Ero, vauva 3 vkoa

Tää nyt on niin selkeä provo ettei mtn rajaa.. Ja ap sun markkina-arvo on nolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ilmoitat sille vaimolle, että asia selvä, erotaan. Kysyt, miten hoidetaan asumisjärjestelyt jne. Etsit itsellesi uuden kämpän, vaimo saa jäädä entiseen ja maksaa sen kulut. Varaat ajan lastenvalvojalle ja hoidatte paperit kuntoon. Ilmoita, että elareita maksat vain oikeuden päätöksellä. Vaadir yhteishuoltajuutta ja tässä vaiheessa joka päivä 3 tuntia vauva-aikaa itsellesi.

Jostain syystä tuossa vaiheessa vaimo alkaa miettimään, että onko ne lattialle jätetyt sukat oikeasti tämän kaiken arvoisia.

No siinäpä hieno isä, vaatii että vauva on nälässä 3h päivittäin eikä edes suostu elättämään omaa lastaan. Joo seuraava.

Voi sille vauvalle antaa pullostakin maitoa. Suomi on täynnä näitä sankareita jotka ei suostu omaa lastansa elättämään. Miten olisikaan tilanne jos isä sanoisi 3 viikon päästä synnytyksestä että haluaa eron ja vauva jää hänelle. Saattais äitikin vähän tasajalkaa polkea. :D

Ja luulet että oikeus määrää imetyksen lopetettavaksi ja 3 viikkoisen vauvan isälle? Höpöhöpö.

Syytä olisi, vaikkei täällä näin tehdäkään. Monen lapsen henki olisi säästynyt. Äidit kun tappavat joskus lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuleville isille vinkkinä: kannattaa harjoitella vauvanhoitoa sairaalassa kätilön opastuksella. Näin meillä joudututtiin tekemään olosuhteiden pakosta. Positiivisin asia oli, että mies oppi tekemään asiat samallalailla kuin itsekin opin, joten oli kotona helppo antaa vauva miehen "hoidettavaksi" (kylvetykset, vaipanvaihdot, navan puhdistus, vaatteiden vaihto jne.) Mies piti vauvaa paljon sylissä ja kävi vaunulenkeillä. Itse pääsin helpommalla ja koko perhe oli paremmin tasapainossa. Varsinkin isyysloma heti synnytyksen alussa oli itselle pelastus, kun sai osaavaa apua mieheltä vauvan hoitoon ja kaikkea ei tarvinnut tehdä itse. Mies jäi myöhemmin vielä parin kuukauden hoitovapaallekin ennen kuin tyttö aloitti päiväkodin. Sielläkin kävi tutustumassa isänsä kanssa, kun itse olin töissä.

Tytöstä tuli ehkä vähän ns. "isin tyttö" eli välit on tosi läheiset ja on edelleen. Isälle kertoo myös helpommin murheet ja surut. Ikää on jo 12 v.

Tuleville äideille neuvoksi:

Kannattaa antaa isän harjoitella vauvan hoitoa jo osastolla. Ja muutenkin pitää malttaa hetkin ennen kuin lähtee miestä neuvomaan. Vauva ei kuole vaikka vaipan vaihtaisi hieman eri tyylillä.

On myös hyvä muistaa, että jokainen mies on ennen isäksi tuloaan kuullut lapsesta saakka miten huonoja he ovat lasten hoidossa. Jos isä arastelee lapsen hoitoon liittyvissä asioissa, niin häntä kannattaa mieluummin rohkaista kuin haukkua. Yksi yleinen arastelun muoto, on suhtautua itseensä jo valmiiksi huonompana vanhempana = apulaisena. Eli kun mies tarjoaa apuaan lasten hoitoon, niin se ei välttämättä tarkoita, että se olisi lähtökohtaisesti sinun hommasi vaan se on arka tapa ilmaista, että saisiko hänkin yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ilmoitat sille vaimolle, että asia selvä, erotaan. Kysyt, miten hoidetaan asumisjärjestelyt jne. Etsit itsellesi uuden kämpän, vaimo saa jäädä entiseen ja maksaa sen kulut. Varaat ajan lastenvalvojalle ja hoidatte paperit kuntoon. Ilmoita, että elareita maksat vain oikeuden päätöksellä. Vaadir yhteishuoltajuutta ja tässä vaiheessa joka päivä 3 tuntia vauva-aikaa itsellesi.

Jostain syystä tuossa vaiheessa vaimo alkaa miettimään, että onko ne lattialle jätetyt sukat oikeasti tämän kaiken arvoisia.

No siinäpä hieno isä, vaatii että vauva on nälässä 3h päivittäin eikä edes suostu elättämään omaa lastaan. Joo seuraava.

Voi sille vauvalle antaa pullostakin maitoa. Suomi on täynnä näitä sankareita jotka ei suostu omaa lastansa elättämään. Miten olisikaan tilanne jos isä sanoisi 3 viikon päästä synnytyksestä että haluaa eron ja vauva jää hänelle. Saattais äitikin vähän tasajalkaa polkea. :D

Ja luulet että oikeus määrää imetyksen lopetettavaksi ja 3 viikkoisen vauvan isälle? Höpöhöpö.

No jos ajateltaisiin että nainen ei imetä.

Ja uskot että se on vauvan etu jos molemmat vanhemmat ovat ”samalla viivalla” ts. Kummatkin ihan normaaleja ihmisiä? Miten tuo käytännössä onnistuisi kun äitiysloma kestää sen 4kk. Äiti olisi vaan kotona ilman vauvaa? Isä saisi myös olla kotona vai isä kävisi töissä ja vauva olisi hoidossa vaikka äiti kotonaan on äitiyslomalla? Äitiysloma on myös sitä varten että äiti toipuu synnytyksestä, eli vaikka vauva kuolisi saa äiti pitää äitiysloman.

