Ero, vauva 3 vkoa

Ei oikeus varmaan imetyksen kestoa arvioi siinä vaiheessa, kun äiti on päästään sekaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmiten ymmärrät että elämässä mikään helppo ei ole hyvää.

Voit istua vuoden pizzalaatikon ja netflixin ääressä ja kun sinulta vuoden päästä kysytään mitä telkkarissa vuoden aikana tapahtui niin muistat pienen murto-osan.

On helppoa tumputtaa pokelle tai tavata kertapanoja tinderissä. Mutta pitkällä tähtäimellä kumppanuus voittaa, että on olemassa se henkilö joka tukee sinua elämän ylä ja alamäessä, tietää lapsuuden traumasi ja se kenen puoleen voit kääntyä kun elämä murjoo ja joka vakuuttaa että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Se joka tietää kaikki huonot puolesi ja silti rakastaa juuri sinua omana itsenäsi. Pitkässä parisuhteessa ei ole helppoa mutta aina kaikki helppo ei ole hyvää.

Lapsen kanssa ei ole myöskään helppoa! Se pissaa, kakkaa, oksentaa, itkee ja raivoaa, vaatien kaiken ajan ja rahan. Silti usein kun kysytään kuolinvuoteella niin oma lapsi on ollut parasta koko elämässä.

Sinulla on nyt mahdollisuus valita mitä elämässä haluat ja niiden valintojen kanssa on vaan sitten elettävä.

Niin se markkina-arvo muuten menee ajan myötä meillä jokaisella..

Ap:n vaimo haluaa eron! Ei miehen kannata ryhtyä kynnysmatoksi vain siksi, että saisi olla lapsensa kanssa. Ei se lapsi mihinkään katoa, viimeistään 5 vuoden kuluttua voi vaatia (ihan totta, tätä voi vaatia) viikko-viikko -systeemiä ja sen jälkeen kerätä lapsestaan lisää muistoja. Siihen asti joutuu tyytymään lyhyempiin tapaamisiin, mutta vuosi vuodelta pitempiin.[/quote

Eli jos nainen kerrankin väsyneenä tiuskaisee, niin mies on kynnysmatto. Mieshän ei ikinä ole pahantuulinen eikä väsynyt.

Hommaa pumpattava Barbara, ei sulle elävä ihminen sovi.

Voiko asia olla niin että et olekaan lapsen isä ja siksi hän haluaa nyt erota?

Ei vaikuttanut miehen kirjoitelmalta. En usko.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeus varmaan imetyksen kestoa arvioi siinä vaiheessa, kun äiti on päästään sekaisin. 

Mistä tälläinen mielikuva, että äiti olisi päästään sekaisin?

Minusta taas aloitus kertoo omaa tarinaansa esim. tuo ap. ihmettely, miksi KOLME VIIKKOA sitten synnyttänyt äiti ei edes kuntoile tai liiku, vaan tekee ainostaan vaunulenkkejä vauvan kanssa.

Ja kyllä, minä en tuollaista miestä olisi katsonut päivääkään, joka vielä ihmettelee, miksi äiti ei voi pyytää apua, jos hän sitä tarvitsee lastenhoidossa ja kotitöissä, kun nuo asiat olivat jo itsestään selviä 70-luvulla itselläni ja ystäväpiirissä, ilman pyytämättä.

Mistä näitä miesvauvoja nykyään oikein sikiää?

Ennen jo synnärillä isät laitettiin kylvettämään vauvaa ja kätilöt olivat vieressä ja äiti oli lepäämässä ja toipumassa synnytyksestä.

Ärsyttävä tuo yksi jankkaaja, kuulostaa ihan keskenkasvuiselta kakaralta. Pakko kai tän on olla provo, harmi vaan että tuollaisia miehiä oikeasti on olemassa, jotka eivät ymmärrä biologiasta hevon helvattua ja uhriutuu kun on niin rankkaa niin rankkaa, ja ei pääse kavereiden kanssa kahville tai viihteelle ja vaimo vaan kiukkuisena ulisee kotona lapsen kanssa kun ei itse voi olla avuksi mitenkään "kun ei se pyydä". Joo ok. Äly hoi, älä jätä.

