Mitä tuli luokkanne hissukoista tai koulukiusatuista myöhemmässä elämässään?

Itse olin koulukiusattu alakoulussa. Nyt ekan vuoden lääketieteen opiskelija :)

Istuu useammasta murhasta vankilassa, taitaa kohta päästä vapaaksi. Nelikymppinen nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli erityisopettaja. Matka tähän pisteeseen oli hankala, sillä oireilin peruskoulun jälkeen vuosia syömishäiriöillä, masennuksella, ahdistuksella ja erilaisilla fobioilla koettua kiusaamista, mikä mm. pitkitti opintoja. Nyt 29-vuotiaana olen kuitenkin ainakin melkein tasapainoinen ja vasta valmistunut erkkaope. 

Menit sitten lukemaan erityisopettajaksi, vaikka asiakaskuntana ovat pahimmat kiusaajat? Odota vain, palat loppuun alle kymmenessä vuodessa. Enkä sano tätä pahalla, koska et ole ainoa joka on tehnyt kummallisia valintoja. Itse olen väkivaltaisen alkoholistin lapsi ja mitäs tein? Menin töihin päihdepuolelle ja poltin itseni työkyvyttömäksi alle kymmenessä vuodessa. Vittu sitä ihminen osaa olla tyhmä.

Erityisopettaja ei ole sama asia kuin tarkkisluokan ope, vaan häiriökäyttäytyjät ovat vain yksi pieni osa erityisopettajan luokkalaisista eikä nämä ole yleensä edes ne, joita ensimmäisenä siirretään. On kehitysvammaisia, autisteja, dysfaatikkoja yms. joista erityisluokan koostuvat. 

Meidän luokalla oli kaksi tuollaista tyttöä, kummastakaan ei ole tullut oikein mitään, eivät siis ole töissä tai opiskelleet :/ Todennäköisesti mielenterveyongelmia, ainakin toisella oli pahoja mt-ongelmia jo ala-asteella.

narkkis :/

Olin yläasteella rajusti koulukiusattu. Harhailin elämässäni sen jälkeen, saamatta mitään koulua valmiiksi, kun aina uudelleen paloin loppuun ja masennuin.

Lopulta romahdin täysin. Kesti 6-vuotta terapiaa ja kuntoutusta, että vihdoinkin näin valoa.

Rakastan työtäni ja elämääni nyt. Olen valmistunut kuvataiteilijaksi pari vuotta sitten ja työt rullaa hyvin.

Kerran entinen kiusaajani osti nettipuodista suht hintavan teoksen. En huomioinut häntä sen enempää kuin asiakkaana.

En tiedä yrittikö hän ostaa itselleen anteeksiantoa vai mitä, mutta mikään rahasumma ei tuo menetettyä terveyttä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi teki itsemurhan, kaksi työtöntä, yksi lääkäri, yksi opettaja, kaksi merkonomia ja tekevät jotain assarihommia, yksi huoltomies ja ainakin kolmesta tuli lähihoitajia.

Mitä tässä halutaan kuulla? Että heistä tuli elokuvamaisesti jotain superhienoa? :D 

Tämä! "Luusereita" ja "menestyjiä" löytyy niin kiusaajista kuin kiusatuistakin.

Varmasti löytyykin, mutta keskimäärin ne kiusattujen joukossa varmaan enemmän menestyjiä. Kouluaikaan kun nämä koulun "menestyjät" loivat maineensa bilettämällä ja väkivallalla, ne heidän halveksimansa kiusatut usein keskittyivät koulun käyntiin. Aikuiselämässä biletyksellä ja väkivallalla menestyy aika kehnosti, siksi roolit kääntyvätkin. Hyvä niin, kumpikin sakki kokee vallan tunnetta jossain vaiheessa elämäänsä.  Ja mieluummin olen tässä aikuiselämässä menestyvien joukossa vaikka kouluaika oli niiden kiusaajien takia hankalaa.

Kyllä vain. Poikkeuksia löytyy, mutta lapsena/nuorena ulospäin suuntautuva aggressiivisuus (verbaalinen ja fyysinen) ennustaa selkeästi huonoa pärjäämistä aikuisena.

Minusta tuli onnellinen. Niin ja röntgenhoitaja. :) 

Osa opiskelee amiksessa ja osa yliopistossa tai ammattikorkeassa. Heidän mielenterveydestään en tiedä. Monilla oli hyvät tukijoukot ja muuten vahva itsetunto vaikka koulussa kohdeltiin huonosti. Koulumenestys myös osalla erittäin hyvää.

Itse olen välivuodella ja mietin mihin kouluun suuntaisin. Sairastuin itse mieleltäni jo ennen kiusaamista koska oli paska lapsuus ja perheolot turvattomat. Koulumenestys aina hyvää kun panosti. En luokittele itseäni enää mielenterveyspotilaaksi vaan enemmänkin kuntoutujaksi koska en ole luovuttanut enkä aio. Toimintakyky parantunut vaikka usein masennus ja ahdistus painaa. Nuoruus meni kuntoutuksissa ja osastoilla. Nyt on onneksi maailma avoinna taas.

