Mitä tuli luokkanne hissukoista tai koulukiusatuista myöhemmässä elämässään?

Musta tuli työtön ja masentunut filosofian maisteri. Parempaa ei ole näköpiirissä. :(

Yhdestä tuli ison it-konsernin johtoportaan henkilö, yhdestä yliopistoproffa, muista en tiedä. Mukavia miehiä olivat!

Minusta tuli soitonope ja esiintyvä muusikko. Koulutus tosin jäi kesken mielenterveysongelmien takia, mutta ulkomaille muutto mahdollisti ammatinvalinnan. Aion täällä hoitaa koulutuksen loppuun jos tulee siihen mahdollisuus.

Kiusaajistani tuli fyysikko ja kuuluisuutta tahkova ammattisellisti. Molemmat tienaavat huomattavasti enemmän kuin minä ja elävät tyylikästä yläluokan elämää.

Sen verran koitan osaltani ehkäistä kiusaamista, että opetan oppilailleni ihmisarvon riippuvan muusta kuin ulkonäöstä ja rahasta.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 10:35"]mielenterveyspotilas, ei näytä kovin hyvältä :(

[/quote]

Kukaan kiusaajistani ei tiedä, koska katosin pieneltä paikkakunnalta ennen lukiota. Minua kiusattiin koko kouluaika, olin pienen kyläkoulun yleinen huvitus. Minusta tuli sosiaalityöntekijä (yliopistosta valmistunut), olen tehnyt jo lähes kaksi vuosikymmentä töitä syrjäytyneiden nuorten parissa. 

ravintolakokki, ja nautin työstäni. kiusaajillani ei ole kulemani mukaan mennyt ihan hyvin.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 10:08"]

Mä olin se kiusattu, kenelle ei ollut kavereita ala eikä yläasteella, muo haukuttiin rumaks yms.

  Amikseen mentyä, mulla olikin yhtäkkiä enemmän ystäviä, kuin kiusaajillani. Koko ajan mun piti olla menossa sinne ja tänne, kun ystävät kaipas. Sain ammatin ja olenkin ainoa yläasteen luokalta, jolla on perhe, joka on kihloissakin :D Eikä muuten ole mikään ruma mies, vaan kyllä nuo kiusaajat kadehtii. Pari kiusaaja on tullut jo pyytämään anteeksi ja suoraan sanoneetkin kadehtivat mun elämää, kun käpertyvät yksin kotiin päästyään sohvan nurkkaan katsomaan telvisiota :D

[/quote]

Sun elämän kohokohta on, kun olet saanut komean miehen ja kihloissakin...Joo.

T: Ei-koulukiusaaja, vaan ihan suosittu lapsi/nuori, nyk. akateemisesti koulutettu keskipalkkainen henkilö

[/quote]

Taidat kuitenkin olla kiusaaja... :(

Musta tuli alallani hyvin menestyvä taiteilija. :)

Pahimmasta kiusaajasta (josta piti tulla upea huippumalli, ja jonka kauneus oli kaikkien mielestä häikäisevää) tuli rupsahtanut ja ylipainoinen kotiäiti. Hassuinta tässä on, että itse teen nyt töitä alalla jossa myös ulkonäöllä on merkitystä ja tuo ihminen nimenomaan haukkui minua läskiksi ja rumaksi.. 

Pahimman kiusaajan teinikanakaverit ovat nyt kaupan kassana, tallityttönä (edelleen haaveilee raviohjastajan urasta, tallitytöks tulee jäämään) ja kolmas on kuollut jo lukioaikana kolarissa. Kuskina oli hänen humalassa ja piripäissään ollut poikaystävä, joka selvisi elossa.

Karma is a bitch! ;)

Hiljaisia ja yksinäisiä ja koulukiusattujakin on laidasta laitaan. Varmaan koulumenestys on se, mikä merkitsee usein, eli hiljaiset hikarit ovat monet korkeasti koulutettuja ja menestyneitä, syrjäytymisvaarassa olevan voi aavistaa jo siinä vaiheessa, kun koulussa menee huonosti, on vetäytyvä ja on muitakin ongelmia.