Jokos se minun eksäni on hankkinut uuden vauvan. Voisi hyvin olla hänen näppikseltään. Ei ymmärtänyt yhtään, miksi olin väsynyt, kun hoidin huonosti nukkuvan vauvan yksin sektion jälkeen. Hänen mielestään oli varsinainen uroteko, että hän oli isyyslomalla vain puhelinsoiton päässä autotallissa juomassa kaljaa ja tuli sieltä nostamaan vauvaa, että pääsin vessaan. Olisihan hän voinut olla baarissakin, joten minun olisi pitänyt olla kiitollinen. Ja hän opetteli vaipanvaihdot synnärillä, kun en itse pystynyt edes seisomaan, koska olin niin huonossa kunnossa sektion jälkeen. Mies oli myös se, joka jatkuvasti kritisoi minun hoitotapojani, imetystä jne. Tuleeko yllätyksenä, että erottiin ennen kuin lapsi oli kaksi.

Ihan kuin veljen vaimo. Ei antanut veljeni koskea lapseen ollenkaan vaan saattoi heittää tätä jollakin, jos yritti. Lapsen ollessa alle kuukauden keksi että haluaa isän ulos kodistaan nytheti, paiskoi tavaroita päin ja heitti miehen tavarat kuistille. Veli soitti sosiaalitoimistoon (oli ollut yhteyksissä sinne jo aiemmin) joka tuli tarkastamaan lapsen tilanteen. Vaimo väitti, että suhde oli ollut ongelmallinen jo kauan ennen lapsen syntymää, mikä ei ollut totta. Ennen lasta vaimo oli ollut ihan normaali ja tavallinen, suhde hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin veljen vaimo. Ei antanut veljeni koskea lapseen ollenkaan vaan saattoi heittää tätä jollakin, jos yritti. Lapsen ollessa alle kuukauden keksi että haluaa isän ulos kodistaan nytheti, paiskoi tavaroita päin ja heitti miehen tavarat kuistille. Veli soitti sosiaalitoimistoon (oli ollut yhteyksissä sinne jo aiemmin) joka tuli tarkastamaan lapsen tilanteen. Vaimo väitti, että suhde oli ollut ongelmallinen jo kauan ennen lapsen syntymää, mikä ei ollut totta. Ennen lasta vaimo oli ollut ihan normaali ja tavallinen, suhde hyvä.

Niin, miehen mielestä suhde oli hyvä...... miehen mielestä mitään ongelmia ei ollut.... ero tuli ihan puskista kun kaikki oli niin hyvin, vaimo vaan sekosi 🤷🏼‍♀️

Äkkiä eropaperit vireille, kun vielä on mahdollista. Kohta se ei enää halua irrota sinusta millään, kun tajuaa että sinähän tämän koko lystin maksat.

Tuohan on parasta mitä miehelle voi tapahtua. Sait lapsen ja nyt mahdollisuus saada uusi ei pilalle venynyt ja ei ylipainoinen tyttöystävä.

Vierailija kirjoitti:

Äkkiä eropaperit vireille, kun vielä on mahdollista. Kohta se ei enää halua irrota sinusta millään, kun tajuaa että sinähän tämän koko lystin maksat.

Tuohan on parasta mitä miehelle voi tapahtua. Sait lapsen ja nyt mahdollisuus saada uusi ei pilalle venynyt ja ei ylipainoinen tyttöystävä.

Joo, koska ne nuoret mallin näköiset hoikat tytöt oikein haaveilevat keski ikäisistä perheen isistä, tyrsk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on ollut synnytyksen jälkeen ajoittain minua kohtaan ärtyisä, tiuskii ja syyttää tästä väsymystä. Itsehän en tiedä kuinka vauva päivällä nukkuu kun itse olen töissä, ilmeisesti aika vähän. Ymmärrän kyllä että on väsynyt eikä ehdi syödä, mutta en tiedä johtuuko ärtyisyys siitä. Olen sanonut että voin välillä hoitaa vauvaa, jos haluaa. Ei ole ilmeisesti halunnut koska ei ole pyytänyt apua.

