Herättääkö tällainen elämäntyyli sinussa kateutta?

Mikä kohta tuossa piti herättää kateutta, se Stokkako? :D Illan paras ketju ;)

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 21:09"]

En keksinyt listassasi mitään lapsia parempaa, sekä sua niin harmittaa? 

[/quote]Ei tosiaankaan harmita. Päinvastoin olen erittäin iloinen, että tiedostat omat arvosi ja omistaudut niiden mukaisiin tekoihin. Juuri sitä kautta onnellisuus elämässä löytyy, ei muita seuraamalla.

Minua harmittaa ainoastaan tuo naiivi oletus, jonka mukaan lastenhoidon, työn, harrastusten, parisuhteen ja muiden tärkeiden asioiden yhteensovittaminen olisi helppoa tai edes realistinen mahdollisuus. Tunnen lapsettomia ihmisiä, jotka voisivat halutakin jälkikasvua, mutta joille se olisi terveyssyiden, elämäntilanteen tai muun seikan takia kohtuuton riski. Tunnen myös lapsiperheitä, joissa arjen pyörittäminen on oikeasti raskasta ja hankalaa. Tuollaiset "joillekin elämä vain on helppoa ja toisille vaikeaa" -heitot vähättelevät kummankin ryhmän kokemusta, ja se kirvoitti minulta tuollaisen sinänsä asiattoman piikin. --M31

Ei herätä.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 21:09"]

Minua harmittaa ainoastaan tuo naiivi oletus, jonka mukaan lastenhoidon, työn, harrastusten, parisuhteen ja muiden tärkeiden asioiden yhteensovittaminen olisi helppoa tai edes realistinen mahdollisuus.

[/quote]

No huh huh. Miten niin muka ei ole realistinen mahdollisuus? Kyllä meillä ainakin onnistuu. Omasta tahdostahan se on kiinni.

Kuulostaa oikein kivalta elämältä, tosin mä en oikeasti kaipaa kallista sisustusta tai vaatteita.

Mä asuisin mielelläni vanhassa jugend-talossa H:gin keskustassa, asun kuitenkin nytkin melkein yhtä kivassa asunnossa lähellä keskustaa. Työmatka ei ole ihan kävelymatka, mutta pyörällä tai bussilla 15 min. Mulla on myös juuri sellainen sisustus kuin toivon, vaikka ei olekaan varmaan yhtä kallis kuin aloittajan kuvaama. En katso ruokakaupassa hintoja, tosin en käy stokkan herkussa. Ja mulla on yksi mahtava ihana liikunnallinen harrastus, johon tosin kuluu vain n. 3h viikossa (lisäksi käyn juoksemassa pari kertaa).
Hienompia vaatteitakaan en kaipaa, on varaa siihen miten haluan pukeutua.

Ja on kaksi maailman ihaninta lasta, lapsettomuus ei ollut minulle missään vaiheessa vaihtoehto ellei sitten olisi ollut pakon sanelemaa.

Matkustelu kuulostaa kyllä ihanalta, vaikka minulle riittäisi hiukan vähempi. Kaipaisin, että pääsisin miehen kanssa esim. 3 viikon matkalle (sellaiselle, jolle lapsia ei voi ottaa) - mutta toisaalta en halua olla pienistä lapsista erossa noin pitkää aikaa eikä se kävisikään.

Kun lapset ovat vähän isompia, niin matkustamme toivottavasti taas enemmän.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 19:00"]

Viimeisen päälle rempattu tunnelmallinen kaksio keskustan vanhasta (tyyliin 1900-luvun) kerrostalosta. Sisustus tyyliä ja laatua. Ruokaostokset lähikaupasta eli Stockan Herkusta: luomua ja tuoretta - ei tarvitse katsoa hintoja, kunhan latoo koriin mitä mieli tekee. Jos ei jaksa laittaa itse ruokaa, niin extempore vain ravintolaillalliselle. Ei autoa, vaan työmatkatkin kuljetaan kävellen. Paljon liikunnallisia harrastuksia, joiden parissa vietetään joka ilta. Pari kuukautta vuodessa matkoilla. Muutama viikko laskemassa Alpeilla, trekkaamassa Andeilla, safarilla Afrikassa, sukeltamassa Karibialla, kiipeilemässä Aasiassa, kaupunkilomalla Nykissä, Lontoossa, Amsterdamissa... Missä milloinkin. Vaatteet, harrastuvälineet, kodintekniikka jne. ostetaan harkiten, mutta aina laadusta tinkimättä ja käytännössä kalleinta.

Sitten se downside: ei lapsia. Miltä kuulostaa?

[/quote]

En ole kaupunki ihminen(vaikka Helsingissä asunkin! Mutta metsän vieressä) joten ei kolahtanut :)

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 08:56"]

Jos ap kuvaa omaa elämäänsä, kateuden sijaan herää kysymys, miksi ap:llä on tarve tietää, kadehditaanko häntä. Omaan elämäänsä tyytyväinen ihminen ei mieti sellaisia.

