Mies pilasi hyvin alkaneen jutun exä-tiltyksillään
En voi mitään sille, että fiilikset on menneet miehen juttuja kuunnellessa. Läpi on käyty surullinen avioero ja petollinen hullu ex-tyttöystävä. Mies oli muuten varsin lupaava tapaus, mutta mun voimat ja tunteet loppuu, kun täytyy käydä koko menneisyyttä läpi.
On mullakin menneisyyteni, mutta voin puida kipukohtia kavereiden kanssa ja ihastuksen kanssa keskityn sihen hyvään mitä elämä nyt tarjoaa.
Selittäkää joku mulle, miksi miehet tai tämä ainakin toimii noin? Mun mielestä se tarkoittaa, että en ole kovin kiinnostava tai että olen terapeutin vastine, miehen mielestä kaikki täytyy käydä läpi. Suomeksi sanottuna vituttaa koko tilanne.
Kommentit (57)
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 11:27"]
Olisin kyllä hyvin varovainen, jos mies haukkuisi jatkuvasti eksäänsä hulluksi. Sen "hullun" exän versio asiasta voisi olla ihan toisenlainen...
[/quote]
Näin on. Iso varoitusvalo loistaa.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 11:27"]
Olisin kyllä hyvin varovainen, jos mies haukkuisi jatkuvasti eksäänsä hulluksi. Sen "hullun" exän versio asiasta voisi olla ihan toisenlainen...
[/quote]
Juuri näin. Yleensä näillä, joilla on tarvetta haukkua toisia hulluiksi, on itsellään pahoja ongelmia. Normaali ihminen osaa asettua toisen asemaan ja puhua ihmisistä yleensäkin vähän empaattisemmin, kuin haukkumalla hulluiksi. Aika harva ihminen on oikeasti hullu, pieniä ongelmia on kaikilla.
Onneksi suhde on kestänyt noin vähän aikaa, toivottavasti jätät sen unholaan!
Mukavaa kevättä!
Ihan outoa minusta että tuollaisella mitään juttua voi pilata. Me kun aloitimme suhteemme mieheni kanssa, kyllä me puhuttiin molemmat paljon entisistä suhteista, joita molemmilla oli useita ja vaikeita. Oltiin kumminkin jo keski-ikäisiä eikä kumpikaan odottanut mitään romanttista pilvilinnaeloa alussakaan. Ihan käytiin läpi elämäämme, myös vaikeita kokemuksia kuten mun mielenterveysongelmahistoriaa ja molempien hurjia parisuhteita. Siinähän sitä yhteenkuuluvaisuutta rakentui kun kertoi toiselle asioita joista ei ole koskaan ennen ulkopuolisille puhunut vaan päinvastion yrittää peittää ne kun hävettää.
Ja jos joskus ei jaksa kuunnella ja ajatella raskaita asioita, minä ainakin osaan sanoa että ei puhuta nyt tästä, joskus myöhemmin.
Terve. Kuules, mulla meinas olla sama ongelma. Sitten kerran ärsyyntyneenä kysyin, että miksi hänen on puhuttava joko puuduttavia työjuttuja tai eksästä? Ja sanoin suoraan, että minua ärsyttää että kaikki puheenaiheet kääntyy aina häneen.
Mies tajusi lopettaa ja pyysi anteeksi ja perusteli, että viimeaikainen elämä oli eksänsä kanssa, joten muita puheenaiheita ei sinällään ole ollut (vrt. armeijassa olevat miehet; puhuvat VAIN kasarmista ja leireistä, koska lähimenneisyydestä ei oikein muita juttuja ole).
Sano suoraan että se kalvaa suhdettanne ja sinua niin paljon, että tuskin haluat ees jatkaa. Aina voi puhua ammattikuuntelijalle, tai sitten jos löytyy kavereita joille kertoa. Suhdetta tollanen kuormittaa ja väkisin. Itelläni nousee niskavillat pystyyn, jos edes kuulen hänen eksänsä nimen.
