Lue keskustelun säännöt.
Miksi musta tuntuu, että mitä pärjäävämpi ja sisukkaampi nainen, sitä harvempi "kunnollinen" mies on kiinnostunut?
20.03.2019 |
Eli olen vajaa nelikymppinen, lapseton nainen. Olen tosi urheilullinen, hoikka, korkeakoulutettu ja oikeastaan aika kalassisen kaunis. En ole saanut kotoa eväiksi oikeastaan mitään ja itsetuntoni ei ehkä edelleenkään ole paras mahdollinen. Olen kuitenkin pärjännyt merkittävästi keskimääräistä ikäluokkani edustajaa paremmin ja elämäni on mallillaan (oma, kannattava yritys, kaunis koti, auto, varaa matkustaa).
Olen joutunut elämässäni opettelemaan kaikenlaista. Teininä ompelin vaatteet itse siksi, että kotona ei ollut rahaa minusta muodikkaisiin vaatteisiin. Olen remontoinut asuntoni itse (kyllä, googlannut ohjeet lattian hiomiseen, maalaamiseen, poraamiseen yms). Olen ostanut 18-vuotiaana ekan autoni Autotalli.netin halpisosastolta ja maksanut ajokorttini itse. Olen alkuun vaihtanut renkaat, öljyt yms. asiat alkuun autoihini itse siksi, ettei ole ollut rahaa ulkopuoliseenkaan palveluun. Vähitellen olen vaihtanut autoa halpiksesta ns. premium-merkkiin siksi, että elintasoni on noussut ja minusta on ollut mukavaa palkita itseni jostakin.
Mitä tulee miesrintamalle, siellä on kuollutta. Vedän puoleeni nyhverömiehiä, jotka unelmoivat äitihahmosta ja arjen tukikohtana. Vedän puoleeni epätasapainoisia loosereita, jotka olettavat minun ohjaavan heidätkin raiteilleen. Ne miehekkäät, elämässään pärjäävät miehet haluavat feminiinisen ja jotenkin "avustettavan" naisen.
Minun kanssani samasta taustasta tulleet miehet ovat 4-kymppisenä kuolleita, narkomaaneja tai vankilassa. Siltä ainakin tuntuu. En koskaan kohtaa kunnollista ja miehekästä miestä, jonka kanssa voisin taustani jakaa.
Ostanko suosiolla kissan ja käytän mieshuoraa seksuaalisiin tarpeisiini? Haluaisin oikean ihmissuhteen, jossa minut nähtäisiin sellaisena, kuin olen eli tuhannesta palasta itseni kokoamana mutta silti vakaasti ja omilla jaloillani seisovana.
Kommentit (531)
En tiedä mitä tarkoittaa "pärjäävä ja sisukas nainen" mutta jos se tarkoittaa naista joka tekee tänne tälläisiä täystolloja aloituksia niin minä ainakin pysyn niistä kaukana. En kyllä myöskään tiedä mitä tarkoittaa "kunnollinen mies", ehkä minä en ole sellainen kun minä harrastan vauvapalstan trollailemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen pärjäävä ja sisukas, ja silti miehiä on aina ollut jonoksi asti. Kannattaa katsoa peiliin, ap.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen just sunlaisen jyrä naisen kasvattama poika miltä on viety kaikki itseluottamus. Mitään ei saanut itse päättää vaan sisu äidillä oli kaikki päätäntävalta. Sisu äiti oli myös kova riitelemään ja aina haastamaan isääni. You're not that special.
Tässä on totuuden siemen, mutta ap ei välttämättä ole jyrä? Vai onko? Jos on juräongelma niin korjaa se ap.
Jyrä-naiset on hirveitä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen pärjäävä ja sisukas, ja silti miehiä on aina ollut jonoksi asti. Kannattaa katsoa peiliin, ap.
AP on todella pärjännyt elämässä - koulutus ja menestynyt yritys. Harva tuohon pystyy. Eli on eri tasoilla olevaa pärjäävyyttä.
Ap, pärjääminen voi olla näennäistä. Minä löysin oikein ihanan ja kunnollisen miehen. Vuosien saatossa on sitten paljastunut se, että hänellä on melko samanlaisia psyykkisiä ongelmia kuin minullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen pärjäävä ja sisukas, ja silti miehiä on aina ollut jonoksi asti. Kannattaa katsoa peiliin, ap.
