painon nousemisia laskemisen sijaan.
Hurjaa tämä ja vastavia on lukea siksi, että minulla on ollut (ehkä harha-)luulo, että laihdutus on yksinkertainen asia. Että kun lasken kilokalorit päivässä sinne 1500 kcal:iin niin siinähän se paino alkaa pudota. Piste. Käytän Kiloklubia apuna kalorimäärien laskemiseen ja valvomiseen. Mutta ei se näköjään olekaan niin yksinkertaista, on paljon ihmisiä jotka ei edes laidhu 1500 kcal:illa ja sitten on niitä joiden on lähes mahdoton pitkäjänteisesti pysyä sellaisissa rajoissa, tulee lankeemuksia ja repsahduksia. Kiloklubin foorumia lueskellessa varsinkin tuli vähän ahdistunut olokin, että apua, onko se näin vaikeaa sittenkin - ja minä lähdin soitellen sotaan... Mulla vasta eka dieettiviikko menossa, saa nyt nähdä miten käy.
Mä olen kyllä sen verran mukavuudenhaluinen, että jos osoittautuu että laihtuminen vaatisi multa äärimmäisiä ponisteluja kuten hiilariruokien poisjättöä, kovaa liikuntaa, ihan kitusyömistä tyyliin 1000 kcal / päivä niin minä mieluummin pidän ylipainoni. Mun tapauksessa sitä kuitenkaan ei ole kymmeniä kiloja joten ei jaksa kärsiä kovin paljon siitä päästäkseen.
Mikä on lantionympäryksen terveyssuositus?! Onko tuo yks ihan pihalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita ja syö samaa ruokaa kuin muutkin, ei teillä voi muutkaan syödä terveellisesti, ellei nuo vihannekset kuulu kaikilla ruokaa. Joko ruoan sekaan tai erikseen. Olet mitä syöt ja et varmaan halua lapsille samaa kohtaloa kuin itselle. Eli koko perheen ruokavalio remonttiin, Ja kiloklubiin ylös omat ruokamäärät. EI enää laihista vaan elämäntaparemontti koko perheen kanssa ja liikuntaa lisää kaikille.
Se olisikin kiva, jos mies vaikka lähtis hommaan mukaan. Mutta sitä on turha maanitella. Siellä se työpäivälounaansa nauttii hesessä ja pitsapaikoissa. Onhan sillä vähän elintasokumpua, mutta en sano etteikö tekis hyvää pieni hoikistuminen. Ei ole hänen tavoissaan kuulemma mitään vikaa ja harrastaa paastoja sitten kun tuntuu ettei paino oikein pysy kurissa. Mun mielestä ne paastot vaan ei ole mikään ratkaisu.
Meillä on kurkkua, punajuurisalaattia, porkkanaraastetta ja tomaattia yleensä tarjolla. Poika syö paljon hedelmiä. Eli pojan ruokailutavat on terveellisemmät kuin vanhempiensa. Minä taas en voi syödä vihanneksia ja hedelmiä muuta kuin käsittelyn jälkeen, jota mä en jaksa taas harrastaa. Se on niin hel*etin tympeetä. Marjoja syön rahkassa ja puurossa, mutta siinä se sitten onkin. Silloin tällöin appelsiinin.
Mies ei halua tai jaksa lähteä yhteiselle perhelenkille työpäivän jälkeen vaikka itse toivoisin enemmän perheen keskistä liikkumista. Mutta ei sitä voi vaatiakaan kun päivänsä kuluttaa meidän leivän eteen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ap, tiedän niin mistä puhut. !00% allekirjoitan ja oli kuin olisin itse kirjoittanut!!! Minulla syöminen liittyy tylsyyden tunteeseen ja aika usein ihan huomaamatta syön jotain, en oikeasti edes kiinnitä asiaan mitään huomiota. Ja nyt olen hoitovapaalla ja huomaan, että joka tunti tulee syötyä jotain. Tuntuu, että aiemmasta santsauksesta on jo ikuisuus ja vain kellon katsominen todistaa, että juuri tunti sitten söin ison lautasellisen...huoh. Syön aina kun lapsi syö, syön kun lapsi nukkuu, syön kun mies tulee töistä ja ottaa ruokaa jne. Tiedostan myös, että annoskokoni ovat ihan toivottomasti liian isoja. Ja lisäksi automaattisesti otan aina lisää ruokaa. Silti joka kerta ajattelen, että ei se tässä läskikropassa nyt lisää tunnu jos vielä tämän kerran...
