Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero, vauva 3 vkoa
22.03.2019 |
Vaimo ilmoitti haluavansa eron. Pettämisestä ei ole kyse, sillä meillä on 3 vkoa vanha vauva jota vaimo hoitaa kotona ja tiedän ettei lyhyitä vaunulenkkejä lukuunottamatta käy missään.
Eroilmoitus ärsyttää, sillä vauva oli haluttu ja pitkään yritetty. Miten tapaamiset onnistuvat noin pienen kanssa? Mitään viikko-viikko kuviota tuskin imetetyn vauvan kanssa pystyy suunnittelemaan vielä aikoihin.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vaimosi tiuskii väsymystä. Annatko vaimollesi mahdollisuuden nukkua ajoittain hoitamalla omaa vauvaasi? Imuroitko pyytämättä? Teetkö ikinä ruokaa ja huom! myös siivoat tämän jälkeen sotkut ja hoidat tiskit? Vietkö vauvaa vaunulenkille töittesi jälkeen, jotta vaimo voi levätä hetken? Vaimollesi on raskasta olla koko ajan olemassa vain vauvan tarpeita varten, siksi kiukuttelee sinulle. Toki kiukuttelu on varmasti rasittavaa mutta osallistumalla vauvasi ja vaimosi elämään vähennät vaimon kiukuttelua. Jos ei tilanne muutu niin hankkikaa apua neuvolan kautta, ero ei todellakaan ole tuossa tilanteessa hyvä ratkaisu, kerro se myös vaimollesi.
Käyn töissä, joten minulla ei ole juuri mahdollisuutta hoitaa vauvaa. Tämän lisäksi lapsi ei viihdy sylissäni/kanssani juuri ollenkaan, minkä takia hoitaminen ja jonnekin vaunulenkille lähtö ei oikein onnistu.
Jos vauva rauhoittuu vain vaimon kanssa, niin minkäs minä sille voin?No ei se vauva viihdy sun sylissä jos ei ole tottunut siellä olemaan ja pitää sinua vieraana. Lisää harjoitusta vaan. Iltaisin, joka päivä. Viikonloppuisin enemmän. Vauvoilla on hyvin lyhyt muisti. Ota vaikka vaimosi paita siihen syliin mukaan, että on tuttuja tuoksuja. Mitä enemmän olet sen vauvasi kanssa, sitä enemmän hän sinuun kiintyy. Sinun tehtäväsi on rakentaa se suhde häneen. Ei se itsestään tapahdu, vaan vaatii paljon aikaa ja hoivaamista. Ei vauvaa tarvitse heti palauttaa äidilleen kun tulee itku (jos ei ole kyse mistään nälästä). Voit kyllä yrittää löytää sinun tapasi lohduttaa.
Aivan uskomaton keskustelu. Ihan oikeasti mäkin eroaisin tollaisesta miehestä, jolta pitää kaikki apu pyytää 3vkonen vauva sylissä. Mitäs sitten kun vaimo alkaa käydä töissä, annatteko lapsen sossulaan kun ei vaimokaan voi lapsia sitten hoitaa enää kun käy työelämässä? Eikö sulle jää ollenkaan vapaita tunteja edes yhtä vuorokauteen töiden jälkeen? Eikö sulla ole vapaita ollenkaan? Tottakai vauva ei rauhoitu sun kanssa kun et ole hoitanut sitä tarpeeksi. Sulla ei kehity tätä menoa lapseen ollenkaan kiintymyssuhdetta. Vastaat itse omiin ongelmiisi muttet näe itsessäsi vikaa. Sitä paitsi vauva on alle kuukauden ikäinen, kuinka paljon olet edes ehtinyt yrittämään? :D Olet jo 3 viikon vanhemmuuden jälkeen (itseasiassa ilmeisesti jo aiemmin) lykännyt lapsen vaimosi hoidettavaksi kun "ei onnistu". Nyt alat sitten treenata!
Anteeksi mutta ärsyttää ihan hirveästi tällainen käytös kun on itse joutunut kokemaan samaa niin menee ihon alle.
Tai sitten äiti ilmoittaa, että isä tekee kaiken väärin. 3 vko ikäinen vauva ei paljoa mieti, kuka sen vaipan vaihtaa tai missä rauhoittua, mutta kun äiti tekee itsestään ykkösvanhemman ja isä kelpaa vain siivoamaan tai viemään roskat, niin aika äkkiä isä ymmärtää paikkansa. Se ei ole kotona.