Vauvan etu on varmasti se, että vain äiti hoitaa. Siksi äiidn pitää ymmärtää, että ei vaadi isää valvomaan öitä tai luopumaan omasta ajastaan, koska vauvan etu on se, että saa olla äidin kanssa. Isän ei pidä mennä olettamaan, että hän olisi jonkinlainen tasa-arvoinen vanhempi.

Voi että kun sinua nyt harmittaa sukupuolten biologiset erot :/ katsos kun se on aina äiti joka synnyttää ja jos joku imettää, sekin on aina äiti. Isän tehtävä on tukea äidin paranemista ja imetystä ja auttaa niiltä osin mitä hän pystyy hoitamaan. Esim imetystä hän ei voi hoitaa.

Ei pysty kaikki äiditkään imettämään. Jostain syystä silloin ei kuitenkin lasta oteta huostaan, vaan lapsen edun mukaista on olla biologisen äidin hoivissa vaikka joutuisikin elämään luovutetulla maidolla tai äidinmaidonkorvikkeella. Mutta isän syöttämänä, nämä onkin vaaraksi lapsen hyvinvoinnille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ilmoitat sille vaimolle, että asia selvä, erotaan. Kysyt, miten hoidetaan asumisjärjestelyt jne. Etsit itsellesi uuden kämpän, vaimo saa jäädä entiseen ja maksaa sen kulut. Varaat ajan lastenvalvojalle ja hoidatte paperit kuntoon. Ilmoita, että elareita maksat vain oikeuden päätöksellä. Vaadir yhteishuoltajuutta ja tässä vaiheessa joka päivä 3 tuntia vauva-aikaa itsellesi.

Jostain syystä tuossa vaiheessa vaimo alkaa miettimään, että onko ne lattialle jätetyt sukat oikeasti tämän kaiken arvoisia.

*facepalm*

Pitää olla pimeä mies jos alkaa vasta synnyttäneelle naiselle noin lapsellisesti kiukuttelemaan. Möisitkö koirasikin pois, kun se ei ole oma itsensä vaan aggressiivinen sinua ja ylisuojeleva vastasyntyneitä pentujaan kohtaan?

Etkä ikimaailmassa saisi vastasyntynyttä lasta kolmeksi tunniksi pois kotoaan joka päivä. Siihen pisteeseen menisi vuosia päästä.

isä voisi tietenkin vaatia myös sitä, että vauvaa ei saa viedä lainkaan pois kotoa, jos isä ei saa lasta päivittäin tavata. Äiti ei saa mennä vaunulenkille vauvan kanssa, jos isäkään ei saa niin tehdä.

Mitä ihmeen kiukuttelua on se, että ottaa vaimonsa puheet vakavasti? Vaimo haluaa eroa, joten kyllä se vaimo eron ottaa, vaikka mies ei asiaa tajuaisi. Parempi siis itse ryhtyä toimeen. Lastenvalvojalle tulisi kutsu kuitenkin, miksi ei itse ottaisi yhteyttä?

Vai mitä oletta vaimon eropuheilla yrittävän? Ei pidä puhua erosta, jos sitä ei halua!

Juu isä voi vaatia ihan mitä haluaa, mutta mitään tuollaisia ei oikeus tule määräämään eli yks hailee mitä vaatii.

Nykyisin oikeus antaa isälle enemmän oikeuksia kuin ennen eli jos isä haluaa nähdä vauvaa joka päivä, ei sitä pyritä estämään. Lapsella on kaksi vanhempaa eikä parituntinen päivässä isän kanssa ole lapselle pahaksi.

Tai jos on, niin sitten kaikki muutkin isät voivat todeta, että en valvo vauvan kanssa öisin, koska yksikään oikeusaste ei ikinä sallisi sitä, että olen vauvan kanssa kahden.

Miten tämä liittyy siihen että oikeus kieltäisi äidiltä vaunulenkit.....? Ja miten se on mielestäsi vauvan etu...?

Jep, Suomessa oikeus katsoo ensisijaisesti lapsen etua. Nämä internetissä asuvat miesasiamiehet luulevat, että tärkeintä on että isä ei vaan saa vähemmän kuin äiti. Juu ei mene niin.

Ap:lle tsemppiä, kamala tilanne mutta varmasti selvitettävissä.

3 tuntia vuorokaudessa on aika lailla vähemmän kuin 21 tuntia vuorokaudessa. Vain naisten matematiikalla 3 tuntia on enemmän!

Lue aiemmat kommentit. Sitä vauvaa ei edelleenkään pidetä nälässä jotta isä saa 3h vauva aikansa.

Ei sitä kukaan ole vaatinutkaan.

No aivan päiväselvä provohan tämä oli, kirjoittaja poistuikin heti kun ei tarina enää kantanutkaan

Vierailija kirjoitti:

Tottakai vaimosi tiuskii väsymystä. Annatko vaimollesi mahdollisuuden nukkua ajoittain hoitamalla omaa vauvaasi? Imuroitko pyytämättä? Teetkö ikinä ruokaa ja huom! myös siivoat tämän jälkeen sotkut ja hoidat tiskit? Vietkö vauvaa vaunulenkille töittesi jälkeen, jotta vaimo voi levätä hetken? Vaimollesi on raskasta olla koko ajan olemassa vain vauvan tarpeita varten, siksi kiukuttelee sinulle. Toki kiukuttelu on varmasti rasittavaa mutta osallistumalla vauvasi ja vaimosi elämään vähennät vaimon kiukuttelua. Jos ei tilanne muutu niin hankkikaa apua neuvolan kautta, ero ei todellakaan ole tuossa tilanteessa hyvä ratkaisu, kerro se myös vaimollesi.

