Herättääkö tällainen elämäntyyli sinussa kateutta?

Herättääkö tällainen elämätyyli kateutta ap:ssa ja muutamassa muussa:

Kunnostusta vaativa vanhahko talo, jota remontoidaan vähitellen omin kätösin. Iso piha, jossa pieni kasvihuone ja kasvimaa sekä marjapensaita. Pieni vene, jolla käydään silloin järvellä kalastelemassa. Ulkomailla ei matkustella juuri koskaan. Harrastukset ovat kalastelun lisäksi lenkkeily, uinti, käsityöt, kansalaisopiston kurssit. 

Pointti on siinä, että ihmiset tekevät valintoja mielenkiintonsa mukaan, oli lapsia tai ei, omien taloudellisten rajojensa mukaan. Tuo elämäntyyli ei ole minun, vaan vapaaehtoisesti(?) lapsettoman tuttavapariskunnan ja takuulla heillä on rahaa. Otin esimerkin, koska HEILLE olen kade, en lapsettomuudesta, vaan tuosta kaikesta muusta paitsi harrastuksista, jotka ovat itselläni osin samoja. Itselltlä ei rempat onnistuisi, kun en osaa. 

Kuulostaahan tuo mukavalta elämältä, mutta nyt kun noita lapsia on niin en kyllä enää  vaihtaisi omaa elämääni tuohon.

Ei herätä kateutta. Meillä avara ja kaunis, wanha asunto Helsingin keskustassa. Ja kaksi ihanaa lasta. Olen kotiäiti ja hyvin onnellinen sellainen, nautin suunnattomasti yhteiselosta lasten kanssa. Parisuhde hyvä ja antoisa. Elämä täyttä ja mielenkiintoista. Olemme asuneet myös useita vuosia ulkomailla -asuinkaupungissa 15 milj asukasta ja kotimme kanta-kaupungissa.

Elämäsi kuulostaa mahdollisuudelta rikkaisiin kokemuksiin. Jokainen valitsee itselleen sopivasti, uskon niin. Itse elän tällä hetkellä ilman vakituista toimeentuloa tai asuntoa ja viihdyn paremmin kuin koskaan elämässäni. En kaipaa perhettä enkä suunnitelmia huomiselle. Tilaisuuksia ja matkoja avautuu mukavasti, vaikka pankkitilillä on kaksinumeroinen luku. Kun luottaa, elämä tanssittaa.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 21:58"]

olen vain päätynyt erilaiseen elämäntapaan kuin sinä, vaikka sinä omista lähtökohdistasi et sitä tunnu voivan käsittää. Ei siinä mitään, olemme erilaisia ja haluamme erilaisia asioita. Elä ja anna toistenkin elää.

 [/quote]Mistä tällainen hyökkäävä sävy? Minä ja elämäntapani eivät ole sinulle mikään uhka. Yhdessäkään viestissäni en esitä, ettenkö ymmärtäisi tai hyväksyisi päätöstäsi hankkia lapsia. Ymmärrän päätöksesi aivan hyvin. Minusta on hienoa, kun ihmiset löytävät ne itselleen tärkeät asiat ja omistautuvat niille. Se on ainoa keino olla onnellinen Olisi aika tylsää, jos kaikki haluaisimme elämältä samoja asioita. Ja keskustakaksioiden hinnat nousisivat entisestään. :)

Se, mitä en ymmärrä, on oletus siitä, että lapsiperheen arki sekä perheen ja muiden tärkeiden asioiden yhdistäminen olisi kaikille helppoa ja vain omasta tahdosta kiinni. Jo kymmenen minuutin Vauva.fin selaaminen osoittaa, ettei tämä ole totta. --M31

M31: sinun on hyvä tietää, että lapsiperheitä ja äitejä _ei_saa_kyseenalaistaa_ sillä se on _ainoa_oikea_valinta_. Oletko huomannut, miten tässäkin ketjussa moni vastaaja sanoo "ymmärtävänsä ettei kaikki tee lapsia" mutta samaan hengenvetoon selittävät, miten kaikki lapsettomille mahdolliset asiat ovat mahdollisia lapsellisille, lapset eivät oikeastaan muuta mitään ja kaikki on just niin ihanaa kuin KPE-blogissa? Jos sanot viattomasti "en halua lapsia", on se kaikkien äitien ja lapsiperheiden valinnan halveksumista. Sen sijaan heillä on oikeus arvostella lapsettomien elämää tyhjäksi, kylmäksi, sisällöttömäksi ja pinnalliseksi. 

