Päivähoito 30v sitten ja nyt, olen järkyttynyt!!

Siis 41 kommentti oli tarkoitettu kirjoittajalle nro40!! Pahoittelut 23!

!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin jokin aika sitten sijaisena eräässä helsinkiläisessä syksyllä avatussa päiväkodissa. Järkytys. Sinne oli ahdettu lähinnä maahanmuuttajalapsia. Leluja oli tosi vähän koska mitään rahaa ei oikein oltu annettu aloittamiseen. Henkilökuntaa puuttui koko ajan ja sijaiset vaihtui jatkuvasti. Pihalla yksi pelkkä hiekkalaatikko ja kaksi keinua. En olisi uskonut todeksi ellen olisi nähnyt. En ymmärrä miksei paikan hoitajat huuda apua tai lopeta työn tekemistä. Ei se ollut päiväkoti vaan säilöpaikka.

Yksityinen päiväkoti?

Aivan oli kunnallinen.

80-luvulla päiväkodeissa oli kova kuri. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun tarhatäti tukisti meitä pahojapoikia 😁 Nyt varmaan joutuis linnaan jos ottaa tukkaan kiinni?

M32

Syytän tilanteesta aika pitkälle lastentarhanopettajia. He ovat olleet hiljaa. Vaienneet ongelmista koska ovat vain halunneet luoda hyvää kuvaa vallitsevasta varhaiskasvatuksesta ja siis omasta ammatti.identiteetistään. Sen sijaan että he olisivat puuttuneet alan ongemiin he vain ovat ajaneet omia etujaan. Unohtaen pitkältikin lapset.

Suurin osa päiväkotien johtajista on myös lastentarhanopettajia jotka ovat suorastaan edesauttaneet tämän paskan syntymisen.

Voin sanoa tämän koska olen itse lastentarhanopettaja. Tosin en enää työskentele päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhustenhoidossakin on taatusti menty huonompaan suuntaan.

Ei ole

Tuollaisista töistä, jotka eivät tuota yhtään mitään, maksetaan aivan liikaa palkkaa.

Sitä paitsi ennen lapset hoisi isommat sisarukset.

Tai sitten isovanhemmat pitivät hoidossa sen ajan kun jaksoivat - tarvittaessa vietiin tutulle perhepäivähoitoon samaan rappuun.

Ei tarvinnut kiljuvaa kak araa roudata ympäri kaupunkia.

.

Jos miehet tekisivät töitä varhaiskasvatuksessa niin asiat eivät olisi näin huonosti. Miehet eivät näihin työoloihin ja palkkaan suostuisi.

Tasan kaksi kertaa olen miespuoliseen päiväkodin työntekijään törmännyt 15v aikana. Plus oma hoitajani pkssa kun olin 3-6v ja päättömän ihastunut häneen.

Nosto.

.

Vierailija kirjoitti:

Työaikani loppui eilen klo15.40, pääsin lähtemään töistä klo16.15.

Ja tämä toistuu viikottain ja jopa parikin kertaa. Ei vain voi lähteä ja jättää työkaveria yksin esim.10-12 alle 3v kanssa.

Viis siitä, että olisi omaa elämää, sovittu meno tai vaikkapa "vain" olo kuitti. Kvtessin (liitosta kysytty) mukaan tällaisiin samana päivänä tuleviin työvuoromuutoksiin ei tarvitsisi suostua eikä edes selitellä mitään että miksi ei käy, mutta MINKÄS TEET, kertoisko joku sen?? Ja tietenkään tämä ei palkassa näy senttiäkään. Ja sitten otetaan niitä kasaantuneita ylitöitä pois siellä ja täällä ja se taas kuormittaa entisestään sitten muita.

Teet sen ettet jää. Meillä tuo aiheutti sen että työvuoroja muutettiin ja enää ei jää iltavuorolainen yksin. Jos jäät niin kai sentään saat ylityökorvauksen? Jos jäät niin olet siihen itse suostunut. Minä en jää.

Vierailija kirjoitti:

23, tuki tyhmä turpasi! Ei pahalla muttei hyvälläkään, sen verran suurta tietämättömyyttä ja typeryyttä osoitat kommentillasi.

Kuinka niin osoittaa? Minäkin olen tosi tyytyväinen. Olen alanvaihtaja, enkä ole koskaan ennen tehnyt niin helppoa ja kevyttä työtä kuin nyt päiväkodissa. On niitäkin paikkoja, joissa hommat toimii (pientä säätöä toki vuoroissa yms).

Olen toiminut lastentarhanopettajana 30 vuotta. Työ muuttui 90 -luvun alussa pakkotahtiseksi "löysät pois"politiikalla. Säästäkää,tehostakaa,lisää lapsia ryhmiin, käyttöasteet, täyttöasteet!!!

Jos sanoit,että työ oli epäeettistä pientä lasta kohtaan,kun lapsia joutui ajamaan kuin laumaa pienillä resursseilla, sai vastaukseksi:"Ai valitat vai? Jos ei työ kelpaa, lähde pois, kyllä ovella on jono työttömiä,joille työ kelpaa!" Sain kuulla, että nurisen asioista, joille ei voi mitään ja hyvä työntekijä kun olisi suostunut kaikkeen.

