Herättääkö tällainen elämäntyyli sinussa kateutta?

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 19:00"]

Viimeisen päälle rempattu tunnelmallinen kaksio keskustan vanhasta (tyyliin 1900-luvun) kerrostalosta. Sisustus tyyliä ja laatua. Ruokaostokset lähikaupasta eli Stockan Herkusta: luomua ja tuoretta - ei tarvitse katsoa hintoja, kunhan latoo koriin mitä mieli tekee. Jos ei jaksa laittaa itse ruokaa, niin extempore vain ravintolaillalliselle. Ei autoa, vaan työmatkatkin kuljetaan kävellen. Paljon liikunnallisia harrastuksia, joiden parissa vietetään joka ilta. Pari kuukautta vuodessa matkoilla. Muutama viikko laskemassa Alpeilla, trekkaamassa Andeilla, safarilla Afrikassa, sukeltamassa Karibialla, kiipeilemässä Aasiassa, kaupunkilomalla Nykissä, Lontoossa, Amsterdamissa... Missä milloinkin. Vaatteet, harrastuvälineet, kodintekniikka jne. ostetaan harkiten, mutta aina laadusta tinkimättä ja käytännössä kalleinta.

Sitten se downside: ei lapsia. Miltä kuulostaa?

[/quote]

Kuulostaa kyllä ihanalta! Voisin kuvitella haluavani elää tuollaista elämää kunhan lapset kasvavat. Onneksi ollaan tehty lapset nuorina ja edetty hyvin urillamme - tuollainen elämäntyyli on täysin mahdollista 10 vuoden sisään. 

Nyt elellään ympäryskunnassa isossa talossa ja elellään tosi keskiluokkaista lapsiperhe-elämää. Ja nautitaan siitä : )

Hui, ei tasan herätä. En vaihtaisi 300-neliöistä ok.-taloa maalla omassa rauhassa suurella pihalla ja omalla puutarhalla ja lemmikeillä ja lapsilla tuollaiseen.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 16:11"]

Voi miksi te vapaaehtoisesti lapsettomat kuvittelette, että aina kun joku viittaa johonkin epämääräiseen kaipaukseen tmv., kyse olisi automaattisesti lapsen kaipuusta?

Tässä tapauksessa kuka tahansa sisälukutaitoinen voi päätellä viittauksen kohteen jo asiayhteyden perusteella. Mutta yleisesti täytyy sanoa, etten ole koskaan kuullut vapaaehtoisesti lapsettoman ihmisen sanovan keskustelussa: "noi fiilikset kuulostaa siltä, että sun elämästä selvästi puuttuu lapsi". 

Näissä lapsikeskusteluissa toistuu koko ajan sellainen retorinen kuvio, että lapsellisuuteen liittyvät aineettomat arvot rinnastetaan lapsettomuuteen liittyviin aineellisiin arvoihin: rajaton rakkaus vs. matkustaminen, vanhuuden turva vs. kaupunkikaksio ja niin edelleen. Tällaiset vertaukset ovat täysin yhteismitattomia eivätkä auta meitä ymmärtämään toisiamme. Totta kai lapsettomuus vaikuttaa pinnallisemmalta vaihtoehdolta, jos se kuvataan vain pinnallisten asioiden kautta!  Älyllisesti rehellisempää on verrata keskenään samantasoisia asioita: toisesta huolehtiminen vs. oma aika, jatkuvuus vs. spontaanius jne.

Vapaaehtoisesti lapsettomilla on elämässään merkityksellistä sisältöä siiä missä lapsellisillakin, mutta kaikkien lapsettomien elämänsisällöt eivät tule yhdestä ja samasta asiasta. Yhdelle antoisinta on vapaaehtoistyö, toiselle ammatissa kehittyminen, kolmannelle oma taide, neljännelle juuri se "tavallinen arki", viidennelle maailman ihmeiden kokeminen. Lapsellisuus tai lapsettomuus ei sinällään tee ketään onnelliseksi, vaan ihminen on onnellinen löytessään itselleen tärkeät asiat ja omistautuessaan niille. Lapsellisten ihmisten on joskus vaikea ymmärtää, että lasten kasvattaminen ei ole kaikille tärkeä asia.

