Lue keskustelun säännöt.
Ero, vauva 3 vkoa
22.03.2019 |
Vaimo ilmoitti haluavansa eron. Pettämisestä ei ole kyse, sillä meillä on 3 vkoa vanha vauva jota vaimo hoitaa kotona ja tiedän ettei lyhyitä vaunulenkkejä lukuunottamatta käy missään.
Eroilmoitus ärsyttää, sillä vauva oli haluttu ja pitkään yritetty. Miten tapaamiset onnistuvat noin pienen kanssa? Mitään viikko-viikko kuviota tuskin imetetyn vauvan kanssa pystyy suunnittelemaan vielä aikoihin.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka voit sanoa että lapsi oli toivottu, haluttu ja pitkään yritetty, kun luovutit hänen kanssaan jo reilusti alle kuukaudessa ja vetoat siihen, kun käyt töissä, niin et pysty hoitamaan vauvaa ollenkaan? :( Niin surullista.
Ja vaimo tietysti uskonut, ollut varmasti suuret toiveet puheidesi perusteella, kun olet lasta halunnut, että oikeasti haluat lapsen.. ja osallistut. Ja sitten olet jo luovuttanut kalkkiviivoille. Kyllähän se tekee pahaa.
Samaa voisi sanoa ap:n vaimosta. Jos on luvannut elää mukana niin vasta- kuin myötämäessä kunnes kuolema erottaa, niin ei pitäisi 3 viikon hankaluuksien jälkeen erosta puhua. Varsinkaan jos mitään ulkopuolista apua ei ole edes yritetty hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eukko huomannu, että vauva muistuttaa enemmän nuohoojaa kuin aviomiestä.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo on ollut synnytyksen jälkeen ajoittain minua kohtaan ärtyisä, tiuskii ja syyttää tästä väsymystä. Itsehän en tiedä kuinka vauva päivällä nukkuu kun itse olen töissä, ilmeisesti aika vähän. Ymmärrän kyllä että on väsynyt eikä ehdi syödä, mutta en tiedä johtuuko ärtyisyys siitä. Olen sanonut että voin välillä hoitaa vauvaa, jos haluaa. Ei ole ilmeisesti halunnut koska ei ole pyytänyt apua.
Sanoin vaimolle etten tiedä kauanko jaksan kuunnella tiuskimista ja äyskimistä, johon vastasi että hänelle sopisi että eroamme koska on "väsynyt hoitamaan kodin yksin".
Ei kuitenkaan ole juuri apua pyydellyt, joten vaikea tässä on mitään tehdä.Väkivaltaa, päihdeongelmaa tms ei ole, ja tiedän olevani suhteellisen hyvännäköinen ja "markkina-arvoni" on kunnossa, eli kyse ei ole siitä että olisin lössähtänyt ja lihava sohvaperuna.
Siinä meni metsään, se on sunkin koti ja lapsi, vaimon ei pidä pyytää sinulta apua vaan sun on tehtävä myös niitä hommia!
Sanot vaikka seuraavan kerran, että nyt kun sä imetät ni mä teen ruoan, syönnin jälkeen lähden vaunulenkille ja sä otat nokoset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun tehtäväsi on hoitaa puolisoa että puoliso jaksaa hoitaa vauvaa. Piste. Synnyttäminen ja imettäminen on rankkaa ensikertalaiselle. Tuo vesilasi kun hän imettää, laita ruoka, tuo aamukahvi. Sitä varten se isyysloma on, ei sinun vapauttasi varten.
Isyysloma on sitä varten, että isäkin voi ajan kanssa tutustua perheen uuteen tulokkaaseen ja ottaa vastuuta hänen hoitamisestaan. Ei se mikään äidin palvontaloma ole. Varsinkin jos tuore äiti haluaa heti eroa, niin isällä ei ole mitään velvollisuutta äitiä kohtaan.