Kiusaajilla menee erittäin hyvin tätänykyä. Toisia sysimällä ja mollaamalla etenivät koulutuksen saralla ja sieltä hyviin kovapalkkaisiin töihin. Opettajia lipomalla ja nuoleskelemalla saivat hyvät toikkarit. Hyvät eläkkeet tulossa sitten aikanaan. Näkihän sen jo silloin kouluaikana, että näin siinä käy. En ole katkera, mutta kuitenkin. Kiusaamisen syyksi riitti jokin ihan mitätön asia, johon tarrauduttiin. Vaikka väärän merkkiset farkut tai vakavampana asiana vaikkapa jonkun isättömyys, jolle kiusattu ei mitään voinut parhaalla tahdollaankaan. Kiusattujen arvet eivät ikinä parane. 

Alisuorittajia.

Mua kiusattiin rankasti ala-asteen lopussa ja koko yläasteen. Tilanne oli silloin välillä niin hankala, että suunnittelin useaan otteeseen itsemurhaa.

Myöhemmin kävin läpi rankkoja itsetunnon ja itsearvostuksen pohdinnan vaiheita. Tulin kiusatuksi siinä kehitysiässä, jolloin haetaan vertaisistaan arvoa ja hyväksyntää. Minäkuvani vaurioitui vakavasti kiusaamisen seurauksena. Se on pitänyt rakentaa kokonaan uudelleen. Samoin luottamus ihmisiin. Ettei koko ajan tarvitse olla varpaillaan, että koska tulee torjutuksi.

Kouluajoista on aikaa nyt 20 vuotta. Työ psyykkeen eheyttämiseksi on vielä kesken. Harmittaa, kun tuollaisella on ollut niin kauaskantoiset vaikutukset elämääni. Kostoakin olen monesti miettinyt. Tuntuu niin väärältä.

Mä kävin sitten lukion ja valmistuin maisteriksi. Olen naimisissa mukavan akateemisen miehen kanssa. Meillä on lapsia oma talo jne. Kaikki on nyt hyvin ja olen rakastettu. Silti kauaskantoiset seuraukset ovat olleet suuret ja näkyvät ihmissuhteissani yhä tänäkin päivänä.  Mutta olen onnellinen, että olisi tässä voinut käydä tosi huonostikin. Hyvä edes näin.

Minusta tuli ihmisistä piittaamaton erakko. 

Olen ulkoisesti menestynyt elämässäni erittäin hyvin, opiskellut hyvän akateemisen tutkinnon, luonut uraa kansainvälisestikin, rahasta ei ole pulaa eikä arvostuksesta. 

Mutta luulen, että syy siihen miksi oikeastaan pohjimmiltani olen täysin kylmä ja välinpitämätön toisia ihmisiä kohtaan on se, että olin koko peruskouluikäni koulukiusattu, yläasteella erityisen julmasti ja myös fyysisesti. Lopputuloksena on ihminen, joka ei enää välitä kiusaamisesta eikä toisten mielipiteistä, mutta ei myöskään muista ihmisistä muutenkaan. En halua ihmisten seuraa, en ole esim. koskaan seurustellut enkä haluakaan. Vapaa-aikani vietän yksin kotona. Ja kun ihmisille tapahtuu julmuuksia ja kauheuksia olen täysin kylmä ja välinpitämätön. Jopa ns. läheisten kuolemat jättävät minut täysin kylmäksi, ehkä koska kukaan ei ole minulle oikeasti ollut pariin vuosikymmeneen läheinen, ei henkisesti. En tunne mitään lämpöä tai empatiaa ketään kohtaan, mutta toisaalta, en vihaa tai halveksuntaakaan. En vaan tunne mitään.

Lakimies minusta, en ollut kiusattu mutta liian huono moneen porukkaan. Yhdestä kiusatusta tuli ddatanomi, toivon että muista kiusatuista tuli jotain edes.

