Uupunut lukiolainen - auttakaa epätoivoista äitiä

Olen se vänkääjä, kuten joku ihana ihminen totesi. Katsoitko ap laittamaani linkkiä? Olitko tutustunut siihen jo aiemmin? Sinuna perehtyisin siihen ja katsoisin eri aloja, joihin tiedät tyttäresi mielenkiinnon suuntautuvan ja sitten katsotte yhdessä. Nimittäin, jos ja kun tyttäresi ei selvästikään ole matemaattisista aineista niin innostunut, niin ehkä niitä ei välttämättä tarvitsekaan painottaa.

Esim. liikuntapedagogiikka. Siinä todistuspisteillä pääsee soveltuvuuskokeeseen, sillä liikuntatieteellisessä ne edelleen säilyy. Pisteet tulevat neljästä aineesta, jotka ovat äidinkieli, terveystieto ja kaksi hakijalle parhaat pisteet tuottavat aineet. Matikasta toki tulee eniten mutta esim. fyssan ja hissan ero on vain kaksi pistettä.

Eli, edelleen peräänkuulutan priorisointia. Ja, jos jostain syystä ainevalinnat menevät ihan pieleen sen suhteen, mihin loppupelissä aikanaan hakee, niin aina on olemassa pääsykoeväylä.

Tsemppiä pähkäilyihin! Tiedän kyllä mistä puhut, kun perheestä löytyy myös suorittajaesikoinen, joka on onneksi oppinut olemaan itselleen armollinen eikä piittaa tuon taivaallista vaikka tulee kutosia uskonnosta, kun ei sitä aio kirjoittaa :)

Miksi nykynuoret uupuu lukiosta?? Nykyään saa suorittaa neljässä vuodessa ja kirjoitella aineita pois millon huvittaa.

Oma lukio sujui ihan hyvin, vaikka roikuin kaiket päivät koulun jälkeen hevostalleilla ja viikonloput biletin. Muista olleen hyvinkin mukavaa ja leppoisaa aikaa. Normisti tein läksyt ja luin kokeisiin. Kasin paperit ja M:n yo torkka ja jatkoin yliopistoon. Senkin jaksoin hyvin vaikka tein töitä koko ajan samalla.

Ovatko nykynuoret nössöä pullamössöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi burn outin ensimmäisistä oireista on, että mistään ei voi joustaa. Siinä tarvitaan ulkopuolisen ohjausta, jotta se onnistuu. Suosittelen, että jos ei halua vähentää harrastuksesta eikä työstä, niin sitten vähemmän kursseja lukioon, niin että suorittaa sen 3,5 tai 4 vuoteen. Olkaa yhteyksissä lukion opinto-ohjaajaan.

Aivan selvää on, että tarvitaan ulkopuolisen ohjausts. Siksi nyt onkin jo aika vatattuna lukion kuraattorille. Ja itse tietysti autsn, tuen ja ohjaan parhaani mukaan

Ap

Sorry nää kaikki virheet, kirjoitan nut puhelimella ja nakkisormet osuu aina välillä väärään kirjaimeen

Ap

Kuraattoriaika on oikein hyvä, hän pystyy auttamaan koulutyön organisoinnissa ja kuuntelussa. Voisin kuitenkin kuvitella, että koulupsykologi voisi olla tässä asiassa vielä parempi, koska ilmeisesti tyttäresi tekee ns. lukuaikatauluja mutta ei vain pysty pitämään niistä kiinni.

Ihan ensiksi totean sen, että kouluvuosi on viimeisillään. Olettaisin, että myös työ valmentajana ei jatku koko kesän vaan ilmeisesti päättyy huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa. Suosittelen siis, että suorittaa nyt tämän loppuvuoden niin, että käy treeneissä 2-3 kertaa viikossa (valmentajahan oli tähän suosiollinen) ihan vain peruskunnon ylläpitämisessä ja hoitaa sen 2h työnsä, koska se hänestä on kivaa, siitä saa rahaa ja sen suorittaminen antaa varmasti voimaa ja kasvattaa itsetuntoa.