Valitettavasti totuus on noin pikkuisen vauvan kohdalla että äidin jaksaminen ja hyvinvointi heijastuu suoraan vauvan hyvinvointiin. Äidin hoivaaminen lisää vauvan hyvinvointia. Pieni vauva aistii äidin hädän ja stressin ja se vaikuttaa vauvaan. Äitiä kannattaa pitää hyvänä ja hoivata.
Ja miehenkö pitäisi kestää mitä vaan? Kyllä isänkin hyvinvointi tai sen puute heijastuu perheen ilmapiiriin ja jaksamiseen.
Jos äiti kommunikoi kiukuttelemalla ja erolla uhkailemalla, niin ei ole ihme jos isän hoiva ei kohdistu äitiin.
Uunipulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ilmoitat sille vaimolle, että asia selvä, erotaan. Kysyt, miten hoidetaan asumisjärjestelyt jne. Etsit itsellesi uuden kämpän, vaimo saa jäädä entiseen ja maksaa sen kulut. Varaat ajan lastenvalvojalle ja hoidatte paperit kuntoon. Ilmoita, että elareita maksat vain oikeuden päätöksellä. Vaadir yhteishuoltajuutta ja tässä vaiheessa joka päivä 3 tuntia vauva-aikaa itsellesi.
Jostain syystä tuossa vaiheessa vaimo alkaa miettimään, että onko ne lattialle jätetyt sukat oikeasti tämän kaiken arvoisia.
On siinä yksi järjen jättiläinen taas. Ymmärrätkö sinä, että jos tämä vaimo on masentunut sillä ei me täällä sitä tiedetä, niin ei hän pysty selkeästi ajattelemaan! Ei siinä mitkään uhkailut auta, hyvällä lykyllä pahentaa tilannetta entisestään.
Ja jos ei ole masentunut, niin tuo voisi hyvinkin auttaa. Ja eihän tuo ole uhkailua. Ainoastaan vaimon uhkailuun vakavasti suhtautumista. Voisi vaimokin vähän ottaa vastuuta käytöksestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ilmoitat sille vaimolle, että asia selvä, erotaan. Kysyt, miten hoidetaan asumisjärjestelyt jne. Etsit itsellesi uuden kämpän, vaimo saa jäädä entiseen ja maksaa sen kulut. Varaat ajan lastenvalvojalle ja hoidatte paperit kuntoon. Ilmoita, että elareita maksat vain oikeuden päätöksellä. Vaadir yhteishuoltajuutta ja tässä vaiheessa joka päivä 3 tuntia vauva-aikaa itsellesi.
Jostain syystä tuossa vaiheessa vaimo alkaa miettimään, että onko ne lattialle jätetyt sukat oikeasti tämän kaiken arvoisia.
*facepalm*
Pitää olla pimeä mies jos alkaa vasta synnyttäneelle naiselle noin lapsellisesti kiukuttelemaan. Möisitkö koirasikin pois, kun se ei ole oma itsensä vaan aggressiivinen sinua ja ylisuojeleva vastasyntyneitä pentujaan kohtaan?
Etkä ikimaailmassa saisi vastasyntynyttä lasta kolmeksi tunniksi pois kotoaan joka päivä. Siihen pisteeseen menisi vuosia päästä.
Melko pimeä pitää olla nainenkin jos 3 viikkoa synnytyksestä alkaa erolla uhkailemaan. Silläkö meinasi helpottaa isän ja lapsen suhteen muodostumista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vaimosi tiuskii väsymystä. Annatko vaimollesi mahdollisuuden nukkua ajoittain hoitamalla omaa vauvaasi? Imuroitko pyytämättä? Teetkö ikinä ruokaa ja huom! myös siivoat tämän jälkeen sotkut ja hoidat tiskit? Vietkö vauvaa vaunulenkille töittesi jälkeen, jotta vaimo voi levätä hetken? Vaimollesi on raskasta olla koko ajan olemassa vain vauvan tarpeita varten, siksi kiukuttelee sinulle. Toki kiukuttelu on varmasti rasittavaa mutta osallistumalla vauvasi ja vaimosi elämään vähennät vaimon kiukuttelua. Jos ei tilanne muutu niin hankkikaa apua neuvolan kautta, ero ei todellakaan ole tuossa tilanteessa hyvä ratkaisu, kerro se myös vaimollesi.