Noin tyhmien ei pitäisi lisääntyä. Äiti on ykkösvanhempi ensimmäisten viikkojen ajan, iha biologian vuoksi. Isä on silti yhtä tärkeä, hän voi sylitellä, nukuttaa, kylvettää ym.vauvaa ja hoitaa kotityöt ym.ruuanlaitot kun äiti toipuu.
Mutku isää haluu imettää byhyy! Jos en saa en tee mitään sitten niih!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka voit sanoa että lapsi oli toivottu, haluttu ja pitkään yritetty, kun luovutit hänen kanssaan jo reilusti alle kuukaudessa ja vetoat siihen, kun käyt töissä, niin et pysty hoitamaan vauvaa ollenkaan? :( Niin surullista.
Ja vaimo tietysti uskonut, ollut varmasti suuret toiveet puheidesi perusteella, kun olet lasta halunnut, että oikeasti haluat lapsen.. ja osallistut. Ja sitten olet jo luovuttanut kalkkiviivoille. Kyllähän se tekee pahaa.
Voi voi. Miksei k.ilttinaiset kelvanneet? Vaan aina te valitsette näitä j.ännänaisia.
Itsellä samanlaisia tuntemuksia kuin sinun vaimolla, alkoi piakkoin vauvan saannin jälkeen.
Olin todella äkäinen, väsynyt ja turhautunut. Kaikki keljutti mitä mies teki.
Tosin oma ukkoni ei edes tarjoutunut auttamaan, vasta silloin kun sain kunnon itku raivarit, valvoin 3 päivää putkeen vaan 2 tunnin unilla. (ja vielä iski paha kohtutulehdus ja rintatulehdus 2 viikkoa synnytyksen jälkeen)
Sen jälkeen on mies yrittänyt ainakin auttaa ja en ole niin äkäinen.
Alku aina varmasti todella rankkaa molemmille. Luultavasti menee kyllä ohi niinkuin täällä päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moinen paukku isälle. Kaiken pitäisi olla hyvin, lapsi on syntynyt ja perhe on muodostunut. Vihdoinkin miehellä tunne, että elämässä on joku tarkoitus, joku syy elää ja sitten nainen tiputtaa korillisen sitä itseään miehen niskaan ja haluaa erota? Pitääpä pistää tämäkin juttu vihkooni muistiin. Vihkon otsikko on muuten naiset ja heidän tuhat oikkua.
Aloittajalla on massiivinen kriisi menossa elämässään ja sinä alat puhua itsestäsi? Ai miten hienoa.
Tyypillinen mies. Itsekeskeisiä omaneduntavoittelijoita lähestulkoon kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt vähän aikaa sen vaimon hormonien tasaantua, hän on todennäköisesti vielä ihan pöllyssä.
Tuntuu toki kohtuuttomalta, että voi tuntua ettei mies/isä tee mitään oikein. Täällä oli just pitkä avautuminen siitä, kuinka äitiä ärsytti kun isä hoiti vauvaa liikaa. Ja tyyliin joka toinen päivä on avautumisia siitä, kuinka isä ei hoida vauvaa/hoitaa väärin. Mutta moni on oikeasti viikkoja synnytyksen jälkeen eräänlaisessa hormonikuplassa ja kun itsellekin kaikki on uutta ja olo on vauvan kanssa epävarma, niin se toisen läsnäolokin saattaa ärsyttää.
Tossa vaiheessa ei kannata tehdä mitään ratkaisuja suuntaan eikä toiseen. Tarkkaile nyt kuitenkin huolella sitä vaimoasi, ettei kyseessä ole synnytyksen jälkeinen masennus.
Hoida vauvaa ja ole sille isä. Siihen on sulla oikeus ja vauvalla on oikeus isään.
Mitä se auttaa, että mies ymmärtää ettei vielä kannata tehdä mitään ratkaisuja tai että toisella on todennäköisesti hormonipölly vielä päällä? Myös tuoreen äidin pitäisi ymmärtää että tästä voi olla kyse. Jos tuore äiti on ajatuksissaan jo niin pitkällä, että ilmoittaa haluavansa eron, on miehen turha selittää hormoneista. Sehän tuntuu toisesta vain hänen tunteiden ja älyn dissaamiselta.
Isän oikeudet erossa on tuossa kohtaa tavallistakin heikommat. On helppo perustella lapsen edulla, että tapaamiset on vauva-aikana hyvin minimaaliset. Kun vauva kasvaa, voikin vedota siihen, ettei miehellä ole lapsenhoitokokemusta ja yhteys lapseenkin on heikko.
