Se tunne kun lapsi on lentänyt pesästä ja olet 35- vuotias. Nyt voin matkustella ja elää niin itsekkäästi kuin haluan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on enää tuossa iässä?

Itse olen 40v ja nyt vasta alkaa lapsien tekeminen kiinnostaa. Olen onnellinen kun olen saanut elää nuoruuden ja vielä vähän vanhuutta päälle. Nyt ei ahdista, että olisi jäänyt jotain kokematta.

Ei se ryyppääminen ja rietastelu ole enää yhtä kivaa näin vanhempana, usko pois.

Aloituksessa ei kyllä puhuttu mitään ryyppäämisestä eikä rietastelusta.

Niitä muita asioita voi tehdä myös lapsienkin kanssa.

No minusta taannoinen Havaijin matka kahdestaan mieheni kanssa oli kyllä ihan erilainen kuin aikoinaan lasten kanssa tehdyt matkat.

Toki edelleenkin reissaamme myös koko perheellä, mutta oikeasti on mukavaa, kun voi elää myös ihan oikeaa aikuisten elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa elää nuorena, vanhana siitä vapaudesta ei osaa enää nauttia kuten nuorena. Kun on nuori naiivi ja omaa mustavalkoisen elämänkatsomuksen, maailma on paljon jännittävämpi.

Höpö höpö. Itse olen 45 ja nyt elämästä vasta nauttii. On rahaa matkustaa, ei tarvitse murehtia tulevaa, ja oikeasti huomaa, mikä elämässä on tärkeää. Ihmiset. Tunnen ihmisiä kaikilta mantereilta ja nytkin asun Euroopan ulkopuolella.

Sinä olet vielä nuori. Totuus on kuitenkin se, että kaikki eivät vanhana jaksa/pysty enää matkustamaan. Toisilla on todella pieni eläke ja omien sairauksien määrää ei pysty ennustamaan. Onnellisia ne, joilla ei ole mitää krämppää 70-vuotiaana.

Miks ihmiset taistelee jostain lisääntymisiästäkin? Eikö se nyt ole päivän selvä asia, että ihmiset lisääntyvät hyvin eri iässä? Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa ikää. Toisaalta ei myöskään ole mikään pakko lisääntyä ollenkaan, jos ei huvita. Toinen saa esikoisen 17v ja toinen 37v. Joku haluaa yhden lapsen ja joku 7 lasta. Me ollaan jokainen omia yksilöitä ja meillä on omat haaveet ja oma elämäntilanne. Se on ihan se ja sama missä iässä kukin lisääntyy tai jättää lisääntymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa elää nuorena, vanhana siitä vapaudesta ei osaa enää nauttia kuten nuorena. Kun on nuori naiivi ja omaa mustavalkoisen elämänkatsomuksen, maailma on paljon jännittävämpi.

Höpö höpö. Itse olen 45 ja nyt elämästä vasta nauttii. On rahaa matkustaa, ei tarvitse murehtia tulevaa, ja oikeasti huomaa, mikä elämässä on tärkeää. Ihmiset. Tunnen ihmisiä kaikilta mantereilta ja nytkin asun Euroopan ulkopuolella.

Sinä olet vielä nuori. Totuus on kuitenkin se, että kaikki eivät vanhana jaksa/pysty enää matkustamaan. Toisilla on todella pieni eläke ja omien sairauksien määrää ei pysty ennustamaan. Onnellisia ne, joilla ei ole mitää krämppää 70-vuotiaana.

45v ei ole vanha. Normaali terve nelivitonen jaksaa kyllä tehdä kaikenlaista.

Niin, halusit sinä sitten viettää itsekkäästi lapsivapaita vuosia sieltä alkupäästä tai loppupäästä niin sama se, ei se sitä asiaa mihinkään muuta että itsekkäistä syistä niiden lastentekoa joko a. lykätään lähes vaihdevuosiin saakka tai sitten b. tehdään ne nuorena jotta saadaan ne maailmalle viimeistään vaihdevuosi-iässä. 

