Uupunut lukiolainen - auttakaa epätoivoista äitiä

Hei, oletko huomannut että esim. kasvojen väri olisi tavallista kalpeampi tai silmänaluset tummahkot? Kannattaa tutkia ihan perusasiat, eli B ja D vitamiinitasot, rauta, nestetasapaino. Omalla tyttärellä oli jaksamisen kanssa ongelmia ja aloitti raudan ja vitamiinien syönnin ja nyt jaksaa taas normaalisti 🙂 Kannattaa kokeilla, tsemppiä 👍🏻

Käyin lukiolaisen lääkärissä väsymyksen takia. D-vitamiinia tankkaamalla se loppui.

Näin 27v en todellakaan ymmärrä miten selvisin kympintyttövuodet, harrastin joukkuelajia 3-5x viikko harkat, olin paljon kavereiden kanssa, harrastin koiran kanssa vaikka mitä eri ryhmissä ja silti suoritin lukiota täydellä lukkarilla ja KÄVIN TÖISSÄ yhteensä 10h viikossa la+su! Mitä ihmettä. Enää ei onnistuisi. Lukiostakin kirjoitin 3 ylimääräistä ainetta ja tein 10 ylimääräistä kurssia. :D lukion tokarin ka 8.

Vierailija kirjoitti:

Näin 27v en todellakaan ymmärrä miten selvisin kympintyttövuodet, harrastin joukkuelajia 3-5x viikko harkat, olin paljon kavereiden kanssa, harrastin koiran kanssa vaikka mitä eri ryhmissä ja silti suoritin lukiota täydellä lukkarilla ja KÄVIN TÖISSÄ yhteensä 10h viikossa la+su! Mitä ihmettä. Enää ei onnistuisi. Lukiostakin kirjoitin 3 ylimääräistä ainetta ja tein 10 ylimääräistä kurssia. :D lukion tokarin ka 8.

Mikäs kympin tyttö sinä olit kun ka oli 8?

Vierailija kirjoitti:

Näin 27v en todellakaan ymmärrä miten selvisin kympintyttövuodet, harrastin joukkuelajia 3-5x viikko harkat, olin paljon kavereiden kanssa, harrastin koiran kanssa vaikka mitä eri ryhmissä ja silti suoritin lukiota täydellä lukkarilla ja KÄVIN TÖISSÄ yhteensä 10h viikossa la+su! Mitä ihmettä. Enää ei onnistuisi. Lukiostakin kirjoitin 3 ylimääräistä ainetta ja tein 10 ylimääräistä kurssia. :D lukion tokarin ka 8.

En siis ollut lainkaan uupunut, vaikka viikonloppuisinkin menin 5 aamulla töihin ja lukio alkoi klo 8, eli siis heräsin jonnekkin joka aamu monta vuotta. Ei hyvää päivää. Nyt ei ole mitään vakavia harrastuksia ja silti tuntuu että jaksaako normaalin 5pv työviikon.

Koulun lisäksi on ihan hyvä olla jokin harrastus, mutta kuulostaa vähän liialta, että harjoituksia on 5 viikossa ja sen lisäksi vielä tekee jotain. Olisiko mahdollista vähentää harjoituksia - tai pitää ihan taukoa? Lukio kannattaisi laittaa etusijalle ja väillä ottaa taukoa muusta, jos mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin 27v en todellakaan ymmärrä miten selvisin kympintyttövuodet, harrastin joukkuelajia 3-5x viikko harkat, olin paljon kavereiden kanssa, harrastin koiran kanssa vaikka mitä eri ryhmissä ja silti suoritin lukiota täydellä lukkarilla ja KÄVIN TÖISSÄ yhteensä 10h viikossa la+su! Mitä ihmettä. Enää ei onnistuisi. Lukiostakin kirjoitin 3 ylimääräistä ainetta ja tein 10 ylimääräistä kurssia. :D lukion tokarin ka 8.

Mikäs kympin tyttö sinä olit kun ka oli 8?