Vierailija kirjoitti:
Sinun tehtäväsi on hoitaa puolisoa että puoliso jaksaa hoitaa vauvaa. Piste. Synnyttäminen ja imettäminen on rankkaa ensikertalaiselle. Tuo vesilasi kun hän imettää, laita ruoka, tuo aamukahvi. Sitä varten se isyysloma on, ei sinun vapauttasi varten.
Isyysloma on sitä varten, että isäkin voi ajan kanssa tutustua perheen uuteen tulokkaaseen ja ottaa vastuuta hänen hoitamisestaan. Ei se mikään äidin palvontaloma ole. Varsinkin jos tuore äiti haluaa heti eroa, niin isällä ei ole mitään velvollisuutta äitiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ilmoitat sille vaimolle, että asia selvä, erotaan. Kysyt, miten hoidetaan asumisjärjestelyt jne. Etsit itsellesi uuden kämpän, vaimo saa jäädä entiseen ja maksaa sen kulut. Varaat ajan lastenvalvojalle ja hoidatte paperit kuntoon. Ilmoita, että elareita maksat vain oikeuden päätöksellä. Vaadir yhteishuoltajuutta ja tässä vaiheessa joka päivä 3 tuntia vauva-aikaa itsellesi.
Jostain syystä tuossa vaiheessa vaimo alkaa miettimään, että onko ne lattialle jätetyt sukat oikeasti tämän kaiken arvoisia.
No siinäpä hieno isä, vaatii että vauva on nälässä 3h päivittäin eikä edes suostu elättämään omaa lastaan. Joo seuraava.
Jos äiti haluaa isästä eroon, niin äidin kannattaa kahdesti miettiä, miltä tuoreesta isästä tuntuu eli ensireaktio olisi se, että olenkohan lapsen isä lainkaan. Siksi isä ei ryhdy samantien maksuautomaatiksi!
Toiseksi ei se vauva nälässä ole, kaupasta saa vastiketta ja isäkin voi syöttää.
Erolla uhkaileminen pitää aina ottaa vakavasti tai sitten tuossakin vaimo saa hyvän iskuaseen jokaiseen riitaa.
Isyystesti toki järkevä.
Vastiketta ei ole olemassakaan. On olemassa luovutettua äidinmaitoa sekä korviketta, joka on siis korvike, ei vastaa rintamaitoa.
Vauvalle kylläkin pari kolme tuntia väliä ruokailussa ei ole tavaton tilanne ja lastaan ajattelevat vanhemmat osaavat käyttäytyä järkevästi ja olla tarpeen vaatiessa vaikka samassa paikassakin, kun etävanhempi tapaa lasta.
On vaikea edes uskoa, ap, kommenttejasi todellisiksi. Normaalisti huutaisin provoa. Mutta koska ilmeisesti kaltaisiasi miehiä on (jopa omassa lähipiirissäni), on kuitenkin pakko sanoa sananen.
Moni on jo sanonut olennaisen: Tee oma-aloitteisesti, ole aikuinen ja oikea vanhempi sen sijaan, että odottaisit vaimosi kertovan, mitä sinun pitää tehdä ”auttaaksesi”. Et ole apulainen, vaan aivan täysivaltainen ihminen. Ja koska vaimosi on kovilla vauvan kanssa, sinun kuuluisi hoitaa kotia ja vaimoa.
Tästä tullaan seuraaviin kysymyksiin: Mikset ole isyyslomalla? Miksi vetoat työssäkäymiseen, kun sinulla on kolmiviikkoinen vauva? Mainitset jopa viihteellä käymisen. Etkö tosiaan ymmärrä, että nyt on se aika, kun kaikki liikenevä kapasiteettisi kuuluu kotiin? Tämä aika EI ole niin pitkä, mutta sitäkin tärkeämpi. Lue huolella se, mitä joku aiempi vastaaja kirjoitti: miehen toiminta vauvojen ensi kuukausina kantaa avioliitossa kauas tulevaisuuteen. Olet valinnut tuhoisan tien - vaimosi tulee ikuisesti muistamaan, että asetit omat tarpeesi hänen ja vastasyntyneen lapsenne edelle.
Varsinkin, jos olet täysiä päiviä töissä, nyt ei vaan ole se aika, kun käyt lisäksi ”viihteellä” tai kahvittelet yhtään kenekään, nais- tai miespuolisen, kaverin kanssa samalla, kun vaimosi on kotona äärirajoilla SINUN lapsesi kanssa. Mieti sama toisinpäin - miltä tuntuisi? Sitten vielä kehtaat vedota siihen, ettei lapsi tyynny sylissäsi. Ei kai, jos nostat kädet pystyyn ja olet kotona harvoin. Sinun tehtäväsi on tulla turvalliseksi aikuiseksi sille lapselle.