Minäkin olen löytänyt miehiä, mutta aina niissä on ollut päässä jotain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen pärjäävä ja sisukas, ja silti miehiä on aina ollut jonoksi asti. Kannattaa katsoa peiliin, ap.
Minäkin olen löytänyt miehiä, mutta aina niissä on ollut päässä jotain vikaa.
Minulle on aina löytynyt hyviä miehiä. Siksi en voi kun ihmetellä näitä itsensäylistämisketjuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen pärjäävä ja sisukas, ja silti miehiä on aina ollut jonoksi asti. Kannattaa katsoa peiliin, ap.
Minäkin olen löytänyt miehiä, mutta aina niissä on ollut päässä jotain vikaa.
Minulle on aina löytynyt hyviä miehiä. Siksi en voi kun ihmetellä näitä itsensäylistämisketjuja.
Minunkin mieheni ovat olleet hyviä. Aivan loistavia ja kunnollisia tyyppejä. Valitettavasti ensimmäinen vain teki itsemurhan ja seuraavalla on mm. sosiaalisten tilanteiden pelkoa, pakkoajatuksia ja perfektionismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat naiselta joka ei tarvitse miestä vaan pärjäät ihan hyvin ilmankin. Useat miehet haluavat tuntea itsensä tarpeelliseksi.
Eivätkö naiset sitten halua? Ei sukupuolet enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen ja parisuhteet muistuttaakin lähinnä sukupuolten välistä sotaan, jossa kummallakin on vain niitä oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia.
Miksi parisuhde muistuttaisi sukupuolten sotatannerta, mikäli ollaan tasaveroisessa suhteessa, jossa kumpikaan ei yritä päteä mitätöimällä toista ja toisen kykyjä? Miksi jommankumman pitäisi heittäytyä avuttomaksi tolloksi ja vetelehtijäksi , vain miellyttääkseen toista? Miksei voida yhdessä olla iloisia toistensa kyvyistä selviytyä ja pärjätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ovat parisuhdemarkkinoilla liikkeellä eri lähtökohdista kuin naiset. Se missä nainen arvostaa miehessä kokonaisuutta, luonnetta, ulkonäköä, menestymistä, statusta ja taloudellisia seikkoja niin mies arvostaa kivaa naista, jonka kanssa on hauskaa ja mies arvostaa nuoruutta ja kauneutta. Naisen menestyksellä ja pärjäämisellä ei ole juurikaan merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten käyttäydyt ihmisten seurassa: oletko rento ja hauska, vai pingotatko? Vedätkö järkevän aikuisen roolia vai paljastatko oman itsesi, vajavaisuutesi ja inhimillisyytesi?
Mä oon ns. pärjäävä nainen: on hyvä työpaikka, oon kasvattanut lapseni yksin "kunnon kansalaisiksi", on oma talo, ihan hyvä auto ja liikuntaharrastuksia, jotka pitää kropan kunnossa. Ei ole mitään ongelmaa löytää kunnollista, asiansa hoitavaa miesseuraa. Mutta oonkin rääväsuu ja osaan ottaa tarvittaessa rennosti, vaikka normi arki onkin aika "suorittamista" (itse en koe sitä sellaiseksi, vaan nautin siitä, että duunit etenee, koti on suht' kunnossa ja treeneissä käyty).
Entäs kun se "järkevä aikuinen" on se normaali olotila ja se rääväsuinen velttoilu on esittämistä. Ei normaaleilla ihmisillä ole tuollaisia vajavaisuuksia ja heikkouksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen myös pärjäävä menestyjänainen joka löysi sen oikean 29-vuotiaana. Meidän suhde lähti siitä että molemmilla oli akateeminen loppututkinto ja omat omistusasunnot. Deittailimme kaikessa rauhassa ja meillä oli hauskaa yhdessä. Mies sanoi minulle että silloin kun olen kylässä hänen luonaan niin tuntuu siltä että on viikonloppu. Muutimme yhteen, menimme naimisiin ja perustimme perheen. Heikko ja tarvitseva nainen minusta kuoriutui vasta sitten kun kärsin raskauskomplikaatioista enkä pystynyt kävelemään kunnolla, myös lasten hoidossa olemme jakaneet työn 50%. Muuta järjestelyä en olisi jaksanut enkä muuhun suostuisikaan. Mieheni on minulle äärettömän tarpeellinen perheemme elämässä. Olemme onnellisia. Mutta en tiedä miten minun, akateemisen uranaisen, tarvitsevuus ja haavoittuvuus olisi tullut esille ilman lasten hankkimista. Tämä ei siis ollut kannustin lastenhankintaan, kerroin vaan oman kokemukseni.