--M31

Ja toisaalta tuntuu vähän typerältä myös nuo iänikuiset haluan luoda uraa/tehdä taidetta/matkustella selitykset, kun mikään noista ei ole poissuljettu vaikka ihmisellä olisi lapsia.

Enkä usko että kovin monelle ihmiselle edes tärkeintä maailmassa ja omassa elämässä olisi se lasten kasvatus. Joo, tiettynä aikakautena ehkä, mutta ei ne lapset aktiivista kasvattamista tarvitse kuin ihan pieninä.

Mun puolestani jokainen saa olla tekemättä lapsia jos haluaa, mua vaan aika paljon ärsyttää ne iänikuiset stereotypiat siitä, millaista lapsiperhe-elämä väistämättä on, ja kuinka sitten jää elämä ja ura ja harrastukset ja kaikki mahdollinen kokematta.

T: Kolmen äiti

Ei herätä. 

Lapsia on kolme. Syödään hyvää ruokaa, jota ostetaan esim. Stockan Herkusta, Hakaniemen hallista, Käpylän Mustapekasta tai lähikaupasta. Asutaan kantakaupungin liepeillä, ei autoa. Ulkomaille matkustetaan koko perheen voimin n. joka toinen vuosi, miehen kanssa kaksin tai yksin kaupunkilomille silloin tällöin. Työmatkojakin on, joihin voi yhdistää pari- tai perhe-aikaa. Pitkät lomat vietetään ihanalla, aika alkeellisella mökillä. 

Kiva kerrostalokoti 2000-luvun alussa rakennetussa talossa, josa tilaa sopivasti kaikille. Tulot epäsäännölliset ja epätasaiset, joten kaikki hankinnat tehdään harkitusti ja laatua suosien, että kestäisivät mahd. pitkään. 

Aikaisemmin olisin voinut olla kateellinen, silloin kun itse olin alle 3-kymppinen ja lapseton. Kuulostaahan tuo ihanan riippumattomalta ja vapaalta. Nyt yli 4-kymppisenä ja yhden lapsen äitinä pidän lastani parhaana asiana maailmassa.

Minulla on todella pieni suku. Kun isäni sairastui, olin hänen ainoa lähiomaisensa, joka hoiti häntä. Jos minua ei olisi ollut, olisi hän joutunut turvautumaan suoraan yhteiskunnan apuun. Koin, että olin tarpeellinen. Nyt osaan arvostaa entistä enemmän myös lastani, miten tärkeää on ylläpitää hyviä ja rakastavia välejä lähimpiin ihmisiinsä.

Riippumattomuuden ja vapauden toiset kasvot ovat yksinäisyys ja tarpeettomuus - se, ettei kukaan ei tarvitse sinua. Muuttuuko elämä jossain vaiheessa merkityksettömäksi? Uskon, että toiset ihmiset luovat ne tärkeimmät merkitykset elämässä - varsinkin lapsi.

Mitä olisi huippukaksiossa stockkan herkuilla täytetty elämäkään, ellei sosiaalisen vertailun kautta saatavaa mielihyvää olisi? Jos maailma olisi sellainen, että kaikki muut olisivat miljardöörejä ja tämä yksi pari joutuisi asumaan pikkukaksiossa ja käymään töissä, uskoisin, että heidän elämänsä päinvastoin tuntuisi surkealta kurjuudelta ja täällä kuvailtu luksus olisi siitä kaukana.

Kaikki on niin suhteellista.