Että pistää vihaksi kaltaisesi tyypit. Neuvolastakin annoit ymmärtää, että vaimosi käy siellä ilman sinua. Meillä mies on ollut mukana kaikissa neuvoloissa, joihin suinkin on päässyt. Ja pitänyt mahdollisimman paljon vapaita ja jää kohta puoleksi vuodeksi lapsen kanssa kotiin, kun itse palaan töihin. Eilen kuului pinnasängystä itkuhälyttimeen vienolla äänellä unen läpi mutistu kutsu ”isi”. Mieti, mitä menetät, kun lapsesi oppii, että vain äiti on häntä varten, isä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule... Mä olen "eronnut" miehestä varmaan satoja kertoja näiden hormonihuuruisten koliikki/refluksivauvan valvottamien vuosien aikana.
Seuraa vaimosi vointia synnytyksen jälkeisen masennuksen varalta ja ole hänen tukenaan ja hoitakaa lasta yhdessä. Ei kolmen viikon ikäisen kanssa tarvitse kovin kummosiin paikkoihin edes mennä. Käytäthän 18 pv isyysvapaastasi nyt heti jos vaimo tarvitsee tukea.
Keskustelkaa, jutelkaa ja hakekaa tarvittaessa apua neuvolasta. Puhukaa toiveistanne, tunteistanne ja peloistanne. Syyttämättä toista.
Ja jos sitä avioeropaperia ei tule postissa, niin annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja pariterapiaan hakeudutte jos keskusteluyhteys ei toimi.
Et todellakaan anneta mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Älä alennu siihen, että sinua saa kohdella miten vain. Kyllä sinunkin tunteilla ja mielipiteillä on merkitystä. Jos vaimo ei osaa yhtään kontrolloida käytöstään, niin parempi erota. Toki nyt olisi parempi etsiä apua parisuhteeseen ja jatkamiseen, mutta miksikään toisen pahan olon kaatopaikaksi ei tarvitse suostua.
Vaimolla ei siis ole syrjähyppyjä. Mutta entäs mies itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo on ollut synnytyksen jälkeen ajoittain minua kohtaan ärtyisä, tiuskii ja syyttää tästä väsymystä. Itsehän en tiedä kuinka vauva päivällä nukkuu kun itse olen töissä, ilmeisesti aika vähän. Ymmärrän kyllä että on väsynyt eikä ehdi syödä, mutta en tiedä johtuuko ärtyisyys siitä. Olen sanonut että voin välillä hoitaa vauvaa, jos haluaa. Ei ole ilmeisesti halunnut koska ei ole pyytänyt apua.
Sanoin vaimolle etten tiedä kauanko jaksan kuunnella tiuskimista ja äyskimistä, johon vastasi että hänelle sopisi että eroamme koska on "väsynyt hoitamaan kodin yksin".
Ei kuitenkaan ole juuri apua pyydellyt, joten vaikea tässä on mitään tehdä.Väkivaltaa, päihdeongelmaa tms ei ole, ja tiedän olevani suhteellisen hyvännäköinen ja "markkina-arvoni" on kunnossa, eli kyse ei ole siitä että olisin lössähtänyt ja lihava sohvaperuna.
Vertailun vuoksi kerron miten omalla kohdallani kaikki toimi:
-mies oli syntymän jälkeen kolme viikkoa kotona.
-mies ymmärsi että on "lapsivuodeaika" eli minä makoilin sängyssä ja heiluin yöpaita päällä. Ja hän laittoi minulle aamupalan,lounaan, päivällisen ja iltapalan. Vaihtoi vaipat pääasiallisesti. Huolehti että minulla on hyvä olla:hieroi jalkoja toi vesilasia ku imetin. Hoiti kodin siivoukset ja kävi kaupassa. Kanteli itkevää vauvaa.. tämä oli VÄHINTÄ mitä hän pystyi tekemään olinhan juuri kantanut hänen lastaan 9kk ja synnyttänyt 24h hänen jälkeläistään.
Ole mies äläkä hiiri ja kanna vastuu perheestäsi! Siirrä omat tarpeesi hattuhyllylle ja kaiva ne sieltä kun kolmen vuoden jälkeen alkaa helpottaa, tärkeintä on että puolisosi ja vauvasi voi hyvin, sinä itsekäs olento!