Ja kiukuttelemalla vaimo vähentää ap:n osallistumista. Se kun toimii molempiin suuntiin. En vaan ymmärrä miksi sen aina pitäisi olla mies, jonka pitää sietää toista ja kääntää toinenkin poski. Aivan kuin miehen huono käytös olisi aina olisi vain miehen ilkeydestä/kusipäisyydestä kumpuavaa. Naisen huono käytös on vain seurausta miehen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Nainen tavallaan nähdään vain olosuhteiden uhrina ja mies tarkoituksella mulkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on ollut synnytyksen jälkeen ajoittain minua kohtaan ärtyisä, tiuskii ja syyttää tästä väsymystä. Itsehän en tiedä kuinka vauva päivällä nukkuu kun itse olen töissä, ilmeisesti aika vähän. Ymmärrän kyllä että on väsynyt eikä ehdi syödä, mutta en tiedä johtuuko ärtyisyys siitä. Olen sanonut että voin välillä hoitaa vauvaa, jos haluaa. Ei ole ilmeisesti halunnut koska ei ole pyytänyt apua.

Sanoin vaimolle etten tiedä kauanko jaksan kuunnella tiuskimista ja äyskimistä, johon vastasi että hänelle sopisi että eroamme koska on "väsynyt hoitamaan kodin yksin".

Ei kuitenkaan ole juuri apua pyydellyt, joten vaikea tässä on mitään tehdä.

Väkivaltaa, päihdeongelmaa tms ei ole, ja tiedän olevani suhteellisen hyvännäköinen ja "markkina-arvoni" on kunnossa, eli kyse ei ole siitä että olisin lössähtänyt ja lihava sohvaperuna.

Pyydellyt? Päiväkäään en katsoisi miestä jota pitäisi pyydellä. Missä on oma-akoitteisuutesi?

Tosin päätellen siitä että käytät sanaa markkinataloutta, lienet joku palstan miesasiamies , jolla ei ole vaimoa ollutkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ilmoitat sille vaimolle, että asia selvä, erotaan. Kysyt, miten hoidetaan asumisjärjestelyt jne. Etsit itsellesi uuden kämpän, vaimo saa jäädä entiseen ja maksaa sen kulut. Varaat ajan lastenvalvojalle ja hoidatte paperit kuntoon. Ilmoita, että elareita maksat vain oikeuden päätöksellä. Vaadir yhteishuoltajuutta ja tässä vaiheessa joka päivä 3 tuntia vauva-aikaa itsellesi.

Jostain syystä tuossa vaiheessa vaimo alkaa miettimään, että onko ne lattialle jätetyt sukat oikeasti tämän kaiken arvoisia.

*facepalm*

Pitää olla pimeä mies jos alkaa vasta synnyttäneelle naiselle noin lapsellisesti kiukuttelemaan. Möisitkö koirasikin pois, kun se ei ole oma itsensä vaan aggressiivinen sinua ja ylisuojeleva vastasyntyneitä pentujaan kohtaan?

Etkä ikimaailmassa saisi vastasyntynyttä lasta kolmeksi tunniksi pois kotoaan joka päivä. Siihen pisteeseen menisi vuosia päästä.

isä voisi tietenkin vaatia myös sitä, että vauvaa ei saa viedä lainkaan pois kotoa, jos isä ei saa lasta päivittäin tavata. Äiti ei saa mennä vaunulenkille vauvan kanssa, jos isäkään ei saa niin tehdä.

Mitä ihmeen kiukuttelua on se, että ottaa vaimonsa puheet vakavasti? Vaimo haluaa eroa, joten kyllä se vaimo eron ottaa, vaikka mies ei asiaa tajuaisi. Parempi siis itse ryhtyä toimeen. Lastenvalvojalle tulisi kutsu kuitenkin, miksi ei itse ottaisi yhteyttä?

Vai mitä oletta vaimon eropuheilla yrittävän? Ei pidä puhua erosta, jos sitä ei halua!

Ymmärrä nyt, että kolme viikkoa synnytyksestä ei kukaan tuore äiti, eläin tai ihminen, ole oma itsensä. Kuten aiemmin jo mainittu, synnytyksestä voi seurata naiselle jopa psykoosi. Ymmärrä nyt biologiaa ja hormoneja sen verran, pystytkö. Siksi on lapsellista ottaa itseensä puheet, joita sanotaan sellaisessa tilassa jossa ei olla täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Typerä, typerä mies olet. Tai trolli, sama asia.

Ymmärrän, että äiti voi joutua vaikka psykoosiin, mutta sitä huolimatta erolla uhkailu ei ole asia, johon hänellä olisi oikeutta. Ei isän tehtävänä ole olla mikään tiskirätti, jonka pitää sietää kaikki siksi, että naisella on nyt vähän jäänyt synnytys päälle.

Jos isä ei saa varautua eroon, niin tuossa tilanteessa on parasta tehdä lasu ja kertoa viranomaisille, että äiti ei ole hormonimyrskyn vuoksi kykenevä huolehtimaan lapsesta. Vai miten oletat, että se äiti haluamansa eron jälkeen pärjää?