Kärsimme vuosia lapsettomuudesta, joten en ole kade lapsettomille. Keskustakaksio ei houkuta, haluan enemmän tilaa ja voisin asua myös vähän syrjemmässä. Vauva ei estä menemästä ja harrastamasta mitä haluamme :) niin ja autokin on pakollinen,  koska sukulaiset asuvat kaukana.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 16:46"]aika paljon ärsyttää ne iänikuiset stereotypiat siitä, millaista lapsiperhe-elämä väistämättä on, ja kuinka sitten jää elämä ja ura ja harrastukset ja kaikki mahdollinen kokematta.[/quote]Hyvä pointti. On totta, ettei ole olemassa mitään yhtä standardoitua lapsiperhe-elämää. Kyllä vanhemmuudesta väistämättä muodostuu vanhempien näköistä. Ei minusta ja vaimostani esimerkiksi olisi millään rivariasujiksi, vaikka meillä olisikin lapsia. Arvostamme kaupungin elämänmenoa ja tarjontaa enemmän kuin lähiön tai maaseudun rauhaa. Toisaalta ystäväperheiden kokemusten perusteella meille on kyllä selvinnyt, että elämäämme tulisi kyllä lapsen myötä melkoisia muutoksia. En tunne ketään, joka olisi todella kasvattanut lapset "siinä sivussa", muuttamatta mitään aikaisempaan elämäänsä verrattuna. Isoäitini isä oli kuuleman mukaan tällainen ihminen, mutta hänestä ei kellään suvussamme tunnu olevan kovin hyvää sanottavaa...

Hieman kyllä ihmetyttää nämä vastaukset, että kyllä kaikkea ap:n mainitsemaa voi tehdä lastenkin kanssa. Oikeasti nyt miettikää vähän... Kuinka monta lapsiperhettä olette nähneet vaeltavan Andien vuoristossa tai kalliokiipeilevän Krabilla? Puhumattakaan sukellusreissuista Karibialle. Ei nuo nyt ihan helppoja kohteita ole pikkulasten kanssa. Ja aika harva lapsiperhe lähtee suunnittelematta ulos ravintolaan illallisellekaan keskellä viikkoa. Eiköhän 99% perheistä syö nakkikeittonsa keittiön pöydän äärellä tiistaisin klo 17:00.

Juuri tällä hetkellä kadehdin suunnattomasti. Raskas viikonloppu lasten kanssa ja juuri tällä hetkellä olisin valmis vaihtamaan tämän kaiken tuohon ekassa kuvattuun elämään...

Suurimmaksi osaksi aikaa olen kuitenkin ihan tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni ja olemme ennen lastensaantia viettäneet täysin erilaista elämää kuin nyt joten sinänsä tiedän siitäkin jotain. Puolensa molemmissa :)

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 17:18"]

Hieman kyllä ihmetyttää nämä vastaukset, että kyllä kaikkea ap:n mainitsemaa voi tehdä lastenkin kanssa. Oikeasti nyt miettikää vähän... Kuinka monta lapsiperhettä olette nähneet vaeltavan Andien vuoristossa tai kalliokiipeilevän Krabilla? Puhumattakaan sukellusreissuista Karibialle. Ei nuo nyt ihan helppoja kohteita ole pikkulasten kanssa. Ja aika harva lapsiperhe lähtee suunnittelematta ulos ravintolaan illallisellekaan keskellä viikkoa. Eiköhän 99% perheistä syö nakkikeittonsa keittiön pöydän äärellä tiistaisin klo 17:00.

[/quote]

Ja tässä taas joku unohtanut sen tosiasian, että lapset eivät ole ikuisesti pieniä.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 17:18"]

Hieman kyllä ihmetyttää nämä vastaukset, että kyllä kaikkea ap:n mainitsemaa voi tehdä lastenkin kanssa. Oikeasti nyt miettikää vähän... Kuinka monta lapsiperhettä olette nähneet vaeltavan Andien vuoristossa tai kalliokiipeilevän Krabilla? Puhumattakaan sukellusreissuista Karibialle. Ei nuo nyt ihan helppoja kohteita ole pikkulasten kanssa. Ja aika harva lapsiperhe lähtee suunnittelematta ulos ravintolaan illallisellekaan keskellä viikkoa. Eiköhän 99% perheistä syö nakkikeittonsa keittiön pöydän äärellä tiistaisin klo 17:00.