Hänen lapsensa, hänen jälkeläisensä... Onhan se sinunkin ja sinä hänet olet tehnyt, koska itse olet halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vaimosi tiuskii väsymystä. Annatko vaimollesi mahdollisuuden nukkua ajoittain hoitamalla omaa vauvaasi? Imuroitko pyytämättä? Teetkö ikinä ruokaa ja huom! myös siivoat tämän jälkeen sotkut ja hoidat tiskit? Vietkö vauvaa vaunulenkille töittesi jälkeen, jotta vaimo voi levätä hetken? Vaimollesi on raskasta olla koko ajan olemassa vain vauvan tarpeita varten, siksi kiukuttelee sinulle. Toki kiukuttelu on varmasti rasittavaa mutta osallistumalla vauvasi ja vaimosi elämään vähennät vaimon kiukuttelua. Jos ei tilanne muutu niin hankkikaa apua neuvolan kautta, ero ei todellakaan ole tuossa tilanteessa hyvä ratkaisu, kerro se myös vaimollesi.
Käyn töissä, joten minulla ei ole juuri mahdollisuutta hoitaa vauvaa. Tämän lisäksi lapsi ei viihdy sylissäni/kanssani juuri ollenkaan, minkä takia hoitaminen ja jonnekin vaunulenkille lähtö ei oikein onnistu.
Jos vauva rauhoittuu vain vaimon kanssa, niin minkäs minä sille voin?No ei se vauva viihdy sun sylissä jos ei ole tottunut siellä olemaan ja pitää sinua vieraana. Lisää harjoitusta vaan. Iltaisin, joka päivä. Viikonloppuisin enemmän. Vauvoilla on hyvin lyhyt muisti. Ota vaikka vaimosi paita siihen syliin mukaan, että on tuttuja tuoksuja. Mitä enemmän olet sen vauvasi kanssa, sitä enemmän hän sinuun kiintyy. Sinun tehtäväsi on rakentaa se suhde häneen. Ei se itsestään tapahdu, vaan vaatii paljon aikaa ja hoivaamista. Ei vauvaa tarvitse heti palauttaa äidilleen kun tulee itku (jos ei ole kyse mistään nälästä). Voit kyllä yrittää löytää sinun tapasi lohduttaa.
Jos se äiti haluaa eron, niin miksi ihmeessä yrittää rakentaa suhdetta vauvaan? Tässäkin ketjussa on todettu, että eron jälkeen isä ei saa edes päivittäin nähdä vauvaa, jotta imetys ei loppuisi, joten aika lailla kamala neuvo ryhtyä olemaan nyt vauvan kanssa. Parin viikon kuluttua sitä vauvaa ei enää edes näe.
Saa tietenkin nähdä päivittäin, tämähän on se ihanne, jota vauvaperheen erossa suositellaan. Isä käy päivittäin äidin ja vauvan luona. Ap on kyllä provo, tylsä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ilmoitat sille vaimolle, että asia selvä, erotaan. Kysyt, miten hoidetaan asumisjärjestelyt jne. Etsit itsellesi uuden kämpän, vaimo saa jäädä entiseen ja maksaa sen kulut. Varaat ajan lastenvalvojalle ja hoidatte paperit kuntoon. Ilmoita, että elareita maksat vain oikeuden päätöksellä. Vaadir yhteishuoltajuutta ja tässä vaiheessa joka päivä 3 tuntia vauva-aikaa itsellesi.
Jostain syystä tuossa vaiheessa vaimo alkaa miettimään, että onko ne lattialle jätetyt sukat oikeasti tämän kaiken arvoisia.
Uhkailu on mielestäsi rakentavaa parisuhteessa?
Ei uhkailu vaan realismi. Jos vaimo kertoo haluavansa eron, niin asiaan suhtaudutaan asiallisesti ja kysytään, että kuka aikoo asua missä, koska vuokrakämppä irtisanotaan, kumpi varaa ajan lastenvalvojalle jne. Ei toimeen ryhtyminen ole uhkailua, se on asian ottamista tosissaan ja eteenpäinmenoa.
Ei parisuhteessa pidä sanoa asioita, joita ei tarkoita. Ei edes sen vaimon.
Realismia on se että tajuaa synnytyksen vaikutuksen äidin fyysiseen ja psyykkiseen olemukseen. Äiti ei ole nyt oma itsensä eikä eroa kannata tehdä ellei mukana ole väkivaltaa tms. Vaikka päätettäisiinkin myöhemmin erota, nyt ei ole sen aika. Nyt pitäisi varata aikaa neuvolaan jotta saataisiin ammttilaisapua ja väliintuloa tilanteeseen. Joku ulkopuolinen joka puhuu järkeä.
