Mitä tuli luokkanne hissukoista tai koulukiusatuista myöhemmässä elämässään?

Yksi pahimmista kiusaajista tapasi minut 10 vuotta sitten ja JATKOI KIUSAAMISTAAN!

Itse olen hyvin menestynyt onnellinen mummi. Kiusaajaajalla on kaksi metriä multaa päällään.

Lähihoitaja,sitten opiskelin sairaanhoitajaksi ja päälle kolmikymppisenä Metropoliassa kätilöksi.Sattui semmoinenkin tilanne että olin vastaanottamassa entistä koulukiusaajaani kun tuli synnyttämään Kos:iin.Onneksi vaihtui työvuoro.En olisi ehkä osannut olla ammattimainen,kun muistelin ylä-asteaikoja,alta vedettyjä tuoleja,rikottuja vaatteita ja päätäni vessanpöntössä.Kollega sanoi myöhemmin että oli harvinaisen hankala tyyppi.Ja aika moniongelmainen 35-vuotias..

Ikuinen opiskelija ja työtön. Muutaman tutkinnon suorittanut pian. Rahaa mulla on kuitenkin ja mies. Ei lapsia. Ystäviään on pari hassua. Suosittu en oo vieläkään

Ei aavistustakaan. Ei ole somessa. Kaikki tiedot salattu, eli ei löydy puhelinnumeroa, osoitetta ym. Ei voineet kutsua luokkakokoukseen. Tuskin olisi halunnut mennä. En mennyt minäkään.

Eivät olleet koulukiusattuja, mutta hissukoita.

Yksi opiskelee äidinkieltä yliopistossa. Valmistuu äidinkielen opettajaksi ymmärtääkseni. Ikisinkku, ja luulen, että ihan tyytyväinen tähän, hän ei kauheasti taida ihmisten seurasta välittää.

Toinen alkoi opiskelemaan ohjelmointia, mutta koki burn outin ja opiskelee nyt eläintenhoitajaksi. Hänellä on kiltti insinööri poikaystävä ja paljon lemmikkejä.

Koulukiusattu kaverini taas opiskelee automatio robotiikkaa / diplomi insinööriksi ja ilmeisesti nauttii tästä kovasti. Aika kunninanhimoinen tapaus, joten luulen, että hänestä tulee myöhemmin uranainen. 

Minä hissukka taas sairastuin lukion toisella luokalla pahasti mielenterveydellisiin ongelmiin enkä ole tehnyt mitään viimeiseen viiteen vuoteen.

ILOINEN purkkiin kakkaaja kirjoitti:

miust tuli patologi. tutkin myös vapaa-ajalla salmonellaa! kakkaan myös purkkiin ja pakastan niitä. joskus lähetän jo aikuisille lapsilleni niitä joululahjaksi. jos googlaatte niin voitte löytää tämän työn :)

Aihe on oikeasti vakava - miksi heität leikiksi? Mitä pelkäät?

Yksi teki itsarin, yksi on alkoholisoitunut syrjäytyjä, yksi on lääkäri, yksi on pätkätöitä tekevä yksinhuoltajaäiti, yksi on koodari. Ainiin ja yksi kuoli onnettomuudessa heti kirjoitusten jälkeen.

80-luvulla näköjään kiusattiin paljon. Otokseni on useammasta koulusta.

minusta koulukiusatusta tuli metsäkoneenkuljettaja. Ylä-asteella päätin ryhtyä ammattiin jossa saan olla yksin. Yksin ollaan edelleen.