Käyn töissä, joten minulla ei ole juuri mahdollisuutta hoitaa vauvaa. Tämän lisäksi lapsi ei viihdy sylissäni/kanssani juuri ollenkaan, minkä takia hoitaminen ja jonnekin vaunulenkille lähtö ei oikein onnistu.
Jos vauva rauhoittuu vain vaimon kanssa, niin minkäs minä sille voin?No ei se vauva viihdy sun sylissä jos ei ole tottunut siellä olemaan ja pitää sinua vieraana. Lisää harjoitusta vaan. Iltaisin, joka päivä. Viikonloppuisin enemmän. Vauvoilla on hyvin lyhyt muisti. Ota vaikka vaimosi paita siihen syliin mukaan, että on tuttuja tuoksuja. Mitä enemmän olet sen vauvasi kanssa, sitä enemmän hän sinuun kiintyy. Sinun tehtäväsi on rakentaa se suhde häneen. Ei se itsestään tapahdu, vaan vaatii paljon aikaa ja hoivaamista. Ei vauvaa tarvitse heti palauttaa äidilleen kun tulee itku (jos ei ole kyse mistään nälästä). Voit kyllä yrittää löytää sinun tapasi lohduttaa.
Aivan uskomaton keskustelu. Ihan oikeasti mäkin eroaisin tollaisesta miehestä, jolta pitää kaikki apu pyytää 3vkonen vauva sylissä. Mitäs sitten kun vaimo alkaa käydä töissä, annatteko lapsen sossulaan kun ei vaimokaan voi lapsia sitten hoitaa enää kun käy työelämässä? Eikö sulle jää ollenkaan vapaita tunteja edes yhtä vuorokauteen töiden jälkeen? Eikö sulla ole vapaita ollenkaan? Tottakai vauva ei rauhoitu sun kanssa kun et ole hoitanut sitä tarpeeksi. Sulla ei kehity tätä menoa lapseen ollenkaan kiintymyssuhdetta. Vastaat itse omiin ongelmiisi muttet näe itsessäsi vikaa. Sitä paitsi vauva on alle kuukauden ikäinen, kuinka paljon olet edes ehtinyt yrittämään? :D Olet jo 3 viikon vanhemmuuden jälkeen (itseasiassa ilmeisesti jo aiemmin) lykännyt lapsen vaimosi hoidettavaksi kun "ei onnistu". Nyt alat sitten treenata!
Anteeksi mutta ärsyttää ihan hirveästi tällainen käytös kun on itse joutunut kokemaan samaa niin menee ihon alle.
Tai sitten äiti ilmoittaa, että isä tekee kaiken väärin. 3 vko ikäinen vauva ei paljoa mieti, kuka sen vaipan vaihtaa tai missä rauhoittua, mutta kun äiti tekee itsestään ykkösvanhemman ja isä kelpaa vain siivoamaan tai viemään roskat, niin aika äkkiä isä ymmärtää paikkansa. Se ei ole kotona.
Noin tyhmien ei pitäisi lisääntyä. Äiti on ykkösvanhempi ensimmäisten viikkojen ajan, iha biologian vuoksi. Isä on silti yhtä tärkeä, hän voi sylitellä, nukuttaa, kylvettää ym.vauvaa ja hoitaa kotityöt ym.ruuanlaitot kun äiti toipuu.
Ei voi, jos äiti ei anna tai tulee joka välissä väliin, kun osaa paremmin. Harvalla äidilläkään noi jutut ekalla kerralla sujuu. Mitenköhän äidit reagoisi, jos sairaalassa tultaisiin heti tönimään pois tieltä jos ei suju kuten hoitsut haluaa?