[/quote]

Mä en ole koskaan reppureissannut, olisi aivan kauhistus joutua sellaiselle reissulle edes ilman lapsia. En välitä kalliokiipeilystä tai sukelluksesta. Golflomia kyllä tehdään useita vuodessa, lasten kanssa. Illalliselle haluan harvoin ravintolaan, mielummin tehdään hyvää ruokaa itse ja kutsutaan ystäviä kylään. Hassua että ulkona syöminen on jollekin niin tärkeää :)

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 17:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 17:18"]

Hieman kyllä ihmetyttää nämä vastaukset, että kyllä kaikkea ap:n mainitsemaa voi tehdä lastenkin kanssa. Oikeasti nyt miettikää vähän... Kuinka monta lapsiperhettä olette nähneet vaeltavan Andien vuoristossa tai kalliokiipeilevän Krabilla? Puhumattakaan sukellusreissuista Karibialle. Ei nuo nyt ihan helppoja kohteita ole pikkulasten kanssa. Ja aika harva lapsiperhe lähtee suunnittelematta ulos ravintolaan illallisellekaan keskellä viikkoa. Eiköhän 99% perheistä syö nakkikeittonsa keittiön pöydän äärellä tiistaisin klo 17:00.

[/quote]

Ja tässä taas joku unohtanut sen tosiasian, että lapset eivät ole ikuisesti pieniä.

[/quote]

No jos ajatuksena on, että ap elää noin nyt ja lapsiperhe voi tehdä noita ap:n asioita 15 vuoden päästä niin miksi sitten emme saman tien vertaisi ap:n kuvaamaa elämää vaikkapa 89-vuotiaan seitsemän lapsen isomummon elämään? Yhtä loogistahan se olisi.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 17:35"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 17:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 17:18"]

Hieman kyllä ihmetyttää nämä vastaukset, että kyllä kaikkea ap:n mainitsemaa voi tehdä lastenkin kanssa. Oikeasti nyt miettikää vähän... Kuinka monta lapsiperhettä olette nähneet vaeltavan Andien vuoristossa tai kalliokiipeilevän Krabilla? Puhumattakaan sukellusreissuista Karibialle. Ei nuo nyt ihan helppoja kohteita ole pikkulasten kanssa. Ja aika harva lapsiperhe lähtee suunnittelematta ulos ravintolaan illallisellekaan keskellä viikkoa. Eiköhän 99% perheistä syö nakkikeittonsa keittiön pöydän äärellä tiistaisin klo 17:00.

[/quote]

Ja tässä taas joku unohtanut sen tosiasian, että lapset eivät ole ikuisesti pieniä.

[/quote]

No jos ajatuksena on, että ap elää noin nyt ja lapsiperhe voi tehdä noita ap:n asioita 15 vuoden päästä niin miksi sitten emme saman tien vertaisi ap:n kuvaamaa elämää vaikkapa 89-vuotiaan seitsemän lapsen isomummon elämään? Yhtä loogistahan se olisi.

[/quote]

Itse asiassa ei olisi. Ei tarvitse odottaa 15 vuotta voidakseen tehdä noita mainittuja asioita lasten kanssa, alkaen nyt vaikka tuosta ulkona syömisestä keskellä viikkoa (meillä esim tätä on tehty jo ihan vauvaikäisten kanssa, en ihan näe ongelmaa..). Ja nuo matkustelut ja muut, kyllä sanotaan nyt vaikka kouluikäisten kanssa voi jo tehdä yhtä ja toista.