Mä taas sain nyt nelikymppisenä luokkakokouksen jälkeen kuulla olleeni koulukiusaaja. Yksi poika kuulemma oli jättänyt luokkakokouksen väliin mun takia. En tajua. Jälkikäteen ajatellen kuvio oli omituinen: poika oli muhun jossain välissä pitkään ihastunut ja hirveän omahyväinen kommentoija. Aloin kommentoida takaisin. Sellaista aika kevyttä sanailua se oli säännöllisesti. Silti välillä oltiin vapaa-ajalla kavereita. Pyöri ylppärikeväänä meillä kylässä useamman kerran, siis istui mun vanhempien (!) kanssa kahvilla 4-8 tuntia, kun itse livistin tilannetta johonkin karkuun. Vieläkään en tiedä, miten kiusasin. Minusta hän olisi ollut kiinnostunut, muttei saanut vastakaikua. Tuo meillä käyminenkin juttelemassa vanhempieni kanssa on sitä samaa sarjaa. Joskus istui kahteentoista illalla, kun odotti, että tulisin kotiin. Huikkasin vaan moit ja pakenin omaan huoneeseen, koska tilanne oli ahdistava. Ylioppilasjuhlien jälkeen ei ole nähty. Nyt olen sitten kuulemma kiusannut. Outoa. Minusta hänellä oli kiero viha-rakkaus -suhde muhun. Tavallaan kilpaili koulumenestyksessä (häviten pystyyn) ja samalla aukoi päätään, mutta toisaalta yritti sitten jopa kiemurtelemalla päästä mun elämään tunkemalla vanhempien kanssa juttelemaan.

Minä olen koulukiusattu, mutta en koskaan ole antanut sen mitenkään vaikuttaa elämääni. Olen opiskellut pariin eri ammattiin. Molempiin vähän sattuman kautta, koska en ole ollut varma, mitä haluaisin työkseni tehdä. Viimeiset 30v olen ollut kuntohoitajan töissä.  Haluan vielä vaihtaa ammattia. Omaan elämääni ei kiusaaminen vaikuttanut mitenkään, mutta veljeni, jota myös kiusattiin on joutunut siitä kärsimään koko elämänsä ja hänen koulunkäyntinsä jäi kiusaamisen takia kesken. Kiusaajat on menestyneet vielä huonommin ja osa on jo kuollut viinaan ja muutenkin elämä on heitä kaltoin kohdellut. No sitä saa mitä tilaa :)

Vierailija kirjoitti:

Onpa omituisen paljon menestyneitä kiusattuja ja epäonnistuneita kiusattuja. Kannattaa kuitenkin muistaa, että se että kiusatuista tulee luusereita on monesti kaukana totuudesta. Systemaattinen ja pahantahtoinen kiusaus vaatii pitkälle vietynä todella häikäilemätöntä ja empatiakyvytöntä luonnetta, ja tällainen luonne voi olla työelämässä eduksi, valitettavasti. Sitä on tutkittu ja [b]huomattavan[/b] suuri osa yritysjohtajista ja yleensä äärimmäisen hyvin menestyneistä ja korkeassa asemassa olevista ovat sosiopaatteja, jotkut jopa psykopaatteja tai hyvin lähellä sitä. Siis sellaisia psykopaatteja jotka ei tee mitään tavallisen rahvaan rikoksia, tyyliin väkivaltaa. Heidän tekemät rikokset ovat enemmänkin asemansa väärinkäyttämistä ja vaikka verojen kiertoa jne. Ja monilla niistäkin jotka ei ole sosiopaatteja, narsisteja tai psykopaatteja on narsistisia piirteitä paljon keskivertoihmistä enemmän.

Stubb oli vanha koulukiusaaja, ja nyt yhteiskunnan eliittiä. Samoin Vapaavuori on pahoinpidellyt ihmisiä ja tehnyt ties mitä rikoksia, siellähän se porskuttaa pormestarina. Näitä esimerkkejä kyllä löytää niin paljon kuin vaan jaksaa etsiä. 

Kiusatuille sanotaan, että pää pystyyn, joku päivä saatat olla koulukiusaajasi pomo. Mutta mitä jos koulukiusaajastasi tuleekin sinun pomosi joku päivvä?

Tarkoitin tietenkin "epäonnistuneita kiusaajia" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stubb oli vanha koulukiusaaja, ja nyt yhteiskunnan eliittiä. Samoin Vapaavuori on pahoinpidellyt ihmisiä ja tehnyt ties mitä rikoksia, siellähän se porskuttaa pormestarina. Näitä esimerkkejä kyllä löytää niin paljon kuin vaan jaksaa etsiä. 

