Herättääkö tällainen elämäntyyli sinussa kateutta?

Rahaa ilmeisesti siis on, mutta onko tuo elämä nyt sitten onnellista ja onko heillä hyvät työt joista aidosti pitävät ja nauttivat. Onko ihmissuhteet aitoja ja hyviä? Onko jokainen harrastus sellainen, josta nauttii, vai harrastetaanko jotain niistä vain koska ajatellaan sen olevan hienoa?

Jos he elävät itsensä näköistä elämää ja ovat onnellisia ja lapsettomuus on valittua, niin Wau, hienosti ovat asiansa hoitaneet. Pääasiahan on että tietää mitä haluaa ja mistä nauttii ja junailee sitten elämän mahdollisimman mallilleen. Itselleni tuo elämä ei kuulostaisi unelmalta lapsettomuuden takia ja jotenkin tuo ei kuulosta rennolta ja huolettomalta, vaan kaiken on oltava jotenkin tiptop. Lisää rahaa tuskin olisi kenellekään pahitteeksi, mutta en sitä sinänsä kadehdi, en saaisi rahalla yhtään enempää onnellisuutta kuin nytkään. Onnellisuus koostuu itseni kohdalta monella tavalla perheen ja tietyn itsenäisen vapauden kombinaatiosta, monista yksityiskohdista ja tasoista, sitä ei saisi rahalla, isollakaan.

Ei herätä kateutta. En taida tuntea sellaista lainkaan.

Tuo elämäntyyli sopii varmaankin ihmiselle, joka haluaa keskittyä vain itseensä. Tykkään eniten omasta elämästäni, johon kuuluu  tavallinen 145m2 omakotitalo ja oma piha, jota ruoputtaa.Ovet ovat aina auki, ihmisiä kulkee talon läpi. Lapset nauravat ja melskaavat.

Rahaa on sen verran, että kaupassa ei tarvitse vertailla kilohintoja sentilleen.

Jos jotakin kaipaisin yllä kuvatusta, niin mahdollisuutta matkustaa. Voisin myös ottaa tuollaisen kaupunkiasunnon kakkosasunnoksi, kun haluan tehdä yksin töitä.

no ei herätä.Mulla muuta mielessä.On jo lapsiakin ja ikää kertynyt.

Ei se kuulosta kivalta muutenkaan. En halua asua kaupungissa, en tykkää matkustelusta, rakastan autolla ajelua, ja maaseudun rauhaa, eläimiä. Raha ei koskaan ole pahitteeksi mutten todellakaan käyttäisi sitä missään kaupungissa asumiseen.

Ei tippaakaan.

Eipä oikeastaan, muu kuin ettei ruokakaupassa tarvitsisi laskea ostosten hintaa. Pidän ihan peruselämästä, kotimaan matkustelusta, LASTEN kanssa, perheenä. Ilman lapsia en tuosta mistään nauttisi.

Jossain määrin varmaan. Itsekin kävisin mielelläni Stockalla, mutta täällä ei ole :)

On varmaan tyydyttävä tuohon lapsilaumaan hyvien raaka-aineiden sijaan...

Heh, ap:n kirjoitus osui ja upposi - lähes tuollaista elämää minä elän; työmatkani kuljen joskus fillarilla, joskus kävellen. ;) Ja lomaa ei aivan paria kuukautta ole (vain perinteiset viisi viikkoa, mutta olen muuten osa-aikainen). En jaksaisi olla itselleni kateellinen, mutta viihdyn kyllä elämässäni. Lapsettomuus ei ole "downside", vaan oma valinta.

Joskus kun hermot menee uhmaikäiseen oikein kunnolla, olen ajatellut, että elämäni olisi varman juuri tuollaista, ellei olisi ollut pakko hankkia ekaa lasta jo ennen valmistumista ja jäädä pitkäksi aikaa kotiin. Mutta sitten se tunne menee ohi, ja muistan, että perhe on koko elämäni tärkein asia ja lapset rakkaampia kuin mikään muu. Matkustelemaan ehdimme miehen kanssa myöhemminkin, enkä toisaalta haluaisi edes asua keskustassa, vaan omakotitalossa lähiössä.

Ei herätä, vaikka elämäntyyli sinänsä sopisi minulle. Halusin kuitenkin lapsia joten olemme yhdistäneet ap:n kuvaileman elämäntyylin lapsiperheen arkeen sopivaksi kompromissiksi: kaupunkiasumista kävelymatkoin joka paikkaan, ulkona syömistä, ulkomaanmatkailua, harrastamista... mutta kaikkea kohtuudella.