Tosifaktaa nyt vaan on se että harva haluaa elää lapsiperheen arkea kuitenkaan useaa vuosikymmentä, on ihan inhimillistä että haluaa myös niitä "vapaita" vuosia. Oli ne sitten alku- tai loppupäässä. Molemmissa on puolensa. 

Omat lapset ei pesästä tule lentämään ihan vielä 35-vuotiaana. Kyllä mennään varmaan lähemmäs 45-vuotta.. mutta olen tyytyväinen valintaani. Mitään villiä nuoruutta en ole koskaan kaivannut, mutta elämää varttuneena aikuisena ilman huollettavia pikkulapsia kylläkin. Ei se sitä tarkoita etteikö niitä lapsiaan rakastaisi tai etteikö ne kuuluisi minun elämään sitten enää vanhempana. He vaan ei enää oletettavasti tarvitse minua siinä kohtaa kun lentävät pesästä, eli toisinsanoen olen hommani silloin tehnyt ja siinä kohtaa vapaa nauttimaan omastakin vapaudesta. Ja saan nauttia lapsistani mahdollisesti 20 vuotta pidempään kuin ne, jotka aloitti lisääntymisen 20 vuotta minua myöhemmin. Joten minulle tämä on win-win. Jokainen kuitenkin tavallaan!

Me matkusteltiin kyllä lapsen kanssa. Hän ehti käydä yli 20 maassa ennen kuin muutti kotoa pois. Nyt ollaan kahdestaan ja melkein viisikymppisiä, tuntuu että on matkusteltu tarpeeksi ja veneily ja mökkeily riittää. 

Kyllä tämä tietyllä tavalla on mukava vaihe. Ei sillä, että teini olisi mitenkään meitä sitonut ja kahlinnut, johan me on vuosia saatu olla ja mennä aika vapaasti. Mutta tuntuu hienolta kun on saanut lapsen kasvatettua aikuiseksi ja näkee, että ihan tolkun ihminen siitä tuli. Ja näyttää että tulee elämässään kyllä pärjäämään. Vävykokelaskin on ja mieluinen hänkin. 

Kuinka kauan sitä villiä ja vapaata elämää pitäisi viettää? Ehdin, tosin vakikumppanin kanssa, elellä hyvinkin vapaasti useamman vuoden, enkä koe menettäneeni yhtään mitään, vaikka sainkin esikoiseni 22-vuotiaana. Kyllä siinä ne festariviikonloput, baarireissut ja kaverilomat oli tullut jo nähtyä. Nyt meillä on molemmat lapset koululaisia ja saadaan heidät silloin mummolaan hoitoon, kun alkaa molempien menojalkaa vipattaa. Ja kahdenkeskiset matkat on nykyään paljon mukavampia kuin nuorena, kun ei enää mennä ihan minimibudjetilla.

Vierailija kirjoitti:

Teiniäitiys usein periytyy, joten jos ap:llä on tytär, saa tuota pikaa hoitaa lapsenlapsiaan kun nuoren pitää päästä tuulettumaan.

Eikö mummot hoida poikiensa lapsia?!😂

äidiksi kaksikymppisenä kirjoitti:

Niin, halusit sinä sitten viettää itsekkäästi lapsivapaita vuosia sieltä alkupäästä tai loppupäästä niin sama se, ei se sitä asiaa mihinkään muuta että itsekkäistä syistä niiden lastentekoa joko a. lykätään lähes vaihdevuosiin saakka tai sitten b. tehdään ne nuorena jotta saadaan ne maailmalle viimeistään vaihdevuosi-iässä. 

Tosifaktaa nyt vaan on se että harva haluaa elää lapsiperheen arkea kuitenkaan useaa vuosikymmentä, on ihan inhimillistä että haluaa myös niitä "vapaita" vuosia. Oli ne sitten alku- tai loppupäässä. Molemmissa on puolensa. 