Koulun kanssa tekee niin, että ne aineet, joihin jaksaa panostaa ja jotka kokee mielekkäiksi, ovat nyt prioriteettilistan ykkösenä ja ne hankalat ja vaikeat jäävät nyt vähemmälle. Opettajien kanssa voi neuvotella hitaammasta rytmistä esim. töiden palautukseen ja jos jostain aineesta ei pääse läpi, voi sen tenttiä kesäuusinnassa. Ehkä voi jo nyt päättää, että tämä kurssi ei nyt suju ja teen sen sitten ensi vuonna, jos en nyt tuurilla ja vähimmällä mahdollisella panostuksella pääse läpi. Yksittäinen vitonen tai kutonen ei haittaa kokonaiskuvassa, kunhan nyt antaa itselleen mahdollisuuden hengähtää.

Kesäloman olisi hyvä olla pääasiassa lepoa kuitenkin.Liian kunnianhimoiset haaveet ja treenit ja kisat olisi syytä unohtaa ja seuraavaan syksyyn pitäisi miettiä mahdollisimman hyviä työkaluja. Näitä voisi miettiä myös kuraattorin /koulupsykologin kanssa, ovat tavattavissa kesäkuussa ja elokuussa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykynuoret uupuu lukiosta?? Nykyään saa suorittaa neljässä vuodessa ja kirjoitella aineita pois millon huvittaa.

Oma lukio sujui ihan hyvin, vaikka roikuin kaiket päivät koulun jälkeen hevostalleilla ja viikonloput biletin. Muista olleen hyvinkin mukavaa ja leppoisaa aikaa. Normisti tein läksyt ja luin kokeisiin. Kasin paperit ja M:n yo torkka ja jatkoin yliopistoon. Senkin jaksoin hyvin vaikka tein töitä koko ajan samalla.

Ovatko nykynuoret nössöä pullamössöä?

Tämän minäkin haluaisin tietää: miksi meidän nuoret uupuu koulussa. Tutkinusten valossa pahemmin kuin missään muussa maassa. Koska en usko että meidän nuoret olisi jotenkin erilaisia/huonompia kuin muissa euroopan maissa, käännän katseeni meidän koulujärjestelmään. Paineet on liian kovat, liian paljon liian nuorena

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykynuoret uupuu lukiosta?? Nykyään saa suorittaa neljässä vuodessa ja kirjoitella aineita pois millon huvittaa.

Oma lukio sujui ihan hyvin, vaikka roikuin kaiket päivät koulun jälkeen hevostalleilla ja viikonloput biletin. Muista olleen hyvinkin mukavaa ja leppoisaa aikaa. Normisti tein läksyt ja luin kokeisiin. Kasin paperit ja M:n yo torkka ja jatkoin yliopistoon. Senkin jaksoin hyvin vaikka tein töitä koko ajan samalla.

Ovatko nykynuoret nössöä pullamössöä?

Tolla lukiomenestyksellä ei nykyään pääse jatkoon. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuraattoriaika on oikein hyvä, hän pystyy auttamaan koulutyön organisoinnissa ja kuuntelussa. Voisin kuitenkin kuvitella, että koulupsykologi voisi olla tässä asiassa vielä parempi, koska ilmeisesti tyttäresi tekee ns. lukuaikatauluja mutta ei vain pysty pitämään niistä kiinni.

Ihan ensiksi totean sen, että kouluvuosi on viimeisillään. Olettaisin, että myös työ valmentajana ei jatku koko kesän vaan ilmeisesti päättyy huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa. Suosittelen siis, että suorittaa nyt tämän loppuvuoden niin, että käy treeneissä 2-3 kertaa viikossa (valmentajahan oli tähän suosiollinen) ihan vain peruskunnon ylläpitämisessä ja hoitaa sen 2h työnsä, koska se hänestä on kivaa, siitä saa rahaa ja sen suorittaminen antaa varmasti voimaa ja kasvattaa itsetuntoa.

Koulun kanssa tekee niin, että ne aineet, joihin jaksaa panostaa ja jotka kokee mielekkäiksi, ovat nyt prioriteettilistan ykkösenä ja ne hankalat ja vaikeat jäävät nyt vähemmälle. Opettajien kanssa voi neuvotella hitaammasta rytmistä esim. töiden palautukseen ja jos jostain aineesta ei pääse läpi, voi sen tenttiä kesäuusinnassa. Ehkä voi jo nyt päättää, että tämä kurssi ei nyt suju ja teen sen sitten ensi vuonna, jos en nyt tuurilla ja vähimmällä mahdollisella panostuksella pääse läpi. Yksittäinen vitonen tai kutonen ei haittaa kokonaiskuvassa, kunhan nyt antaa itselleen mahdollisuuden hengähtää.