Oma tapani ei ole kadehtia ihmisiä, tai siis yritän nauttia elämästäni näin. Olen maalta kotoisin, asunut Helsingissä. Jostain syystä molemmat elämäntavat kiinnostavat. Lapsia ei ole (ajoittain on olo etten ikinä hankikaan..). Mutta jos ihan maalle muuttaisin takaisin, niin silloin lapset ja kommentoijien elämä olisi kai lähellä omaa. Mutta jos palaisin takaisin Helsinkiin, niin tahtoisin asua juurikin keskustan tuntumassa, lapsettomana. Ns. citynaisena. Toisaalta vanhemmiten en tiedä saisinko niin iloa, ja saattaisin taas alkaa maalle kääntymään. Nyt asun keskikokoisessa kaupungissa, oloni on jotenkin koditon. Ei ole metsää ihan likellä, mutta ei ole sitten näitä kaupungin parhaimpia juttujakaan tarjolla, eli ei taidetta, ihmispaljoutta. Ei kauniita maisemia, ei eläimiä villejä.. Eli tämä "lähiömäinen" kaupunkiasuminen on kyllä niin karmaisevaa..

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 19:07"]

Heh, ap:n kirjoitus osui ja upposi - lähes tuollaista elämää minä elän; työmatkani kuljen joskus fillarilla, joskus kävellen. ;) Ja lomaa ei aivan paria kuukautta ole (vain perinteiset viisi viikkoa, mutta olen muuten osa-aikainen). En jaksaisi olla itselleni kateellinen, mutta viihdyn kyllä elämässäni. Lapsettomuus ei ole "downside", vaan oma valinta.

[/quote]Meillä ei ehkä ihan noin hyvin ole asiat, mutta kelpaisi kyllä =D

En tunne kylläkään kateutta, omia valintoja etten elä noin ja olen kuitenkin onnellinen näinkin, vähän pitää katsoa kaupassa mitä ostaa ja töihin on työmatka bussilla 20 minuuttia.

Tällä hetkellä voisin ottaa miehen mukaan ja muuttaa sinne kaksioon elämään tuollaista elämää :D Mutta oikeasti unelmoin lapsista ja omakotitalosta maalla. Loppuelämä yksin/kaksin kerrostalossa ei tunnu unelmien täyttymykseltä vaikka puitteet olisivat muuten kuinka kunnossa.

Raha ja aika olisi plussaa. Kaupunki asuminen ja puutarhan puute miinuksia.

Ei herätä sillä mä olen sen verran laiska, etten jaksa matkustella saatikaan, että jaksaisin joka ilta harrastaa liikuntaa.

Ei, koska elän juuri sellaista elämää kuin haluan. 

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 20:43"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 20:33"]Toisille meistä elämä on helppoa, olis siinä lapsia tai, toisille tuntuu olevan äärimmäisen vaikeaa normaali elämä ja pitää täälläkin asiaa käydä pohtimassa.[/quote]Onpas todella ikävästi sanottu. Mitä tyydytystä saat tällaisesta ilakoinnista? Kaikilla ihmisillä ei nimittäin todellakaan ole samanlaisia mahdollisuuksia vanhemmuuteen tai edes siihen "normaaliin elämään". Kaikki eivät ole energisiä, terveitä, hyvässä parisuhteessa ja vakaassa elämäntilanteessa. Monille näistä ihmisistä lapsettomuus ei ole vapaaehtoinen tai helppo valinta, ja odottaisin kyllä äidiltä heille enemmän myötätuntoa. Itse olen äitien typeriin kommentteihin tottunut, koska ymmärrän kyllä, ettei perheellisen ihmisen lähiökuplaan välttämättä kauheasti erilaisuutta mahdu. --M31

[/quote]

Niin, itse olet sitä mieltä ettei perheellisen elämä ole mistään kotoisin?

[/quote]

Olet muuten nainen, vaikka nimimerkkisi antaa kuvan miehestä. En ainakaan tiedä yhtään lapsetonta miestä, joille äidit olisivat se suurin ongelma; yleistyksiä tekevät äitivihaajat ovat aina naisia. PS. minulla ei ole pikkulapsia. 

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 21:32"]

No huh huh. Miten niin muka ei ole realistinen mahdollisuus? Kyllä meillä ainakin onnistuu. Omasta tahdostahan se on kiinni.