Omat lapset ei pesästä tule lentämään ihan vielä 35-vuotiaana. Kyllä mennään varmaan lähemmäs 45-vuotta.. mutta olen tyytyväinen valintaani. Mitään villiä nuoruutta en ole koskaan kaivannut, mutta elämää varttuneena aikuisena ilman huollettavia pikkulapsia kylläkin. Ei se sitä tarkoita etteikö niitä lapsiaan rakastaisi tai etteikö ne kuuluisi minun elämään sitten enää vanhempana. He vaan ei enää oletettavasti tarvitse minua siinä kohtaa kun lentävät pesästä, eli toisinsanoen olen hommani silloin tehnyt ja siinä kohtaa vapaa nauttimaan omastakin vapaudesta. Ja saan nauttia lapsistani mahdollisesti 20 vuotta pidempään kuin ne, jotka aloitti lisääntymisen 20 vuotta minua myöhemmin. Joten minulle tämä on win-win. Jokainen kuitenkin tavallaan!

Sinä paljastut nuorena lapsesi saaneeksi ainakin tuosta vastenmielisestä ”tehdä”-verbistä. Puhut lapsista kuin jostakin kotityöstä, joka tehdään nuorena tai jota lykätään kun se

on niin ikävää.

Harva haaveilee teinivanhemmuudesta ja aikaisesta isovanhemmuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teiniäitiys usein periytyy, joten jos ap:llä on tytär, saa tuota pikaa hoitaa lapsenlapsiaan kun nuoren pitää päästä tuulettumaan.

Eikö mummot hoida poikiensa lapsia?!😂

Eivät välttämättä. Ilmeisesti ainoastaan tyttären lapsesta voi olla varma, että kyse on biologisesta lapsenlapsesta.

Höpö höpö sä mihinkään pääset matkustelemaan. Teinivanhemmuus periytyy. Lapsesi luultavasti lisääntyy ennen kuin huomaatkaan, ja sittenhän tietysti kunnon mammapalstalaisena vahdit hänen lapsiaan ja olet muutenkin lapsiperheen taustatukena aamut, päivät, illat ja yöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on enää tuossa iässä?

Itse olen 40v ja nyt vasta alkaa lapsien tekeminen kiinnostaa. Olen onnellinen kun olen saanut elää nuoruuden ja vielä vähän vanhuutta päälle. Nyt ei ahdista, että olisi jäänyt jotain kokematta.

Ei se ryyppääminen ja rietastelu ole enää yhtä kivaa näin vanhempana, usko pois.

Aloituksessa ei kyllä puhuttu mitään ryyppäämisestä eikä rietastelusta.

Niitä muita asioita voi tehdä myös lapsienkin kanssa.

No minusta taannoinen Havaijin matka kahdestaan mieheni kanssa oli kyllä ihan erilainen kuin aikoinaan lasten kanssa tehdyt matkat.

Toki edelleenkin reissaamme myös koko perheellä, mutta oikeasti on mukavaa, kun voi elää myös ihan oikeaa aikuisten elämää.

Nuorena on oikeasti mukavaa, kun voi elää myös ihan oikeaa nuorten elämää.

Hmmm.. miksi oletetaan,että oma aika tarkoittaa biletystä ja ryyppäämistä, eihän ap sellaisesta puhunut..

Itse sain lapset 20v, näin jälkikäteen ajateltuna se oli pelastus,koska irtaannuin silloin juuri lasten takia jokseenkin märästä kaveripiiristä.

Kasvatin lapsia minimituloilla, mutta silloin en edes tajunnut, että jotain puuttui (materiaa), meillä oli ruokaa ja vaatetta riittävästi. Vanhemmiten tajuan, että silloin kyllä suoritin äitiyttä jossain määrin; tein niin kuin "kuuluu", meillä oli tarkka rytmi ja säännöt. Nuorena ei ole sellaista itseluottamusta että voisi soveltaa ja vain nauttia. Silti asiat sujui ihan hyvin.