Harvinaisen asiapitoinen ja hyvä kommentti. Ainoastaan Stubb nyt taitaa olla entistä eliittiä. Varsinkin tuon onnettoman kasvojenkohotusleikkauksen jälkeen. Jo on jätkällä huono itsetunto. Ja että ihan oma elämänkerta... Who cares. Pienet piirit ne vaan pyörii.

Muistuu mieleeni yksi vanha Soneran tytäryhtiön juoksupoika, silloinen esimieheni. Piti pitää esitelmä edustamastani yhtiöstä asiakkaani ylimmälle johdolle oikein toimitusjohtajan (siis tämän juoksupojan) auktoriteetilla. Kaveri puhui aluksi puoli tuntia siitä, miten hänestä itsestään tuli menestyjä. Olisi puhunut pidempäänkin, ellen yhdessä asiakkaiden kanssa olisi viheltänyt peliä poikki. Hyvin Stubbin tyylinen oli tämä kaveri.

Mutta Stubb pääsi äskettäin erääseen Euroopan pankkiin töihin todella korkea-arvoiseen asemaan, kuuluu ehdottomasti eliittiin vieläkin.

Yhdestä tuli menestyvä mutta hyvin kusipäinen, toinen tappoi itsensä.

Minä olin koulussa hissukka ja sitä taidan olla edelleen näin lähes 40-vuotiaana. Nuorena ajattelin että kaikki aikuiset on reippaita, mutta kai se semmoinen arka luonne seuraa koko loppuelämän, ainakin omalla kohdalla. Olen kyllä muuten pärjännyt keskiverrosti elämässä, mulla on mies ja 2 lasta. Työskentelen rahoitusalalla ja mulla on ihan ok palkka. Koulussa en ollut koskaan kummoinen oppilas, mutta matikassa olin hyvä.

En hirveästi välitä ihmisten seurasta, viihdyn parhaiten omissa oloissani edelleen. Paras viikonloppu on kun ei tarvitse nähdä ketään, saa vain latailla akkuja.

Tosiaan tässä langassa näyttää olevan yleistä, että kiusatut menestyneet elämässään paremmin kuin kiusaajat. Minun tietämillä tapauksilla se on pääasiassa mennyt toisin päin, minä (kiusattuna) mukaan lukien.

Kaksi suosituimmista tyypeistä yläasteella, jotka myös kiusasivat paljon, ovat nyt opiskelemassa toinen oikiksessa ja toinen kauppakorkeassa. Tosin kummatkin juuri niin lipeviä ja limaisia tyyppejä että heidät on helppo kuvitella puku päällä tukka sliipattuna taakse allekirjoittamassa sopimuksia käärmeenkieli sihisten. Hovimestari ja hymyilevät käärmeet, vai miten se meni.

Sitten kiusatut on monet kyllä päässeet opiskelemaan, monet on jättäneet opiskelut kesken motivaatio-ongelmien takia ja jotkut ei ole opiskelemassa tai töissä ollenkaan. DI-koulutus mainitaan tässä langassa usein, itse en tiedä ketään kiusattua joka opiskelee insinööriksi. Aika tavallisia aloja tietämäni kiusatut opiskelee, tyyliin matikkaa, kemiaa, fysiikkaa, historiaa, biologiaa, psykologiaa jne.

Pari tyyppiä on kaupassa kassalla, ja yksi työskentelee rekkakuskina. Yksi on vuokrafirmassa ja tekee sekalaisia töitä.

Tietenkään kaikki tietämäni kiusaajat eivät ole mitään menestyjiä, mutta noin keskiarvona heillä tuntuu menevän elämmässä paremmin kuin tietämilläni kiusatuilla. Laajat sosiaaliset verkostot, juurikaan kukaan ei ole työttömänä eikä kenestäkään ole tietääkseni tullut narkkaria tai alkoholistia. Suurin osa kiusaajista on kyllä perus duunarihommissa amistaustalla, mutta silti. Käsittääkseni elävät onnellista elämää. 

Itse vaihdoin juuri alaa koska tajusin, ettei kiinnosta yhtään tai ole ollenkaan minun juttuni ja nyt aloitan periaatteessa fuksina taas, vaikka olenkin jo 24-vuotias. 