Koska matikka ja kemia oli 5 :D. Kympin tyttö on synonyymi tunnolliselle nuorelle joka pyrkii tekemään kaikkea ja hyvin. Tein lukiota enemmän kuin keskimäärin ihminen tekee, yleensä kirjoitetaan 4 ainetta, minä kirjoitin 7. Yleensä käydään 75 kurssia, minä 85! Ja valmistuin samassa ajassa kuin muut. Samalla valmennukset ja olin tosi reipas töissä. Käytän ihan ilomielen itsestäni termiä kympin tyttö.

Vanhempien vastuulla lopettaa tuollaiset hömpötykset kuten töissä käynti naurettavalla palkalla. Se muutama kymppi viikossa ei ole missään suhteessa siihen kuluttavuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin 27v en todellakaan ymmärrä miten selvisin kympintyttövuodet, harrastin joukkuelajia 3-5x viikko harkat, olin paljon kavereiden kanssa, harrastin koiran kanssa vaikka mitä eri ryhmissä ja silti suoritin lukiota täydellä lukkarilla ja KÄVIN TÖISSÄ yhteensä 10h viikossa la+su! Mitä ihmettä. Enää ei onnistuisi. Lukiostakin kirjoitin 3 ylimääräistä ainetta ja tein 10 ylimääräistä kurssia. :D lukion tokarin ka 8.

Mikäs kympin tyttö sinä olit kun ka oli 8?

Koska matikka ja kemia oli 5 :D. Kympin tyttö on synonyymi tunnolliselle nuorelle joka pyrkii tekemään kaikkea ja hyvin. Tein lukiota enemmän kuin keskimäärin ihminen tekee, yleensä kirjoitetaan 4 ainetta, minä kirjoitin 7. Yleensä käydään 75 kurssia, minä 85! Ja valmistuin samassa ajassa kuin muut. Samalla valmennukset ja olin tosi reipas töissä. Käytän ihan ilomielen itsestäni termiä kympin tyttö.

Kympin tyttö on tyttö joka saa kymppejä kokeista. Sitten on ysin tyttöjä ja niinedespäin. Ethän sinä voi päättää uutta merkitystä jollekkin sanonnalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin 27v en todellakaan ymmärrä miten selvisin kympintyttövuodet, harrastin joukkuelajia 3-5x viikko harkat, olin paljon kavereiden kanssa, harrastin koiran kanssa vaikka mitä eri ryhmissä ja silti suoritin lukiota täydellä lukkarilla ja KÄVIN TÖISSÄ yhteensä 10h viikossa la+su! Mitä ihmettä. Enää ei onnistuisi. Lukiostakin kirjoitin 3 ylimääräistä ainetta ja tein 10 ylimääräistä kurssia. :D lukion tokarin ka 8.

Mikäs kympin tyttö sinä olit kun ka oli 8?

Koska matikka ja kemia oli 5 :D. Kympin tyttö on synonyymi tunnolliselle nuorelle joka pyrkii tekemään kaikkea ja hyvin. Tein lukiota enemmän kuin keskimäärin ihminen tekee, yleensä kirjoitetaan 4 ainetta, minä kirjoitin 7. Yleensä käydään 75 kurssia, minä 85! Ja valmistuin samassa ajassa kuin muut. Samalla valmennukset ja olin tosi reipas töissä. Käytän ihan ilomielen itsestäni termiä kympin tyttö.

Et sinä ollut kympin tyttö. 😂😂😂😂Olet keskiverto kasin tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko mä ainoa, joka on sitä mieltä, että harrastuksesta ei ainakaan kannata luopua. Tai siis voisiko sen vaihtaa johonkin toiseen? Harrastukset on kuitenkin pään kannalta tosi tärkeitä ja nyt tuntuu koulu olevan suurempi ongelma. Olisiko mahdollista pitää vaikka vuoden tauko koulusta, että saa päätä takaisin kasaan ja miettiä asioita uudestaan. Opiskelu ei lopu koskaan.

Jos on stressaajatyyppiä, niin aikaa vievä harrastus ja lukio on huono yhdistelmä. Kolmosella varmasti jo helpottaa, mutta jos jo ykkösellä tökkii pahasti, suosittelen kyllä lopettamaan sen harrastuksen.