Missä ovat pariskunnan ystävät ja harrastukset? Matkustelun lisäksi. Kuulostaa tuollaisenaan vähän tyhjältä.

Edellinen lisää, olihan siinä niitä liikuntaharrastuksia, mutta jotain sisällökkäämpää ajattelin.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 00:19"]

Edellinen lisää, olihan siinä niitä liikuntaharrastuksia, mutta jotain sisällökkäämpää ajattelin.

[/quote]

Harvoin muuten vaelletaan, lasketellaan, kiipeillään tai etenkään sukelletaan yksin - tai edes kaksin. Nuo harrastukset ovat todella sosiaalisia, jo pelkästään turvallisuudenkin vuoksi. Pitsiä voi aina nyplätä yksin kotona, mutta jos jäät vuoristoon lumimyrskyn armoille, niin on aika paljon kivempi jos mukana on muutama kaverikin. Ja voisin väittää, että luonnossa liikkuminen on mitä sisältörikkainta harrastamista!

M31 ei ole kokenut vielä sitä elämää suurempaa ihmettä, joka on oman lapsen syntymä.

Ja kun et sitä ole kokenut, et voi asiasta puhua ja inttää. Köyhää on lapseton elämä ja vaikutat hyvin itsekkäältä ihmiseltä.

Ne muutamay valvotut yöt ja raskas pikkulapsiaika eivät ole mitään verrattuna siihen onneen ja iloon, jonka lapset tuovat elämään! Se sydäntä pakahduttava tunne, kun katsot oman pienen lapsesi silmiä ja hymyilevää suuta.... mutta mitäpä sinä voisit näistä elämän todellisista onnen hetkistä tietää..

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 00:38"]

M31 ei ole kokenut vielä sitä elämää suurempaa ihmettä, joka on oman lapsen syntymä.[/quote]En tosiaan ole kokenut lapsen syntymää. En ole myöskään kokenut, millaista on juosta maraton, rakentaa talo omin käsin, viljellä maata, käydä henkivaelluksella tai palvella Jumalaa munkkina. Kaikkia näitä kokemuksia kuulee kovasti kehuttavan, ja varmasti ne ovatkin antoisia heille, jotka pitävät niitä omien arvojensa mukaisina. Minulle, joka ei mainittuja asioita arvosta, ne eivät ole "elämää suurempia" ainakaan ilmauksen myönteisessä mielessä, enkä niitä kaipaa. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi asioihin, joita ei pidä todella tärkeinä ja merkityksellisinä.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 00:38"]Ja kun et sitä ole kokenut, et voi asiasta puhua ja inttää.[/quote]Minkä takia väität tällaista? Totta kai ihminen voi puhua ja muodostaa mielipiteen myös sellaisista asioista, joita ei ole henkilökohtaisesti kokenut. Sekä tutkimuksellista ettälähipiirin kokemuksiin perustuvaa tietoa vanhemmuudesta on tarjolla yllin kyllin. Varmaan sinullakin on joitakin ajatuksia esimerkiksi naispappeudesta tai pakkoavioliitoista, vaikka sinulla ei niistä omakohtaista kokemusta olisikaan.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 00:38"]Köyhää on lapseton elämä ja vaikutat hyvin itsekkäältä ihmiseltä.[/quote]En osaa puhua muiden puolesta, mutta oma lapseton elämäni on hyvin rikasta ja antoisaa, se tuntuu päivä päivältä paremmalta, enkä osaa oikein pitää itseäni itsekkäänä vain sillä perusteella, että haluan elämääni (osittain) erilaisia asioita kuin monet muut. Kiitos kuitenkin bingosta. --M31

Enpä kyllä kadehdi moista unelmaa, en tosin mitään muutakaan. Lienen hieman yli-ikäinen tähän keskusteluun, kun olen jo lapseni tehnyt (sen yhden ainoan) ja hänkin asuu jo omillaan (asui jo sitä ennenkin äitinsä kanssa) . Kyllä minullakin haaveeni on, mutta se on tyystin päinvastainen kuin aloittajan unelma.