Minulla on myös kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja syön siihen lääkkeitä. Olen aika varma että kiusaaminen on vaikuttanut vahvasti tuon muodostumiseen, eritoten muutamat kiusaamisesta aiheutuneet traumaattiset kokemukset, joista sain vahvoja PTSD-oireita ja jotka jättivät isoja säröjä psyykeeni.

Strippari ja kesät Saksassa olen Gloryholella töissä.

Paniikkihäiriöisiä sossupummeja niistä tulee. Ei riitä suomessa firmat kaikille näille toimitusjohtajille jotka täälläkin esiintyvät.

Noo, haaveilu on ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Paniikkihäiriöisiä sossupummeja niistä tulee. Ei riitä suomessa firmat kaikille näille toimitusjohtajille jotka täälläkin esiintyvät.

Noo, haaveilu on ilmaista.

Firmoja on myös Suomen rajojen ulkopuolella.

sdsdasasasa kirjoitti:

Minä ja kolme muuta selvisimme loput tekivät itsemurhan ennen 20 ikävuotta, kahdesta tuli juoppoja he kuolevat alle viidessä vuodessa, yksi hirtti itsensä maaliskuussa 2017 ja yksi käy välillä laitoksella. Sitten on minä joka en ole liikkunut sisältä 20 vuoteen eli peruskoulun jälkeen, mutta olen käynyt parvekeella kylä ja muutaman kerran ulkona mutta muuten.

Taisi se yksi nettipoliisi joka asiasta möykkää olla myös aikanaan koulukiusaaja, mimnua rääkänneet ihmiset ainakin jakoivat hänen juttujaan täysillä tänään. Kukaan ei rakasta keskustella koulukiusaamisesta niin paljon kun entinen kiusaaja ja se myy lehdistä mutta ne jotka ovat sen aidosti kokeneet eivät puhu siitä enää ikinä,se jättää ikuisen häpeän.

Tämä on totta. Livessä en koskaan kerro kenellekään että minua on koulukiusattu. Minulla on ollut muutamia ystäviä, muutama parisuhde ja on lapsikin. Kenellekään en ole kertonut enkä kerro.

En ole menestynyt työelämässä eikä minulla ole tällä hetkellä yhtään ystävää. Opinnot menivät pitkäksi, syynä kiusaamistaustasta juontuva ulkopuolisuus ja ahdistus. Sain kuitenkin tutkinnon lopulta valmiiksi, mutta koulutusta vastaavaa työtä en ole saanut. Teen pienellä palkalla raskasta työtä ja illalla olen tyytyväinen kun san ryömiä kotiin eikä tarvitse nähdä ihmisiä.

Suurin osa ihmisistä ei ole hyviä, vaan pahansuopia ja itsekkäitä. Jokainen on tietysti omilleen hyvä, mutta yleisesti ihmiset eivät ole hyviä. Muutamia poikkeuksia on, heidät maailma varmasti nylkee ennemmin tai myöhemmin.

Olin hiljainen ja kiltti mies, mikä on vielä pahempaa kuin hiljainen nainen. Vaikein aika oli varhaisteini-ikä kun joku nopeammin kehittynyt otti minut, puolilapsen, silmätikukseen ja kiusasi rankasti. En osannut antaa takaisin.

Pelastukseni ovat olleet luontainen ahkeruus, koulutus, äly ja ulkonäkö. Iän myötä oppii myös vetämään sosiaalisissa tilanteissa paremmin rooleja, otin esimerkiksi varkaan kiinni jonkin aikaa sitten ja pidin asiakkaille esitelmän yhtään jännittämättä.

Kukaan ei ryttyile minulle enää, minusta on tullut myös fyysisesti vahva ja joskus vieraillessani huonomaineisemmassa pubissa kukaan riidanhaastajakaan ei uskalla sanoa mitään.

Vaimo ja lapsi löytyy, mutta ujous ja arkuus taitavat seurata jossain muodossa hautaan asti. Ihmisten seura vaimon ja lapsen lisäksi vapaa-ajalla kiinnostaa harvoin.