Puhumme nyt ehkä osittain eri asioista, mutta itse en ole koskaan ymmärtänyt perustetta "en kestä pikkulapsiaikaa, siksi en hanki lapsia". Sinänsä minulle on ihan sama hankkiiko joku lapsia vai jättääkö hankkimatta, mutta itse olin valmis muutamaksi vuodeksi luopumaan kuvatuista mukavuuksista, koska arvasin saavani isompien lasten äitinä elämääni sellaista rikkautta, jota en halunnut missata. Kuten kävikin. Ja kyllä, ymmärrän, että ihmiset haluavat elämältä eri asioita. Minä halusin lapsia ja onneksi sain. Joku toinen ei halua, eikä onneksi hanki. 

me asutaan helsingin keskustassa neljän lapsen kanssa. matkustetaan 3-4 krt vuodessa ulkomaille, urheillaan 3 kertaa viikossa ja syödään koko perhe ravintolassa vähintään kerran viikossa. tavallista elämää niin meillä kun ap:llakin. oli lapsia tai ei.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 17:42"]Sinänsä minulle on ihan sama hankkiiko joku lapsia vai jättääkö hankkimatta, mutta itse olin valmis muutamaksi vuodeksi luopumaan kuvatuista mukavuuksista[/quote]Olen vilpittömästi iloinen, jos pikkulapsiaika tarkoitti sinulle ainoastaan joistakin mukavuuksista luopumista. Joillekin se on tavattoman ahdistavaa, kuluttavaa, parisuhdetta koettelevaa, elämänlaatua oleellisesti huonontavaa aikaa, josta voi seurata mielenterveyden ongelmia, taloudellisia vaikeuksia ja eroja. Tällaiset asiat voivat osua kohdalle, vaikka oikeasti halusikin lapsia. Kokemus on tietysti vielä karmivampi, jos lasten hankinta ei todella ollutkaan sitä, mitä elämältä halusi. Tällainen kohtalo oli tavallisempi menneinä vuosikymmeninä, kun naisilla oli vähemmän valinnanvaraa, mutta kyllä se on todellisuutta monelle nykynaisellekin. En lainkaan väheksyisi sitä, että haluaa säästä itsensä tältä mahdollisuudelta. --M31 

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 17:42"]Sinänsä minulle on ihan sama hankkiiko joku lapsia vai jättääkö hankkimatta, mutta itse olin valmis muutamaksi vuodeksi luopumaan kuvatuista mukavuuksista[/quote]Olen vilpittömästi iloinen, jos pikkulapsiaika tarkoitti sinulle ainoastaan joistakin mukavuuksista luopumista. Joillekin se on tavattoman ahdistavaa, kuluttavaa, parisuhdetta koettelevaa, elämänlaatua oleellisesti huonontavaa aikaa, josta voi seurata mielenterveyden ongelmia, taloudellisia vaikeuksia ja eroja. Tällaiset asiat voivat osua kohdalle, vaikka oikeasti halusikin lapsia. Kokemus on tietysti vielä karmivampi, jos lasten hankinta ei todella ollutkaan sitä, mitä elämältä halusi. Tällainen kohtalo oli tavallisempi menneinä vuosikymmeninä, kun naisilla oli vähemmän valinnanvaraa, mutta kyllä se on todellisuutta monelle nykynaisellekin. En lainkaan väheksyisi sitä, että haluaa säästä itsensä tältä mahdollisuudelta. --M31 

[/quote]

Niin. Aina voi pelätä pahinta ja jättää tekemättä asioita pelon vuoksi. Suurin osa lapsista on kuitenkin terveitä ja normaaleja. "Mukavuuksilla" tarkoitin esim. kokonaisia yöunia, siistiä kotia, lähes rajatonta parisuhdeaikaa, mahdollisuutta käyttää kaikki rahat vain itseeni, vapautta viettää aikani juuri siten kun haluan tms. Näin jälkikäteen katsottuna kaikki oli sen arvoista, vaikka hetkittäin olikin todella rankkaa kahden pienen lapsen kanssa.

jaa-aa en todellakaan ole kateellinen. Kärsin tuollaisesta elämästä vuosia,...matkustelu, rahan laittaminen itseen, ulkona syömiseen jne ei vaan antanut enää mitää tyydytystä, kun halusin vaan päästä äidiksi.  Sen lisäksi kun kaikkien muiden silmissähän mun elämä oli (näytti) niin hienolta toisten silmissä, vaikka surinkin koko ajan lapsettomuutta.