Edes se että ostimme OMILLA RAHOILLAMME askartelumateriaaleja lapsille, sekään ei riittänyt. "Teille tulee ylipaikalle lapsi, Älkää narisko, nyt on pakko ja sillä sipuli."

Oksettaa vieläkin kun tuon lannistamisen ajan muistaa. Ammattijärjestöt olivat täysin hampaattomia.

.

Olen tehnyt joitakin vuosia lh:n hommia ja toivon pääseväni kouluun opiskelemaan. Sosiaalialaa sekin olisi, mutta työtehtävät kuitenkin erilaisia kuin lh:na. Olen työskennellyt paikoissa, missä työ sisältää paljon istumista, valvomista ja ohjaamista, eli melko kevyttä fyysisesti. Tauot on saanut pitää ajallaan eikä nekään ole ollut minuutin päälle. Olen myös työskennellyt paikoissa, missä työ on yhtä suorittamista ja juoksemista. Työntekijästä revitään kaikki irti ja auta armias, jos joku näkee sinut jossakin istumassa tai kirjaamassa "liian kauan" koneella. Heti kytätään, keksitään lisätöitä ym. Raskaimpia työmäärän suhteen on ollut juuri vanhustenhoitopaikat. Lisäksi kyttäävä ja huono ilmapiiri vain pahentaa asiaa. Ihmisiä on jatkuvasti saikulla ja sijaisia ei saada. On se kumma, miten tälle alalle ei saada mitään tolkkua, on sitten kyse lapsista tai vanhuksista. Eri paikoissa on myös epätasa-arvoa mitoituksien suhteen. Kun jossakin paikassa työ on kevyttä olemista ja toisessa taas revitään kaikki irti ja palkka on täsmälleen sama, niin en ymmärrä mihin tuo perustuu. En voi suositella tätä alaa tällä hetkellä kenellekään. Vuosien saatossa tämä vie pahimmillaan kaiken: terveyden, vapaa-ajan ja ihmissuhteet. Kaikki jotain pientä palkkaa vastaan tehtynä, niin ei ole enää sen arvoista. Luojalle kiitos saan tällä hetkellä tehdä lyhyempää viikkoa, sillä muuten en jaksaisi.

Lyhyempi työvko minunkin haaveeni, mutta ei anna talous myöten. Ehkä sitten, kun teinit lähteneet kotoa. Tosin tuskin työnantajakaan siihen suostuisi..

Vierailija kirjoitti:

Päivähoito noin 30 ja risat vuotta sitten tarkoitti usein meidän paikkakunnalla perhepäivähoitoa. Ilmeisesti poikkeuksetta hoitajan mies oli juoppo, joka makasi siellä kotona päissään ja ties mitä. Siinä mielessä varmasti parantunut :/

Törkeä yleistys. Varmasti on alalla erilaisia ihmisiä, kuten muillakin aloilla.

Hyvin tuntemani perhepäivähoitaja oli aktiivurheilija, kristillistä lähimmäisenrakkautta aidosti toteuttava, lastenhoidon ammattilainen - sekä absolutisti :)

Päiväkodeista siirrettiin hänelle myös "erityislapsia", jotka hänen hellässä huomassaan osoittautuivat ihan normaaleiksi, mutta pienryhmään, perheenomaiseen kasvuympäristöön paremmin sopeutuviksi.

Hänellä oli myös aina "vauva" eli pieni, joka oli kovin aikaisin joutunut "hoitoon" - nuorin oli 5 kuukautta, mikä oli siis aivan erityistä - hän toimi myös nuoren äidin tukihenkilönä.

Työpäivä alkoi klo 6, koska silloin ensimmäiset lapset tulivat hoitoon. Hän aloitti tietenkin jo aiemmin, koska valmisti lasten aamupalat ja muut ateriat etukäteen. Viimeiset lapset haettiin jopa klo 19.

Hänen puolisonsa oli kaikinpuolin raitis. Ja lasten mielestä hauska (esim. pelasi heidän kanssaan) ja oli silloin tietenkin jo kotona, kun viimeisiä lapsia noudettiin.

Edelleen hoitolapset muistavat häntä merkkipäivinä ja tulevat tervehtimään, jopa ulkomailla asuvat Suomessa käydessään. Monille nuorille vanhemmille hän oli tärkeä rinnallakulkija.

Nykyisin en tiedä, onko edes mahdollista ja kuka suostuisi noin pitkiin työpäiviin. Ryhmäkoko oli periaatteessa neljä lasta, mutta sairauslomasijaisuudet ym. olivat aika tavallisia, joten lapsia riitti. Hän näki asian niin, että kun osa katraasta tulee aikaisin ja osa myöhemmin, rytmittyy päivä hiljaisempiin ja vilkkaampiin jaksoihin.

.

Laittakaa lapset ruotsinkieliseen päiväkotiin, ryhmöt pieniä ja ihana henkilökunta.

Pakkoruotsin vastutajat ei tietty voi ryhtyä tähän.