Sanoin vaimolle etten tiedä kauanko jaksan kuunnella tiuskimista ja äyskimistä, johon vastasi että hänelle sopisi että eroamme koska on "väsynyt hoitamaan kodin yksin".

Ei kuitenkaan ole juuri apua pyydellyt, joten vaikea tässä on mitään tehdä.

Väkivaltaa, päihdeongelmaa tms ei ole, ja tiedän olevani suhteellisen hyvännäköinen ja "markkina-arvoni" on kunnossa, eli kyse ei ole siitä että olisin lössähtänyt ja lihava sohvaperuna.

Miksi hänen pitäisi pyydellä apua kodin ja vauvan hoitamiseen. Itsestään selvää on, että mies osallistuu parhaansa mukaan. Ei ihme, että on väsynyt.

Onko se niin h*lvetin vaikeaa avata suunsa ?

En tajua miksi suurin? osa naisista haluaa miesten olevan ajatusten lukijoita ja sitten ollaan turpa rullalla kun ne luetaan väärin tai ei lueta ollenkaan.

Ap:kin tapauksessa arvaukseni on , että vaimon mielestä tekisi kuitenkin ei-sitä-noin-tehdä tai mitä -sä-nyt-sitä-teet-kun-toi-ois- pitänyt-tehdä.

Ja muistan kyllä mitä on nukkua max.2h putkeen oli yö tai päivä lapsen pari ekaa vuotta.

Ero ei pätkääkään helpottaisi vaimon oloa, silloinhan hän vasta yksin olisikin 24/7.

Varmuudeksi:olen nainen ,tosin jo lapseni kasvattanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka voit sanoa että lapsi oli toivottu, haluttu ja pitkään yritetty, kun luovutit hänen kanssaan jo reilusti alle kuukaudessa ja vetoat siihen, kun käyt töissä, niin et pysty hoitamaan vauvaa ollenkaan? :( Niin surullista.

Ja vaimo tietysti uskonut, ollut varmasti suuret toiveet puheidesi perusteella, kun olet lasta halunnut, että oikeasti haluat lapsen.. ja osallistut. Ja sitten olet jo luovuttanut kalkkiviivoille. Kyllähän se tekee pahaa.

Samaa voisi sanoa ap:n vaimosta. Jos on luvannut elää mukana niin vasta- kuin myötämäessä kunnes kuolema erottaa, niin ei pitäisi 3 viikon hankaluuksien jälkeen erosta puhua. Varsinkaan jos mitään ulkopuolista apua ei ole edes yritetty hakea.

Isän ja äidin kuormitus vauvan ekojen kolmen viikon aikana on aivan eri planeetalta, ellei eri galakseilta. Äidillä on hormonimyrsky, synnytyskokemus (joka on usein ainakin lievästi traumaattinen, joka tapauksessa äärimmäisen herkistävä), pieni ihminen joka haluaa olla koko ajan kiinni hänessä, muuttunut ruumis, maitoa valuvat rinnat, tunne ettei koskaan enää pääse mihinkään, kipuja...miehellä on se muuttunut elämäntilanne ja mahdollisesti kiukkuinen vaimo. Ei-synnyttäneet eivät voi ymmärtää miten järjettömän emotionaalinen se olotila on vastasynnyttäneellä, varsinkin esikoisen kanssa.

Ja naisen olotila helpottuu sillä, että uhkailee erolla?

Ei, miten niin? Pointtini oli, että äidin ja isän post-partum aikaa ei voi verrata, koska äiti on tuolloin paljon kuormittuneempi.

Ja synnyttäneet eivät voi ymmärtää miten järjettömän emotionaalinen on se hetki kun oma rakas selviää tuskista ja synnyttää vielä rakkaamman. Varsinkin esikoisen kanssa se isäksi tulo konkretisoituu vasta kun äiti ja vauva tulee kotiin. Huoli puolisosta ja pienestä vauvasta, se avuttomuus, kun et pysty edes ruokkimaan ja kaikki on uutta. Ja vieressä äiti joka arvostelee kaikkea mitä yrität tehdä. Ei ihme, jos ei riitä ymmärrystä toisen erouhkailuille.