[/quote]Ja sitten vielä ihmetellään, miksi puhutaan perhekuplasta: koska jokin asia on itselle helppoa, sen on oltava sitä myös muille. Mutta joo, olen selvästi väärässä tässä asiassa. Pitääkin vinkata näille edellä mainitsemilleni ystäväperheille, että kyllä hekin onnistuisivat paremmin jos vain tahtoisivat asiaa tarpeeksi. --M31

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 19:00"]

Viimeisen päälle rempattu tunnelmallinen kaksio keskustan vanhasta (tyyliin 1900-luvun) kerrostalosta. Sisustus tyyliä ja laatua. Ruokaostokset lähikaupasta eli Stockan Herkusta: luomua ja tuoretta - ei tarvitse katsoa hintoja, kunhan latoo koriin mitä mieli tekee. Jos ei jaksa laittaa itse ruokaa, niin extempore vain ravintolaillalliselle. Ei autoa, vaan työmatkatkin kuljetaan kävellen. Paljon liikunnallisia harrastuksia, joiden parissa vietetään joka ilta. Pari kuukautta vuodessa matkoilla. Muutama viikko laskemassa Alpeilla, trekkaamassa Andeilla, safarilla Afrikassa, sukeltamassa Karibialla, kiipeilemässä Aasiassa, kaupunkilomalla Nykissä, Lontoossa, Amsterdamissa... Missä milloinkin. Vaatteet, harrastuvälineet, kodintekniikka jne. ostetaan harkiten, mutta aina laadusta tinkimättä ja käytännössä kalleinta.

Sitten se downside: ei lapsia. Miltä kuulostaa?

[/quote]

Ei herätä kateutta. Pientä säliä ehkä, mutta toisaalta, jos ovat valmiita tyytymään tuohon niin mikäs siinä sitten...

Vai pientä sääliä herättää... Etköhän tuossa lauseessa paljasta, että KATEUTTA se sussa herättää!

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 20:25"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 18:12"]Aina voi pelätä pahinta ja jättää tekemättä asioita pelon vuoksi. Suurin osa lapsista on kuitenkin terveitä ja normaaleja.Kyse ei ole siitä, ovatko lapset terveitä vai sairaita, vaan siitä, että pikkulapsiaika on ihan oikeasti monelle äidille todella rankkaa, ei vain vähän raskasta. Mainitsemani riskit ovat todellisia kenelle tahansa, joka haluaa vanhemmaksi. Yksinhuoltajaäitien määrä, nuorten vanhempien mielenterveysongelmat ja vastaavat indikaattorit tämän osoittavat. Itse ainakin ajattelen, että vanhemmuutta on todella haluttava, jotta nämä riskit on valmis kantamaan, ja siltikin joku voi perustellusti päätyä siihen, ettei lapsia hanki.

Moni ikään kuin ajautuu vanhemmaksi arvojaan sen kummemmin punnitsematta. Tietenkin menneet valintansa pyrkii aina selittämään parhain päin, ja useimmille onnellisuus on mahdollista sekä ilman lapsia että niiden kanssa, mutta nykyaikana ei yhdenkään ihmisen pitäisi joutua vanhemmaksi vain siksi, että niin "kuuluu tehdä".

Lasten hankintaa perustellaan joskus huolella yksinäisestä vanhuudesta tai siitä, että hedelmällisen iän jälkeen iskeekin katumus päälle. Mitä muuta nämä ovat kuin tulevaisuuden pelkoa? Tärkeimpiä asioita ei tosiaan kannata tehdä tai jättää tekemättä pelon vuoksi.

"Mukavuuksilla" tarkoitin esim. kokonaisia yöunia, siistiä kotia, lähes rajatonta parisuhdeaikaa, mahdollisuutta käyttää kaikki rahat vain itseeni, vapautta viettää aikani juuri siten kun haluan tms.

Minulle ja vaimolleni nämä eivät ole mukavuuksia vaan aivan keskeisiä onnellisuuden lähteitä taiteen tekemisen, ystävien tapaamisen, spontaaniuden, maailmalla matkailun ja hiljaisen syventymisen ohella. Aika ihmeellistä tarjottavaa pitäisi elämällä olla, että suostuisin näistä tinkimään. Lapsen kasvattaminen ei sellainen asia ole. --M31

Kuten sanottu jo ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun (en muista numeroa), ihmiset haluavat erilaisia asioita. Minä olin valmis luopumaan muutamaksi ohikiitäväksi vuodeksi katkeamattomista yöunista ja muista mainituista asioista, jotta saisin lapsia. Sinä et olisi, ja siksi onkin erittäin hyvä, ettet lasta/lapsia hanki.

Mitä tulee kommentiisi pikkulapsiajan vaativuudesta monelle äidille, niin kyllähän minä sen tiedän, olen sen elänyt läpi! Toisin kuin sinä, joka kaikesta näennäisestä objektiivisuudestasi ja asiallisuudestasi huolimatta et voi välttää antamasta itsestäsi pöyhkeää ja ylimielistä vaikutelmaa, ikään kuin olisit ainoa, joka on punninnut huolellisesti ratkaisujaan. Minäkin olen, olen vain päätynyt erilaiseen elämäntapaan kuin sinä, vaikka sinä omista lähtökohdistasi et sitä tunnu voivan käsittää. Ei siinä mitään, olemme erilaisia ja haluamme erilaisia asioita. Elä ja anna toistenkin elää.