Mutta jos kokee uupumusta opiskelusta, niin se ei parane sillä, että keskittyy pelkkään opiskeluun. Tilanne saattaa muuttua, mutta se saattaa myös pysyä ennallaan tai pahentua.

Nykyään tutkijatkin on sitä mieltä, että ei kannata hakea lisää aikaa epämiellyttäviin asioihin miellyttävistä asioista. Joten ennemmin nyt tauko opiskelusta, että saa päätä takaisin kasaan ja ehtii miettimään, missä kannattaa jatkossa keskittyä opiskeluihin. Oppiminen ei lopu koskaan, johonkin lukioon ei kannata satsata koko mielenterveyttään, jos ei edes tiedä, mihin on jatkamassa.

Vierailija kirjoitti:

Olin itsekin lukiossa perfektionisti, mutta tämä oli vuosituhannen alussa, kun lukion työmäärä oli vielä jotenkin järkevä ja paineita vähemmän. Koulu oli pieni maalaislukio, joten kilpailu oli vähäistä. Kaikista aineista piti tietty saada ysejä ja kymppejä. Aloitin pitkällä englannilla, ruotsilla ja matikalla plus lyhyt vieras kieli, vaikka monet opettajat sanoivat, että tämä on liikaa. Kahden viikon jälkeen oli ekat matikan pistarit ja taisin saada puolet oikein - kyyneleet silmissä kävin samantien vaihtamassa lyhyeen matikkaan. Kannatti, koska lyhyt matikka oli ihan kivaa ja kirjoitin muistaakseni E:n. Kerran sain matikan kokeista kasin ja kävin uusimassa, jolloin taisi irrota 9.5. Opettaja vähän pudisteli päätään, että onko järkeä uusia... Mutta sellaista se on, kun on rima korkealla. Ymmärrän siis tytärtäsi, vaikka kyllähän elämä helpompaa on, kun uskaltaa jostain päin höllätä. Minä jätin musiikkikoulun pianonsoiton opinnot, kun lukio alkoi. Suoritin 2/3 kurssitutkinnon juuri ennen ja 3/3 kurssilla olisi sitten ollut tosi vaativa opettaja. Tulin siihen tulokseen ihan itse, että keskityn kouluun, vanhemmat tukivat. Jatkoin toki soittamista, ja aloitin itse asiassa laulutunnit musiikkiopistossa.

Sanoisin, että työ kannattaa pitää, ja miettiä tarkkaan, miten tasapainottaa harrastus ja koulu. Joko niin, että tekee lukion neljässä vuodessa, tai sitten vähentää harrastusta. Mikään kiire ei siinä mielessä toki ole, että hänhän voi höllätä harrastusta nyt niin paljon kuin pystyy, jotta saa lepoa, ja katsoo sitten rauhassa, mikä on pitemmällä tähtäimellä paras. Ensi vuotta silmällä pitäen.

Tärkeintä hänelle on tietenkin tutkia, miten olla itselle armollinen, miettiä, mikä hänelle on tärkeää, kuka hän on ja mitä hän mahdollisesti haluaa tulevaisuudessa tehdä. Pitkä ja kivikkoinen on ollut tämänkin perfektionistin tie, mutta nyt kolmenkympin puolivälissä alkaa helpottaa jo aika paljon. Tyttäresi tarvitsee nyt sopivassa määrin tukea ja turvaa. Muistahan sinäkin äitinä, että asioiden ratkaisuun voi ottaa aikaa - kaikkein kriittisin on saada lepoa nyt mahdollisimman paljon, jotta hän pärjää kesälomaan. Sitten saa taas vähän lisäaikaa ja välimatkaa asioihin, ja se varmasti jo kirkastaa vähän tavoitteita.