Onni ei muodostu ap:n luettelemista asioista. Ulkoinen elämäntapa on jotakin, mihin me kaikki totumme sellaisena kuin se on. Jos joku matkustelee koko ajan, matkustaminen on hänelle arkea. Sellainen, joka matkustaa harvemmin, kokee matkan luultavasti isompana elämyksenä. Tai jos joku syö ravintolassa harva se viikko, se on hänelle arkista, kun taas sellainen, joka ruokailee ravintolassa muutaman kerran vuodessa, osaa luultavasti nauttia siitä enemmän. Kummalla sitten on parempi elämä? Ei sitä tällaisten asioiden perusteella voi tietää.

[/quote]

Juuri tuota tummentamaani kohtaa mietin itsekin. muuttuuko se oma elämä paremmaksi, jos tietää muiden sitä kadehtivan? Kyökkipsykologi saattaisi sanoa, että omasta elämästä puuttuu jotain oleellista, jos sitä pitää yrittää muiden kadehtimista kerjäämällä paikata.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 21:52"]

Kateushan on loppuviimein tunne, joka syntyy, kun näet jollain toisella jotain sellaista mitä haluaisit, mutta jota et usko voivasi saavuttaa.

Miettikääpä sitä.

[/quote]

Tässä on yksi kyökkipsykologin vastaus siihen kateuden syvimpään olemukseen. 

Jos kadehtii vaikka toisen liikuntaharrastusta, voi miettiä miten saa raivattua itselleen aikaa liikunnalle. Ja samalla miettiä onko sittenkään tarpeen lisätä omaa liikuntaa, kun hyötyliikuntaa tuee lumitöitä tehdessäkin....

Eli ei sitä muiden elämää kannata miettiä. Vain sitä omaansa. Ja kateuden tunne on tavallaan positivinen juttu jos sillä huomaa mitä lisää omaan elämäänsä kaipailisi. Ja sitten vain päättää sen hankkia.

Ei herätä kateutta, koska en oikein jaksa matkustelua. Viihdyn kotona, saan elää rakastamani miehen kanssa, häsläysvuodet takana ja lapsiperhearki edessä. Liikuntaa harrastetaan kyllä molemmat, mutta auto on.

Jos voisin ostaa mitä vain ajattelematta hintaa, voi olla ettei sitten osaisi enää arvostaa mitään hankkimaansa.

En tykkäisi itse. Ahdistun Helsingin keskustassa, haluan elää rauhallisemmassa miljöössä. En ole innostunut jatkuvasta matkustelusta, korkeintaan kerran vuodessa, enkä silloinkaan halua mitään extremeä. Nautin enemmän mökillä käymisestä, kasvattelen siellä vihanneksia ja hoitelen istutuksia, ja haluan tilaa hengittää.

Kyllä, muutun vihreäksi kateudesta aina kun tapaan tuollaisia ihmisiä!

Mutta en maalla kasvaneena usko, että oikeasti viihtyisin Hgin keskustassa, ja kadehdinkin oikeastaan myös tuollaisten ihmisten taustaa, joka saa heidät kokemaan olonsa mukavaksi Stockmannilla jne. Eli koen rehellistä alemmuudentunnetta, koska kun tapaan tuollaisia ihmisiä, heistä yleensä huokuu myös pitkä kulttuurisuvun tausta.

Tuskin olemme teitä köyhempiä tai vähemmän koulutettuja, mutta vietämme taviselämää täällä lähiössä lapsinemme, ja tämä on se elämä, jossa oikeasti viihdyn.

Ei todellakaan, haluan omakotitalon kaukana keskustasta ja lapsen. Rakastan rauhaa ja perhettä.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 14:20"]

Ei todellakaan, haluan omakotitalon kaukana keskustasta ja lapsen. Rakastan rauhaa ja perhettä.

[/quote]

Niin ja oman auton myöskin. Matkustelu ulkomaille ei kiinnosta, eikä merkkivaatteetkaan.

Tykkään patikoinnista, metsästyksestä ja kalastuksesta.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 12:05"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 21:52"]

Kateushan on loppuviimein tunne, joka syntyy, kun näet jollain toisella jotain sellaista mitä haluaisit, mutta jota et usko voivasi saavuttaa.

Miettikääpä sitä.

[/quote]

Tässä on yksi kyökkipsykologin vastaus siihen kateuden syvimpään olemukseen. 

Jos kadehtii vaikka toisen liikuntaharrastusta, voi miettiä miten saa raivattua itselleen aikaa liikunnalle. Ja samalla miettiä onko sittenkään tarpeen lisätä omaa liikuntaa, kun hyötyliikuntaa tuee lumitöitä tehdessäkin....

Eli ei sitä muiden elämää kannata miettiä. Vain sitä omaansa. Ja kateuden tunne on tavallaan positivinen juttu jos sillä huomaa mitä lisää omaan elämäänsä kaipailisi. Ja sitten vain päättää sen hankkia.

[/quote]

Niin, kateuskin on eräänlainen valinta, ja jos siihen valintaan päätyy, saakin olla loppuelämänsä kateellinen. Aina löytyy joku, jolla on jotakin enemmän tai parempaa.