Tajuatko mitä psykoosi tarkoittaa? Psykoottinen ihminen ei ole todellisuudentajuinen eikä pysty vastaamaan teoistaan. Jopa oikeudessa katsotaan näin. Jos lapsen toinen vanhempi on psykoottinen niin todellakaan ei ole aika toisen vanhemman miettiä omaa kohteluaan vaan selvittää mikä olisi parasta vauvalle. Ja jos äidillä on synnytyksenjälkeinen psykoosi niin se on hoidettavissa ja vauvalle on parasta saada olla äidin kanssa, joka on tehokkaan hoidon piirissä.

Eikö silloin juuri pitäisi olla huolissaan sen lapsen hyvinvoinnista ja tehdä se lasu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ilmoitat sille vaimolle, että asia selvä, erotaan. Kysyt, miten hoidetaan asumisjärjestelyt jne. Etsit itsellesi uuden kämpän, vaimo saa jäädä entiseen ja maksaa sen kulut. Varaat ajan lastenvalvojalle ja hoidatte paperit kuntoon. Ilmoita, että elareita maksat vain oikeuden päätöksellä. Vaadir yhteishuoltajuutta ja tässä vaiheessa joka päivä 3 tuntia vauva-aikaa itsellesi.

Jostain syystä tuossa vaiheessa vaimo alkaa miettimään, että onko ne lattialle jätetyt sukat oikeasti tämän kaiken arvoisia.

*facepalm*

Pitää olla pimeä mies jos alkaa vasta synnyttäneelle naiselle noin lapsellisesti kiukuttelemaan. Möisitkö koirasikin pois, kun se ei ole oma itsensä vaan aggressiivinen sinua ja ylisuojeleva vastasyntyneitä pentujaan kohtaan?

Etkä ikimaailmassa saisi vastasyntynyttä lasta kolmeksi tunniksi pois kotoaan joka päivä. Siihen pisteeseen menisi vuosia päästä.

isä voisi tietenkin vaatia myös sitä, että vauvaa ei saa viedä lainkaan pois kotoa, jos isä ei saa lasta päivittäin tavata. Äiti ei saa mennä vaunulenkille vauvan kanssa, jos isäkään ei saa niin tehdä.

Mitä ihmeen kiukuttelua on se, että ottaa vaimonsa puheet vakavasti? Vaimo haluaa eroa, joten kyllä se vaimo eron ottaa, vaikka mies ei asiaa tajuaisi. Parempi siis itse ryhtyä toimeen. Lastenvalvojalle tulisi kutsu kuitenkin, miksi ei itse ottaisi yhteyttä?

Vai mitä oletta vaimon eropuheilla yrittävän? Ei pidä puhua erosta, jos sitä ei halua!

Ymmärrä nyt, että kolme viikkoa synnytyksestä ei kukaan tuore äiti, eläin tai ihminen, ole oma itsensä. Kuten aiemmin jo mainittu, synnytyksestä voi seurata naiselle jopa psykoosi. Ymmärrä nyt biologiaa ja hormoneja sen verran, pystytkö. Siksi on lapsellista ottaa itseensä puheet, joita sanotaan sellaisessa tilassa jossa ei olla täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Typerä, typerä mies olet. Tai trolli, sama asia.

Ymmärrän, että äiti voi joutua vaikka psykoosiin, mutta sitä huolimatta erolla uhkailu ei ole asia, johon hänellä olisi oikeutta. Ei isän tehtävänä ole olla mikään tiskirätti, jonka pitää sietää kaikki siksi, että naisella on nyt vähän jäänyt synnytys päälle.

Jos isä ei saa varautua eroon, niin tuossa tilanteessa on parasta tehdä lasu ja kertoa viranomaisille, että äiti ei ole hormonimyrskyn vuoksi kykenevä huolehtimaan lapsesta. Vai miten oletat, että se äiti haluamansa eron jälkeen pärjää?

Tajuatko mitä psykoosi tarkoittaa? Psykoottinen ihminen ei ole todellisuudentajuinen eikä pysty vastaamaan teoistaan. Jopa oikeudessa katsotaan näin. Jos lapsen toinen vanhempi on psykoottinen niin todellakaan ei ole aika toisen vanhemman miettiä omaa kohteluaan vaan selvittää mikä olisi parasta vauvalle. Ja jos äidillä on synnytyksenjälkeinen psykoosi niin se on hoidettavissa ja vauvalle on parasta saada olla äidin kanssa, joka on tehokkaan hoidon piirissä.

Pitäisikö ap:n pystyä tekemään se diagnoosi? Eikö esim. neuvolalla olisi jo vähän paremmat eväät siihen?

Ja mitäs sitten jos psykoosia ei ole? Onko sellainen vaihtoehto edes tullut mieleesi, että tuore äiti voisi olla ihan järjissään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ilmoitat sille vaimolle, että asia selvä, erotaan. Kysyt, miten hoidetaan asumisjärjestelyt jne. Etsit itsellesi uuden kämpän, vaimo saa jäädä entiseen ja maksaa sen kulut. Varaat ajan lastenvalvojalle ja hoidatte paperit kuntoon. Ilmoita, että elareita maksat vain oikeuden päätöksellä. Vaadir yhteishuoltajuutta ja tässä vaiheessa joka päivä 3 tuntia vauva-aikaa itsellesi.

Jostain syystä tuossa vaiheessa vaimo alkaa miettimään, että onko ne lattialle jätetyt sukat oikeasti tämän kaiken arvoisia.

No siinäpä hieno isä, vaatii että vauva on nälässä 3h päivittäin eikä edes suostu elättämään omaa lastaan. Joo seuraava.