Juuri näin. Ap on typerä provo mutta jos avauksen tilanne olisi totta niin miehen kuuluisi sanoa, että mä huomaan, että sulla on tosi paha olla. Voitaisiinko kuitenkin jättää eropuheet siksi aikaa, että ollaan totuteltu vauvan kanssa elämiseen? Miten voisin helpottaa sun oloa? Pystytkö nukkumaan jos lähden pariksi tunniksi vaunulenkille? Jne.
(Tosin ap:n versiossahan vaimo ei ollut edes oikeasti ehdottanut eroa vaan sanonut että sam tässä olisi erota... tms. 🙄)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vaimosi tiuskii väsymystä. Annatko vaimollesi mahdollisuuden nukkua ajoittain hoitamalla omaa vauvaasi? Imuroitko pyytämättä? Teetkö ikinä ruokaa ja huom! myös siivoat tämän jälkeen sotkut ja hoidat tiskit? Vietkö vauvaa vaunulenkille töittesi jälkeen, jotta vaimo voi levätä hetken? Vaimollesi on raskasta olla koko ajan olemassa vain vauvan tarpeita varten, siksi kiukuttelee sinulle. Toki kiukuttelu on varmasti rasittavaa mutta osallistumalla vauvasi ja vaimosi elämään vähennät vaimon kiukuttelua. Jos ei tilanne muutu niin hankkikaa apua neuvolan kautta, ero ei todellakaan ole tuossa tilanteessa hyvä ratkaisu, kerro se myös vaimollesi.
Käyn töissä, joten minulla ei ole juuri mahdollisuutta hoitaa vauvaa. Tämän lisäksi lapsi ei viihdy sylissäni/kanssani juuri ollenkaan, minkä takia hoitaminen ja jonnekin vaunulenkille lähtö ei oikein onnistu.
Jos vauva rauhoittuu vain vaimon kanssa, niin minkäs minä sille voin?No ei se vauva viihdy sun sylissä jos ei ole tottunut siellä olemaan ja pitää sinua vieraana. Lisää harjoitusta vaan. Iltaisin, joka päivä. Viikonloppuisin enemmän. Vauvoilla on hyvin lyhyt muisti. Ota vaikka vaimosi paita siihen syliin mukaan, että on tuttuja tuoksuja. Mitä enemmän olet sen vauvasi kanssa, sitä enemmän hän sinuun kiintyy. Sinun tehtäväsi on rakentaa se suhde häneen. Ei se itsestään tapahdu, vaan vaatii paljon aikaa ja hoivaamista. Ei vauvaa tarvitse heti palauttaa äidilleen kun tulee itku (jos ei ole kyse mistään nälästä). Voit kyllä yrittää löytää sinun tapasi lohduttaa.
Aivan uskomaton keskustelu. Ihan oikeasti mäkin eroaisin tollaisesta miehestä, jolta pitää kaikki apu pyytää 3vkonen vauva sylissä. Mitäs sitten kun vaimo alkaa käydä töissä, annatteko lapsen sossulaan kun ei vaimokaan voi lapsia sitten hoitaa enää kun käy työelämässä? Eikö sulle jää ollenkaan vapaita tunteja edes yhtä vuorokauteen töiden jälkeen? Eikö sulla ole vapaita ollenkaan? Tottakai vauva ei rauhoitu sun kanssa kun et ole hoitanut sitä tarpeeksi. Sulla ei kehity tätä menoa lapseen ollenkaan kiintymyssuhdetta. Vastaat itse omiin ongelmiisi muttet näe itsessäsi vikaa. Sitä paitsi vauva on alle kuukauden ikäinen, kuinka paljon olet edes ehtinyt yrittämään? :D Olet jo 3 viikon vanhemmuuden jälkeen (itseasiassa ilmeisesti jo aiemmin) lykännyt lapsen vaimosi hoidettavaksi kun "ei onnistu". Nyt alat sitten treenata!
Anteeksi mutta ärsyttää ihan hirveästi tällainen käytös kun on itse joutunut kokemaan samaa niin menee ihon alle.
Tai sitten äiti ilmoittaa, että isä tekee kaiken väärin. 3 vko ikäinen vauva ei paljoa mieti, kuka sen vaipan vaihtaa tai missä rauhoittua, mutta kun äiti tekee itsestään ykkösvanhemman ja isä kelpaa vain siivoamaan tai viemään roskat, niin aika äkkiä isä ymmärtää paikkansa. Se ei ole kotona.