Minulla kaatui yksi suhteenpoikanen samanmoiseen asiaan. Mies jauhoi jatkuvasti eksästään todella katkeraan sävyyn (eksä jätti hänet toisen takia). Viimeinen niitti minulle oli kun mies lähetti minulle KUVAN eksästään (mukana kirjoitti "katso nyt kuinka kaunis se on") ja valitti kuinka se nyt panee jotain toista miestä. Ei helvetti sanon minä! En ymmärrä miten edes viitsii alkaa tapailemaan uutta kun on noinkin voimakkaasti kiinni entisessään, vaikkakin erosta oli kulunut jo roimasti aikaa. Nykyisessä suhteessa olemme mieheni kanssa ihan tavalliseen tapaan kertoilleet elämästämme, maininneet entiset suhteet ja niin päin pois. Tavallinen asioiden jakaminen ei haittaa, mutta epätoivoinen eksässä roikkuminen ja vielä siitä eksästä jatkuva valitus ja jauhaminen... ei kiitos.
Tärkein erotushan on siinä, onko eksästä jauhaminen vain moukkamaisuutta vai oikeasti sitä roikkumista ja kyvyttömyyttä päästä yli.
Mitä miehesi teki ennen sitä kun ex-tyttöystävästä tuli hullu ja petollinen?
Miehet, nuo ihanat oliot, jättävät aina jotakin kertomatta. Suhteen alussa ei tarvitse vatvoa jatkuvasti entisiä jos molemmat osapuolet ovat viettäneet riittävän kauan aikaa yksin ja entisensä käsitellen. Pidä suhteesta taukoa ja pyydä miestä palaamaan kun on kipukohtansa selvittänyt.
Suhteen alun olisi hyvä olla pääosin huumaa. Toki vanhat muistot voi käydä pintapuolisesti läpi muttei uuden kumppanin niskaan niitä kaaten.
Suhteen alkuun ei tuoda kipuiluja, toisen yletön haukkuminen vaikka miksi kertoo kuitenkin eniten siitä kertojasta itsestään.
Minulla soisi hälytyskellot jo vahvasti tuossa vaiheessa. Lopettaisin koko homman. Ei yletön empaattisuuskaan ole hyväksi, jos toinen kaataa p*skaa päälle -suoraan sanoen - kitisemällä vanhoista jutuistaan.
Olen kyllä eri mieltä aloittajan kanssa. Itse koin luottamuksena sen, että mies halusi kertoa entisestä elämästään. Tottakai haluan tietää mahdollisimman paljon ihmisestä jonka kanssa jaan elämäni. Olemme paljonkin keskustelleet kummankin entisistä ja keskustellaan edelleen. Kaipa sitten olemme toisillemme terapeutteja.
Tietysti, jos aletaan jatkuvasti jankkaamaan ja vieläpä vertailemaan, niin siitä ei hyvää seuraa.
Ymmärsin ap:n viimeisimmän viestin niin, että jokin miehen historiassa/teoissa vaivaa ja sen takia ap ei halua/voi osaa ajatella mitään vakavampaa miehen kanssa. Jos näin on, niin eikö silloin toisaalta ole hyvä, että asia tuli ajoissa esille?
Mun ex oli aikoinaan niin tyhmä,että vertas mua entisiin petikavereihin.Siinä ne fiilikset meni.
Ihan pakko kysyä, mistä päin Suomea ap olet? Mietin oliskohan seuraajasi, niin tutun kuuloista tarinaa.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 11:05"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 10:55"]
Suhde on kestänyt kolme kuukautta.
Mies ei tajua ollenkaan, että se mikä hänestä on nyt käsitelty ja käyty läpi, ei häviä mun mielestä, vaan ne kaikki jutut on ja pysyy mun muistissa. Myös mun kuva miehestä ja meidän suhteesta on muuttunut tavalla, josta en pidä.
Lopputulos on siis se, josta aloitin: noide. juttujen takia en koe meidän suhdetta ja itseäni kovin spesiaaliksi enää. Mies sai käydä vaikeutensa läpi, joskin hieman vastentahtoisen kuuntelijan kanssa, mutta samalla luopui mahdollisuudesta rakentaa meille jotain yhteisyä. Ehkä miehen käytös kuitenkin keryoo, ettei menetys ole hänelle kovin suuri.
t. ei katkera mutta kuitenkn ap. :)
[/quote]
Todella outo ajattelutapa. Itse miellän niin, että kun tullaan suhteeseen, tuodaan siihen aina jossain määrin omat kipuilutkin. Se kuuluu ihmisyyteen. Itse olen ainakin aina kiinnostunut siitä, miten minulle rakkaat ja läheiset ihmiset voivat. Jos olen suhteessa miehen kanssa, hänen täytyy myös olla minulle läheinen ja siksi haluan mielelläni kuulla jos häntä painaa jokin asia.