Isällä ei kuitenkaan ole niitä hormoneita, jotka herkistää ja käskee olla jatkuvasti vauvassa kiinni. Eikä raskaus- ja synnytys- eikä imetyskokemusta. Äidillä on tuo kaikki ja sen lisäksi se uusi elämäntilanne ja avuton pieni vauva. Tästä on ihan turha riidellä, on ihan selvää että äidin osa ekoina viikkoina on rankempi. Ja vastasyntynyt todellakin haluaa vain äitinsä. Ei se tarkoita ettei isä olisi lapselle yhtä tärkeä piankin, ja koko loppuelämän.

Itseasiassa miesten hormonitoimintakin muuttuu reaktiona naisen hormonitoimintaan.

Saattaa muuttua, jos isä hoitaa vauvaa. Kukaan ei varmaan kuitenkaan yritä väittää, että isän hormonitoiminnan muutokset olisivat mitään verrattuna synnyttäneen äidin muutoksiin. Ihan jos googlaat kuvion, jossa kuvataan estrogeenitason muutoksia raskausaikana ja synnytyksen jälkeen, niin aika rajut ovat. Mikään behavioraalinen tekijä ei aiheuta sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ilmoitat sille vaimolle, että asia selvä, erotaan. Kysyt, miten hoidetaan asumisjärjestelyt jne. Etsit itsellesi uuden kämpän, vaimo saa jäädä entiseen ja maksaa sen kulut. Varaat ajan lastenvalvojalle ja hoidatte paperit kuntoon. Ilmoita, että elareita maksat vain oikeuden päätöksellä. Vaadir yhteishuoltajuutta ja tässä vaiheessa joka päivä 3 tuntia vauva-aikaa itsellesi.

Jostain syystä tuossa vaiheessa vaimo alkaa miettimään, että onko ne lattialle jätetyt sukat oikeasti tämän kaiken arvoisia.

*facepalm*

Pitää olla pimeä mies jos alkaa vasta synnyttäneelle naiselle noin lapsellisesti kiukuttelemaan. Möisitkö koirasikin pois, kun se ei ole oma itsensä vaan aggressiivinen sinua ja ylisuojeleva vastasyntyneitä pentujaan kohtaan?

Etkä ikimaailmassa saisi vastasyntynyttä lasta kolmeksi tunniksi pois kotoaan joka päivä. Siihen pisteeseen menisi vuosia päästä.

isä voisi tietenkin vaatia myös sitä, että vauvaa ei saa viedä lainkaan pois kotoa, jos isä ei saa lasta päivittäin tavata. Äiti ei saa mennä vaunulenkille vauvan kanssa, jos isäkään ei saa niin tehdä.

Mitä ihmeen kiukuttelua on se, että ottaa vaimonsa puheet vakavasti? Vaimo haluaa eroa, joten kyllä se vaimo eron ottaa, vaikka mies ei asiaa tajuaisi. Parempi siis itse ryhtyä toimeen. Lastenvalvojalle tulisi kutsu kuitenkin, miksi ei itse ottaisi yhteyttä?

Vai mitä oletta vaimon eropuheilla yrittävän? Ei pidä puhua erosta, jos sitä ei halua!

Ymmärrä nyt, että kolme viikkoa synnytyksestä ei kukaan tuore äiti, eläin tai ihminen, ole oma itsensä. Kuten aiemmin jo mainittu, synnytyksestä voi seurata naiselle jopa psykoosi. Ymmärrä nyt biologiaa ja hormoneja sen verran, pystytkö. Siksi on lapsellista ottaa itseensä puheet, joita sanotaan sellaisessa tilassa jossa ei olla täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Typerä, typerä mies olet. Tai trolli, sama asia.

Ymmärrän, että äiti voi joutua vaikka psykoosiin, mutta sitä huolimatta erolla uhkailu ei ole asia, johon hänellä olisi oikeutta. Ei isän tehtävänä ole olla mikään tiskirätti, jonka pitää sietää kaikki siksi, että naisella on nyt vähän jäänyt synnytys päälle.