Mutta oikeasti minulle olisi myös ollut shokki, jos yhtäkkiä olisi tullut kaseja ja seiskoja, ja olisin varmasti kokenut olevani huono ja epäonnistunut. Voin hyvin ymmärtää, että läksyjen teko tökkii ja ahdistaa, jos tuntuu tuolta. Voi kunpa hän ymmärtäisi, että kokeen arvosana on vain juuri sitä : sen kokeen sen hetkinen arvosana. Ihmisarvo mitataan ihan toisilla asioilla, ja sellainen nyt on jokaisella ihan valmiiksikin. Tsemppiä molemmille!

Kuulostat kovasti tyttäreltäni. Ihana kuulla sinun tarina.

Luulisin, että tyttäreni tietää että hänen at oaan ei mitata kokeiden arvosanoilla, mutta pitääpä siitä häntä vielä muistuttaa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien vastuulla lopettaa tuollaiset hömpötykset kuten töissä käynti naurettavalla palkalla. Se muutama kymppi viikossa ei ole missään suhteessa siihen kuluttavuuteen. 

Luuletko tosiaan, että kyse on siitä 15€/viikko palkasta? Ei tosiaankaan! Tyttö nauttii lasten ohjaamisesta ja saa työkokemusta ja ennen kaikkea itseluottamusta siitä että on hyvä lasten kanssa. On monesti sanonut että haluaisi jatkaa sitä vaikka siitä ei maksettaisi palkkaa lainkaan

Ap

Suosittelen juttelemista harrastusryhmän vetäjän kanssa ja että hän juttelee tytön kanssa lopulta harrastuskertojen vähentämisestä. Olen itse vetänyt työkseni nuorten ryhmiä tavoitteellisessa lajissa ja ei ole yksi tai kaksi kertaa kun olen ottanut nuoren juttelutuokioon ja olemme yhdessä sopineet harrastuskertojen vähentämisestä juuri samantapaisessa tilanteessa mitä teillä tuntuu olevan. Vanhemman on vaikea saada nuorta taivuteltua hölläämään, valmentajan on paljon helpompi saada viesti perille. Se on myös jokaisen nuorten parissa töitä tekevän ohjaajan tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien vastuulla lopettaa tuollaiset hömpötykset kuten töissä käynti naurettavalla palkalla. Se muutama kymppi viikossa ei ole missään suhteessa siihen kuluttavuuteen. 

Luuletko tosiaan, että kyse on siitä 15€/viikko palkasta? Ei tosiaankaan! Tyttö nauttii lasten ohjaamisesta ja saa työkokemusta ja ennen kaikkea itseluottamusta siitä että on hyvä lasten kanssa. On monesti sanonut että haluaisi jatkaa sitä vaikka siitä ei maksettaisi palkkaa lainkaan

Ap

Ap, en ole alkuperäisen kommentin kirjoittaja, mutta tyttärelläsi on nyt liikaa palloja ilmassa ja hän on selkeästi uupunut. Tuota kaikkea ei tarvitse tehdä samaan aikaan, tyttäresi ehtii työskennellä kesällä tai lukion jälkeen. Lukio, viidet harkat ja työ - siinä nyt vain on liikaa, mikä ilmenee oireiluna. Lukion voi suorittaa myös pidemmällä aikataululla. Eli miettikää yhdessä tyttäresi kanssa, mikä nyt on tärkeää ja minkä voi jättää elämässä myöhemmäksi/vähemmälle panokselle.

Äitinä pyydä lastasi priorisoimaan lukio nopeasti kolmessa vuodessa vs harrastukset vs työ? Meillä on myös lukion ekaluokkalainen, harrastukset karsittiin kolmeen kertaan viikossa ja lukio tähdätään tekemään neljässä vuodessa keskittyen kokeilemaan ja maistelemaan eri aineita. Meillä syynä suoristuspaineet ja nuori, joka on tarvinnut arkeensa "tyhjää tilaa" pienestä lapsesta asti.

Olet ihan aiheesta huolestunut, uupumus voi pitkittyessään johtaa masennukseen ja siitä suosta on vaikea nousta. Tyttäresi on kuvailujesi perusteella malliesimerkki uupuneesta ylisuoriutujasta, on hyvä oppia jo nuorena tuntemaan rajansa ja asettamaan niitä. Hän tarvitsee nyt apuasi. Jos sinun sanasi ei auta, voitte ottaa yhteyttä kuraattoriin tai lukion erityisopettajaan, oman tyttäreni lukiossa tuosta ylisuoriutumisesta ja uupumuksesta varoiteltiin ja kehotettiin vanhempia seuraamaan oireita.