Sitä minäkään en kestäisi, jos mies alkaisi jatkuvaan tai katkeraan menneisyytensä tilittämiseen. Nyt olen parisuhteessa, mutta kun tähän aloin, itse ainakin paukautin heti alkuun omasta menneisyydestäni jonkin verran jotakin. Olen suora ja aika konstailematon ihminen enkä jaksa oikeasti ymmärtää jos muutoin hyvin alkanut suhde ei kestä sitä, että toinen kertoo omasta menneisyydestään.
[/quote]
Sama täällä. Kyse ei ole välttämättä hulluudesta, tai mistään muustakaan negatiivisesta, vaan siitä, että on olemassa monenlaisia ihmisiä ja parisuhteen pelisäännöt pitäisi puhua avoimesti halki. Minäkin olen avoin persoona, elin koko lapsuuteni sellaisessa ilmapiirissä, jossa kaikki ongelmat, riidat ja muut vain lakaistiin maton alle ja esitettiin, ettei mitään ollut tapahtunutkaan. Tulin todella sairaaksi tällaisesta ilmapiiristä ja päätin jo teini-ikäisenä, etten ikinä ala suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei kestä avointa keskustelua.
Onneksi mieheni ei ollut tyypillinen av:mamma, vaan hyvin jaksoi kuulla kipuiluani edellisen suhteen lopusta, johon oli itsekin osallinen. En tietenkään päivätolkulla tilittänyt, mutta puhuin avoimesti omista tuntemuksistani. Ei se välttämättä tarkoita sitä, että ap olisi laastari, jos mies on avoin. Vaikea sanoa pelkän ap:n kertomuksen pohjalta, miten paljon mies eksästään puhuu, miten usein ja millä tavalla. En osaa ajatella puhumista negatiivisena asiana, pikemminkin puhumattomuutta. Olisin huolissani miehestä, joka ei suostuisi kertomaan mitään entisistä suhteistaan ja tällainen salailu saisi omat herätyskelloni soimaan ja lujaa.
Meitä ihmisiä on monenlaisia, toiset avoimempia mitä toiset. Ei se silti välttämättä tarkoita sitä, että toisessa on jotain pahasti vialla, tai toinen ei välitä, jos avautuu asioista eri tavalla. Mutta salailua en itse henkilökohtaisesi voisi sietää, tai puhumattomuutta.
Tunnetasolla mies kantaa edelleen menneisyyden "matkatavaraa". Hän ei ole käynyt läpi kaikkea, jotta olisi valmis uuteen suhteeseen. Joillakin kestää pitempään, jotkut pääsevät nopeammin irti.
En yhtään ihmettele, että sinulle tuli turn off fiilikset. Itse en alkaisi aikuisen miehen terapeutiksi. Nyt pitää viheltää peli poikki.
Miehen pitää prosessoida selväksi entiset tunnesolmut, ennen kuin se pystyy edes ajattelemaan uutta parisuhdettaa.
Mä olen todennut kantapään kautta sen, että jos mies kovasti nimittelee ja vihaa exäänsä, niin miehellä itsellään on tosi vaikea luonne. Koska ne joilla on ihan oikeasti ollut vaikea parisuhde ja "hullu ex" on käsitelleet sen asian yleensä aikuismaisesti, eivätkä raivoisasti hauku exäänsä jokaiselle tapaamalleen ihmiselle.
Kaikki deittailemani exänsä haukkujat ovat osoittautuneet sattumalta väkivaltaisiksi.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 01:29"]
Kaikki deittailemani exänsä haukkujat ovat osoittautuneet sattumalta väkivaltaisiksi.
[/quote]
Tämä pitää yleisesti ottaen paikkansa, sen perusteella mitä olen itse seurannut näitä ex on hirviö, ja pilasi elämäni, tyyppejä.
Olisin kyllä hyvin varovainen, jos mies haukkuisi jatkuvasti eksäänsä hulluksi. Sen "hullun" exän versio asiasta voisi olla ihan toisenlainen...