Miksi musta tuntuu, että mitä pärjäävämpi ja sisukkaampi nainen, sitä harvempi "kunnollinen" mies on kiinnostunut?

Äh, tässä on taas ketjun täydeltä katkeroituneita tai kateellisia ihmisiä purkamassa pahaa oloaan ap:hen.

Vaikutat naiselta joka ei tarvitse miestä vaan pärjäät ihan hyvin ilmankin. Useat miehet haluavat tuntea itsensä tarpeelliseksi.

Ei kiinnosta joku kaikesta vänkäävä akka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjäävät naiset ovat valitettavan usein v*ttumaisia. Tietämättään.

Kateellisten panettelua.

Ei se ole. Harva mies haluaa kumppanikseen vttumaisinta kaveriaan. Sori.

Eli nainen on vmäinen kun on omillaan pärjäävä ja itsenäinen? Tokihan se munattomien vetelysten näkökulmasta on noin.

Ei välttämättä ole, mutta joillakin ihmisillä tuo pärjäämisen yrittäminen on vienyt kaiken huomion ja energian niin pitkään, että elämänilo on hautautunut jonnekin aika syvälle. Koko elämästä on tullut pelkkää pärjäämistä, ja pärjäämisestä on tullut ainoa nautinnon lähde elämässä. Huumori ja kyky nauraa itselle, rentoutuminen, pikkuasioille nauraminen, harrastukset joissa ei ole sen kummempaa tavoitetta kuin hetken nautinto, ja kyky rötvätä sunnuntaisin sohvalla tekemättä mitään kummempaa, pääsevät joskus unohtumaan ihmiseltä jonka elämässä keskeistä on suorittaminen ja pärjääminen. Siinä voi olla syy, miksi menestyvät ja itsenäiset miehet eivät kiinnostu, mutta apua ja pärjäämiskoulutusta tarvitsevat miehet kiinnostuvat.

t. Eri vastaaja (nro 35)

Entäpä kun ihmisellä se elämänilo ilmenee juuri itsenäisyytensä , pärjäämisenä jne eikä laiskottelua ja tyhjännauramisena? Miksi jotain vetelehtimistä pidetään millään tasolla hauskana?

Vierailija kirjoitti:

Ap saat olla ylpeä saavutetuksistasi, mutta älä nosta itseäsi jalustalle ja ajattele että niillä olisi niin hirveästi väliä muille. Ymmärrän että olet tehnyt ison työn ja jota kumppaninkin olisi hyvä varmasti arvostaa, mutta ihan tosi, harva välittää siitä millaisella autolla tai millaisessa kodissa kumppani asuu. (Paitsi ne elättäjää itselleen etsivät miehet). Se että elämä on raiteillaan ja asiat järjestyksenä on varmaan enemmänkin perusoletus kuin mikään erityinen plussatekijä keski-ikäisten parisuhdemarkkinoilla.

Kokeile saavutustesi sijaan korostoo vaikka luonteesi hyviä puolia, huumorintajua, intohimon ja harrastuksien kohteita yms. Se on paljon kiinostavampaa kuin kaunis koti tai auton merkki.

Se on just tämä. Älä korosta kuinka kova jätkä sinä olet, kun kirjoitat sitä omaa elämäkertaasi, jossa SINÄ olet se sankari, joka...Oman erinomaisen elämän korostaminen on tympeää käytöstä, jossa oma kehuu haisee kuin biojätepussi.

Vierailija kirjoitti:

Loppujen lopuksi parisuhteessa on kyse siitä että luonteet sopii yhteen. Kaikki ”olen kaunis””olen menestynyt””minulla on oma talo”... nämä on vain plussaa eivätkä yksinään riitä jos ihmisen kanssa ei pohjimmiltaan ole kivaa.

