Lue keskustelun säännöt.
Yllättivätkö alatiesynnytyksen vaivat sinut? (mielipidesivu Hesarissa tänään)
21.07.2008 |
Tuon oli vain yksittäistapaus ja yleisesti ottaen alatiesynnytys on kuitenkin turvallisempi kuin sektio.
Kommentit (47)
ajasta synnytyksen jälkeen ja tuskaisesta imetyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin asennoitunut siihen, että kipeää tekee ja kaikki menee pieleen, mutta silti yllätti, että toipumiseen kului yli puoli vuotta ja pysyviäkin haittoja jäi. Näistä ei kukaan ollut kiinnostunut tietämään neuvolassakaan. Hesarin kirjoittajan tapaan olen minäkin vihreä kateudesta niitä kohtaan, jotka saavat keisarileikkauksen. Ne, jotka ovat synnytyksestä selvinneet ilman pahoja repeämiä tai pysyviä pidätysvaikeuksia voisivat iloita onnekkuudestaan, mutta olla samalla ilkkumatta toisten kohtalolle. Ei se ole asenteesta tai heikkoudesta kiinni, että toisten synnytykset nyt vaan ovat vaikeampia kuin toisten. Luulisi naisilla olevan toisiaan kohtaan myötätuntoa tällaisissa asioissa, mutta eipä näytä olevan.
antaisin tehdä itselleni lähes mitä vaan, että saisin ulosteenpidätyskykyni takaisin. Valitettavasti sellaista leikkausta vaan ei ole, että se onnistuisi.
Nro 4
niin olisitko vaatinut leikkausta? Siis jos olisit tiennyt että vain harvalle käy noin huonosti mutta et tietenkään etukäteen olisi tiennyt että sinulle niin käy. Tästähän kuitenkin on kyse että ei tiedetä mahdollisista harmeista etukäteen ja niistä pitäisi enemmän ehkä kertoa.
Olin asennoitunut siihen, että kipeää tekee ja kaikki menee pieleen, mutta silti yllätti, että toipumiseen kului yli puoli vuotta ja pysyviäkin haittoja jäi. Näistä ei kukaan ollut kiinnostunut tietämään neuvolassakaan. Hesarin kirjoittajan tapaan olen minäkin vihreä kateudesta niitä kohtaan, jotka saavat keisarileikkauksen. Ne, jotka ovat synnytyksestä selvinneet ilman pahoja repeämiä tai pysyviä pidätysvaikeuksia voisivat iloita onnekkuudestaan, mutta olla samalla ilkkumatta toisten kohtalolle. Ei se ole asenteesta tai heikkoudesta kiinni, että toisten synnytykset nyt vaan ovat vaikeampia kuin toisten. Luulisi naisilla olevan toisiaan kohtaan myötätuntoa tällaisissa asioissa, mutta eipä näytä olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sellainen ihminen, että otan itse selvää ihan kaikesta etukäteen. tahdon tietää kaikki riskit ja mahdollisuudet, ja siten olla kykenevä päättämään omista asioistani. Ihmetyttää se, että joillekin tulee puskan takaa se, että synnytyksessä on isojakin riskejä. Kaikki ihan varmaan tietää, että naisia on iän kaiken kuollut synnytykseen. Brutaalia hommaahan se on!
Mutta se ei ole tietenkään mikään syy unohtaa, että keisarinleikkaukseen liittyy vielä enemmän riskejä.
jotta näistä asioista ei muka ole perillä ennen synnytystä?
18 v ensisynnyttäjä ehkä...
Ei sitä tietoa voi olla lukematta joka tuutista nykypäivänä ja mitä se siis mitään muuttaa? Kaikki olis vaatimassa leikkausta vai?
Mut kun aina aatellaan, että eihän nyt mulle mitään voi sattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se varmaan mikään riskitön tapa ole sekään.
