Mitä tuli luokkanne hissukoista tai koulukiusatuista myöhemmässä elämässään?

Kiusatusta ala- asteen luokkaverista tuli murhaaja. Ampui toisen huumekauppiaan. Sai elinkautisen, pääsi vapaaksi, hankki ammatin ja nyt tietääkseni elää ihan normaalia elämää.

Huonosti on mennyt, en ole saanut töitä, en tyttöystävää, en edes kunnollista elämää. Kiusaaminen jatkui 8 vuotta peruskoulus ja sitten se on tuntunut jatkuvan jossain määrin ihan missä tahansa olen ollut. Kenties synnyin häviämään ja muut sen takia mielellään potkii päähän. Toivottavasti olen edes toisille tuottanut nautintoa...

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 16:39"]

No ei tullut tästäkään koulukiusatusta yhtään mitään. Olen jo liki kolmikymppinen, aikuiselämäni olen pitkälti asunut erakkona neljän seinän sisällä, kerran viikossa käyn vain kaupassa. Lapsuuden ja nuoruuden aikaisista tapahtumista olen niin pirstaleina etten pysty luottamaan ihmisiin. En pysty päästämään ketään lähelleni, en henkisesti enkä fyysisesti. Nukun noin 13-16 tuntia päivässä ja vain yritän selvitä päivästä toiseen. Masennuslääkkeet tietenkin auttaa jonkinverran, muuten olisin kai vetänyt itseni hirteen jo aikapäiviä sitten. Mitään päihteitä en kylläkään käytä vaikka se syrjäytyneillä onkin tyypillistä, hakea lohdutusta viinasta tms.

En tiedä mitä on tapahtunut menneisyyteni ihmisille, veikkaisin että suurin osa elää normaalia elämää onnellisina.

[/quote]

Juuri noin mullakin, tosin en halua lääkkeitä syödä. 

Muut käy matkoilla ulkomailla, mulle matka on jo kaupassa käynti, se kun on ainut syy ulos lähteä. Tuntuu että elämäni päättyi jo peruskouluun, tätä nykyistä ei voi kukaan elämäksi nimittää. 

Onneksi uskon silti ihmeisiin...

luokkani hissukasta, s-vikaisesta hevostytöstä tuli työkyvyttömyys-eläkkeellä oleva, alko-ongelmainen ja masentunut gootti. pieni paikka, joten kaikki tietävät toistensa asiat.. minä en tätä tyttöä kiusannut enkä muitakaan, surettaa kun näkee jonkun elämän olevan piloilla noin :(

Lähihoitaja mielenterveyspuolelle

Sairaanhoitaja

Taideaineiden maisteri

Kylläpä alkaa löytyä surullisia tarinoita :(

Alkaa tuntua ihan onnekkaalta, että oma elämäni on mennyt sentään näinkin hyvin kiusaamisesta huolimatta. Oikeastaan onkin ihme, että on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka selviävät rankasta vuosia jatkuneesta kiusaamisesta ja syrjimisestä herkässä kehitysiässä.

Meidän luokalla ei ollut varsinaista kiusaamista, mitä nyt yks poika haukkui vuoretellen jokaista. Niistä ketä se haukku eniten, tuli myyjä, puvustaja/lavastaja ja kuvaamataidon opettaja/taiteilija.

Minusta ei tullut mitään huippu juristia,lääkäriä, inssiä yms. Vaan perus paskaduunari... Mutta hyvin palkattu paskaduunari. Nuoresta iästä huolimatta maallista omaisuutta on ja kaikenlisäksi olen tyytyväinen omaan ulkonäkööni (mitä niin paljon haukuttiin) ja niin on moni muukin ollut.

Kiitos kiusaajille! Teitte musta vahvemman ja paremman ;) En ole katkera, päinvastoin.

Verosihteeri.

Kiusaaminen vaikutti myöhemminkin niin, että on ollut vaikea luottaa ihmisiin ja helposti uskon, että ystävällisen puheen takana on jokin juoni. Lähinnä sen vuoksi pysyttelen mielelläni paljon omissa oloissani, vaikka perhe minulla kyllä on.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 02:21"]

En tiedä. En muista kuin yhden sellaisen ihmisen peruskoulusta ja koulukin vaihtui sitten pian. Luokallamme oli kuitenkin yhteen aikaan tyttö, jonka uskottiin pieraisseen korkeaäänisesti eräällä tunnilla ja tästä hän sai sitten hajuaiheisen lempinimen. Hänelle siis naureskeltiin salaa, mutta en tiedä tulivatko ne pilkat ikinä hänen itsensä tietoon. Hän oli ehkä vähän rumahko ja en muista hänen koskaan sanoneen mitään. 