Vierailija kirjoitti:
Aika monet ihmiset kaipaa kumppaniksi sellaista ihmistä, joka kokee ne hyödylliseksi itselleen.
Eli, voisit kokeilla avata elämääsi sellaiseksi mahdolliselle kumppanille, että se kokee olevansa sulle jollakin tavalla hyödyllinen.
Miehet varsinkin usein hakee sellaista arvostusta siitä miten "hyödyllisiä" ne on, varsinkin sun haluamat miehekkäät miehet.
Ihanko tosi? Siis joku haluaa olla hyödyllinen kumppanilleen, ei siis hyötyä kumppanista? Tämä voisi olla uusi tulokulma omiin parisuhdeongelmiin eli kaikki miehet ovat olleet loosereita ja kukaan kunnollinen ei kiinnostu. Nuorena sain kovasti takkiini, jos olin tarvitseva ja kaikki *aivan kaikki* piti itse tehdä ja opetella kuten ap:kin. Teinkin ja olen ollut hyvin itsenäinen lapsesta asti, joten en niin ottanut nokkiini tällaisesta tylytyksestä. Ilmeisesti elämässäni nyt vain silloin vaikutti kaikenlaiset perässä vedettävät ja läheisyyskammoiset? 🤔 Yritän aina jopa esittää pärjäävämpää kuin sillä hetkellä olisin. Kuvainnollisesti menen niin töissä kuin ihmissuhteissa vain hiljaa nurkan taakse opettelemaan uutta avun pyytämisen sijaan ja palaan "siinä sulle" asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen pärjäävä ja sisukas, ja silti miehiä on aina ollut jonoksi asti. Kannattaa katsoa peiliin, ap.
AP on todella pärjännyt elämässä - koulutus ja menestynyt yritys. Harva tuohon pystyy. Eli on eri tasoilla olevaa pärjäävyyttä.
En kokenut tarvetta tehdä tästä mitään kumpi on pärjännyt paremmin -kilpailua ja perustella pärjäämistaustaani. Yritystä minulla ei ole, mutta muuten minäkin olen noussut ns. ryysyistä rikkauksiin ja erittäin harva pystyy siihen, mitä olen tehnyt. Ehkä siksi niitä kunnon miehiäkin on löytynyt, kun en ole joka käänteessä muistelemassa taustaani?
Ei niitä Bull Mentuloita vaan riitä kaikille naisille.
Vierailija kirjoitti:
Pks on täynnä vanhojapiikoja ja naisista on ylitarjontaa.
Kyllä vaan mutta jopa läskit sairaanhoitajat siellä kuvittelevat olevansa lottovoittoja miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten käyttäydyt ihmisten seurassa: oletko rento ja hauska, vai pingotatko? Vedätkö järkevän aikuisen roolia vai paljastatko oman itsesi, vajavaisuutesi ja inhimillisyytesi?
Mä oon ns. pärjäävä nainen: on hyvä työpaikka, oon kasvattanut lapseni yksin "kunnon kansalaisiksi", on oma talo, ihan hyvä auto ja liikuntaharrastuksia, jotka pitää kropan kunnossa. Ei ole mitään ongelmaa löytää kunnollista, asiansa hoitavaa miesseuraa. Mutta oonkin rääväsuu ja osaan ottaa tarvittaessa rennosti, vaikka normi arki onkin aika "suorittamista" (itse en koe sitä sellaiseksi, vaan nautin siitä, että duunit etenee, koti on suht' kunnossa ja treeneissä käyty).
Entäs kun se "järkevä aikuinen" on se normaali olotila ja se rääväsuinen velttoilu on esittämistä. Ei normaaleilla ihmisillä ole tuollaisia vajavaisuuksia ja heikkouksia.