Hesarin kirjoittajan tapaan olen minäkin vihreä kateudesta niitä kohtaan, jotka saavat keisarileikkauksen.
se tieto, että voi revetä alaselkään asti? Tai että voi mennä pysyvästi pidätyskyky?
Ei minulle ainakaan odotusaikana tällaista tuuttia tullut vastaan. Ei puhuttu neuvolassa, ei synnytysvalmennuksessa tai odotuslehdissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en pysty synnytyksen jälkeen enää koskaan pidättämään kunnolla ulostetta, pieruista puhumattakaan :``(
Sama juttu. En pysty tuon vaivan takia palaamaan vanhaan työhöni.
yleensä vaivat katoaa 6 kk kuluessa
t. minä, jolla 2 alapääsynnytystä,
toinen ilman kivunlievitystä ns. syöksynnytys
ja
toinen epiduraalilla/ ilokaasulla 2 vk yliaikaisena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AV:lta tietenkin! Tästä tuutista löytyy kyllä ihan kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaivat.
ja näiltä palstoilta!
miten laajoja repeämät voi olla (esim. peräsuolikin voi revetä). Ihan hyvä, koska minulla tuli laajat repeämät, joskaan ei onneksi syvät.
Minusta naisille pitäisi kertoa viimeistään neuvolassa näistä, ihan kuin niitä salailtaisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- lapsi voi kuolla tai vammautua hapenpuutteesta
- äidin kohtu voidaan joutua poistamaan jos hän meinaa vuotaa kuiviin kun kohtu ei supistukaan kunnolla, tai äiti voi kuolla verenhukkaan ennen kuin kohtu ehditään poistaa
- alatiesynnytyksessä voi revetä enemmän tai vähemmän sieltä suunnalta mistä se vauvan pää tulee läpi
Sen lisäksi on mahdollista esim. että
- epiduraali menee pieleen siten että puudutus menee spinaalitilaan ja äiti on hengenvaarassa
- nukutuksessa intubaatio menee pieleen ja äiti vetää oksennusta keuhkoihinsa ja joutuu teho-osastolle jossa saattaa esim. kuolla
- lapsi saa hengenvaarallisen infektion synnytyskanavasta ja joutuu teho-osastolle jossa saattaa esim. kuolla
Tuliko tässä nyt riittävästi tietoa kaikille? Ihmiselämä on vaarallista. Lentokonekin saattaa pudota kun lentää Thaimaahan, tuleeko siitä kukaan sanomaan että ei kerrottu?
Pahat pieleen menot synnytyksessä on tietysti todella harvinaisia.
Meillä meni kaikki hyvin synnytyksen kanssa, imukuppisynnytys, eppari ja II asteen repeämä emättimessä. Ei sen kummempaa. Olin varautunut siihen että saattaa revetä ihan peräaukkoon asti eikä pystyisi pidättään ulostetta tai virtsaa.
Kuitenkin yllätyin siitä kuinka synnytyksen jälkeen sattui jopa käveleminen niin helvetisti. Ja suurin yllätys oli se että oikeasti olivat ne peräpukamat jotka aiheuttivat suurimman osan kivuista. Vieläkin vuodan verta (4kk synnytyksestä) lähes päivittäin ja istuminen sattuu.
Oletteko oikeasti sitä mieltä että olisitte halunneet tietää mitä kaikkea kamalaa teille voi synnytyksessä käydä? Ainakin minulle tieto olisi ollut liian ahdistavaa ja olisin pelännyt synnytystä entistä enemmän. Tieto lisää tässä tapauksessa tosiaankin tuskaa. Eihän me tiedetä sitäkään mihin kaikkiin mahdollisiin sairauksiin saatamme elämämme aikana sairastua.
En ole ihan samaa mieltä tuosta, että olisi parempi olla tietämättä.
Ihmiset esim. hyppivät laskuvarjolla vaikka tietävät, ettei varjo välttämättä avaudu.
Minä olisin todennäköisesti synnyttänyt joka tapauksessa, vaikka olisin kuullutkin mahdollisista vaivoista.