Usein tulee mieleen näistä aloituksista, joissa ihmetellään miksi kumppania ei löydy vaikka on kaikki ulkoiset palikat kohdallaan, että onko nämä ihmiset kuitenkin vähän yksinkertaisia. Eikö se ole itsestään selvää että pitäisi löytää joku henkilö jonka kanssa oikeasti viihtyy, silti aina luetellaan ulkoisia piirteitä; pitkät hiukset, hoikka, kuppikoko jotain... Ja parhaassa tapauksessa sitten vielä ammattia, autonmerkkiä ja muuta. Tunnen ihmisiä jotka eivät ole löytäneet vuosiin ketään. Ongelma ei koskaan ole ollut pärstävärkki tai toimeentulo, vaan se että ovat hankalia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat naiselta joka ei tarvitse miestä vaan pärjäät ihan hyvin ilmankin. Useat miehet haluavat tuntea itsensä tarpeelliseksi.

Eivätkö naiset sitten halua? Ei sukupuolet enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen ja parisuhteet muistuttaakin lähinnä sukupuolten välistä sotaan, jossa kummallakin on vain niitä oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjäävät naiset ovat valitettavan usein v*ttumaisia. Tietämättään.

Kateellisten panettelua.

Ei se ole. Harva mies haluaa kumppanikseen vttumaisinta kaveriaan. Sori.

Eli nainen on vmäinen kun on omillaan pärjäävä ja itsenäinen? Tokihan se munattomien vetelysten näkökulmasta on noin.

Ei välttämättä ole, mutta joillakin ihmisillä tuo pärjäämisen yrittäminen on vienyt kaiken huomion ja energian niin pitkään, että elämänilo on hautautunut jonnekin aika syvälle. Koko elämästä on tullut pelkkää pärjäämistä, ja pärjäämisestä on tullut ainoa nautinnon lähde elämässä. Huumori ja kyky nauraa itselle, rentoutuminen, pikkuasioille nauraminen, harrastukset joissa ei ole sen kummempaa tavoitetta kuin hetken nautinto, ja kyky rötvätä sunnuntaisin sohvalla tekemättä mitään kummempaa, pääsevät joskus unohtumaan ihmiseltä jonka elämässä keskeistä on suorittaminen ja pärjääminen. Siinä voi olla syy, miksi menestyvät ja itsenäiset miehet eivät kiinnostu, mutta apua ja pärjäämiskoulutusta tarvitsevat miehet kiinnostuvat.

t. Eri vastaaja (nro 35)

Entäpä kun ihmisellä se elämänilo ilmenee juuri itsenäisyytensä , pärjäämisenä jne eikä laiskottelua ja tyhjännauramisena? Miksi jotain vetelehtimistä pidetään millään tasolla hauskana?

Saa pitää arvonsa kuten tahtoo. Mutta harvinaisempaa voi tuollainen olla vapaa-ajalla ja parisuhteissa. Kirjoitat pikemmin jonkin työnantajajärjestön arvoista. Hyvin harva tahtoo elää elämäänsä samalla kontekstilla kuin millä kapea leipä hankitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjäävät naiset ovat valitettavan usein v*ttumaisia. Tietämättään.

Kateellisten panettelua.

Ei se ole. Harva mies haluaa kumppanikseen vttumaisinta kaveriaan. Sori.

Eli nainen on vmäinen kun on omillaan pärjäävä ja itsenäinen? Tokihan se munattomien vetelysten näkökulmasta on noin.

Ei välttämättä ole, mutta joillakin ihmisillä tuo pärjäämisen yrittäminen on vienyt kaiken huomion ja energian niin pitkään, että elämänilo on hautautunut jonnekin aika syvälle. Koko elämästä on tullut pelkkää pärjäämistä, ja pärjäämisestä on tullut ainoa nautinnon lähde elämässä. Huumori ja kyky nauraa itselle, rentoutuminen, pikkuasioille nauraminen, harrastukset joissa ei ole sen kummempaa tavoitetta kuin hetken nautinto, ja kyky rötvätä sunnuntaisin sohvalla tekemättä mitään kummempaa, pääsevät joskus unohtumaan ihmiseltä jonka elämässä keskeistä on suorittaminen ja pärjääminen. Siinä voi olla syy, miksi menestyvät ja itsenäiset miehet eivät kiinnostu, mutta apua ja pärjäämiskoulutusta tarvitsevat miehet kiinnostuvat.

t. Eri vastaaja (nro 35)

Entäpä kun ihmisellä se elämänilo ilmenee juuri itsenäisyytensä , pärjäämisenä jne eikä laiskottelua ja tyhjännauramisena? Miksi jotain vetelehtimistä pidetään millään tasolla hauskana?