Toivottavasti olisi mennyt hyvin.

-Mies 29v-

[/quote]

-Mies 13v- tuli -Mies29v-, vässykästä kiusaajavässykäksi.

Se on niin henkilön luonteesta yms kiinni, että miten kiusaaminen vaikuttaa. Herkimpiä voi haavoittaa loppuelämäksi, mutta osa sitten vain vahvistuu. What doesn't kill you... Miniusta kiusaaminen teki selviytyjän. Jos ydinsota tai zombien maihinnousu tulee, niin kannattaa pysyä minun messissä ;) 

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 11:25"]

Kiusattu ala-asteella valehteli, eli omissa maailmoissaan ja kuvitelmissaan julkkispoikaystävistä. Häneen ei tehnyt mitään vaikutusta se, että sanoimme hänen valehtelevan. Olikohan hänellä joku skitsofrenia tms, olen myöhemmin miettinyt... Nyt on vieläkin erikoinen, mutta sinkkuilee ja ehkä elää niiltä osin kuvitelmissaan prinsessana. Vaikuttaa, että parantunut kuitenkin, käy töissä.

[/quote]

Mä olin vähän täntapainen myös. Rajusti kiusattu, ja pakenin fantasiamaailmoihin jossa olin täysin päinvastainen kuin kiusattu eli valtavan suosittu, kaunis jne. Osin myös puhuin näitä juttuja välillä totena ja jäin kiinni niistä välillä. Hetkeksi sain pari luokkakaveria kuitenkin uskomaan että seurustelin Dingon Neumannin kanssa, koska lehdissäkin kerrottiin sen samannimisestä tyttöystävästä kuin mitä minä olin... 

Mutta vanhemmiten olen oppinut pitämään fantasiani omana tietonani enkä puhu niistä enää muille. Akateemisen koulutuksen olen hankkinut ja luonut uraa teknisellä alalla. Sinkku tosiaan olen ollut koko ikäni, en jotenkin kaipaa puolisoa koska kukaan elävä ihmienn ei voi korvata eikä elää mun fantasiamiesten rinnalla ;-) Hitto munhan pitäisi ottaa joku keski-ikäinen tavismies kun unelmissani saan David Beckhamin tai kenet vaan, eikä unelmamiehillä ole huonoja puolia, ja niitä voi käyttää vain kun haluaa ja laittaa sivuun kun ei halua ;-) Mä tosiaan voin saada ihan orgasminkin elävästi fantasioimalla joten tulee sekin puoli hoidettua ilman miehiä.

[/quote]

Herraisä, samiksia. Mulla oli jo penskana vilkas mielikuvitus ja se oli suuri apu kiusaamisen kestämiseen. Ja siitä tuli mulle ammattikin, luovassa työssä kun olen. Elämänkaari on ollut koko ajan nouseva, paskasta lapsuudesta ja teinivuosista, ihan OK nuoruuteen ja onnelliseen aikuisuuteen. Ja sinkkuna olen pysytellyt ja pysyn vastakin - ja Benedict on mulla miehenä tällä hetkellä, LOL! miten siihen tavismiehet voisikaan vastata tai pärjätä...

Luokkani hissukkapojasta tuli professori. 

Nuorisotyöntekijä.

Kemisti, fyysikko, diplomi-ininööri, humanisti, lähihoitaja, opettaja

Itse olen tutkija, parin pojan tiedän menestyneen it-alalla

No yhdestä niistä hissukoista tuli mun mies =(

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 19:37"]

MInusta tuli insinööri. Töissä kaupungilla. Minua kyllä herkästi väheksytään ja syrjitään töissäkin. Varsinkin nykyiset työkaverit. Jotkut kyllä arvostavatkin. Olen edelleen hissukka.

Kiusaajani menestyivät tietenkin vielä paremmin. Yksi on hammaslääkäri, yksi malli/taiteija tms ja yksi sossutäti.

[/quote]Kiusaaja varmasti nauttii hammaslääkärin työstä :D

Ja miksei sossutädinkin :)

psykolofi

Olin kiusattu, mutta en todellakaan arka tai hiljainen vaan hyvinkin vastaan pistävä ja itseäni puolustava. Nyt olen rikkaan miehen vaimo, en polta, en juo, olen oppinut olemaan vahva, mulla on todella hyvä rahatilanne ja vaikeuksista huolimatta olen onnellinen, muslimi kun taas nämä kiusaajani ovat teinejä, jotka juopottelevat, hyppivät sängystä toiseen ja halveksivat ihmisiä jotka eivät tee samoin.

- 18-vuotias tyttö