Olin juuri kirjoittamassa samaa. Valitettavasti on tullut itse koettua, miten äiti alentaa isän vain apulaiseksi. Ja vielä kehtasi jälkikäteen valittaa vastuun kannosta vaikka itse teki kaikkensa etten viihtyisi kotona. Jos haluaa vallan, saa myös vastuun.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo on ollut synnytyksen jälkeen ajoittain minua kohtaan ärtyisä, tiuskii ja syyttää tästä väsymystä. Itsehän en tiedä kuinka vauva päivällä nukkuu kun itse olen töissä, ilmeisesti aika vähän. Ymmärrän kyllä että on väsynyt eikä ehdi syödä, mutta en tiedä johtuuko ärtyisyys siitä. Olen sanonut että voin välillä hoitaa vauvaa, jos haluaa. Ei ole ilmeisesti halunnut koska ei ole pyytänyt apua.
Sanoin vaimolle etten tiedä kauanko jaksan kuunnella tiuskimista ja äyskimistä, johon vastasi että hänelle sopisi että eroamme koska on "väsynyt hoitamaan kodin yksin".
Ei kuitenkaan ole juuri apua pyydellyt, joten vaikea tässä on mitään tehdä.Väkivaltaa, päihdeongelmaa tms ei ole, ja tiedän olevani suhteellisen hyvännäköinen ja "markkina-arvoni" on kunnossa, eli kyse ei ole siitä että olisin lössähtänyt ja lihava sohvaperuna.
Tarjoa apua ja tee pyytämättä jotakin kodin askareita. Hoida vauvaa. Ole aloitteellinen. Kysy miten päivä mennyt, kuuntele. Keskustelkaa rakentavia keskusteluja ja opetelkaa uudestaan viihtymään toistenne seurassa ja nauramaan yhdessä. Joskus halaus pelastaa koko päivän.
Ehdota, että hän kävisi vaikka kaverin kanssa kahvilla ja sinä jäät vauvan kanssa kotiin.
Siinä joitain vinkkejä joista uskon, että voisi olla hyötyä. :)
Ryhdistäydy ap! Noin pienen vauvan kanssa kiintymyssuhde luodaan arkisissa hoitotoimenpiteissä- pukeminen, vaipanvaihto, kylvetys. Vauvalle kannattaa jutella vaikkei se vielä vastaa, vähitellen tulee katsekontakti ja sitten hymy ja jokellus.
Muistan miten mulle tuoreena äitinä tuntui vähän vaikealta jutella vauvalle mutta jatkoin sitkeästi ja tätä kautta sain kontaktin vauvaan. Noin pienen kanssa suuri osa yhteiselosta voi joskus tuntua silkalta työltä mutta se perusta yhteiselolle luodaan nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vaimosi tiuskii väsymystä. Annatko vaimollesi mahdollisuuden nukkua ajoittain hoitamalla omaa vauvaasi? Imuroitko pyytämättä? Teetkö ikinä ruokaa ja huom! myös siivoat tämän jälkeen sotkut ja hoidat tiskit? Vietkö vauvaa vaunulenkille töittesi jälkeen, jotta vaimo voi levätä hetken? Vaimollesi on raskasta olla koko ajan olemassa vain vauvan tarpeita varten, siksi kiukuttelee sinulle. Toki kiukuttelu on varmasti rasittavaa mutta osallistumalla vauvasi ja vaimosi elämään vähennät vaimon kiukuttelua. Jos ei tilanne muutu niin hankkikaa apua neuvolan kautta, ero ei todellakaan ole tuossa tilanteessa hyvä ratkaisu, kerro se myös vaimollesi.
Käyn töissä, joten minulla ei ole juuri mahdollisuutta hoitaa vauvaa. Tämän lisäksi lapsi ei viihdy sylissäni/kanssani juuri ollenkaan, minkä takia hoitaminen ja jonnekin vaunulenkille lähtö ei oikein onnistu.
Jos vauva rauhoittuu vain vaimon kanssa, niin minkäs minä sille voin?No ei se vauva viihdy sun sylissä jos ei ole tottunut siellä olemaan ja pitää sinua vieraana. Lisää harjoitusta vaan. Iltaisin, joka päivä. Viikonloppuisin enemmän. Vauvoilla on hyvin lyhyt muisti. Ota vaikka vaimosi paita siihen syliin mukaan, että on tuttuja tuoksuja. Mitä enemmän olet sen vauvasi kanssa, sitä enemmän hän sinuun kiintyy. Sinun tehtäväsi on rakentaa se suhde häneen. Ei se itsestään tapahdu, vaan vaatii paljon aikaa ja hoivaamista. Ei vauvaa tarvitse heti palauttaa äidilleen kun tulee itku (jos ei ole kyse mistään nälästä). Voit kyllä yrittää löytää sinun tapasi lohduttaa.