Voimia teille!

Erityisluvalla on mahdollista siirtyä aikuislukion kirjoille. 75 pakollisen kurssin sijaan on vain 48 pakollista. Oma oponi sanoi, että ei vaikuta mitenkään jatko-opinnoissa kumman kävi. Suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Erityisluvalla on mahdollista siirtyä aikuislukion kirjoille. 75 pakollisen kurssin sijaan on vain 48 pakollista. Oma oponi sanoi, että ei vaikuta mitenkään jatko-opinnoissa kumman kävi. Suosittelen.

Se vain, että kympin tyttö ei välttämättä halua karsia kursseja. Minun 10:n tyttö (ka 9.7 ennen lukiota, tähän mennessä lukiokurssinumerot 9 & 10) on "pulassa", kun kaikki kiinnostaa, mutta läheskään kaikki ei mahdu lukkariin. Päädyttiin siihen, että tekee osan verkkokurssina ja kesälläkin jokusen. 

Uupuminen väijyy täälläkin, mutta vähennettiin harrastus-juttuja jonkin verran, edelleen on 5 menoa viikossa, mutta onneksi muutama peräkkäin eli vapaapäiviäkin on. Ja tyttö on tunnollisuuden lisäksi myös laiska, mikä toisaalta aiheuttaa hänessä ahdistavaa ristiriitaa, mutta toisaalta suojaa häntä.  Ja puhutaan jatkuvasti siitä, miten on hyvä ja arvokas vaikka kurssinumerot olisi mitä. Itsetunto kunnossa, mutta tokikaan se ei silti aina estä uupumasta.

Tsemppiä ap, puhukaa ja hakekaa apua vaikka koulupsykologilta <3

No huh, kuulostaapa kamalan stressaavalta elämältä. Ihmeellisempää olisi jos nuori jaksaisi tuollaista vuodesta toiseen. Lukio on ihan eri asia kuin peruskoulu, jossa ei paljon töitä vaadita niiden kymppien eteen. Viidet harkat viikossa, se on ihan liikaa! Ja ei aina tarvitse olla koulussakaan tähtäimessä se kymppi ja täydellisyys. Ysi on erinomainen numero ja kasikin on hyvä. Eipä sillä lukion tokarilla oikeastaan mitään tee, kirjoituksethan ne ratkaisee. Kun pärjää keskinkertaisesti ja tsemppaa kunnolla kirjoituksiin, niin hyvin käy. Ihan kokemuksesta puhun, yksi lapsistani opiskelee jo yliopistossa, toinen kirjoittaa nyt ja kolmaskin on jo lukiossa. 

Vanhempien pitää opettaa lapsiaan ottamaan elämä löysemmin, ei se tarkoita, että laiskottelee vaan että ei ota niin kovia paineita menestymisestä. Pitää osata myös laiskotella ja asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Se, että saakin kasin kokeesta ei ole koko elämän mittakaavassa yhtään mitään. Ensi kerralla sitten vaikka ysi. Tai sitä seuraavalla. 

Meidän lukiolaisten harrastukset ovat tyyliä lenkkeilyä, kuntosalia, uintia, joogaa, pyöräilyä ja niitä voi tehdä silloin kun jaksaa. Jos ei jaksa, niin sitten voi vaikka nukkua illan tai lukea tai katsoa elokuvan. Toisena päivänä sitten on virkeämpi ja jaksaa urheilla. Vapaa-ajalla pitää kerätä voimia koulua varten, eikä kuluttaa. 

Minusta aika monen täällä pitäisi ottaa elämä paljon rennommin, eikä aina vain suorittaa.

Jokaisen nuoren oikeat ratkaisut ovat yksikökohtaisia, mutta kerron sinulle ap mitä kaikkea meillä otettiin huomioon.