En oikein ymmärrä edes tuota lausetta että elämänilo ilmenee pärjäämisenä. Miten ilo voi ilmetä minään tekemisenä? Tekeminen toki voi tuottaa iloa, mutta ei se itsessään ole sitä. Ihminen joka ei edes tiedä mitä ilolla tarkoitetaan vaikuttaa kyllä aika kuivakalta seuralta.

Ohis

Jännää, miten halukkaasti kommentoijat keksivät yleistäviä selityksiä sille, miksei ap:tä onnista miesasioissa: ap on varmasti kaiken kuvailemansa vastapainoksi kylmä, vakavamielinen ja huumorintajuton. Sama ilmiö on se, että jos joku ei löydä kumppania tai ei näytä mielestään hyvältä, tulee aivan varmasti vastaukseksi "laihduta". Miksei vain voi olla kirjoittamatta, jollei jaksa pysyä annetuissa raameissa?

Mun mieheni on selvinnyt surkeasta lapsuudesta ja karmeista aikuisiän koettelemuksista ja onnistunut rakentamaan itselleen (minun kanssani) normaalin, tasapainoisen elämän. Mieheni on ap:n ikäinen. Mies ymmärtää meidän muiden ikäviä lapsuudenkokemuksia, arvostaa pärjäämistä ja vahvoja persoonia eikä kärsi mistään alemmuuskomplekseista menestyvien naisten seurassa. Luulen siis että ap:kin tarvitsee miehen, joka on itsekin kokenut kovia ja selvinnyt niistä. Sitten olette samoilla linjoilla. Aloituksessa sanottiin että samoista lähtökohdista tulleet miehet ovat narkkeja tai vankilassa, mutta kyllä olemassa on vielä niitäkin, jotka ovat noista koetuksista selvinneet. 

Monet mainitsemasi ominaisuudet eivät yksinkertaisesti niinkään kiinnosta. Ehkä naiset välittävät enemmän, osaako mies remontoida kämppää tai öljyt vaihtaa, mutta miehet eivät yleisesti tuollaisesta välitä (poikkeuksia aina kuitenkin löytyy). Ei se sinänsä paha asia kuitenkaan ole, mutta jos minun tulisi valita kahden naisen väliltä, joista toinen osaisi nämä hommat ja toinen ei, niin tyytyisin ihan kolikon heittoon. Ei kannata luulla, että miehet haluavat samoja ominaisuuksia naisissa, kuin mitä sinä haluat miehissä.

Pelkästään se että puhut siitä miten olet keskivertoa paremmin pärjäävä ja luulet että kriteerit tälle pärjäämiselle on korkeakoulutus,rahaa ja kaunis koti, kertoo siitä että olet todella materialistinen etkä tajua että parisuhteeseen kaivataan muutakin.

Huono itsetunto kiitettävän hyvän itserakkauden kanssa on pelottava yhdistelmä. Siihen kun lisää ylimielisyyden, valtavan epätoivoisuuden ja biologisen kellon tikityksen, niin heikompaa alkaa hermostuttamaan.

Usealla 40-50 vuotiaalla miehellä on myös edellisestä liitosta lapsia ja jotenkin tuntuu, että ap ei muiden lasten kanssa toimeen tule. Lapset ovat hänelle varmaan sellainen pelottava ja epämääräinen porukka, joka tekee mitä haluaa ja jotka eivät tee mitään niin kuin säännöt olisivat.

Jäljelle jää siis pieni porukka miehiä, jotka ap saattaisi kelpuuttaa. Miehille naisen pärjäävyys ja kaikki voisivat olla plussaa, mutta kylmä nainen ei innosta. Mies haluaa lämpimän naisen, jonka hymy kirkastaa päivän, jonka kanssa on helppo olla ja puhua ilman jatkuvaa taistelua siitä kumpi on pärjäävämpi, paremmin tienaava, ajaa paremmalla autolla jne.