Olin peruskoulussa kiusattu. Ala-asteella vain siksi etten pitänyt meikeistä tai hevosista. Myöhemmin sitten aknen takia...kärsin siitä todella paljon.

Vaikka itse nyt sen sanonkin niin minusta tuli kaunis. Minulla on perhe ja komea menestynyt mies joka rakastaa minua sellaisena kuin olen, myös huonoina päivinä.

Kiusaajista 1 on pärjännyt ihan hyvin. Muut ovat yksinäisiä tai huumeiden käyttäjiä. Se suurin kiusaaja on huoraksi leimattu koko kaupungissa ja melkoinen hissukka ja töissä kassalla mutta pelkää asiakaspalvelu tilanteita.

Pojat jotka yläasteella nimittelivät rumaksi finninaamaksi ovat koittaneet useita kertoja iskeä minua ja ovat jopa sanoneet katselleensa minua sillä silmällä jo koulussa kun olihan minulla hyvä kroppa. Ei vaan kehdannut kertoa minulle kun muut ois kattonu kieroon..joopa joo. Pakit olen antanut kohteliaasti.

Mukavaa kuulla että näinkin moni kiusattu on pärjännyt hyvin elämässä ja selvinneet kiusaamisesta. Harmillista kuitenkin että ne monet kiusaajat ovat vajonneet niin alas. Kai se on se karma mikä näpäyttää monia

Meidän luokalta työtön mielenterveysongelmainen (minä)

Toisesta tuli farmaseutti

Kolmas kouluttautui pitkälle, onkohan joku KTM? Mutta töissä vanhempiensa pikkukaupassa, täyttelee hyllyjä...

En tiedä. En muista kuin yhden sellaisen ihmisen peruskoulusta ja koulukin vaihtui sitten pian. Luokallamme oli kuitenkin yhteen aikaan tyttö, jonka uskottiin pieraisseen korkeaäänisesti eräällä tunnilla ja tästä hän sai sitten hajuaiheisen lempinimen. Hänelle siis naureskeltiin salaa, mutta en tiedä tulivatko ne pilkat ikinä hänen itsensä tietoon. Hän oli ehkä vähän rumahko ja en muista hänen koskaan sanoneen mitään. 

Toivottavasti olisi mennyt hyvin.

-Mies 29v-

Koulukiusatuista ystävistäni tuli yhdestä poliisi, toisesta palomies ja kolmannesta yhden firman esimies.

Itsestäni (koulukiusattiin koko peruskoulu) tuli ensin turvallisuusvalvoja (vartija) jonka jälkeen opiskelin ammattikorkeassa ensihoitajaksi :) Kiusatusta veljestäni tuli poliisi.

Toisesta kiusaajastani en tiedä, mutta toinen jäi heti peruskoulun jälkeen ilman opiskelupaikkaa ja on edelleen työtön. Kovasti tykkäs sillon ysiluokalla nälviä minua kun tein tehtäväni tunnollisesti ja olin muutenkin kunnollinen oppilas.

Mulla on lievä puhevika ja kuulovamma, olin lauta (nykyään F-kuppi ja olen ihan  normaalipainoinen, mielelläni vaihtaisin siroon ja kiinteään B-kuppiin..) ja ujouteni ja lapsellisuuteni (en dokannut enkä polttanut yläasteella, sittemmin kyllä valitettavasti..) vuoksi kiusattu.

Musta tuli lääkäri, todennäköisesti jatkan käsikirurgiksi tai ortopediksi.

Ah, muistelen vieläkin kuinka taivas aukesi kun pääsi yliopistoon. Sai samanhenkisiä kavereita ja yhtäkkiä en ollutkaan ujo ja hiljainen ja outo vaan hauska ja menevä ja ihan haluttua seuraa. Itsetuntoni nousi noin tuhatkertaiseksi enkä todellakaan enää kadehdi tai mitenkään katso ylöspäin niitä entisiä kiusaajiani.

1 kotiäiti, 1 insinööri, 1 kansanedustaja

muista en ole kuullut