Yllättivätkö alatiesynnytyksen vaivat sinut? (mielipidesivu Hesarissa tänään)

sellainenkin kuin eppari tehdään puuduttamatta tai, että ihan oikeasti voi klitoriskin revetä niin niistä ei kerrottu. Tämänkaltainen informaatio jätetään aina jakamatta.

- lapsi voi kuolla tai vammautua hapenpuutteesta

- äidin kohtu voidaan joutua poistamaan jos hän meinaa vuotaa kuiviin kun kohtu ei supistukaan kunnolla, tai äiti voi kuolla verenhukkaan ennen kuin kohtu ehditään poistaa

- alatiesynnytyksessä voi revetä enemmän tai vähemmän sieltä suunnalta mistä se vauvan pää tulee läpi

Sen lisäksi on mahdollista esim. että

- epiduraali menee pieleen siten että puudutus menee spinaalitilaan ja äiti on hengenvaarassa

- nukutuksessa intubaatio menee pieleen ja äiti vetää oksennusta keuhkoihinsa ja joutuu teho-osastolle jossa saattaa esim. kuolla

- lapsi saa hengenvaarallisen infektion synnytyskanavasta ja joutuu teho-osastolle jossa saattaa esim. kuolla

Tuliko tässä nyt riittävästi tietoa kaikille? Ihmiselämä on vaarallista. Lentokonekin saattaa pudota kun lentää Thaimaahan, tuleeko siitä kukaan sanomaan että ei kerrottu?

Pahat pieleen menot synnytyksessä on tietysti todella harvinaisia.

No minä en ottanut. Olin silloin 27-vuotias ensisynnyttäjä enkä mikään pösilö. Oletin, että neuvolasta ja synnytysvalmennuksesta tulee tarvittava tieto. Lantiopohjalihasten jumppaamisesta kyllä puhuttiin mutta se ei ollut mitään uutta, sillä fiksu liikunnanopeni oli jo joskus puhunut asiasta ja neuvonut harjoituksia. Mutta mistään kamalista repämistä tms. en ollut juurikaan kuullut.



Omalla kohdallani kaikki meni hyvin ensimmäisellä kerralla ja toisellakin kerralla. Olen toipunut raskaudesta ja synnytyksistä ihan entiselleni.Lapset olivat kolmikiloisia enkä minä ole mikään kapoinen nainen.



Olen oikeastaan vain täältä lukenut sittemmin, että joillekin jää tosiaan noin pahoja vaivoja ja miettinyt vain, että toisaalta ihan hyvä, etten tajunnut pelätä moisia asioita.

Itse olin synnytyksen jälkeen kipeä.



Hakeuduin itse äitiysneuvolaan ennen jälkitarkastusta kun en voinut istua. Sairaalassa ei ollut puhuttu pukamista mitään, vaikka ne tulivat synnytyksessä.



Jälkitarkastuksessa vain vilkaistiin, ettei haava ole tulehtunut.



Hakeuduin inkontinenssivaivojen takia omalääkärille, jolta sain lähetteen gynekologille. Gynekologi lähetti fysioterapeutille.



Tietoa tihkui pikku hiljaa kun sitä aktiivisesti tivasin.



Vasta puoli vuotta synnytyksen jälkeen olin selvillä kaikista vaivoista, jotka minua synnytyksen jälkeen vaivasivat.

Silloin ne olivat jo enimmäkseen ohi.



Selvisin siis säikähdyksellä.



Kaikki aika ja energia mikä tilanteen selvittämiseen meni oli pois vauvaan keskittymisestä ja äitiyden ilosta.

synnytykseen voi jopa kuolla, sekä äiti että lapsi.

tietää kaikkia alatiesynnytyksen tuomia vaivoja etukäteen.



Ensinnäkin vaivoja on jo niin monenlaisia, osa yleisiä ja osa harvinaisia. Osasta harvemmin puhutaan missään sillä alapään kuvaileminen leikkipuiston reunalla ei ehkä ole mikää helppo keskustelu... eikä ehkä netissäkään.



Minua hiukan yllätti synnytyksen jälkeiset tuntemukset. Mutta ei sillä tavalla että olisin tuohtunut, pettynyt tai jättänyt synnyttämättä.

Itselläni ei tapahtunut mitään järkyttävää. Eppari tehtiin joka hiukan repesi ja sen 50 tikkiä kuittasin. Kipu oli erittäin ikävä 2 viikkoa. Kohtu laskeutui melko ikävästi ja kävely tuntui ekoina viikkoina oudolta kun emätin oli "romahtanut" alaspäin. Virtsan karkailu jne. Kaikki sitten kuntoutui lantionpohja lihasten harjoittelulla ja muutenkin kuntoilemalla.



Mutta sellaista se on tuo synnyttäminen... Aina yhtä yllättävää ja kaikkea odotamatonta voi tapahtua.

niin a)valitat ja b)kerrot kauhutarinaa. :-)

Kyllä niistä asioista voisi puhua jotain. Asiallisesti.

Ja kyllä, MUN raskausaikana sitä tietoa ei tullut "joka tuutista". Ehkä jos näillä palstoilla roikkuu päivästä toiseen niin totta kai, mutta kyllä kaikki lehdet ja muut on täynnä sitä kuinka kivut unohtuvat siihen paikkaan kun vauva on syntynyt ja sitä rataa.

On myös huvittavaa, että tässäkin nyt on vähän se ilmapiiri, että höpö höpö, ei tarvitse keskustella kun kaikki sen tietää. Tai on idiootti jos ei tiedä ja piste. Sehän riittää. Ottakaa nyt joku vielä se iänkuinen koulutus tähän mukaan... :-D

Myös kommentti "olisitko jättänyt lapset tekemättä plaa plaa plaa" on oikeasti aika aivoton sekin. Jos äiti on kipeä synnytyksen jälkeen häntä ei tarvitse hoitaa, tai edes ymmärtää. Jos sanakin siihen suuntaan niin sehän automaattisesti sulkee sen pois, että äiti nauttisi MYÖS vauvasta? Tämä ajatusmalli on yksi syy miksi asiosta ei saa puhua, ei vieläkään 2000-luvulla. Olet huono äiti jos valitat. Jos esim. matkalla synnäriltä katkaiset jalkasi saat valittaa ja olla kipeä, se ei liity vauvaan mitenkään, mutta jos olet järkyttynyt pahoista repeämistä tai fyysisesti huonossa kunnossa esim. veriarvojen takia olet surkimus. Keskustele siinä sitten ja jaa tietoa muille...