Jos ap on yhtään samanlainen kuin minä, hän ei leuhki saavutuksillaan. (Minä olen se tuolla edempänä kirjoitellut, jolle mm. pussilakana oli luksusesine.) Itse häpesin lähtökohtiani ja olin niistä hiljaa, vaikka kai minä silloinkin jo ymmärsin, että se ei johtunut minusta, vika ei ollut minussa. Silti hävetti.

Mutta tosiaan se elämänilo ja hauskuus löytyi itselleni vasta myöhemmin. Vasta sitten, kun uskalsin ajatella, että huomennakin kaikki voi olla hyvin, kukaan ei käy välillä rikkomassa rakentamaani elämää, minullakin on oikeus olla huoleton ja luottavainen huomisen suhteen. Kun on tottunut pelkäämään pahinta, ei oikein osaa pitkään relata ja nauttia elämästä. Olen itse saanut paljon apua siitä, että olen omille lapselleni pystynyt antamaan turvallisen arjen, säännölliset ruoka-ajat, puhtaat vaatteet, avun läksyissä, harrastuksia, siistin kodin, jonne voi pyytää kavereita. Se on parantanut omia haavoja.

Mutta näitä on varmaan vaikeaa ymmärtää, jos ei ole sellaista kokenut.

Tällaista laiskanpulskeaa ihmistä kuin minä ahdistaa ihminen, jonka pitää koko ajan touhottaa, remontoida, hioa, maalata, siivota ja päälle vielä kehua miten tehokas on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjäävät naiset ovat valitettavan usein v*ttumaisia. Tietämättään.

Kateellisten panettelua.

Ei se ole. Harva mies haluaa kumppanikseen vttumaisinta kaveriaan. Sori.

Eli nainen on vmäinen kun on omillaan pärjäävä ja itsenäinen? Tokihan se munattomien vetelysten näkökulmasta on noin.

Ei välttämättä ole, mutta joillakin ihmisillä tuo pärjäämisen yrittäminen on vienyt kaiken huomion ja energian niin pitkään, että elämänilo on hautautunut jonnekin aika syvälle. Koko elämästä on tullut pelkkää pärjäämistä, ja pärjäämisestä on tullut ainoa nautinnon lähde elämässä. Huumori ja kyky nauraa itselle, rentoutuminen, pikkuasioille nauraminen, harrastukset joissa ei ole sen kummempaa tavoitetta kuin hetken nautinto, ja kyky rötvätä sunnuntaisin sohvalla tekemättä mitään kummempaa, pääsevät joskus unohtumaan ihmiseltä jonka elämässä keskeistä on suorittaminen ja pärjääminen. Siinä voi olla syy, miksi menestyvät ja itsenäiset miehet eivät kiinnostu, mutta apua ja pärjäämiskoulutusta tarvitsevat miehet kiinnostuvat.

t. Eri vastaaja (nro 35)

Entäpä kun ihmisellä se elämänilo ilmenee juuri itsenäisyytensä , pärjäämisenä jne eikä laiskottelua ja tyhjännauramisena? Miksi jotain vetelehtimistä pidetään millään tasolla hauskana?

No siis, tällainen ihminen vaikuttaa helposti ulkopuolisen silmissä pingottajalta. Tilannetta ei muuta se, vaikka pingottaja itse saisi pingottamisestaan suurtakin nautintoa. Hänen seurassaan oleville ihmisille asti tuo nautinto ei yleensä välity. Mies, joka on saanut elämänsä rullaamaan hienosti yksinään, ei tarvitse naiselta ja parisuhteelta muuta kuin 1) lapsia, 2) nautintoa. Jos mies on menestyvä ja hänellä on varaa valita, hän harvemmin päätyy valitsemaan naisen, jolta saa noista vain toisen. Paitsi jos on kyse vela-miehestä, jolloin tuo nautinnon merkitys vain entisestään korostuu, koska se on käytännössä ainoa asia joka motivoi miestä sitoutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Nainen tahtoo itselleen miehen ja jokainen itsenäinen nainen tietää mitä haluaa eikä suostu rimaansa alentamaan, koska on sen arvoinen! Siitä tuleekin sitten seuraava kysymys, mitä se nykyajan itsenäinen nainen nyt sitten mieheltä haluaa? Tientekin pitää osaata käyttäytyä, olla huomaavainen, huolehtiva ja näistä ei tietenkään tingitä. Näiden päälle tulee reilusti jokaisen omia yksilöllisiä vaatimuksia ja vaatimukset miehille tuntuvat olevan hyvin ristiriidassa ja kun tarkemmin ajattelee, miltei mahdotonta kenenkään toteuttaa.