Voi sille vauvalle antaa pullostakin maitoa. Suomi on täynnä näitä sankareita jotka ei suostu omaa lastansa elättämään. Miten olisikaan tilanne jos isä sanoisi 3 viikon päästä synnytyksestä että haluaa eron ja vauva jää hänelle. Saattais äitikin vähän tasajalkaa polkea. :D

Ja luulet että oikeus määrää imetyksen lopetettavaksi ja 3 viikkoisen vauvan isälle? Höpöhöpö.

No jos ajateltaisiin että nainen ei imetä.

Ja uskot että se on vauvan etu jos molemmat vanhemmat ovat ”samalla viivalla” ts. Kummatkin ihan normaaleja ihmisiä? Miten tuo käytännössä onnistuisi kun äitiysloma kestää sen 4kk. Äiti olisi vaan kotona ilman vauvaa? Isä saisi myös olla kotona vai isä kävisi töissä ja vauva olisi hoidossa vaikka äiti kotonaan on äitiyslomalla? Äitiysloma on myös sitä varten että äiti toipuu synnytyksestä, eli vaikka vauva kuolisi saa äiti pitää äitiysloman.

Vauvan etu on varmasti se, että vain äiti hoitaa. Siksi äiidn pitää ymmärtää, että ei vaadi isää valvomaan öitä tai luopumaan omasta ajastaan, koska vauvan etu on se, että saa olla äidin kanssa. Isän ei pidä mennä olettamaan, että hän olisi jonkinlainen tasa-arvoinen vanhempi.

Voi että kun sinua nyt harmittaa sukupuolten biologiset erot :/ katsos kun se on aina äiti joka synnyttää ja jos joku imettää, sekin on aina äiti. Isän tehtävä on tukea äidin paranemista ja imetystä ja auttaa niiltä osin mitä hän pystyy hoitamaan. Esim imetystä hän ei voi hoitaa.

Ahaa - isällä ei siis ole mitään oikeutta vauvanhoitoon, ellei äiti erikseen anna siihen lupaa? Ja että isä on jonkinlainen kakkosvanhempi, jonka ainoa tehtävä on  tukea ykkösvanhempaa?

No ei ihme, että isät ei hoida lapsiaan, kun äidit tekevät alusta alkaen selväksi, että tämä vauva ei kuulu sinulle, mutta minun sotkujeni siivoaminen kuuluu.

Ap:lle sanoisin, että lähde samantien ja anna vaimon jäädä yksinään pärjäämään. Soita viikon kuluttua ja kysy, koska voit hakea loput tavarat. Jos silloin anellaan jäämään, niin aseta selkeät ehdot eli ei yövalvomista, ei vaipanvaihtoa eikä siivoamista.

Kyllä, ekat kuukaudet isä on kakkosvanhempi eikä siinä ole mitään pahaa. En tunme yhtään isää jolle olisi ollut ongelma rakentaa tasapuolinen vanhemmuussuhde lapsiinsa vauva-ajan jälkeen tuosta huolimatta. Esim. omani on ollut yhteensä 3 vuotta hoitovapaalla ja muutenkin täysin tasapuolinen vanhemmuudessa, vaikka hän on kaikkien kohdalla ollut lähinnä palvelijan roolissa ekat kuukaudet. Seuraava kysymys?

Miksi sitten isiä haukutaan aikuislapsiksi jos he suostuvat tuohon kakkosvanhemman rooliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ilmoitat sille vaimolle, että asia selvä, erotaan. Kysyt, miten hoidetaan asumisjärjestelyt jne. Etsit itsellesi uuden kämpän, vaimo saa jäädä entiseen ja maksaa sen kulut. Varaat ajan lastenvalvojalle ja hoidatte paperit kuntoon. Ilmoita, että elareita maksat vain oikeuden päätöksellä. Vaadir yhteishuoltajuutta ja tässä vaiheessa joka päivä 3 tuntia vauva-aikaa itsellesi.

Jostain syystä tuossa vaiheessa vaimo alkaa miettimään, että onko ne lattialle jätetyt sukat oikeasti tämän kaiken arvoisia.

*facepalm*

Pitää olla pimeä mies jos alkaa vasta synnyttäneelle naiselle noin lapsellisesti kiukuttelemaan. Möisitkö koirasikin pois, kun se ei ole oma itsensä vaan aggressiivinen sinua ja ylisuojeleva vastasyntyneitä pentujaan kohtaan?

Etkä ikimaailmassa saisi vastasyntynyttä lasta kolmeksi tunniksi pois kotoaan joka päivä. Siihen pisteeseen menisi vuosia päästä.

isä voisi tietenkin vaatia myös sitä, että vauvaa ei saa viedä lainkaan pois kotoa, jos isä ei saa lasta päivittäin tavata. Äiti ei saa mennä vaunulenkille vauvan kanssa, jos isäkään ei saa niin tehdä.

Mitä ihmeen kiukuttelua on se, että ottaa vaimonsa puheet vakavasti? Vaimo haluaa eroa, joten kyllä se vaimo eron ottaa, vaikka mies ei asiaa tajuaisi. Parempi siis itse ryhtyä toimeen. Lastenvalvojalle tulisi kutsu kuitenkin, miksi ei itse ottaisi yhteyttä?

Vai mitä oletta vaimon eropuheilla yrittävän? Ei pidä puhua erosta, jos sitä ei halua!