Olen asunut jo toistakymmentä vuotta yksikseni (on siihen toki pari seurusteluakin mahtunut mukaan) maalla pienessä torpassa metsän laidassa etelä-suomessa. Melko rauhassa täälläkin saa asua (lähin naapuri puolenkilsan päässä), mutta haaveeni olisi totaalinen rauha kaukana kaikesta. Eli yksinäinen jykevä käsinveistetty hirsikämppä lammen/metsäjärven rannalla jossainpäin lappia keskellä ei mitään. Perille viimeiset kilometrit ainoastaan jalkapelillä, tai hiihtäen ja lähin naapuri minimissään parinkymmenen kilometrin päässä.

Viimeisen päälle pelkistetty kämppä. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä, vain puucee ja tietysti sauna, joka lämpiää joka päivä. Ruuat huomattavasti tuoreempia, kuin kalleimmatkaan herkut stockan tiskissä, eli kalat suoraan järvestä, sienet, marjat ja pienriista metsästä, sekä juurekset ja yrtit omasta maasta. Kaupassa käynti maksimissaan kerran parissa kuukaudessa. Matkailuna jokapäiväiset patikkaretket, sekä hiihtolenkit kairassa ravintoa etsien ja samalla upeasta koskemattomasta luonnosta nauttien. Tästä kaikesta siis nauttisin ihan yksikseni.

Tuollainen unelma vain on tänä päivänä Suomessakin jo aika vaikea saavuttaa, eli alkaa jo lapissakin olemaan vähissä moiset paikat, taikka sitten kyseessä on kansallispuisto, jonne ei saa rakentaa. Jos joku tuollaisen unelman on saavuttanut, niin en minä siltikään hänelle kateellinen ole,vaan onnellinen hänen puolestaan. En minä ehkä siellä lopun elämääni asuisi (tai mistäpä sitäkään tietäisi), mutta ainakin muutaman vuoden haluaisin moista unelmaa elelllä.

Olen (myös yli-ikäinen tähän ja) kade samalle ja samaan tapaan kuin numero 157! Ihanaa! Mulla on tuollainen salainen unelma, sillä en halua kuormittaa luontoa. Valitettavasti puolisoni on liian mukavuudenhaluinen talvella tuohon, kesällä nukutaan vaikka laavussa. Minä voisin elää tuollaista elämää kyllä niin kauan kuin vanhuus tulee. 

Numero 154: Luonnossa liikkuminen on tosiaan mitä antoisinta, niin on. On ihana kalastella ja poimia marjoja ja seiniä kaikessa rauhassa Suomen metsissä ja kesäaikoina välillä pulahtaa uimaan, jos se on sallittua ja sopiva paikka löytyy. Laskettelua kävin muutaman kerran kokeilemassa ja se on murtomaahiihtoon verrattuna tylsää, ei ole minun juttuni. Nyt on alkanut tulla muuttolintuja - lapseni innostui koulun lintutunnistustuntien kautta enemmänkin lintubongauksesta ja se harrastus vei minutkin. Ihanaa tunnistaa lintuja niiden laulusta. Lapsia on tutustutettu sekä Suomen luontoon että vähän urbaanimpaan tyyliin ja näyttää siltä, että heistäkin on tulossa luontoihmisiä. Vain laskettelu on toisen lapsen lempilajeja, toinen ei pidä. Itse en kyllä laskettelua laske mihinkään luonnossa liikkumiseen.  

Marjastus on sosiaalinen tapahtuma ja siihen löytyy onneksi vielä samanhenkisiä kavereita. Kalastukseen ei tahdo valitettavasti oikein naisseuraa löytyä; parhaan ystävättäreni kanssa käytiin aikoinaan ongella, mutta elämä vei meidät satojen kilometrien päähän toisistamme, joten nämä reissut eivät toteudu enää edes vuosittain, kun lomia ei ole juurikaan sattunut samoihin aikoihin. 

Minä en ole maaseudun kasvatti, vaan vanhempani veivät meitä lapsia luontoon. Marjametsästä minulla on ensimmäiset muistikuvat kolmevuotiaana, olen vissiin ollut mukana jotain yksivuotiaana jo. Meillä oli perheenä tapana menn sunnuntaisin souturetkille, ennen kuin rakensimme pienen mökin rauhalliseen paikkaan. 

Nyt alkoi tehdä mieli nuotiolla paahdettua ruisleipää. 