Niin synnärillä tehdäänkin... pitää imettää kun käsketään ja vaihtaa vaippaa kun käsketään jne pesut niinkuin hoitsut ohjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ilmoitat sille vaimolle, että asia selvä, erotaan. Kysyt, miten hoidetaan asumisjärjestelyt jne. Etsit itsellesi uuden kämpän, vaimo saa jäädä entiseen ja maksaa sen kulut. Varaat ajan lastenvalvojalle ja hoidatte paperit kuntoon. Ilmoita, että elareita maksat vain oikeuden päätöksellä. Vaadir yhteishuoltajuutta ja tässä vaiheessa joka päivä 3 tuntia vauva-aikaa itsellesi.
Jostain syystä tuossa vaiheessa vaimo alkaa miettimään, että onko ne lattialle jätetyt sukat oikeasti tämän kaiken arvoisia.
*facepalm*
Pitää olla pimeä mies jos alkaa vasta synnyttäneelle naiselle noin lapsellisesti kiukuttelemaan. Möisitkö koirasikin pois, kun se ei ole oma itsensä vaan aggressiivinen sinua ja ylisuojeleva vastasyntyneitä pentujaan kohtaan?
Etkä ikimaailmassa saisi vastasyntynyttä lasta kolmeksi tunniksi pois kotoaan joka päivä. Siihen pisteeseen menisi vuosia päästä.
Melko pimeä pitää olla nainenkin jos 3 viikkoa synnytyksestä alkaa erolla uhkailemaan. Silläkö meinasi helpottaa isän ja lapsen suhteen muodostumista?
Tuskin se syy eroon on isän ja lapsen suhteen muodostuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun tehtäväsi on hoitaa puolisoa että puoliso jaksaa hoitaa vauvaa. Piste. Synnyttäminen ja imettäminen on rankkaa ensikertalaiselle. Tuo vesilasi kun hän imettää, laita ruoka, tuo aamukahvi. Sitä varten se isyysloma on, ei sinun vapauttasi varten.
Isyysloma on sitä varten, että isäkin voi ajan kanssa tutustua perheen uuteen tulokkaaseen ja ottaa vastuuta hänen hoitamisestaan. Ei se mikään äidin palvontaloma ole. Varsinkin jos tuore äiti haluaa heti eroa, niin isällä ei ole mitään velvollisuutta äitiä kohtaan.
Valitettavasti totuus on noin pikkuisen vauvan kohdalla että äidin jaksaminen ja hyvinvointi heijastuu suoraan vauvan hyvinvointiin. Äidin hoivaaminen lisää vauvan hyvinvointia. Pieni vauva aistii äidin hädän ja stressin ja se vaikuttaa vauvaan. Äitiä kannattaa pitää hyvänä ja hoivata.
Ja miehenkö pitäisi kestää mitä vaan? Kyllä isänkin hyvinvointi tai sen puute heijastuu perheen ilmapiiriin ja jaksamiseen.
Jos äiti kommunikoi kiukuttelemalla ja erolla uhkailemalla, niin ei ole ihme jos isän hoiva ei kohdistu äitiin.
Ei tarvitse, mutta jos ei kestä edes kuukautta toisen kiukuttelua kun panoksena on oman lapsen ehjä perhe, niin ei sekään kovin asialliselta vaikuta.
Väkivalta ja pettäminen on asia erikseen, niitä ei tarvitse missään tilanteessa sietää yhtään, mutta tässä ei ollut niistä kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisään että en tiedä synnytyksen jälkeisistä masennuksesta että voisin arvioida onko kyse siitä, oletan kuitenkin että neuvolassa huolehditaan näistä asioista ja osataan kysellä silloin kun siellä vauvan kanssa käy.
Veikkaan että kyse on myös mustasukkaisuudesta viihteellä käymisiäni kohtaan, tällaista oli ilmassa jo hieman ennen vauvan syntymää. Meillä on lähiaikoina ollut erimielisyyksiä siitä, kuinka paljon "vapaa-aikaa" saisin pitää kun hän hoitaa lasta kotona. On myös ollut mustasukkainen muutamasta naispuoleisesta ystävästä joiden kanssa tietää minun pitävän tiiviimmin yhteyttä ja käyvän kahvilla ym.