Ymmärrä nyt, että kolme viikkoa synnytyksestä ei kukaan tuore äiti, eläin tai ihminen, ole oma itsensä. Kuten aiemmin jo mainittu, synnytyksestä voi seurata naiselle jopa psykoosi. Ymmärrä nyt biologiaa ja hormoneja sen verran, pystytkö. Siksi on lapsellista ottaa itseensä puheet, joita sanotaan sellaisessa tilassa jossa ei olla täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Typerä, typerä mies olet. Tai trolli, sama asia.

Miten ihmeessä yhteiskunta voi antaa tuoreiden äitien hoitaa lapsia ilman valvontaa, jos ovat niin sekaisin, etteivät edes tiedä mitä puhuvat? Kai nyt aikuinen sen verran osaa omaa käytöstään kontrolloida ettei vahingossa tule eroa ehdottaneeksi? Jotain vastuuta sentään. 

Nykyään on aivan kohtuuttomat vaatimukset juuri synnyttäneellä äidille, eikä heidän anneta edes toipua synnytyksestä, kun ollaan jo viemässä itsemääräämisoikeutta ja miksi 3vk sitten synnyttänyt äiti ei liiku, vaan tekee vain vauvan kanssa vaunulenkkejä. Voi hertsileijaa..

Tarkoittaako ap. tosiaan, vauvan synnytyksestä oleva KOLME VIIKKOA, niin kuin aloituksesta voisi päätellä vai 3v tai 3kk?

Onko ap. kuullut äidin lapsivuodeajasta ja synnytyksestä toipumisesta joka kestää 2-8kk.

Ja miten synnytys on muuttunut, jos sitä vertaa vaikka 80-90-lukuun?

Jolloin äidit olivat 7vrk sairaalassa, täydellä palvelulla, lastenhoitajat hoitivat vauvan ja jos ei ollut kotona, kun äiti ja vauva tuli kotiin, oli mahdollisuus saada kunnallinen kodinhoitaja ja ystävät ja sukulaiset toivat rotinat ja nyt ihmetellään miksi äidit eivät lenkkeille ja hoida yksin vauvaa ja tee kotitöitä, vaikka synnytyksestä on 3vk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on ollut synnytyksen jälkeen ajoittain minua kohtaan ärtyisä, tiuskii ja syyttää tästä väsymystä. Itsehän en tiedä kuinka vauva päivällä nukkuu kun itse olen töissä, ilmeisesti aika vähän. Ymmärrän kyllä että on väsynyt eikä ehdi syödä, mutta en tiedä johtuuko ärtyisyys siitä. Olen sanonut että voin välillä hoitaa vauvaa, jos haluaa. Ei ole ilmeisesti halunnut koska ei ole pyytänyt apua.

Sanoin vaimolle etten tiedä kauanko jaksan kuunnella tiuskimista ja äyskimistä, johon vastasi että hänelle sopisi että eroamme koska on "väsynyt hoitamaan kodin yksin".

Ei kuitenkaan ole juuri apua pyydellyt, joten vaikea tässä on mitään tehdä.

Väkivaltaa, päihdeongelmaa tms ei ole, ja tiedän olevani suhteellisen hyvännäköinen ja "markkina-arvoni" on kunnossa, eli kyse ei ole siitä että olisin lössähtänyt ja lihava sohvaperuna.

Eikö tuo juuri ole avunpyyntö?! Että ei jaksa hoitaa kotia yksin ja vielä aika selkeäkin pyyntö. Oletko tietoinen, että voit ihan pyytämättäkin täyttää astianpesukoneen, imuroida tai viedä vauvan vaunulenkille? Kaikki ei halua jatkuvasti pyytää ja anella jotain ja sitten alkaa pänniä, kun toinen ei vapaasta halusta tee mitään. Munkin mies aina sanoo kun ilmoitan, että olen taas 4vkoa siivonnut kämppää yksin että mikset ole pyytänyt apua. Mutta istuu esim samalla sohvalla kun itse ympäriltä imuroin tai tiskaan. Eli huomaa kyllä, muttei saa per sustaan ylös, niin tekeekö siinä sitten mieli rueta käskemään aikuista ihmistä kuin omaa lasta, että voisitko osallistua? Ei.

Minusta taas tuo tarjoaa apua on selkeä viesti että hoitaa kyllä jos annetaan. Jos siihen vastataan sanomalla ettei tarvi, mököttämällä tai muuten vaan olemalla antamatta sitä vauvaa hoidettavaksi, niin viesti on selvä: En luota että osaat.

Tarviiko sen jälkeen enää ihmetellä miksei oma-aloitteisesti auta?

Vierailija kirjoitti:

No 18v tästä eteenpäin muijasi omistaa silti sinut ja tilipussisi :)Saat muksun aina kun exäsi lähtee Jamalin kanssa juhlimaan eli aika usein mutta olet sentään isä,onneksi olkoon

Ai noin 150 euroa kuukaudessa?

Kyllä on suomalaisilla miehillä huonot palkat.

Nainen joka on lastensa lähivanhempi käytännösså kasvattaa ja elättää lapsensa yksin. Noin 150 euron elatusmaksu lapsen isältå per kuukausi yhdestå lapsesta ei ole kuin kärpäsen paska siitä mitå lapsen elättämiseen menee.

Periaatteessa sulla ei ole mitään oikeuksia, ellei lapsi ole syntynyt avioliiton aikana. Äiti voi kertoa, lapsen isän olevan tuntematon. Ja se on siinä.

Ja harvoin ilman syytä, tuon ikäinen erotetaan äidistä ja nuo vuoro viikot palvelevat vain vanhempien etua, ei lapsen etua ja oikeutta.

Suosittelen kantamasn sitä vanhemmuuta, jos lapsi on toivottu.