Alkuperäisen viestistä tai otsikoinnista saa sen kuvan, että hän haluaisi ihmisten olevan kateellisia, miksi? Mitä tyydystä hän siitä saa? jos sinulla on tarve saada ihmiset kadehtimaan itseäsi, niin tosiasiassa elämäsi on tuollaista suorittamista vain siksi, että haluat näyttää ulospäin jotain sen sijaan että nauttisit elämästäsi, tarve todistella jotain - unohtaen samalla että on hyvätuloisia ihmisiä jotka rakastavat samantyylisiä asioita kuin minä. En valehtele, kun tunnen heitä emmekä mekään köyhiä ole. Elämäänsä tyytyväinen ja onnellinen ihminen ei tarvitse itsetuntonsa pönkittämiseen sitä, että saisi muilta kateutta osakseen. 

Numero 158 vastaa vielä: Toinen haave minullakin on kyllä matkustaa joskus Aasiaan tai Afrikkaan  - hyväntekeväisyystyöhön. En jaksa nyt mitään kummmilapsiskeidaa, haluaisin tehdä jotain todella konkreettista. Valitettavasti en ole keksinyt mitään järkevää kun minusta ei ole hoitoalan hommiin. Tuttavani nuori perheellinen tytär on hoitotyössä Lähi-Idässä, hänen arkensa on erittäin jännittävää. Toisaalta kadehdin, toisaalta en tiedä olisiko minusta samaan. 

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 01:24"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 00:38"]

M31 ei ole kokenut vielä sitä elämää suurempaa ihmettä, joka on oman lapsen syntymä.[/quote]En tosiaan ole kokenut lapsen syntymää. En ole myöskään kokenut, millaista on juosta maraton, rakentaa talo omin käsin, viljellä maata, käydä henkivaelluksella tai palvella Jumalaa munkkina. Kaikkia näitä kokemuksia kuulee kovasti kehuttavan, ja varmasti ne ovatkin antoisia heille, jotka pitävät niitä omien arvojensa mukaisina. Minulle, joka ei mainittuja asioita arvosta, ne eivät ole "elämää suurempia" ainakaan ilmauksen myönteisessä mielessä, enkä niitä kaipaa. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi asioihin, joita ei pidä todella tärkeinä ja merkityksellisinä.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 00:38"]Ja kun et sitä ole kokenut, et voi asiasta puhua ja inttää.[/quote]Minkä takia väität tällaista? Totta kai ihminen voi puhua ja muodostaa mielipiteen myös sellaisista asioista, joita ei ole henkilökohtaisesti kokenut. Sekä tutkimuksellista ettälähipiirin kokemuksiin perustuvaa tietoa vanhemmuudesta on tarjolla yllin kyllin. Varmaan sinullakin on joitakin ajatuksia esimerkiksi naispappeudesta tai pakkoavioliitoista, vaikka sinulla ei niistä omakohtaista kokemusta olisikaan.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 00:38"]Köyhää on lapseton elämä ja vaikutat hyvin itsekkäältä ihmiseltä.[/quote]En osaa puhua muiden puolesta, mutta oma lapseton elämäni on hyvin rikasta ja antoisaa, se tuntuu päivä päivältä paremmalta, enkä osaa oikein pitää itseäni itsekkäänä vain sillä perusteella, että haluan elämääni (osittain) erilaisia asioita kuin monet muut. Kiitos kuitenkin bingosta. --M31

[/quote]

Vaikutat edelleen todella kypsymättömältä. Kuin juuri lukiosta valmistunut joka luulee tietävänsä kaiken ;) Mielestäsi tiedät mikä on elämässä tärkeää ja mielenkiintoista. Toivottavasti minua ei elämä koskaan lakkaa yllättämästä ja tuomasta eteen uusia, mielenkiintoisia asioita, etenkin sellaisia joita en ole koskaan tullut edes ajatelleeksi.

Jos ap kuvaa omaa elämäänsä, kateuden sijaan herää kysymys, miksi ap:llä on tarve tietää, kadehditaanko häntä. Omaan elämäänsä tyytyväinen ihminen ei mieti sellaisia.

Onni ei muodostu ap:n luettelemista asioista. Ulkoinen elämäntapa on jotakin, mihin me kaikki totumme sellaisena kuin se on. Jos joku matkustelee koko ajan, matkustaminen on hänelle arkea. Sellainen, joka matkustaa harvemmin, kokee matkan luultavasti isompana elämyksenä. Tai jos joku syö ravintolassa harva se viikko, se on hänelle arkista, kun taas sellainen, joka ruokailee ravintolassa muutaman kerran vuodessa, osaa luultavasti nauttia siitä enemmän. Kummalla sitten on parempi elämä? Ei sitä tällaisten asioiden perusteella voi tietää.