Isä voi myös mennä neuvolakäynneille mukaan. Ainakin meillä mies tuli välillä mukaan. Järjesti työnsä niin, että pääsi käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka voit sanoa että lapsi oli toivottu, haluttu ja pitkään yritetty, kun luovutit hänen kanssaan jo reilusti alle kuukaudessa ja vetoat siihen, kun käyt töissä, niin et pysty hoitamaan vauvaa ollenkaan? :( Niin surullista.
Ja vaimo tietysti uskonut, ollut varmasti suuret toiveet puheidesi perusteella, kun olet lasta halunnut, että oikeasti haluat lapsen.. ja osallistut. Ja sitten olet jo luovuttanut kalkkiviivoille. Kyllähän se tekee pahaa.
Samaa voisi sanoa ap:n vaimosta. Jos on luvannut elää mukana niin vasta- kuin myötämäessä kunnes kuolema erottaa, niin ei pitäisi 3 viikon hankaluuksien jälkeen erosta puhua. Varsinkaan jos mitään ulkopuolista apua ei ole edes yritetty hakea.
Isän ja äidin kuormitus vauvan ekojen kolmen viikon aikana on aivan eri planeetalta, ellei eri galakseilta. Äidillä on hormonimyrsky, synnytyskokemus (joka on usein ainakin lievästi traumaattinen, joka tapauksessa äärimmäisen herkistävä), pieni ihminen joka haluaa olla koko ajan kiinni hänessä, muuttunut ruumis, maitoa valuvat rinnat, tunne ettei koskaan enää pääse mihinkään, kipuja...miehellä on se muuttunut elämäntilanne ja mahdollisesti kiukkuinen vaimo. Ei-synnyttäneet eivät voi ymmärtää miten järjettömän emotionaalinen se olotila on vastasynnyttäneellä, varsinkin esikoisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tämä ap provo, ei kai näin idiootteja miehiä ole olemassa, eihän??!!
Jos ap on oikesti tuore isä eikä provo, niin peukku siitä, että tuli tekemään tämän avauksen, eikä toivottavasti ryhtynyt riitelemään vaimon kanssa. En äitinä itsekään keksi, mitä muuta voisin vaimon tilanteessa tehdä, kuin sanoa mieslapselle, että jos et yhtään osallistu ja juiksentelet vain viihteellä ja kahvilla, niin parempi olisi erota. Tulisi vaan niin paha mieli tuollaisen kanssa jatkuvista pettymyksistä. Toivottavasti ap olet lukenut näitä vastauksia ajatuksella ja saanut hyviä ideoita miten voisit toimia muuten kuin katkerana odottaa aikaa jolloin koittaisi se viikko-viikko. Eipä silloinkaan lastenhoito olisi yhtään sen helpompaa, päin vastoin. Vaivaa pitää nähdä aika lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleville isille vinkkinä: kannattaa harjoitella vauvanhoitoa sairaalassa kätilön opastuksella. Näin meillä joudututtiin tekemään olosuhteiden pakosta. Positiivisin asia oli, että mies oppi tekemään asiat samallalailla kuin itsekin opin, joten oli kotona helppo antaa vauva miehen "hoidettavaksi" (kylvetykset, vaipanvaihdot, navan puhdistus, vaatteiden vaihto jne.) Mies piti vauvaa paljon sylissä ja kävi vaunulenkeillä. Itse pääsin helpommalla ja koko perhe oli paremmin tasapainossa. Varsinkin isyysloma heti synnytyksen alussa oli itselle pelastus, kun sai osaavaa apua mieheltä vauvan hoitoon ja kaikkea ei tarvinnut tehdä itse. Mies jäi myöhemmin vielä parin kuukauden hoitovapaallekin ennen kuin tyttö aloitti päiväkodin. Sielläkin kävi tutustumassa isänsä kanssa, kun itse olin töissä.