Koulukiusaajilleni ei ole käynyt hyvin. Monilla lapsia eri kumppaneiden kanssa, ei koulutusta, päihteet kuvioissa, edelleen asuu siinä pienessä tuppukylässä ja istuu likaisessa pubissa, ovat edelleen ilkeitä ja todennäköisesti lapsetkin oppivat saman.

N22

Opiskelevat edelleen, vaikka kolmekymppiä on jo ylitetty.

Yhdestä ainakin tiedän, että jäänyt yh-äidiksi ja tekee kaupan alan hommia.

Googletin ala-asteeni pojan, jota kiusasivat paitsi oppilaat, myös opettajat. Hän on kokkina tai tarjoilijana ravintolassa. Olen iloinen, että hän on päässyt isoon kaupunkiin siitä kyläpahasesta.

Minusta tuli lääkäri. Olin koulukiusattu, liian laiha, liian pitkä, ruma, honkkeli, inhottava, mitä lie. Ala- ja yläaste oli todella raskasta aikaa. Lukiossa pääsin eroon kiusaajista, koska kenenkään heidän keskiarvo ei riittänyt kyseiseen lukioon ja harva heistä edes jatkoi lukioon. 

Ja en ole vuosiin ollut epäsuosittu. Löysin nykyisen kaveripiirin opiskeluaikana ja voin sanoa, että minulla on monta hyvää ystävää ja iso iloinen kaveripiiri. Tiedän, että monesta muustakin epäsuosituista tuli aikuisena ns. suosittu. Ja lähes tulkoon kaikki ovat myös korkeakoulutettuja. On insinöörejä, juristeja, lääkäreitä, opettajia, jne. Samaa ei voi sanoa koulun suosituista tytöistä ja pojista ja ehkä se (sairaalla tavalla, myönnän) lohduttaa. :-) 

20+ vuotiaana masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeellä

Kaikkien hissukoiden hissukka on nyt korkea virkamies eräässä ministeriössä.

Toisaalta, sekin on huolestuttavaa....

Minusta koulukiusatusta (olin lihava, silmälasipäinen, hyvä koulussa ja mulla alkoi stressistä psori aika nuorena, joten iho välillä huonona) tuli asianajaja, yksityisyrittäjä. Tuli kuvioihin aikoinaan vielä tosi paha syömishäiriö, mikä kesti vuosia ja vuosia. Vasta pari viime vuotta voin sanoa, että syömishäiriö voitettu kanta, vaikka edelleen tarkkailen syömisiä. Ei kuitenkaan enää sairaalloista painontarkkailua ja bulimiaa...

Parilla meidän luokan poikahissukalla, joita kiusattiin (toinen lyhyt ja lihava, toinen pitkä ja tosi laiha) ei mennyt niin hyvin. Lyhyt käveli junan alle ja pitkä hirtti itsensä :(  Molemmat jotain hieman päälle parikymppisinä.

F

Ylä-asteen luokkamme hissukkatytöstä tuli luutnantti, voi olla jo ylentynyt. Mitä lie tälle armeijassa tapahtui kun en muista kuulleni hänen puhuvan koko ylä-asteen aikana kuin max. 3 kertaa.

kuvataiteilija

-saa nyt olla ihan luvan kanssa outo, ammatin etuja :D

Vierailija kirjoitti:

Kahden lapsen äiti, erittäin tyylikäs ja hoidettu, hyvässä ammatissa, ei kovin onnellinen avioliitossaan. Luotettava ja hyvä ystävä, joka on ulospäinsuuntautunut ja hauskaa seuraa.

Musta tuli DI, ulkomailla töissä. Ottaen huomioon, että kärsin esiintymispelosta, jossain määrin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja huijarisyndroomasta, olen menestynyt omassa elämässäni omien mittareideni mukaan yllättävän hyvin.

Ehkä se, että peruskoulun ja lukion jälkeen pääsi omanlaisten ihmisten seuraan (opiskelukaverit ja myöhemmin työkaverit), on auttanut elämässä selviämiseen ja itsetunnon kohoamiseen peruskoulun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut miettivät kouluaikoja?

Oma elämäni on ainakin mennyt jo niin paljon eteenpäin ja muuttunut, ts. paljon on vettä virrannut Vantaassa, että ei rehellisesti sanoen kauheasti kiinnosta, mitä jostain luokkakavereista on tullut. Miksi joku junnaa menneissä? Eläkää omaa elämäänne ja katsokaa ylpeästi eteenpäin.

Joku haluaa pohtia miten kiusaaminen on vaikuttanut ihmisten elämään ja - kuten ketju osoittaa - seasta löytyy esim. mielenterveyskuntoutujia.

Tällaista syy-yhteyttä on ihan mukava tarkastella. Siksi joku junnaa menneissä.

Yleensä pahimmat raggarit ja kiusaajat kouluaikaan elävät itse elämänsä "parasta aikaa" juurikin siinä hetkessä. Muilla parhaat päivät vasta tulollaan.