Onneksi elämä on pitkä ja siihen mahtuu kaikenlaisia vaiheita. Itse on nuorena reissannut reppu selässä ympäri maailmaa, nauttinut sinkkuelämästä kaupunkikaksiossa, tehnyt kovasti töitä (jopa 16 h päivässä useana päivänä viikosta), niin että olen voinut aina olla vähintään kuukauden kerrallaan ulkomailla. Se oli ihanaa aikaa, jota sain onneksi elää tarpeeksi, enkä sitä sillä tavalla kaipaa - muistelen kyllä hymysuin.

Nyt olen äiti, asun omakotitalossa ja elän lasten ja kokopäivätyön ehdoilla. Lomat vietetään yleensä suvun mökillä, lasten kanssa matkustan muutaman vuoden välein. Syödään hyvin, koska harrastan ruuanlaittoa. Lisäksi harrastan kestävyysurheilua, joten käyn välillä yksin maratoonimatkoilla maailmalla. Samalla tietysti shoppailen itselleni ja lapsille vaatteet, joten Suomesta ei juuri mitään vaatetta tarvitse ostaa.

Kun lapset lähtevät pesästä, myyn talon ja muutan taas kaupunkiasuntoon. Alan harrastaa enemmän kulttuuria ja matkustelua.

Elämästäni puuttuu parisuhde, mutten koe sitä ongelmaksi. Olen onnellinen, hyväkuntoinen, henkisesti hyvinvoiva nelikymppinen kolmen ihanan lapsen äiti. Tuntuu, että olen saanut kaiken - töitä se on vaatinut, mutta niitä olen tottunut tekemään 14-vuotiaasta saakka.

Siinä mielessä kyllä kun en itse tajunnut elää noin kun oli mahdollisuus. Ennen lapsia rahaa olisi ollut, mutta en osannut nauttia elämästä. Kaikki piti tehdä jotenkin halvalla kun ei kehdannut törsätä. Sitten kun lapset muuttaa pois kotoa niin muutan Stockalle asumaan :-)

Elämäni on niiltä osin samanlaista kuin sen haluan olevan :) en siis kadehdi, mutta teen kaikkeni sen eteen että olisin itse onnellinen.

Asun kehyskunnassa uudehkossa sadan neliön omakotitalossa mieheni kanssa. Vasta rempattiin, sisustus tyylikästä mutta ei erityisen kallista. Stockmannia täällä ei ole mutta ruokakaupasta ostan mitä mieli tekee, usein syödään myös ravintoloissa, aina työlounaat mutta joskus myös viikonloppuisin ja arki-iltoina.

Harrastuksia sen verran kuin halutaan. Joka-iltaiset menot kuulostaa liian kiireiseltä meille! Liikutaan paljon luonnossa ja veneillään joskus useampiakin päiviä putkeen (makuuhytti veneessä ja muutenkin tilaa). Tehdään molemmat paljon töitä ja sen myötä tulotkin ovat ihan hyvät, varaa on myös matkustella jos niin halutaan, kerran tai kaksi vuodessa käydään ulkomailla.

Hoidan ihoani säännöllisesti kosmetologilla, käyn kampaajalla ja myös hieronnassa. Jotkut ajattelevat että olen turhamainen mutta minä taas ajattelen pitäväni itseni kunnossa ja paikalliset yrittäjät elinvoimaisina.. suositaan luomua niin kosmetiikassa kuin ruuassa ja siivousaineissakin mutta hysteerisiä ei olla.

Meillä on kaksikin autoa töiden vuoksi. Uudehkoja mutta ei superuusia. Autoilun vähentäminen olisi tavoitteena, paljon pyritään kyllä pyöräilemäänkin ja sitä varten hommattiinkin uudet pyörät.

Ei lapsia, mutta tulevaisuudessa halutaan kyllä. Sitten, kun on varma että ei kaduta joistain näistä mukavuuksista luopuminen. Itse asiassa en kyllä tiedä mitä näistä ei voisi olla lapsiperheelläkään.

Ei herätä kateutta. On lapsia ja elämä jugend-talossa on tuttua. Herättääkö kateutta, kun matkustamme teini-ikäisten lastemme kanssa samoihin paikkoihin ja ruokailemme myös keskustassa perheen kesken keskihintaisissa paikoissa? Elektroniikka on tarpeen mukaista, ei kuitenkaan kalleinta.