Tytöstä tuli ehkä vähän ns. "isin tyttö" eli välit on tosi läheiset ja on edelleen. Isälle kertoo myös helpommin murheet ja surut. Ikää on jo 12 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka voit sanoa että lapsi oli toivottu, haluttu ja pitkään yritetty, kun luovutit hänen kanssaan jo reilusti alle kuukaudessa ja vetoat siihen, kun käyt töissä, niin et pysty hoitamaan vauvaa ollenkaan? :( Niin surullista.
Ja vaimo tietysti uskonut, ollut varmasti suuret toiveet puheidesi perusteella, kun olet lasta halunnut, että oikeasti haluat lapsen.. ja osallistut. Ja sitten olet jo luovuttanut kalkkiviivoille. Kyllähän se tekee pahaa.
Samaa voisi sanoa ap:n vaimosta. Jos on luvannut elää mukana niin vasta- kuin myötämäessä kunnes kuolema erottaa, niin ei pitäisi 3 viikon hankaluuksien jälkeen erosta puhua. Varsinkaan jos mitään ulkopuolista apua ei ole edes yritetty hakea.
Isän ja äidin kuormitus vauvan ekojen kolmen viikon aikana on aivan eri planeetalta, ellei eri galakseilta. Äidillä on hormonimyrsky, synnytyskokemus (joka on usein ainakin lievästi traumaattinen, joka tapauksessa äärimmäisen herkistävä), pieni ihminen joka haluaa olla koko ajan kiinni hänessä, muuttunut ruumis, maitoa valuvat rinnat, tunne ettei koskaan enää pääse mihinkään, kipuja...miehellä on se muuttunut elämäntilanne ja mahdollisesti kiukkuinen vaimo. Ei-synnyttäneet eivät voi ymmärtää miten järjettömän emotionaalinen se olotila on vastasynnyttäneellä, varsinkin esikoisen kanssa.
Ja naisen olotila helpottuu sillä, että uhkailee erolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vaimosi tiuskii väsymystä. Annatko vaimollesi mahdollisuuden nukkua ajoittain hoitamalla omaa vauvaasi? Imuroitko pyytämättä? Teetkö ikinä ruokaa ja huom! myös siivoat tämän jälkeen sotkut ja hoidat tiskit? Vietkö vauvaa vaunulenkille töittesi jälkeen, jotta vaimo voi levätä hetken? Vaimollesi on raskasta olla koko ajan olemassa vain vauvan tarpeita varten, siksi kiukuttelee sinulle. Toki kiukuttelu on varmasti rasittavaa mutta osallistumalla vauvasi ja vaimosi elämään vähennät vaimon kiukuttelua. Jos ei tilanne muutu niin hankkikaa apua neuvolan kautta, ero ei todellakaan ole tuossa tilanteessa hyvä ratkaisu, kerro se myös vaimollesi.
Käyn töissä, joten minulla ei ole juuri mahdollisuutta hoitaa vauvaa. Tämän lisäksi lapsi ei viihdy sylissäni/kanssani juuri ollenkaan, minkä takia hoitaminen ja jonnekin vaunulenkille lähtö ei oikein onnistu.
Jos vauva rauhoittuu vain vaimon kanssa, niin minkäs minä sille voin?No ei se vauva viihdy sun sylissä jos ei ole tottunut siellä olemaan ja pitää sinua vieraana. Lisää harjoitusta vaan. Iltaisin, joka päivä. Viikonloppuisin enemmän. Vauvoilla on hyvin lyhyt muisti. Ota vaikka vaimosi paita siihen syliin mukaan, että on tuttuja tuoksuja. Mitä enemmän olet sen vauvasi kanssa, sitä enemmän hän sinuun kiintyy. Sinun tehtäväsi on rakentaa se suhde häneen. Ei se itsestään tapahdu, vaan vaatii paljon aikaa ja hoivaamista. Ei vauvaa tarvitse heti palauttaa äidilleen kun tulee itku (jos ei ole kyse mistään nälästä). Voit kyllä yrittää löytää sinun tapasi lohduttaa.
