Herättääkö tällainen elämäntyyli sinussa kateutta?

Miksi jotkut olettavat, että harrastuksista pitäisi jokaisen olla kateellinen? En ole musikaalinen enkä taiteellinen, joten en harrasta kumpaakin. Lauluääni olisi kiva olla, mutta muuten en ole musiikista muutenkaan kiinnostunut. Meillä on tapana vuokramökkeillä paljon ja se ei ole Suomessa halpaa, sillä hinnalla voisi varmaan matkustella aika paljon - mutta tykätään enemmän näin. 

Ihan vain tiedoksi teille, jotka olette sitä mieltä, että vain lapsettomalla on varaa - meillä on Suomessa paljon huippupalkkaisia huippujohtajia, joilla on perhe. Serkulleni olen kyllä vähän kade, hänellä on lapsia ja varaa ihan mihin huvittaa. Heillä on hyväkuntoiset isovanhemmat eläkkeellä molemmin puolin ja lapsenlapset molemmille ainoita, joten tappelevat suorastaan siitä, kumpi saa lapset esim. matkan ajaksi. Mutta serkkuni on silti miellyttävä vaatimaton ihminen, joka ei tuo itseään esille ja on siksi edennyt johtotehtäviin jo tosi nuorena. Oikeastaan se on hänen älynsä, mistä olen kade. Tuntuu, että hän on suvussa perinyt kaiken älyn ja meille muille on jäänyt vain jämät. 

Asiantuntija ei oikein sano minulle mitään. koulusta vastavalmistuneetkin ovat joskus asiantuntijoita, joten aika inflaation kokenut tehtävänimike. Ei asiantuntija voi oikeasti olla ilman kokemusta. Miksi ihmisillä on hinku kertoa olevansa asiantuntija, mikä ammattinimike se sellainen on? Joskus on paljastunut ihmisten kanssa jutellessa, että tuntemani asiantuntija tekee samoja tehtäviä mitä itse tein aikoinaan nuorena mikrotukihenkilönä, eli aika laaja käsite. 

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 23:00"]Mutta niinhän se on että sitten kun olisi sitä rahaa käyttää kaiken maailman superfoodeihin, niin aina olisi kuitenkin jotain vailla :)[/quote]Viittaat ilmeisesti haluun saada lapsia? Tällaiset kuvaukset emotionaalisesta tyhjiöstä, jonka vain lisääntyminen voi täyttää, kuulostavat minusta aina hyvin oudoilta. Vaimon (34) kanssa olemme asiaa ihmetelleet, ja välillä tuntuu siltä että meillä on käynyt ihmeellinen tuuri kun mitään tällaista tyhjiötä emme ole sisältämme löytäneet. Toisaalta jos meillä olisi lapsia olisimme kyllä vailla monia sellaisia asioita, jotka ovat meille nyt hyvin tärkeitä: spontaaneja lähtöjä, keskinäistä aikaa, verkkaisia arki-iltoja ja flow-tilaa, johon pääsee syventymällä maalaamiseen moneksi hiljaiseksi tunniksi kerrallaan. --M31

[/quote]

Voi miksi te vapaaehtoisesti lapsettomat kuvittelette, että aina kun joku viittaa johonkin epämääräiseen kaipaukseen tmv., kyse olisi automaattisesti lapsen kaipuusta? Ja että aina viitataan muutenkin teihin ja teidän erinomaiseen ja "yksilölliseen" valintaanne? Vapaaehtoisesti lapsettomaksi jääminen on kuulkaa suorastaan trendi-ilmiö, jonka perään moni lähtee vain koska se on muodikasta nykyään. Kannattaa miettiä mitä itse oikeasti haluaa, eikä vain mennä sen trendikkään massan mukana.

Kuulostaa siltä ettet itse ole tyytäväinen elämääsi! Raha ei valitettavasti tuo rakkautta eikä onnellista elämää :( 

En kadehdi, sillä elän unelmaani ilman mitään kompromisseja. Iso omakotitalo, omaan makuun sisustettu, kaksi hyvää autoa pihassa, kolme lasta ja neljäs tulossa, harrastan liikuntaa, mulla on mielenkiintoinen työ, matkustelemme perheenä sekä kahdestaan mieheni kanssa, meillä on loistava parisuhde ja ihania ystäviä, menemme ravintolaan syömään ex tempore jos siltä tuntuu.

Erikoista että ap kuvittelee että tuo elämä on mahdollista vain lapsettomille. Olen ilmeisesti sitten ap:ta onnekkaampi, sillä olemme mieheni kanssa niin päteviä että kykenemme hoitamaan lapset kaiken tuon muun elämän ohessa! :)

Ihan normaalilta näyttää helsinkiläiselämältä näyttää.

Terkkuja Eirasta.