Olen laihtunut aina lomamatkoilla ja mökillä. Kun on paljon muuta tekemistä, syöminen unohtuu. ja sitten menee kotonakin viikko pari hyvin kun vatsalaukku on pienentynyt ja annoskoot kontrollissa. Mutta aina se lipsahtaa takaisin :(
Myös se on välillä auttanut, että siirsin isoimmat lautaset pois käytöstä ja otin huomattavasti pienemmät lautaset lämpimän ruoan syömiseen. Näyttää kun oliwi täysi lautanen, vaikka ruokaa on paljon vähemmän kuin aiemmin. Lisääkin saa silloin ottaa.
Liimasin jääkaapin oveen kuvan minusta laihimmillani. Silloinkin olin mielestäni läski, mutta tosi hyvältä näytän oikeasti siinä kuvassa. Siitä on 30kg ja rapiat. Joskus auttaa kun käsi on jo ovenkahvassa ja sitten katson sitä kuvaa.
Jääkaapissa on nyt kannu light-mehua, 1,5l. Jos haahuilen kaapin suuntaan, pystyn aika monella kerralla torjumaan ajatuksen "jostain hyvästä" ottamalla lasin mehua/vettä ja lähtemällä pois.
Ja nyt uusin systeemi on urheilun ajoittaminen aamupäivään tai aamuun. Käyn kävelyllä lapsen kanssa tunnin verran heti aamupalan jälkeen. Kun tuon hoitaa heti aamulla, ei tee mieli söhliä kaloreidenkulutusta heti kotiin palattua. Muuten menisi lenkki hukkaan :)
Nyt on takana 9 päivää ja alkaa helpottaa. Enää en ahda kaikkea kaapista suuhuni...toiveissa olisi 5kg pois ennen kesää. Uskon, että kesän grillikausi ei koidu turmioksi jos olen saanut homman hyvään alkuun ennen sitä. sama jhomma kuin aamu-urheiluss, ei viitsi pilata jo hyvään alkuun lähtenyttä urakkaa makkaralla... Vaikeinta on silloin kun on kitunut muutamia päiviä, himo on kova ja tulokset ei vielä yhtään näy. Sen yli kun pääsisi, sitten tulokset alkavat lumipallon lailla motivoida eteenpäin.
Etkö voi syödä MITÄÄN kasviksia tai hedelmiä ilman esikäsittelyä? Ihan kaikki pitää esikäsitellä? kuuma vaan että olet allerginen kaikelle terveelliselle ja paskaa voi nakata kurkusta alas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 10:40"]
Meillä on kurkkua, punajuurisalaattia, porkkanaraastetta ja tomaattia yleensä tarjolla. Poika syö paljon hedelmiä. Eli pojan ruokailutavat on terveellisemmät kuin vanhempiensa. Minä taas en voi syödä vihanneksia ja hedelmiä muuta kuin käsittelyn jälkeen, jota mä en jaksa taas harrastaa. Se on niin hel*etin tympeetä. Marjoja syön rahkassa ja puurossa, mutta siinä se sitten onkin. Silloin tällöin appelsiinin.
[/quote]
Ei mikään ihme ettei vihanneksia tule syötyä, kun ne on noin yksipuolisia. Ja tässäkin sä haluat päästä helpolla, et voi syödä vihanneksia koska ne pitää käsitellä. Haloo, ruoka nyt yleensä pitää käsitellä ja valmistaa jotenkin! Jos sä oikeasti haluat syödä terveellisesti ja laihtua, nosta nyt se perseesi oikeasti ylös sohvalta ja tee jotain. Käsittele ne hiton vihannekset ja syö niitä! Ja jos et itsesi takia viitsi tympeillä, tee se edes lastesi takia. Ei varmaan tekisi pahaa niillekään saada monipuolista ruokaa.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 09:52"]
Varmaan noi jumpat olisivatkin hyviä, mutta mulla on elopainoa sen verran että en kehtaa eikä paikat kestä. (166cm/97kg)
Kiloklubista sen verran, että olen joskus kokeillut. En pysty sitoutumaan sellaiseen. Luultavasti muutaman päivän pysyisin kurissa, mutta sit vaan 'puf' unohtaisin sen kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Ja ongelma ei ole siinä, ettenkö tietäisi paljonko ja mitä pitäisi syödä. Todistetusti olen sillä laihduttanut joskus, mutta ongelma on siinä että mä voin syödä ylenmäärin kunnes ruokaa ei ole. Ja maha sanoo 'lisää' ja järki sumenee joka suupalalla. Mitä enemmän vituttaa, ettei saa syödä, sitä kovemmin se maha karjuu 'lisää'. Mikä on täysin järjenvastaista. Mitä masentuneempi olen, sitä hirveämpi kaipuu on saada jotain syötävää ja mitä enemmän syön, sitä syvempi masennustila ja paksumpi turvarengas vatsalla....
ap
[/quote]
Sullaon ap aivan selkeä ahmimishäiriö, ja se ei parane, vaan ainoastaan pahenee laihduttamisella.