Aivan uskomaton keskustelu. Ihan oikeasti mäkin eroaisin tollaisesta miehestä, jolta pitää kaikki apu pyytää 3vkonen vauva sylissä. Mitäs sitten kun vaimo alkaa käydä töissä, annatteko lapsen sossulaan kun ei vaimokaan voi lapsia sitten hoitaa enää kun käy työelämässä? Eikö sulle jää ollenkaan vapaita tunteja edes yhtä vuorokauteen töiden jälkeen? Eikö sulla ole vapaita ollenkaan? Tottakai vauva ei rauhoitu sun kanssa kun et ole hoitanut sitä tarpeeksi. Sulla ei kehity tätä menoa lapseen ollenkaan kiintymyssuhdetta. Vastaat itse omiin ongelmiisi muttet näe itsessäsi vikaa. Sitä paitsi vauva on alle kuukauden ikäinen, kuinka paljon olet edes ehtinyt yrittämään? :D Olet jo 3 viikon vanhemmuuden jälkeen (itseasiassa ilmeisesti jo aiemmin) lykännyt lapsen vaimosi hoidettavaksi kun "ei onnistu". Nyt alat sitten treenata!
Anteeksi mutta ärsyttää ihan hirveästi tällainen käytös kun on itse joutunut kokemaan samaa niin menee ihon alle.
Tai sitten äiti ilmoittaa, että isä tekee kaiken väärin. 3 vko ikäinen vauva ei paljoa mieti, kuka sen vaipan vaihtaa tai missä rauhoittua, mutta kun äiti tekee itsestään ykkösvanhemman ja isä kelpaa vain siivoamaan tai viemään roskat, niin aika äkkiä isä ymmärtää paikkansa. Se ei ole kotona.
Noin tyhmien ei pitäisi lisääntyä. Äiti on ykkösvanhempi ensimmäisten viikkojen ajan, iha biologian vuoksi. Isä on silti yhtä tärkeä, hän voi sylitellä, nukuttaa, kylvettää ym.vauvaa ja hoitaa kotityöt ym.ruuanlaitot kun äiti toipuu.
Ei voi, jos äiti ei anna tai tulee joka välissä väliin, kun osaa paremmin. Harvalla äidilläkään noi jutut ekalla kerralla sujuu. Mitenköhän äidit reagoisi, jos sairaalassa tultaisiin heti tönimään pois tieltä jos ei suju kuten hoitsut haluaa?
Niin synnärillä tehdäänkin... pitää imettää kun käsketään ja vaihtaa vaippaa kun käsketään jne pesut niinkuin hoitsut ohjaa.
😲 no ei ihme jos masennutaan tai miehenkin väliintulo kiristää pinnaa.
No ei todellakaan mitään erojuttuja pienen vauvan kanssa.
Teillä ei selvästikään sinun ja vaimosi ajatukset kodin ja vauvanhoidosta kohtaa.
Älä ole itsekäs, auta kotitöissä ja vauvan kanssa ihan oma-aloitteisesti, unohda omat harrastukset ja kaverit vähäksi aikaa kokonaan.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu perheestäsi ja anna vaimollesi tukea ja paljon rakkautta molemmille, sekä vaimolle että lapsellesi.
Huh mikä "mies". Omani on kyllä ihan lottovoitto kun näitä lukee...
Vierailija kirjoitti:
Mikä on eron syy?
Miksi kaikki syyttää hormoneita tai masennusta, voihan oikeasti olla oikeakin syy eroon. Ehkä pitkään kypsytelty, yritetty sinnitellä kun vauva syntyy, mutta siitä huolimatta mies vaikka tehnyt jotain taas; pettänyt, väkivaltaa, tms.
Niin no. Sikahan mies on aina joka tapauksessa, vaikka tekisi mitä.
Valitettavasti totuus on noin pikkuisen vauvan kohdalla että äidin jaksaminen ja hyvinvointi heijastuu suoraan vauvan hyvinvointiin. Äidin hoivaaminen lisää vauvan hyvinvointia. Pieni vauva aistii äidin hädän ja stressin ja se vaikuttaa vauvaan. Äitiä kannattaa pitää hyvänä ja hoivata.