On jotenkin loukkaava ajatus, että nainen pidetään pimennossa itseään koskevalta tiedolta, jota hän ei mukamas kestä.
Jälkikäteen, kun vauriot ovat jo tulleet, kestää sitten viikkoja ellei kuukausia ennen kuin on löytänyt oikeat tahot mistä hakea apua, edellyttäen että pystyy ja jaksaa ja käy tuuri.
Oletteko oikeasti sitä mieltä että olisitte halunneet tietää mitä kaikkea kamalaa teille voi synnytyksessä käydä? Ainakin minulle tieto olisi ollut liian ahdistavaa ja olisin pelännyt synnytystä entistä enemmän. Tieto lisää tässä tapauksessa tosiaankin tuskaa. Eihän me tiedetä sitäkään mihin kaikkiin mahdollisiin sairauksiin saatamme elämämme aikana sairastua.
Ja olen itse aktiivisesti ottanut asioista selvää ja aion keskustella asiasta vielä neuvolassa ja synnytysvalmennuksessa. Kerrotaanhan sektioon menevillekin erittäin huolella kaikki riskit, joten miksei alatiesynnytykseen menijälle? Onko alatiesynnyttäjä jotenkin tyhmempi kuin sektioitava, vai mikä lienee tähän syynä? Itse en ainakaan suostu elämään pimennossa.
Yllätyin kuinka nopeasti alatiesynnytyksen jälkeen kudokset paranivat ja palautui ennalleen. Olin kuullut pahoja trainoita repeämistä peräsuoleen saakka, kuinka ei voi viikkokausiin istua tai k'ydä kivutta vessassa...
Ekassa synnytyksessä tuli pieni repeämä, oikeastaan aika pintanaarmu johon tuli kaksi tikkiä ja joka parani alle kahdessa viikossa, istuin synnytystä seuraavana päivänä aivan normaalisti tuolilla, vessassa käydessä piti vaan suihkuttaa lämpimällä vedellä alapäätä, ettei pissa kirveltänyt haavaa, tosin sekin helpotti heti sairaalasta lähdettyä eli kolmessa vuorokaudessa. Ikävin asia oli jälkivuoto, jota kesti viisi viikkoa ja tietnkin oli kuuma kesä, siteet hiosti.
Kaksi seuraavaa synnytystä oli sitten iisempiä, ei repeämiä, ei tikkejä, emättimen suulla pienen pieniä nirhaumia, jotka parani tosi nopeasti.
Kaikkien synnytysten jälkeen yhdynnässä olen ollut 2-4vkoa synnytyksestä, ekat kerrat on otettu varovasti, mutta kivuliasta se ei ole ollut. Toki on vaatinut usean kuukauden "jumppaa" ennenkuin tiukkuus palautunut normaaliksi. Pidätysongelmia ei ole ollut minkäänlaisia.
Ilmeisesti minulla on vaan niin joustavat kudokset, jotka palautuu ennalleen nopeasti.
Esikoisen synnytin ilman kivunlievitystä enkä olisi voinut kuvitellakaan sitä melkein tajun vievää kipua etukäteen. En tiennyt että episiotomiasta johtuen en pystyisi istumaan moneen päivään. Itselläni ei toki ole käynyt mitään pahempaa synnytyksissä eikä noista jäänyt minkään näköisiä traumoja, luonnollisia synnytykseen liittyviä juttuja joita turha vatvoa.
Enpä tiedä auttaako etukäteistieto mahdollisista pahemmista komplikaatioista synnytyksen jälkeen. Luulisin että se on silti järkytys jos tulee esim pahat repeymät ja pidätyskyky jää sille reissulle. Se on kuitenkin pieni määrä naisia joille käy huonommin. Luulisin että jos noita käytäis enemmän läpi vaikka äitiysneuvolassa niin tulisi turhia pelkopolikäyntejä vaan huimasti lisää.