Jos isä ei saa varautua eroon, niin tuossa tilanteessa on parasta tehdä lasu ja kertoa viranomaisille, että äiti ei ole hormonimyrskyn vuoksi kykenevä huolehtimaan lapsesta. Vai miten oletat, että se äiti haluamansa eron jälkeen pärjää?

Ihan kuin parisuhteista lähdettäisiin kävelemään siksi, että on ollut pari viikkoa vaikeaa.... aikuista much?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ilmoitat sille vaimolle, että asia selvä, erotaan. Kysyt, miten hoidetaan asumisjärjestelyt jne. Etsit itsellesi uuden kämpän, vaimo saa jäädä entiseen ja maksaa sen kulut. Varaat ajan lastenvalvojalle ja hoidatte paperit kuntoon. Ilmoita, että elareita maksat vain oikeuden päätöksellä. Vaadir yhteishuoltajuutta ja tässä vaiheessa joka päivä 3 tuntia vauva-aikaa itsellesi.

Jostain syystä tuossa vaiheessa vaimo alkaa miettimään, että onko ne lattialle jätetyt sukat oikeasti tämän kaiken arvoisia.

No siinäpä hieno isä, vaatii että vauva on nälässä 3h päivittäin eikä edes suostu elättämään omaa lastaan. Joo seuraava.

Voi sille vauvalle antaa pullostakin maitoa. Suomi on täynnä näitä sankareita jotka ei suostu omaa lastansa elättämään. Miten olisikaan tilanne jos isä sanoisi 3 viikon päästä synnytyksestä että haluaa eron ja vauva jää hänelle. Saattais äitikin vähän tasajalkaa polkea. :D

Ja luulet että oikeus määrää imetyksen lopetettavaksi ja 3 viikkoisen vauvan isälle? Höpöhöpö.

No jos ajateltaisiin että nainen ei imetä.

Ja uskot että se on vauvan etu jos molemmat vanhemmat ovat ”samalla viivalla” ts. Kummatkin ihan normaaleja ihmisiä? Miten tuo käytännössä onnistuisi kun äitiysloma kestää sen 4kk. Äiti olisi vaan kotona ilman vauvaa? Isä saisi myös olla kotona vai isä kävisi töissä ja vauva olisi hoidossa vaikka äiti kotonaan on äitiyslomalla? Äitiysloma on myös sitä varten että äiti toipuu synnytyksestä, eli vaikka vauva kuolisi saa äiti pitää äitiysloman.

Vauvan etu on varmasti se, että vain äiti hoitaa. Siksi äiidn pitää ymmärtää, että ei vaadi isää valvomaan öitä tai luopumaan omasta ajastaan, koska vauvan etu on se, että saa olla äidin kanssa. Isän ei pidä mennä olettamaan, että hän olisi jonkinlainen tasa-arvoinen vanhempi.

Voi että kun sinua nyt harmittaa sukupuolten biologiset erot :/ katsos kun se on aina äiti joka synnyttää ja jos joku imettää, sekin on aina äiti. Isän tehtävä on tukea äidin paranemista ja imetystä ja auttaa niiltä osin mitä hän pystyy hoitamaan. Esim imetystä hän ei voi hoitaa.

Ahaa - isällä ei siis ole mitään oikeutta vauvanhoitoon, ellei äiti erikseen anna siihen lupaa? Ja että isä on jonkinlainen kakkosvanhempi, jonka ainoa tehtävä on  tukea ykkösvanhempaa?

No ei ihme, että isät ei hoida lapsiaan, kun äidit tekevät alusta alkaen selväksi, että tämä vauva ei kuulu sinulle, mutta minun sotkujeni siivoaminen kuuluu.

Ap:lle sanoisin, että lähde samantien ja anna vaimon jäädä yksinään pärjäämään. Soita viikon kuluttua ja kysy, koska voit hakea loput tavarat. Jos silloin anellaan jäämään, niin aseta selkeät ehdot eli ei yövalvomista, ei vaipanvaihtoa eikä siivoamista.