Väittäisin, että jokaisella ihmisellä on vajavaisuuksia ja heikkouksia. Se, jos mikä, on normaalia. On ihan ok olla koko ajan "järkevä aikuinen", mutta sitten pitää myös ymmärtää se, että on monien mielestä vähän tylsä. Itse viihdyn seurassa, joka osaa hullutella ja aika rankkakin huumori lentää. Nämä ihmiset ovat kuitenkin pitkälle koulutettuja ja hyvissä ammateissa - meitä yhdistää sen lisäksi huumorintaju ja kyky heittäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäävät naiset ovat valitettavan usein v*ttumaisia. Tietämättään.
Kateellisten panettelua.
Ei se ole. Harva mies haluaa kumppanikseen vttumaisinta kaveriaan. Sori.
Eli nainen on vmäinen kun on omillaan pärjäävä ja itsenäinen? Tokihan se munattomien vetelysten näkökulmasta on noin.
Ei välttämättä ole, mutta joillakin ihmisillä tuo pärjäämisen yrittäminen on vienyt kaiken huomion ja energian niin pitkään, että elämänilo on hautautunut jonnekin aika syvälle. Koko elämästä on tullut pelkkää pärjäämistä, ja pärjäämisestä on tullut ainoa nautinnon lähde elämässä. Huumori ja kyky nauraa itselle, rentoutuminen, pikkuasioille nauraminen, harrastukset joissa ei ole sen kummempaa tavoitetta kuin hetken nautinto, ja kyky rötvätä sunnuntaisin sohvalla tekemättä mitään kummempaa, pääsevät joskus unohtumaan ihmiseltä jonka elämässä keskeistä on suorittaminen ja pärjääminen. Siinä voi olla syy, miksi menestyvät ja itsenäiset miehet eivät kiinnostu, mutta apua ja pärjäämiskoulutusta tarvitsevat miehet kiinnostuvat.
t. Eri vastaaja (nro 35)
Entäpä kun ihmisellä se elämänilo ilmenee juuri itsenäisyytensä , pärjäämisenä jne eikä laiskottelua ja tyhjännauramisena? Miksi jotain vetelehtimistä pidetään millään tasolla hauskana?
Jos olet ap, niin en enää ihmettele. Suhtaudut halveksivasti ihmisiin, jotka elävät eri tavalla kuin sinä. Varmasti tuot sen myös selkeästi esille. Korostat jatkuvasti omaa työteliäisyyttäsi, erinomaisuuttasi ja pärjäämistäsi. Muut ovat tyhjännaurajia. Elämä kanssasi on työleiri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen pärjäävä ja sisukas, ja silti miehiä on aina ollut jonoksi asti. Kannattaa katsoa peiliin, ap.
Minäkin olen löytänyt miehiä, mutta aina niissä on ollut päässä jotain vikaa.
Minulle on aina löytynyt hyviä miehiä. Siksi en voi kun ihmetellä näitä itsensäylistämisketjuja.
Kuitenkin aina on pitänyt löytää uusi mies? Eikö sinulle kelpaa se hyväkään mies vai eikö se hyvä kuitenkaan ollut niin hyvä?
Itsehän olen myös sellaisessa tilanteessa, että mulla on kaikki kohdallaan. On koulutus, ura, ulkonäkö, luonne, kaikki hyvällä mallilla. Mutta ei tässä iässä (40+) ole enää kauheasti vastaavia miehiä. Ja ne harvat joita on, haluavat nuoren naisen, koska (täydennä tähän joku syy, mutta todellinen nyt on se että ikä on miehille numero vain heidän omalla kohdallaan).
Yksin on paljon parempi kuin huonon kanssa.
Ap, miten käyttäydyt ihmisten seurassa: oletko rento ja hauska, vai pingotatko? Vedätkö järkevän aikuisen roolia vai paljastatko oman itsesi, vajavaisuutesi ja inhimillisyytesi?
Mä oon ns. pärjäävä nainen: on hyvä työpaikka, oon kasvattanut lapseni yksin "kunnon kansalaisiksi", on oma talo, ihan hyvä auto ja liikuntaharrastuksia, jotka pitää kropan kunnossa. Ei ole mitään ongelmaa löytää kunnollista, asiansa hoitavaa miesseuraa. Mutta oonkin rääväsuu ja osaan ottaa tarvittaessa rennosti, vaikka normi arki onkin aika "suorittamista" (itse en koe sitä sellaiseksi, vaan nautin siitä, että duunit etenee, koti on suht' kunnossa ja treeneissä käyty).