Sanoisin, että sekä kahdehtiminen että nautinto kadehdittuna olemisesta ovat merkkejä jonkinlaisesta tyhjyydestä omassa elämässä.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 08:00"]Mielestäsi tiedät mikä on elämässä tärkeää ja mielenkiintoista. Toivottavasti minua ei elämä koskaan lakkaa yllättämästä ja tuomasta eteen uusia, mielenkiintoisia asioita, etenkin sellaisia joita en ole koskaan tullut edes ajatelleeksi.[/quote]Tiedän totta kai, mikä minun elämässäni on juuri nyt tärkeää. Sitä kutsutaan omien arvojen tiedostamiseksi, ja se on nähdäkseni keskeinen osa aikuisena elämistä. Toivottavasti sinäkin tiedät, mikä sinulle on tärkeää, jottet olisi muiden ihmisten mielipiteiden ja halujen ohjailtavana. Minusta kaikkien kannattaisi harrastaa ainakin tämän verran itsetutkiskelua.

Rakennat sitä paitsi kommentissasi tarpeetonta vastakohta-asetelmaa. Se, että tiedostaa omat arvonsa ja pyrkii elämään niiden mukaisesti, ei millään muotoa sulje elämästä pois yllätyksiä. Niitä koituu kyllä jokaiselle riittämiin, ja otan ne mielelläni vastaan. Omat arvot pitävät kuitenkin huolen siitä, että vaikka elämä tempolisi mihin suuntaan, itse kuljen aina sellaista reittiä, jolla von löytää onnellisuutta. --M31

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 08:00"]Mielestäsi tiedät mikä on elämässä tärkeää ja mielenkiintoista. Toivottavasti minua ei elämä koskaan lakkaa yllättämästä ja tuomasta eteen uusia, mielenkiintoisia asioita, etenkin sellaisia joita en ole koskaan tullut edes ajatelleeksi.[/quote]Tiedän totta kai, mikä minun elämässäni on juuri nyt tärkeää. Sitä kutsutaan omien arvojen tiedostamiseksi, ja se on nähdäkseni keskeinen osa aikuisena elämistä. Toivottavasti sinäkin tiedät, mikä sinulle on tärkeää, jottet olisi muiden ihmisten mielipiteiden ja halujen ohjailtavana. Minusta kaikkien kannattaisi harrastaa ainakin tämän verran itsetutkiskelua.

Rakennat sitä paitsi kommentissasi tarpeetonta vastakohta-asetelmaa. Se, että tiedostaa omat arvonsa ja pyrkii elämään niiden mukaisesti, ei millään muotoa sulje elämästä pois yllätyksiä. Niitä koituu kyllä jokaiselle riittämiin, ja otan ne mielelläni vastaan. Omat arvot pitävät kuitenkin huolen siitä, että vaikka elämä tempolisi mihin suuntaan, itse kuljen aina sellaista reittiä, jolla von löytää onnellisuutta. --M31

[/quote]

Minusta tuntuu kultaseni että mietit koko päivän mitä tähän vastaisit. Onko lapsien hankkiminen sinulle arvo? Miten? Puhut ihan soopaa, et itsekään taida tajuta haluatko puhua aidasta vai seipäästä.

Ei herätä kateutta. Elin (melkein) tuollaista elämää useita vuosia. Sitten hankittiin/saatiin lapsia Matkustaminen oli kyllä vähäisempää, koska työnteko rajoittai vapaa-ajanmatkailun siihen n. 4 viikkoon vuodessa.

Joskus väsyneenä kyllä tulee hetki haaveiltua tuollaisestakin olotilasta, mutta se tunne menee nopeasti ohi.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 16:59"]

Onko lapsien hankkiminen sinulle arvo? Miten? Puhut ihan soopaa, et itsekään taida tajuta haluatko puhua aidasta vai seipäästä.

 [/quote]Lasten hankkiminen ei ole minulle arvo. Monille muille se on, ja se on tietysti ihan okei minun puolestani. Toivon, että jokainen toimii omien arvojensa mukaan ja sallii saman myös muille. Tätähän olen painottanut koko ajan.

Mitä osaa viesteistäni et tarkkaan ottaen ole ymmärtänyt? Voin kyllä selittää uudelleen epäselvät kohdat, mutta pyydän että sinä vastavuoroisesti lopetat nälvimisen ja vähättelyn. En ymmärrä, mitä kuvittelet sillä saavuttavasi. Tuskin kukaan ottaa tuntemattomien nettihuuteluita niin vakavasti, että osaisi niistä loukkaantua. --M31

En kadehdi, koska olen jo elänyt tuon vaiheen. Olihan se kivaa. Mutta nyt kun elän perheellisenä talossa, olen kokenut "täyttymyksen". Matkustelemme edelleen paljon, mutta baareihin en kaipaa. Stockalla käydään välillä, mutta eipä tuo automarketinkaan valikoima huono ole. Kyllä lasten myötä elämään tulee niin paljon uusia asioita ja ilonaiheita, että ehdottomasti olen onnellisempi nyt :)

Yäk. Ei ikinä tuommoista elämää minulle. Köyhää.