Meillä siis ei ollut kympin tyttö vaan ”vain” 9.8ka poika (ysit teillä musiikki, A-Ranska ja äidinkieli ) joka harrasti kilpajääkiekkoa.

Eikä tietenkään ollut vielä ysillä mitään hajua mitä haluaisi isona tehdä. (Paitsi että opettajaa hänestä ei ainakaan tule...)

Jääkiekon lopettaminen, tai edes vähentäminen, ei tullut kuuloonkaan. Emmekä me vanhemmatkaan sitä keskellä murrosikää ehdottaneet. Oli aivan selvää, että niin aikaa vievää ja vaativaa kuin se olikin, se oli myös henkireikä ja siellä olivat hyvin pitkät ystävyyssuhteet.

Ensin valittiin aineet:

Pitkä ma/fy/ke olivat hänen oma tahtonsa. Ranska tiputettiin kokonaan pois. Hi/yh olivat supermielenkiintoisia ja mahdollisia kirjoitettavia. Sitten hän teki listan HÄNELLE turhista aineista (uskonto/psyka/filosofia/mantsa/musiikki/kuvis ym)

Lukujärjestysten tekoon käytimme reippaasti aikaa (iso koulu=paljon kursseja mistä valita ne sopivimmat)

Jokaisen jakson aineet valittiin niin, että niissä oli matikka - fy/ke - en/ru - liikunta - turha aine - äi/kiinnostava reaali. Aina tämä ei onnistunut mutta aika pitkälti kyllä. Ideana siis se, että liikunta oli hänen henkireikä - turha aine=ei tarvi stressata suorituksen tasosta (5 olisi riittänyt, yhdestä kurssista nyt 7,muut 8-10 kuitenkin) ja koeviikolle siis 4 panostettava koetta.

Ja 3.jakso keskellä talvea jätimme 1.palkin joka meillä on aamupalkki, tyhjäksi kokonaan.

Kannattaa muistaa että (ainakin pari vuotta sitten)

- lukion päättötodistuksen ka ei ole kovin merkityksellinen. Jos hali AMK niin kaikki yli 8,5ka saivat ’täydet ka pisteet’ muualle sillä ei ole mitään merkitystä.

- koulutyön aikataulutus myös tärkeää jos on ’pilkunviilaaja’ - meillä toimi sellainen ”teen 30min tätä enkun esseetä ja sitten se on riittävän hyvä ja valmis” - luen tämän äikän klassikon (joka kurssissa piti lukea min yksi kirja) tämän iltapäivän aikana ennen treenejä. Tarvittaessa vähän pikakelatenkin...

Tätä todella kannattaa harjoitella.

- oma poika totesi, että hän haluaa kiitos kaikki mahdolliset kirjat paperiversioina - hänen on helpompi omaksua niistä ja näyttö väsyttää hänen silmänä ja päänsä.

- nuori joka on tottunut urheilemaan päivittäin tarvitsee sen urheilun fyysisesti, ajankäytöllisesti, aivojen tasapainottajana JA jos on kyseessä joukkue/ryhmä niin siellä on ehkä ne parhaat ystävät myös?

- uni on tosi tärkeää. Meillä poika nukkui säännöllisen epäsäännöllisesti siis jopa päiväunia koulun jälkeen ennen treenejä. Hän tarvitsi 9-10h unta/vrk.

- ruokailu myös tärkeää tietenkin

- jos tuon työpaikan hinta on se, että vaikkapa yhdestä yh-kurssista tulee seiska niin se on oikeasti sen arvoinen (jälleen kerran, se on tärkeää vastapainoa!)

Nää on liikuttavia nää mollaavat "hyi, kamala, mitä se stressaa ja tyhmäkin on kun lukemaan joutuu ja että seiska on ihan hyvä", kun nää nykyteinit elää nykymaailmassa, jossa 15-vuotiaalla pitää olla jo cv ja jo kesätöistä kilpailu on totaalisen veristä.

Korkeakouluun pyrittäessä pitää tietää, mille alalle haluaa, koska sekin on armoton "one chance only".

Haahuilla ja erehtyä ei saa, viestii yhteiskunta joka puolelta.