No, onnekseni olen sitten lopulta saanut lapsia ja pystyny nykyään nauttimaan elämästä ajattelematta että minulta puuttuisi jotain olennaista.

Mutta kukin tyylillään, ymmärrän että kaikki eivät edes halua lapsia ja se on ok. Minulle äitiys on ollut iso haave jo teini-iästä lähtien...vaikka sitten jouduinkin sitä iloa odottamaan yli 30 vuotiaaksi.

Meitsin elämä kodeiini kuninkaana! + lapset jaloissa tietenkin.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 17:42"]Sinänsä minulle on ihan sama hankkiiko joku lapsia vai jättääkö hankkimatta, mutta itse olin valmis muutamaksi vuodeksi luopumaan kuvatuista mukavuuksista[/quote]Olen vilpittömästi iloinen, jos pikkulapsiaika tarkoitti sinulle ainoastaan joistakin mukavuuksista luopumista. Joillekin se on tavattoman ahdistavaa, kuluttavaa, parisuhdetta koettelevaa, elämänlaatua oleellisesti huonontavaa aikaa, josta voi seurata mielenterveyden ongelmia, taloudellisia vaikeuksia ja eroja. Tällaiset asiat voivat osua kohdalle, vaikka oikeasti halusikin lapsia. Kokemus on tietysti vielä karmivampi, jos lasten hankinta ei todella ollutkaan sitä, mitä elämältä halusi. Tällainen kohtalo oli tavallisempi menneinä vuosikymmeninä, kun naisilla oli vähemmän valinnanvaraa, mutta kyllä se on todellisuutta monelle nykynaisellekin. En lainkaan väheksyisi sitä, että haluaa säästä itsensä tältä mahdollisuudelta. --M31 

[/quote]

En ole tuo vastaaja, mutta uskoisin että useimmilla, jotka ovat saaneet terveitä normaaleja lapsia, omiin raha- ja jaksamisvaroihinsa sovitettuja lapsia, elävät juuri tuollaista elämää- Meillä on kaksi lasta, iso omakotitalo valtavalla tontilla, voimme ostaa mitä tahdomme kaupasta, voisimme matkustella, meillä on kesämökit, veneet, uudet autot ja harrasteautot... Emme tahtoisi elää kaupungin keskustassa, koska siellä on liian vähän tilaa ja pitää olla hiljaa ettei naapurit häiriinny...  Parisuhteemme voi loistavasti, seksiä on molempia tyydyttävästi, kolmaskin lapsi on tervetullut.

En todellakaan ymmärrä miksi pitäisi kadehtia "rikkaiden" ikiteinien elämää..? :D

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 17:18"]

Hieman kyllä ihmetyttää nämä vastaukset, että kyllä kaikkea ap:n mainitsemaa voi tehdä lastenkin kanssa. Oikeasti nyt miettikää vähän... Kuinka monta lapsiperhettä olette nähneet vaeltavan Andien vuoristossa tai kalliokiipeilevän Krabilla? Puhumattakaan sukellusreissuista Karibialle. Ei nuo nyt ihan helppoja kohteita ole pikkulasten kanssa. Ja aika harva lapsiperhe lähtee suunnittelematta ulos ravintolaan illallisellekaan keskellä viikkoa. Eiköhän 99% perheistä syö nakkikeittonsa keittiön pöydän äärellä tiistaisin klo 17:00.

[/quote]

No... Aika harva lapsetonkaan pariskunta tuollaista elämää viettää. Tai siis todella harva.

Mitä ap:n kysymykseen tulee, niin en kadehdi. Oma elämäni on paljon vaatimattomampaa, mutta olen siihen silti erittäin tyytyväinen. Ylipäätänsä, en näe mitään järkeä toisten kadehtimisessa. Ei se oma elämä sillä paremmaksi, toisenlaiseksi muutu.