Hmm, miten lapset muka automaattisesti poissulkisivat matkustelun ja hyvän toimeentulon? Onneksi ei tarvitse asua minkään kaupungin keskustassa vaan oma avara omakotitalo ja on varaa ostaa ruokaa hintoihin katsomatta ja matkustella useamman kerran vuodessa viisihenkisenä perheenä. Harrastetaan paljon ja mökkeillään omalla mökillä ja sielläkään ei ole mikään työleiri vaan golfataan ja lasketellaan ja vietetään aikaa ystävien seurassa. olen erittäin tyytyväinen elämääni enkä vaihtaisi sitä ap:n elämään millään :)

Ei herätä kateutta, itse asiassa tulee vaikutelma, että elämä itse on tyhjää ja sitä ammottavaa aukkoa yritetään täyttää kaikella ulkoisella.

Mun yksi lähisukulaiseni elää lähes noin. Edellä mainitun lisäksi vielä fiksuja ja mukavia ihmisiä.

Mutta en kadehdi, ihan rehellisesti en. Vaikka joskus olisi kiva, kun meillä olisi joskus yhtä siistiä, mutta aidosti en haluaisi heidän elämäänsä, vaikka hekään tuskin haluaisivat meidän.

Mistä te päättelette, että esimerkkitapauksen perhe olisi jotenkin tyhjä? Siis jos ihminen harrastaa liikuntaa, tienaa hyvin ja asuu kaupungin keskustassa, on hänen elämänsä tyhjää? Lähiössä sotkun keskellä asuminen ja ruuhkabussissa kököttäminenkö sitten on sitä täyttä elämää?

Tuollainen elämä on unelmien plan B:ni, jos en voi saada lapsia. :) Uskon, että tuollainen elämä voisi olla auvoista ja mielekästä!

Muutama ajatus.
Kerrostalo ja kaksio: en ole kateellinen. Asun vanhassa rivitalossa jossa on lunastuspykälä. Ostettu ja 100-prosenttisesti maksettu luonnollisesti.
Tyyliin en ota kantaa, mutta sisustus voi olla myös "laatua". Minulla on mittatilaustyönä puusepällä teetetyt, umpipuiset huonekalut, mutta sisustusarkkitehtia en ole käyttänyt.
Ei autoa minullakaan, harrastuksena parit kamppailulajit ja omatoiminen liikunta. Etunojapunnerruksia menee siinä 180, leukoja vähintään 37 ja juoksen maratonin säännöllisesti.
Matkustamisesta olen eri mieltä. Rehellisesti sanottuna lentomatkustaminen stressaa niin paljon etten suostu menemään Eurooppaa pidemmälle. Lontoo, Berliini, Rooma, Kiova, junalla Venäjälle, lautalla Tukholmaan tai Ahvenanmaalle, vaihtoehtoja on.
Vaatteisiin panostan ja vastaavasti edellytän että ne kestääkin vähintään viisi vuotta. Vasta ostin farkut ja paidan (Stockasta luonnollisesti) reiluun 500 euroon. Voisi sanoa että vaadin käyttötavaroissa laatua ja se maksaa itsensä takaisin käyttöiässä. Keittiössä käytännössä kaikki padat ja pannut on valurautaa.
Kun tarkemmin ajattelen niin usein päädyn melkeinpä kalleimpiin ostoksiin mitä on tarjolla, tosin Stockan muutaman tuhannen euron keittiöassistenttia en ole vielä raaskinut ostaa.
Eletään aika samankaltaista elämää, ja kiinnostaisi saada muutama tarkennus sinun juttuihin. Ihan mukavaa luettavaa sinänsä.

Ei kukaan osta "Stockasta" vaan "Stockalta". K-kaupasta mutta Stockmannilta.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 12:59"]

Mistä te päättelette, että esimerkkitapauksen perhe olisi jotenkin tyhjä? Siis jos ihminen harrastaa liikuntaa, tienaa hyvin ja asuu kaupungin keskustassa, on hänen elämänsä tyhjää? Lähiössä sotkun keskellä asuminen ja ruuhkabussissa kököttäminenkö sitten on sitä täyttä elämää?

[/quote]

Niin, ehkä tässä tapauksessa se on ap, jonka elämä on tyhjää. En pääsääntöisesti kiinnitä muiden elämässä huomiota siihen, millaiset ulkoiset puitteet tai tulotaso heillä on, paljonko he matkustelevat jne. Jonkin verran siinä mielessä, että paljon matkustavat ja paljon kuluttavat elävät mielestäni hyvin itsekkäästi kuluttamalla moninkertaisesti oman osansa siitä, mitä maapallo kykenee tuottamaan.

Muuten minua ihmisissä kiinnostaa ulkoisia puitteita enemmän heidän elämänasenteensa, suhtautuminen muihin ihmisiin ja muutenkin omaan ympäristöönsä, valveutuneisuus jne. Ne kertovat mielestäni paljon enemmän elämän laadusta kuin se, ostaako joku ruokansa Stockmannilta vai Siwasta.

Kuulostaa oikein hyvältä, mutta ei noin vanhaa asuntoa eikä Helsinkiä. Muuten hyvä.