Ja jos vauva on tosiaan 3vk äidin aika menee synnytyksestä toipumiseen ja vauvan hoitoon päivällä ja sulle jää kotityöt ja auttaa lastenhoidossa vapaa-aikana. Ja ilman pyytämättä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on ollut synnytyksen jälkeen ajoittain minua kohtaan ärtyisä, tiuskii ja syyttää tästä väsymystä. Itsehän en tiedä kuinka vauva päivällä nukkuu kun itse olen töissä, ilmeisesti aika vähän. Ymmärrän kyllä että on väsynyt eikä ehdi syödä, mutta en tiedä johtuuko ärtyisyys siitä. Olen sanonut että voin välillä hoitaa vauvaa, jos haluaa. Ei ole ilmeisesti halunnut koska ei ole pyytänyt apua.

Sanoin vaimolle etten tiedä kauanko jaksan kuunnella tiuskimista ja äyskimistä, johon vastasi että hänelle sopisi että eroamme koska on "väsynyt hoitamaan kodin yksin".

Ei kuitenkaan ole juuri apua pyydellyt, joten vaikea tässä on mitään tehdä.

Väkivaltaa, päihdeongelmaa tms ei ole, ja tiedän olevani suhteellisen hyvännäköinen ja "markkina-arvoni" on kunnossa, eli kyse ei ole siitä että olisin lössähtänyt ja lihava sohvaperuna.

Eikö tuo juuri ole avunpyyntö?! Että ei jaksa hoitaa kotia yksin ja vielä aika selkeäkin pyyntö. Oletko tietoinen, että voit ihan pyytämättäkin täyttää astianpesukoneen, imuroida tai viedä vauvan vaunulenkille? Kaikki ei halua jatkuvasti pyytää ja anella jotain ja sitten alkaa pänniä, kun toinen ei vapaasta halusta tee mitään. Munkin mies aina sanoo kun ilmoitan, että olen taas 4vkoa siivonnut kämppää yksin että mikset ole pyytänyt apua. Mutta istuu esim samalla sohvalla kun itse ympäriltä imuroin tai tiskaan. Eli huomaa kyllä, muttei saa per sustaan ylös, niin tekeekö siinä sitten mieli rueta käskemään aikuista ihmistä kuin omaa lasta, että voisitko osallistua? Ei.

Minusta taas tuo tarjoaa apua on selkeä viesti että hoitaa kyllä jos annetaan. Jos siihen vastataan sanomalla ettei tarvi, mököttämällä tai muuten vaan olemalla antamatta sitä vauvaa hoidettavaksi, niin viesti on selvä: En luota että osaat.

Tarviiko sen jälkeen enää ihmetellä miksei oma-aloitteisesti auta?

Mitä mä luen..puoliso kysyy "tarvitsetko apua" niin kuin kysytään 3v joka laittaa kenkiä jalkaan.

Eikö se nyt ole itsestään selvää, jos puhutaan aikuisesta, hän tekee kotityöt ja hoitaa lasta, ilman pyytämättä.

Ja miksi ihmeessä nainen olisi perheen organisoija ja vastaisi yksin lapsesta ja kotitöistä ja muut vain pyydettäessä auttaisi.

Olet tullut huijatuksi ja saat maksaa elareita 18. vuotta

Onko ihan varmaa, että lapsi on sinun...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on ollut synnytyksen jälkeen ajoittain minua kohtaan ärtyisä, tiuskii ja syyttää tästä väsymystä. Itsehän en tiedä kuinka vauva päivällä nukkuu kun itse olen töissä, ilmeisesti aika vähän. Ymmärrän kyllä että on väsynyt eikä ehdi syödä, mutta en tiedä johtuuko ärtyisyys siitä. Olen sanonut että voin välillä hoitaa vauvaa, jos haluaa. Ei ole ilmeisesti halunnut koska ei ole pyytänyt apua.

Sanoin vaimolle etten tiedä kauanko jaksan kuunnella tiuskimista ja äyskimistä, johon vastasi että hänelle sopisi että eroamme koska on "väsynyt hoitamaan kodin yksin".

Ei kuitenkaan ole juuri apua pyydellyt, joten vaikea tässä on mitään tehdä.

Väkivaltaa, päihdeongelmaa tms ei ole, ja tiedän olevani suhteellisen hyvännäköinen ja "markkina-arvoni" on kunnossa, eli kyse ei ole siitä että olisin lössähtänyt ja lihava sohvaperuna.

Eikö tuo juuri ole avunpyyntö?! Että ei jaksa hoitaa kotia yksin ja vielä aika selkeäkin pyyntö. Oletko tietoinen, että voit ihan pyytämättäkin täyttää astianpesukoneen, imuroida tai viedä vauvan vaunulenkille? Kaikki ei halua jatkuvasti pyytää ja anella jotain ja sitten alkaa pänniä, kun toinen ei vapaasta halusta tee mitään. Munkin mies aina sanoo kun ilmoitan, että olen taas 4vkoa siivonnut kämppää yksin että mikset ole pyytänyt apua. Mutta istuu esim samalla sohvalla kun itse ympäriltä imuroin tai tiskaan. Eli huomaa kyllä, muttei saa per sustaan ylös, niin tekeekö siinä sitten mieli rueta käskemään aikuista ihmistä kuin omaa lasta, että voisitko osallistua? Ei.

Minusta taas tuo tarjoaa apua on selkeä viesti että hoitaa kyllä jos annetaan. Jos siihen vastataan sanomalla ettei tarvi, mököttämällä tai muuten vaan olemalla antamatta sitä vauvaa hoidettavaksi, niin viesti on selvä: En luota että osaat.