Et ole huono ihminen, olet päästäsi vaan vähän vialla : ) Ja siihen auttaa hoitoon hakeutuminen oikean diagnoosin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, on se kumma. olen minäkin sitä miettinyt, mutta minkäs teet. Viimeksi kun kokeilin raakaa porkkanaa ja jotain mikä sisälsi vehnää, sain melkein kurkkuni umpeen. Eli voit rauhassa siellä miettiä, mitä suustasi päästät. Ja en mä kaikelle hyvällä ole allerginen, olen allerginen myös raa'alle perunalle, mikä on ihan järkyn pahaa jos ole maistanut joskus. Minun pitää siis kuoria perunat hanskat kädessä ja silti aivastelen ja niistän sitä tehdessä. Puhumattakaan, jos kuorin ne jostain syystä ilman hanskoja. Käteni ovat haavaiset, turvonneet, kutiavat ja ihottumaiset muutaman tunnin kuorimisen jälkeen.. sama juttu porkkanoiden kanssa, mutta hieman lievempi reaktio.
Viinirypäleitä voi syödä pienen määrän, mutta niistä menee vatsa sekaisin. Vihreää salaattia voin syödä, mutta eipä se juuri sinällään houkuttele. Kourallinen tomaattia menee ok, mutta monista ulkomaisista saan suunpielet auki (mikälie torjunta-aine tms vaikuttaa)...
Siinä pieni kertomus allergioista ja tuo lista on vielä hyvin lyhyt.
TUossa vielä edellinen mainitsi tylsyyden, jonka allekirjoitan täysin. Syön myös tylsyyteen. Liikaakin.
ap
Voisin kommentoida miten minä onnistuin. Olin aika lailla ap:n kaltainen, yritin ja yritin. Maaliskuun alussa 2013 painoin 116kg (pituus 165cm). Hiljalleen päässä alkoi itää ajatus, että jotain pitää tehdä. Kuukaudessa paino putosi 1kg. En hermostunut, sillä tein ajatustyötä ja mietin syömistäni ja sitä, _miten_ juuri minä voisin laihtua. Huhtikuun alussa pidin 3 päivän Nutrilett-kuurin (vain niitä pusseja), jotta sain nesteet liikkeelle. 3 päivän aikana putosi reilu 2kg. Olo oli kevyt ja huomasin, etten enää halunnut sitä ähkyä. Sen jälkeen jatkoin vähän muokatulla gfg-dieetillä, sillä halusin syödä tavallista ruokaa, mutta tarvitsin ohjeet ennen kaikkea annoskokoon. Ei karppausta, ei mitään kikkailuja. Noudatin dieettiä aluksi n. 90%. Jos oli nälkä, siis ihan oikea ruuan nälkä, söin lisäannoksen ruokaa, mutta vain puolet ohjeen määrästä ja _vain silloin_ kun oli ihan oikea nälkä. Huomasin, että se oikea nälkä oli ehkä kerran viikossa aluksi, mutta sitten sekin jäi.
Jo huhtikuun aikana huomasin, että makeannälkä oli heikentynyt säännöllisen syömisen ansiosta. Olin suorastaan järkyttynyt, miten tällainen suklaasyöppä voi päästä eroon suklaasta näin helposti?!
Tärkein oivallukseni oli, että en aseta itselleni mitään aikatavoitteita. Vaikka paino putoaisi vain kilon kuukaudessa niin se riittää. Tämä oivallus rentoutti mielen ja kaikki sujui todella helposti. Välillä sorruin joko tarkoituksella (viikonloppureissu tai ravintolailta ystävien kanssa, suklaalevy ihan vain huvin vuoksi) tai heikkouttani, mutten jäänyt märehtimään sortumiseen vaan seuraavana aamuna taas ruotuun. Nykyään noudatan gfg:ta n. 75%, otan juhlissa herkkuja hyvällä omallatunnolla ja käyn välillä pizzalla. Jos kovasti turvottaa, pidän 2-3 päivän nutrikuurin, jotta saan nesteet liikkeelle. Arki on kunnossa, joten juhlien vapaampi syöminen ei haittaa. Voin hyvin jatkaa tällä tyylillä lopun elämääni.
Ja se paino. 1.4.2013 painoin 78kg. 13kk ja 38kg eikä ollut edes hankalaa.
Joo minustakin kuulostaa, että ap:lla oikeasti on ahmimishäiriö. Ei ole mitenkään normaalia, että maha huutaa lisää ja lisää vaikka se on jo täynnä, ja ihminen syö kunnes ruoka loppuu, vaikka yrittää laihduttaa. Kyseessä tosiaan on syömishäiriö, ja sitä ei voi voittaa tahdonvoimalla, päättämälllä että nyt minä perkele sen selätän ja laihdutan tällä kertaa onnistuneesti. Päinvastoin, laihdutusyritykset voivat entisestään pahentaa ahmimistaipumusta. Kannattaisi hakea ihan psykologista apua ahmimishäiriöön...