Ahaa - et siis yhtään ymmärtänyt lukemaasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai vaimosi tiuskii väsymystä. Annatko vaimollesi mahdollisuuden nukkua ajoittain hoitamalla omaa vauvaasi? Imuroitko pyytämättä? Teetkö ikinä ruokaa ja huom! myös siivoat tämän jälkeen sotkut ja hoidat tiskit? Vietkö vauvaa vaunulenkille töittesi jälkeen, jotta vaimo voi levätä hetken? Vaimollesi on raskasta olla koko ajan olemassa vain vauvan tarpeita varten, siksi kiukuttelee sinulle. Toki kiukuttelu on varmasti rasittavaa mutta osallistumalla vauvasi ja vaimosi elämään vähennät vaimon kiukuttelua. Jos ei tilanne muutu niin hankkikaa apua neuvolan kautta, ero ei todellakaan ole tuossa tilanteessa hyvä ratkaisu, kerro se myös vaimollesi.

Käyn töissä, joten minulla ei ole juuri mahdollisuutta hoitaa vauvaa. Tämän lisäksi lapsi ei viihdy sylissäni/kanssani juuri ollenkaan, minkä takia hoitaminen ja jonnekin vaunulenkille lähtö ei oikein onnistu.

Jos vauva rauhoittuu vain vaimon kanssa, niin minkäs minä sille voin?

No ei se vauva viihdy sun sylissä jos ei ole tottunut siellä olemaan ja pitää sinua vieraana. Lisää harjoitusta vaan. Iltaisin, joka päivä. Viikonloppuisin enemmän. Vauvoilla on hyvin lyhyt muisti. Ota vaikka vaimosi paita siihen syliin mukaan, että on tuttuja tuoksuja. Mitä enemmän olet sen vauvasi kanssa, sitä enemmän hän sinuun kiintyy. Sinun tehtäväsi on rakentaa se suhde häneen. Ei se itsestään tapahdu, vaan vaatii paljon aikaa ja hoivaamista. Ei vauvaa tarvitse heti palauttaa äidilleen kun tulee itku (jos ei ole kyse mistään nälästä). Voit kyllä yrittää löytää sinun tapasi lohduttaa.

Ja voi myös harjoitella niin, että olette sylikkäin kolmestaan. Että vauva on osittain kummankin sylissä kun olette jossain sohvannurkassa käpertyneenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ilmoitat sille vaimolle, että asia selvä, erotaan. Kysyt, miten hoidetaan asumisjärjestelyt jne. Etsit itsellesi uuden kämpän, vaimo saa jäädä entiseen ja maksaa sen kulut. Varaat ajan lastenvalvojalle ja hoidatte paperit kuntoon. Ilmoita, että elareita maksat vain oikeuden päätöksellä. Vaadir yhteishuoltajuutta ja tässä vaiheessa joka päivä 3 tuntia vauva-aikaa itsellesi.

Jostain syystä tuossa vaiheessa vaimo alkaa miettimään, että onko ne lattialle jätetyt sukat oikeasti tämän kaiken arvoisia.

*facepalm*

Pitää olla pimeä mies jos alkaa vasta synnyttäneelle naiselle noin lapsellisesti kiukuttelemaan. Möisitkö koirasikin pois, kun se ei ole oma itsensä vaan aggressiivinen sinua ja ylisuojeleva vastasyntyneitä pentujaan kohtaan?

Etkä ikimaailmassa saisi vastasyntynyttä lasta kolmeksi tunniksi pois kotoaan joka päivä. Siihen pisteeseen menisi vuosia päästä.

isä voisi tietenkin vaatia myös sitä, että vauvaa ei saa viedä lainkaan pois kotoa, jos isä ei saa lasta päivittäin tavata. Äiti ei saa mennä vaunulenkille vauvan kanssa, jos isäkään ei saa niin tehdä.