Tarviiko sen jälkeen enää ihmetellä miksei oma-aloitteisesti auta?

Mitä mä luen..puoliso kysyy "tarvitsetko apua" niin kuin kysytään 3v joka laittaa kenkiä jalkaan.

Eikö se nyt ole itsestään selvää, jos puhutaan aikuisesta, hän tekee kotityöt ja hoitaa lasta, ilman pyytämättä.

Ja miksi ihmeessä nainen olisi perheen organisoija ja vastaisi yksin lapsesta ja kotitöistä ja muut vain pyydettäessä auttaisi.

Niin, se kysymys tarvitsetko apua on monelle kohtelias tapa tarjota apuaan, kun näkee, että toisella on vaikeaa. Se on aivan eri asia kuin se, että odotetaan hiljaa että toinen pyytä apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ilmoitat sille vaimolle, että asia selvä, erotaan. Kysyt, miten hoidetaan asumisjärjestelyt jne. Etsit itsellesi uuden kämpän, vaimo saa jäädä entiseen ja maksaa sen kulut. Varaat ajan lastenvalvojalle ja hoidatte paperit kuntoon. Ilmoita, että elareita maksat vain oikeuden päätöksellä. Vaadir yhteishuoltajuutta ja tässä vaiheessa joka päivä 3 tuntia vauva-aikaa itsellesi.

Jostain syystä tuossa vaiheessa vaimo alkaa miettimään, että onko ne lattialle jätetyt sukat oikeasti tämän kaiken arvoisia.

No siinäpä hieno isä, vaatii että vauva on nälässä 3h päivittäin eikä edes suostu elättämään omaa lastaan. Joo seuraava.

Voi sille vauvalle antaa pullostakin maitoa. Suomi on täynnä näitä sankareita jotka ei suostu omaa lastansa elättämään. Miten olisikaan tilanne jos isä sanoisi 3 viikon päästä synnytyksestä että haluaa eron ja vauva jää hänelle. Saattais äitikin vähän tasajalkaa polkea. :D

Ja luulet että oikeus määrää imetyksen lopetettavaksi ja 3 viikkoisen vauvan isälle? Höpöhöpö.

No jos ajateltaisiin että nainen ei imetä.

Ja uskot että se on vauvan etu jos molemmat vanhemmat ovat ”samalla viivalla” ts. Kummatkin ihan normaaleja ihmisiä? Miten tuo käytännössä onnistuisi kun äitiysloma kestää sen 4kk. Äiti olisi vaan kotona ilman vauvaa? Isä saisi myös olla kotona vai isä kävisi töissä ja vauva olisi hoidossa vaikka äiti kotonaan on äitiyslomalla? Äitiysloma on myös sitä varten että äiti toipuu synnytyksestä, eli vaikka vauva kuolisi saa äiti pitää äitiysloman.

Vauvan etu on varmasti se, että vain äiti hoitaa. Siksi äiidn pitää ymmärtää, että ei vaadi isää valvomaan öitä tai luopumaan omasta ajastaan, koska vauvan etu on se, että saa olla äidin kanssa. Isän ei pidä mennä olettamaan, että hän olisi jonkinlainen tasa-arvoinen vanhempi.

Voi että kun sinua nyt harmittaa sukupuolten biologiset erot :/ katsos kun se on aina äiti joka synnyttää ja jos joku imettää, sekin on aina äiti. Isän tehtävä on tukea äidin paranemista ja imetystä ja auttaa niiltä osin mitä hän pystyy hoitamaan. Esim imetystä hän ei voi hoitaa.

Ahaa - isällä ei siis ole mitään oikeutta vauvanhoitoon, ellei äiti erikseen anna siihen lupaa? Ja että isä on jonkinlainen kakkosvanhempi, jonka ainoa tehtävä on  tukea ykkösvanhempaa?

No ei ihme, että isät ei hoida lapsiaan, kun äidit tekevät alusta alkaen selväksi, että tämä vauva ei kuulu sinulle, mutta minun sotkujeni siivoaminen kuuluu.

Ap:lle sanoisin, että lähde samantien ja anna vaimon jäädä yksinään pärjäämään. Soita viikon kuluttua ja kysy, koska voit hakea loput tavarat. Jos silloin anellaan jäämään, niin aseta selkeät ehdot eli ei yövalvomista, ei vaipanvaihtoa eikä siivoamista.

Kyllä, ekat kuukaudet isä on kakkosvanhempi eikä siinä ole mitään pahaa. En tunme yhtään isää jolle olisi ollut ongelma rakentaa tasapuolinen vanhemmuussuhde lapsiinsa vauva-ajan jälkeen tuosta huolimatta. Esim. omani on ollut yhteensä 3 vuotta hoitovapaalla ja muutenkin täysin tasapuolinen vanhemmuudessa, vaikka hän on kaikkien kohdalla ollut lähinnä palvelijan roolissa ekat kuukaudet. Seuraava kysymys?

Miksi sitten isiä haukutaan aikuislapsiksi jos he suostuvat tuohon kakkosvanhemman rooliin?

Tässä oli edelleenkin kyse muutamasta ekasta kuukaudesta, jolloin isä on väistämättä kakkosvanhempi. Kukaan normaali ihminen ei takuulla hauku isää joka tuona aikana tekee kotityöt ja tukee äitiä ja imetyksen onnistumista. Aikuislapsi on sitten jos ei hoida isompaa lasta normaalisti ja tasaveroisesti.