Aivan uskomaton keskustelu. Ihan oikeasti mäkin eroaisin tollaisesta miehestä, jolta pitää kaikki apu pyytää 3vkonen vauva sylissä. Mitäs sitten kun vaimo alkaa käydä töissä, annatteko lapsen sossulaan kun ei vaimokaan voi lapsia sitten hoitaa enää kun käy työelämässä? Eikö sulle jää ollenkaan vapaita tunteja edes yhtä vuorokauteen töiden jälkeen? Eikö sulla ole vapaita ollenkaan? Tottakai vauva ei rauhoitu sun kanssa kun et ole hoitanut sitä tarpeeksi. Sulla ei kehity tätä menoa lapseen ollenkaan kiintymyssuhdetta. Vastaat itse omiin ongelmiisi muttet näe itsessäsi vikaa. Sitä paitsi vauva on alle kuukauden ikäinen, kuinka paljon olet edes ehtinyt yrittämään? :D Olet jo 3 viikon vanhemmuuden jälkeen (itseasiassa ilmeisesti jo aiemmin) lykännyt lapsen vaimosi hoidettavaksi kun "ei onnistu". Nyt alat sitten treenata!
Anteeksi mutta ärsyttää ihan hirveästi tällainen käytös kun on itse joutunut kokemaan samaa niin menee ihon alle.
Tai sitten äiti ilmoittaa, että isä tekee kaiken väärin. 3 vko ikäinen vauva ei paljoa mieti, kuka sen vaipan vaihtaa tai missä rauhoittua, mutta kun äiti tekee itsestään ykkösvanhemman ja isä kelpaa vain siivoamaan tai viemään roskat, niin aika äkkiä isä ymmärtää paikkansa. Se ei ole kotona.
Noin tyhmien ei pitäisi lisääntyä. Äiti on ykkösvanhempi ensimmäisten viikkojen ajan, iha biologian vuoksi. Isä on silti yhtä tärkeä, hän voi sylitellä, nukuttaa, kylvettää ym.vauvaa ja hoitaa kotityöt ym.ruuanlaitot kun äiti toipuu.
Ei voi, jos äiti ei anna tai tulee joka välissä väliin, kun osaa paremmin. Harvalla äidilläkään noi jutut ekalla kerralla sujuu. Mitenköhän äidit reagoisi, jos sairaalassa tultaisiin heti tönimään pois tieltä jos ei suju kuten hoitsut haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vaimosi tiuskii väsymystä. Annatko vaimollesi mahdollisuuden nukkua ajoittain hoitamalla omaa vauvaasi? Imuroitko pyytämättä? Teetkö ikinä ruokaa ja huom! myös siivoat tämän jälkeen sotkut ja hoidat tiskit? Vietkö vauvaa vaunulenkille töittesi jälkeen, jotta vaimo voi levätä hetken? Vaimollesi on raskasta olla koko ajan olemassa vain vauvan tarpeita varten, siksi kiukuttelee sinulle. Toki kiukuttelu on varmasti rasittavaa mutta osallistumalla vauvasi ja vaimosi elämään vähennät vaimon kiukuttelua. Jos ei tilanne muutu niin hankkikaa apua neuvolan kautta, ero ei todellakaan ole tuossa tilanteessa hyvä ratkaisu, kerro se myös vaimollesi.
Käyn töissä, joten minulla ei ole juuri mahdollisuutta hoitaa vauvaa. Tämän lisäksi lapsi ei viihdy sylissäni/kanssani juuri ollenkaan, minkä takia hoitaminen ja jonnekin vaunulenkille lähtö ei oikein onnistu.
Jos vauva rauhoittuu vain vaimon kanssa, niin minkäs minä sille voin?
Provohan tämä on. Onhan? Ei noin pölvästiä miestä voi olla.
Missä sun oma-aloitteisuus on? Se ei ole naisen koti, vaan TEIDÄN. Sinä et ole vaimon pikku apuri, vaan voit myös itse hoitaa kotia ja lastasi!
Alue: Aihe vapaa
Noin tyhmien ei pitäisi lisääntyä. Äiti on ykkösvanhempi ensimmäisten viikkojen ajan, iha biologian vuoksi. Isä on silti yhtä tärkeä, hän voi sylitellä, nukuttaa, kylvettää ym.vauvaa ja hoitaa kotityöt ym.ruuanlaitot kun äiti toipuu.