Otetaan ensin käsittelyyn tuo käyttäytyminen.  Mikä tahansa käyttäytyminen ei riitä. Ei saa ollan liian hiljainen, eikä yltiöystävällinen (varsinkaan niille tyttökavereille) ja tietyt jutut naurattaa kahden kesken,  mutta ei kun tuttavat on lähellä. Ole oma itsesi, mutta jätä ne parhaimmat vitsit kotiin.(ja se lempipaitasi)

Huomaavainen mies sitten taas kuuntelee naisen tarpeita, tahtoo tämän voivan hyvin kellon ympäri ja on valmis tekemään kaikkensa, jotta hänen naisensa on tyytyväinen. Mutta, mies älä silti kuvittele että saisit samanlaista kohtelua takaisin, itsenäinen vaimo nimittäin ei hiero hartioitasi rankan työpäivän jälkeen koska se on alentavaa ja loukkaa naisen arvoa.

Ja huolehtivainen mieshän on sellainen, joka soittaa naiselle kun hän on tyttöjen kanssa ulkona ja kertoo kuinka hänellä on ikävä ja kuinka hän odottaa naistaan kotiin, mutta huolehtivaisuutta ei kuitenkaan ole soittaa jatkoille siirtyneelle naiselle ja kysellä onko hän hengissä, kun hän ei ole ilmoittanut itsestään mitään, sehän on ylisuojelevaisuutta ja luottamuspulaa. Huolehtivaisuuteen kuuluu myös se, jos olette yhdessä baarissa ja joku humaltunut keski-ikäin ylittänyt ukko tulee iskemään naistasi, sinun on oltava rintarottingilla ajamassa hyypiötä pois, mutta kuitenkaan huolehtivaisuutta ei ole se, jos yhdessä baarissa ollessanne joku karski komistus tulee iskemään eukkoasi ja menet rintarottingilla väliin, sehän on sairaalloista mustasukkaisuutta ja omistushaluisuutta.

No hyi hemmetti, en ikinä haluaisi kuvailemaasi miestä. Provokaatiotahan tämä kommentti oli, mutta pakko silti sanoa, että tuon kaltaisesta miehestä haaveileva (tai sellaisen seurassa viihtyvä) nainen kuulostaa nimenomaan huonoitsetuntoiselta ja epävarmalta bimbolta. Vahva ja itsenäinen nainen ei kaipaa miestä joka huolehtii hyvinvoinnista, nainen huolehtii itse hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan. Vahva ja itsenäinen nainen VOI hyvinkin hieroa miehen hartioita raskaan työpäivän jälkeen, koska se ei heilauta itsevarman tyypin egoa millään lailla. Itsenäinen nainen haluaa tasapainoisen suhteen jossa molemmat on yksilöitä ja elää omaa elämäänsä, eikä latele ohjeita miten miehen pitää käyttäytyä.

PS: Minusta miehessäni on parasta juurikin ne nolot vitsit jotka saavat minut häpeämään silmät päässä ystävieni/sukulaisteni/äitini edessä. Sehän pitää elämän mielenkiintoisena :)

Vierailija kirjoitti:

Eli olen vajaa nelikymppinen, lapseton nainen. Olen tosi urheilullinen, hoikka, korkeakoulutettu ja oikeastaan aika kalassisen kaunis. En ole saanut kotoa eväiksi oikeastaan mitään ja itsetuntoni ei ehkä edelleenkään ole paras mahdollinen. Olen kuitenkin pärjännyt merkittävästi keskimääräistä ikäluokkani edustajaa paremmin ja elämäni on mallillaan (oma, kannattava yritys, kaunis koti, auto, varaa matkustaa).