Voi miksi te vapaaehtoisesti lapsettomat kuvittelette, että aina kun joku viittaa johonkin epämääräiseen kaipaukseen tmv., kyse olisi automaattisesti lapsen kaipuusta?

Tässä tapauksessa kuka tahansa sisälukutaitoinen voi päätellä viittauksen kohteen jo asiayhteyden perusteella. Mutta yleisesti täytyy sanoa, etten ole koskaan kuullut vapaaehtoisesti lapsettoman ihmisen sanovan keskustelussa: "noi fiilikset kuulostaa siltä, että sun elämästä selvästi puuttuu lapsi". 

Näissä lapsikeskusteluissa toistuu koko ajan sellainen retorinen kuvio, että lapsellisuuteen liittyvät aineettomat arvot rinnastetaan lapsettomuuteen liittyviin aineellisiin arvoihin: rajaton rakkaus vs. matkustaminen, vanhuuden turva vs. kaupunkikaksio ja niin edelleen. Tällaiset vertaukset ovat täysin yhteismitattomia eivätkä auta meitä ymmärtämään toisiamme. Totta kai lapsettomuus vaikuttaa pinnallisemmalta vaihtoehdolta, jos se kuvataan vain pinnallisten asioiden kautta!  Älyllisesti rehellisempää on verrata keskenään samantasoisia asioita: toisesta huolehtiminen vs. oma aika, jatkuvuus vs. spontaanius jne.

Vapaaehtoisesti lapsettomilla on elämässään merkityksellistä sisältöä siiä missä lapsellisillakin, mutta kaikkien lapsettomien elämänsisällöt eivät tule yhdestä ja samasta asiasta. Yhdelle antoisinta on vapaaehtoistyö, toiselle ammatissa kehittyminen, kolmannelle oma taide, neljännelle juuri se "tavallinen arki", viidennelle maailman ihmeiden kokeminen. Lapsellisuus tai lapsettomuus ei sinällään tee ketään onnelliseksi, vaan ihminen on onnellinen löytessään itselleen tärkeät asiat ja omistautuessaan niille. Lapsellisten ihmisten on joskus vaikea ymmärtää, että lasten kasvattaminen ei ole kaikille tärkeä asia.

--M31

Kiva muuten mutten jaksais kokoajan olla harrastamassa (ohjattua) liikuntaa. Oon niin laiskamähö :D Plus haluaisin tuohon(kin) elämään mukaan oman rakkaan koirani.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 08:06"]

En tiedä miksi vaivaudun kommentoimaan tähän, kun vastaukseni herättää kuitenkin vain närää. Ensinnäkin, kamalan vaikeaa olisi olla kateellinen, kun oma elämäni on huomattavasti yltäkylläisempää.

Pystyn pitämään asiantuntijatyöstäni silloin tällöin pidempiä pausseja. Palkkatulon lisäksi on ihan kivasti pääomatuloja. Suuren helsinkiläisen merenranta-asunnon lisäksi meillä on mieheni kanssa muutama sijoitusasunto, joista pidämme aina yhtä kaksiota/kolmiota "kaupunkiasuntona". Harrastan aktiivisesti sukellusta, avomeripurjehdusta, golfia, viulunsoittoa ja akvarellimaalausta. Lapsia ei ole, eikä tule.

Tiedän joidenkin ystävieni olevan minulle kateellinen, mutta eipä suoraan sanottuna kamalasti paina. Elämänsä voi joko viettää muiden asioita ihmetellen tai ihan omaa elämäänsä eläen. Itse olen valinnut jälkimmäisen.

[/quote]

Kaikilla makunsa. Tämä kuulostaa minusta kamalalta elämältä. Kaikkea pitää olla ja harrastaa. Pyrkyrimäinen ja narsistinen asenne.

I don't do envy, joten ei herätä kateutta tuollainen(kaan) elämäntyyli. 

Etenkään kun meillä melkein samanlainen elämä, paitsi asunto on tunnelmallinen neliö stadin ydinkeskustasta mutta meillä on ne lapsetkin, jotka on jo ihania teinejä ja paljon yhteistä aikaa miehen kanssa :)

Lukematta ketjua läpi, vastaan, että ei. Koska meillä on miehen kanssa sellaiset palkat, että tuo elämäntyyli olisi meille mahdollinen, ellemme olisi päättäneet hankkia lapsia. Lapset aikaansaatiin usean vuoden ivf-hoitojen avulla, joten kyseessä ei ollut mikään hetken mielijohde tai vahinkoraskaus, vaan lasten hankintaa oli todella aikaa miettiä. Ja viettää tuollaista elämää.

En ole tällä hetkellä kateellinen kenellekään, jos ap:n kuvailema pari on onnellinen, niin hienoa, onhan heillä paljon hyvää ympärillään. MInäkin varmasti tykkäisin asua keskustassa ja matkustella enemmän kuin nyt, enkä halua omistaa autoa.