Mitä ihmeen kiukuttelua on se, että ottaa vaimonsa puheet vakavasti? Vaimo haluaa eroa, joten kyllä se vaimo eron ottaa, vaikka mies ei asiaa tajuaisi. Parempi siis itse ryhtyä toimeen. Lastenvalvojalle tulisi kutsu kuitenkin, miksi ei itse ottaisi yhteyttä?

Vai mitä oletta vaimon eropuheilla yrittävän? Ei pidä puhua erosta, jos sitä ei halua!

Juu isä voi vaatia ihan mitä haluaa, mutta mitään tuollaisia ei oikeus tule määräämään eli yks hailee mitä vaatii.

Kun äiti on mielenterveydeltään sekaisin, tulee lapsen hoitovastuu määrätä ilman muuta isälle. 

 Meinaat siis että hoitovastuu tulee määrätä vanhemmalle, joka omien sanojensa mukaan ei kykene hoitamaan vauvaa töiden/vapaa-aikansa vuoksi ja lisäksi niinkin pienet asiat kuin vaunulenkit eivät onnistu, koska vauva vierastaa häntä niin pahasti? 3-viikkoinen ei tällaisesta "hoidosta" selviäisi hengissä, äidin kanssa kuitenkin on selvinnyt ihan kelvollisesti vaikka tämä onkin "päästään sekaisin" (eli ilmaisee olevansa tyytymätön).

 Huoltajuus on velvoite. Ei mikään oikeus titteliin jolla tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi tai kiva keino kostaa exälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eroisä ja kun menin vauvan, 4kk, kanssa neuvolaan, kyseltiin kovasti, missä vauvan äiti on. Miksi hän ei ole mukana? Ilmeisesti isä ei riitä neuvola-asiointiin.  Jos äiti olisi mennyt yksin, ei olisi niin tarkasti kyselty. Kyllä on tasa-arvossa vielä tekemistä. Me erosimme jo ennen vauvan syntymää, asumme vielä yhdessä ja hoidan vauvaa varmasti yhtä paljon kuin äitikin.

Tuohan kertoo vain, ettei siellä isiä yksin näy. Olettivat varmaan äidin olevan vessassa ja siksi kyselivät.

Ja kun viet lapsen yksin neuvolaan, niin eivät monta kertaa kysele, kun muistavat x-lapsen isä on se joka tuo lapsensa neuvolaan, ei äiti.

Minusta siinä ei ole mitään tasa-arvon kanssa tekemistä, vaan yleensä ihmetelään, jos sattuu poikkeava tilanne.

Kyselivät kovasti äidin mielenterveyden perään. Missä äiti on ja mitä tekee? Tietysti hyvä, että ollaan huolissaan ja kartoitetaan vauvan kotiolot, mutta jos isää ei olisi näkynyt, ei olisi kyselty isän mielenterveyden ja jaksamisen perään. Neuvolassa oletetaan edelleen, että äiti on ykkösvanhempi ja isä apupoika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eroisä ja kun menin vauvan, 4kk, kanssa neuvolaan, kyseltiin kovasti, missä vauvan äiti on. Miksi hän ei ole mukana? Ilmeisesti isä ei riitä neuvola-asiointiin.  Jos äiti olisi mennyt yksin, ei olisi niin tarkasti kyselty. Kyllä on tasa-arvossa vielä tekemistä. Me erosimme jo ennen vauvan syntymää, asumme vielä yhdessä ja hoidan vauvaa varmasti yhtä paljon kuin äitikin.

Tuo on varmaan kyllä muuttumassa. Mun mies vei juuri meidän vauvan 2kk tarkastukseen ilman minua (vein isommat ulos, imetyksen kannalta meni sopivasti) eikä häneltä mitään kyselty minusta. Helsinki.

Helsingissä minäkin kävin. Tunsin itseni kyllä vain apupojaksi, joka on salaa napannut vauvan äidiltä. Tiedänkö edes, mitä vauvalle kuuluu? Olen hoitovapaalla ja äiti töissä.

Ja sitten ihmetellään kun Suomen tilastot on mitä on syntyvyyden suhteen. Tämän tyyppisten miesvauvojen kanssako pitäisi lisääntyä?