Olen joutunut elämässäni opettelemaan kaikenlaista. Teininä ompelin vaatteet itse siksi, että kotona ei ollut rahaa minusta muodikkaisiin vaatteisiin. Olen remontoinut asuntoni itse (kyllä, googlannut ohjeet lattian hiomiseen, maalaamiseen, poraamiseen yms). Olen ostanut 18-vuotiaana ekan autoni Autotalli.netin halpisosastolta ja maksanut ajokorttini itse. Olen alkuun vaihtanut renkaat, öljyt yms. asiat alkuun autoihini itse siksi, ettei ole ollut rahaa ulkopuoliseenkaan palveluun. Vähitellen olen vaihtanut autoa halpiksesta ns. premium-merkkiin siksi, että elintasoni on noussut ja minusta on ollut mukavaa palkita itseni jostakin.

Mitä tulee miesrintamalle, siellä on kuollutta. Vedän puoleeni nyhverömiehiä, jotka unelmoivat äitihahmosta ja arjen tukikohtana. Vedän puoleeni epätasapainoisia loosereita, jotka olettavat minun ohjaavan heidätkin raiteilleen. Ne miehekkäät, elämässään pärjäävät miehet haluavat feminiinisen ja jotenkin "avustettavan" naisen.

Minun kanssani samasta taustasta tulleet miehet ovat 4-kymppisenä kuolleita, narkomaaneja tai vankilassa. Siltä ainakin tuntuu. En koskaan kohtaa kunnollista ja miehekästä miestä, jonka kanssa voisin taustani jakaa.

Ostanko suosiolla kissan ja käytän mieshuoraa seksuaalisiin tarpeisiini? Haluaisin oikean ihmissuhteen, jossa minut nähtäisiin sellaisena, kuin olen eli tuhannesta palasta itseni kokoamana mutta silti vakaasti ja omilla jaloillani seisovana.

Jotenkin tulee sellainen vaikutelma, että sinulla on halu määrittää minkälaista miesten seksuaalisuus on ja haluat, että oma seksuaalisuutesi muuttuisi miesten seksuaaliseksi sen sijaan, että miettisit minkälaista naista miehet etsivät. 

Miehellä on vetovastuu suhteessa ja mies ymmärtää, että naisen asema, pärjäävyys ja varallisuus ei hyödytä miestä samalla tavalla kuten nuo asiat miehellä naista, vaan se vain saa naisen nostamaan rimaa miehelle ja niinpä mieshuorille ei ole kysyntää, vaan vanhat naiset yksinkertaisesti poistuvat markkinoilta kokonaan tietyssä iässä, kun vanhempia miehiä ei ole enää elossa.

Mies ei halua naista kilpailijaa itselleen ja sellaisen hankkiminen kotiin tuhoaisi koko naisen hankkimisen tarkoituksen.

Naisen taso koostuu ulkonäöstä ja mukavasta luonteesta, jossa nainen kannustaa vetovastuussa olevaa miestä. Naisen taustoilla ei sinänsä ole väliä, kunhan naisella ei ole enää välejä esim.alamaailman ihmisiin. 

Naiset tarvitsisivat omaa gamea ja omia Roosh Valdez -palstoja yms. että oppisivat miettimään yhdessä minkälaista miesten käytös on ja miten omaa käytöstä pitää muuttaa miehiä varten kuten miehet koko ajan miettivät naisten kohdalla. Tällä hetkellä naiset kysyvät itseltään millaisia naisia kiinnostavat miehet haluavat ja se ei ehkä ole voittoresepti. 

Vierailija kirjoitti:

Monet mainitsemasi ominaisuudet eivät yksinkertaisesti niinkään kiinnosta. Ehkä naiset välittävät enemmän, osaako mies remontoida kämppää tai öljyt vaihtaa, mutta miehet eivät yleisesti tuollaisesta välitä (poikkeuksia aina kuitenkin löytyy). Ei se sinänsä paha asia kuitenkaan ole, mutta jos minun tulisi valita kahden naisen väliltä, joista toinen osaisi nämä hommat ja toinen ei, niin tyytyisin ihan kolikon heittoon. Ei kannata luulla, että miehet haluavat samoja ominaisuuksia naisissa, kuin mitä sinä haluat miehissä.

Ap voisikin ryhtyä elämään naisen kanssa, että saisi riittävästi ihailua remonttitaidoistaan ja pääsisi vaihtamaan muidenkin autonrenkaat ilman egotaistelua.