37 pahoittelee kunnon kappalejaon puutetta ja lisää vielä, että liikunta oli ihan olematonta ajalla maaliskuu-elokuu enkä senkään jälkeen ole ollut mikään himoliikkuja. Paino on siis pudonnut pelkällä ruokavaliolla.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 10:58"]
Niin, on se kumma. olen minäkin sitä miettinyt, mutta minkäs teet. Viimeksi kun kokeilin raakaa porkkanaa ja jotain mikä sisälsi vehnää, sain melkein kurkkuni umpeen. Eli voit rauhassa siellä miettiä, mitä suustasi päästät. Ja en mä kaikelle hyvällä ole allerginen, olen allerginen myös raa'alle perunalle, mikä on ihan järkyn pahaa jos ole maistanut joskus. Minun pitää siis kuoria perunat hanskat kädessä ja silti aivastelen ja niistän sitä tehdessä. Puhumattakaan, jos kuorin ne jostain syystä ilman hanskoja. Käteni ovat haavaiset, turvonneet, kutiavat ja ihottumaiset muutaman tunnin kuorimisen jälkeen.. sama juttu porkkanoiden kanssa, mutta hieman lievempi reaktio.
Viinirypäleitä voi syödä pienen määrän, mutta niistä menee vatsa sekaisin. Vihreää salaattia voin syödä, mutta eipä se juuri sinällään houkuttele. Kourallinen tomaattia menee ok, mutta monista ulkomaisista saan suunpielet auki (mikälie torjunta-aine tms vaikuttaa)...
Siinä pieni kertomus allergioista ja tuo lista on vielä hyvin lyhyt.
TUossa vielä edellinen mainitsi tylsyyden, jonka allekirjoitan täysin. Syön myös tylsyyteen. Liikaakin.
ap
[/quote]
Rucola, aurinkokuivattu tomaatti, avokado, kiivi, banaani, persimon, ananas, basilika, idut, herkkusieni, kukkakaali, parsakaali, tankoparsa, bataatti, lanttu, nauris, pähkinät: siinä sulle sekaisin niin hedelmiä kuin salaattitarpeita. Lisäksi salaattin voi heittää vaikka fetaa, sipulia, balsamicoa, kanaa/katkarapuja/kalaa, vaikka mitä, luulisi että on hyvää eikä kyllästytä ihan heti.
Lopeta laihdutus ja sen ajatteleminen ap! Kokeile miten ranskattaret sen tekevät. Aamiainen on minimaalisen pieni tai vain kuppi kahvia tai teetä. Lounas vasta yhden aikoihin, saa syödä normaalin "työpaikkaruokalasatsin". Illalla toinen ateria joskus kuuden-seiskan aikoihin, samanlainen setti kuin lounaallakin. Ei iltapalaa. Totut pitempiin ateriaväleihin vähitellen. Elimistösi tottuu siihen, ettei ainoa normaali olotila ole mukavan kylläinen olo. Ei masun aina tarvitse olla täynnä. Olin ikuinen jojoilija kunnes aloitin tällaisen rytmin. Tämä sopii mulle, kokeile jos sopisi sinullekin! Olen laihtunut hitaasti mutta varmasti yhden vaatekoon nyt kevään aikana. Tämä tahti on aivan passeli, haluan laihtua vielä koosta 40 kokoon 38 ja jatkan tällä linjalla tod näk loppuelämäni. Vasta se, että aloin jättämään reilut ateriavälit auttoi mua hallitsemaan syömistäni. Koin jatkuvan välipalan mussuttamisen työläänä ja vaikeasti hallittavana. Meni todella helposti herkutteluksi. Välipalat pois, selkeät ateriat, ei iltasyömistä. Pienet repsahdukset ei haittaa, yhtenä päivänä viikossa syön ihan mitä haluan. Toimii mulla :)
Hei. Mua on auttanut ahmimisen hallinnassa tuo "muotituote" glucomannan (jota myydään suomessa konjak-nimellä.) http://www.iherb.com/now-foods-glucomannan-575-mg-180-capsules/6673?rcode=enu197
En usko yleensä minkäänlaisiin pillereihin laihdutuksessa, mutta testiksi ostin ja on toiminut. Kunhan muistaa ottaa tarpeeksi ajoissa ennen ruokailua runsaan veden kera niin kuitu turpoaa vatsassa eikä pysty mättämään nassuun niin paljon ruokaa. Multa on lähtenyt tuon kanssa kahdessa kuukaudessa 3 kg, joka on normipainon sisällä laihduttavalle aika hyvin kai.