Nyt lapset on jo isoja teinejä, lapset on kasvattaneet minua ihmisenä enemmän kuin toisin päin. He ovat fiksuja tyyppejä, meillä on hyvät välit. Tuntuu vähän oudolta,kun osa kavereista vasta haaveilee vauvasta ja itsellä alkaa kohta vapaa elämänvaihe -toivoen terveenä- ja on eri tavalla aikaa ja rahaa panostaa omaan hyvinvointiin ja kehittymiseen.

Minä en kaipaa biletystä, enemmänkin itseni toteuttamista, omituisten haaveiden toteuttamista ja aikaa itselle.

Minusta tämä on tosi fine,

Ei mitenkään huonompi vaihtoehto kuin +30v saatu esikoinen.

T. N39v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teiniäitiys usein periytyy, joten jos ap:llä on tytär, saa tuota pikaa hoitaa lapsenlapsiaan kun nuoren pitää päästä tuulettumaan.

Eikö mummot hoida poikiensa lapsia?!😂

Eivät yleensä ja teinivanhempien lapset jää varsinkin usein sen teinimutsin vanhempien iloksi. 

Kaveripiirissä yksi pariskunta sai lapsensa 20 ja 22 v. Nyt he hankkivat iltatähden 33 v. Mies ei ainakaan ole mikään lapsifani, niin että tätä kuviota ymmärrän kaikkein vähiten.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö sä mihinkään pääset matkustelemaan. Teinivanhemmuus periytyy. Lapsesi luultavasti lisääntyy ennen kuin huomaatkaan, ja sittenhän tietysti kunnon mammapalstalaisena vahdit hänen lapsiaan ja olet muutenkin lapsiperheen taustatukena aamut, päivät, illat ja yöt.

Ap voi tavata myös elämänsä tosirakkauden ja saada yhtäaikaa lapsia ja lapsenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet ylipäätään halunnut saada lapsia, jos niistä on niin kova kiire eroon?

Eikö olisi kiva antaa lapsellekin matkaelämyksiä?

no ap on siis nyt 35 eli ihan pentuna on lapsensa saanut. Ei varmaankaan ole ollut mikään suunniteltu juttu. Harva meistä haluaa äidiksi esim. 17-vuotiaana

balanssi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on enää tuossa iässä?

Itse olen 40v ja nyt vasta alkaa lapsien tekeminen kiinnostaa. Olen onnellinen kun olen saanut elää nuoruuden ja vielä vähän vanhuutta päälle. Nyt ei ahdista, että olisi jäänyt jotain kokematta.

Ei se ryyppääminen ja rietastelu ole enää yhtä kivaa näin vanhempana, usko pois.

Joo näitä "olen juoksuni juossut" - naisia oli paljon treffipalstoillamuutama vuosi sitten kun olin sinkkuna.

Naiset eivät ymmärrä, että miehiä harmittaa, nämä "ryypänneet ja rietastelleet" naiset, jotka sitten biologisen kellon tikittäessä kelpuuttavat sen Timo Tavallisen lasten isäksi. Muutaman vuoden kuluttua taas on edessä tilanne, kun nainen kertoo, että "kulta meidän pitää puhua"

Minä ainakin ottaisin sata kertaa mielummin pitkässä parisuhteessa olleen naisen.

Tismalleen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teiniäitiys usein periytyy, joten jos ap:llä on tytär, saa tuota pikaa hoitaa lapsenlapsiaan kun nuoren pitää päästä tuulettumaan.

Eikö mummot hoida poikiensa lapsia?!😂

Eivät välttämättä. Ilmeisesti ainoastaan tyttären lapsesta voi olla varma, että kyse on biologisesta lapsenlapsesta.

Siksi naiset ovat miniöilleen sellaisia kuin on. He tuntevat kaltaisensa. Tietävät, että on iso mahdollisuus, että ei pyöräyttänyt miniä oman pojan lasta.