Kesäloman olisi hyvä olla pääasiassa lepoa kuitenkin.Liian kunnianhimoiset haaveet ja treenit ja kisat olisi syytä unohtaa ja seuraavaan syksyyn pitäisi miettiä mahdollisimman hyviä työkaluja. Näitä voisi miettiä myös kuraattorin /koulupsykologin kanssa, ovat tavattavissa kesäkuussa ja elokuussa edelleen.

Kiitos! Kesäksi on yksi kahden viikon kesätyö + kahden viikon kielikurssi. Muuten toivottavasti paljon lepoa!

Tyttö olisi halunnut hakea kesäksi toistakin työtä mutta kielsin.

Tänään jäi kotiin tekemään englannin kirjoitustehtävää treenien sijaan ja näytti tyytyväiseltä päätökseensä , se on jo editystä se

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen se vänkääjä, kuten joku ihana ihminen totesi. Katsoitko ap laittamaani linkkiä? Olitko tutustunut siihen jo aiemmin? Sinuna perehtyisin siihen ja katsoisin eri aloja, joihin tiedät tyttäresi mielenkiinnon suuntautuvan ja sitten katsotte yhdessä. Nimittäin, jos ja kun tyttäresi ei selvästikään ole matemaattisista aineista niin innostunut, niin ehkä niitä ei välttämättä tarvitsekaan painottaa.

Esim. liikuntapedagogiikka. Siinä todistuspisteillä pääsee soveltuvuuskokeeseen, sillä liikuntatieteellisessä ne edelleen säilyy. Pisteet tulevat neljästä aineesta, jotka ovat äidinkieli, terveystieto ja kaksi hakijalle parhaat pisteet tuottavat aineet. Matikasta toki tulee eniten mutta esim. fyssan ja hissan ero on vain kaksi pistettä.

Eli, edelleen peräänkuulutan priorisointia. Ja, jos jostain syystä ainevalinnat menevät ihan pieleen sen suhteen, mihin loppupelissä aikanaan hakee, niin aina on olemassa pääsykoeväylä.

Tsemppiä pähkäilyihin! Tiedän kyllä mistä puhut, kun perheestä löytyy myös suorittajaesikoinen, joka on onneksi oppinut olemaan itselleen armollinen eikä piittaa tuon taivaallista vaikka tulee kutosia uskonnosta, kun ei sitä aio kirjoittaa :)

Tyttären suunnitelmat tulevaisuuden suhteen niin epävarmat, että vaikea tarkkaan vielä suunnitella tai katsoa. Kiinnostuksen kohteina toimintaterapeutti, ravitsemusterapeutti, psykologi, opettaja jne.

Meillä myös perfektionisti-suorittaja, jolla koulun lisäksi tiukka treeniaikataulu 6 krt/vko. Suorittaa lukion 4 vuodessa ja käy urheilupsykologin juttusilla opettelemassa stressinhallintaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös perfektionisti-suorittaja, jolla koulun lisäksi tiukka treeniaikataulu 6 krt/vko. Suorittaa lukion 4 vuodessa ja käy urheilupsykologin juttusilla opettelemassa stressinhallintaa.

Kuulostaa hyvältä! Jos koulukuraattorista ei ole apua niin meidänkin pitää varmasti miettiä mistä sitä lähdetään hakemaan seuraavaksi

Oletteko ollut tyytyväisiä urheilupsykologiin?

Vierailija kirjoitti:

Kuraattoriaika on oikein hyvä, hän pystyy auttamaan koulutyön organisoinnissa ja kuuntelussa. Voisin kuitenkin kuvitella, että koulupsykologi voisi olla tässä asiassa vielä parempi, koska ilmeisesti tyttäresi tekee ns. lukuaikatauluja mutta ei vain pysty pitämään niistä kiinni.

Ihan ensiksi totean sen, että kouluvuosi on viimeisillään. Olettaisin, että myös työ valmentajana ei jatku koko kesän vaan ilmeisesti päättyy huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa. Suosittelen siis, että suorittaa nyt tämän loppuvuoden niin, että käy treeneissä 2-3 kertaa viikossa (valmentajahan oli tähän suosiollinen) ihan vain peruskunnon ylläpitämisessä ja hoitaa sen 2h työnsä, koska se hänestä on kivaa, siitä saa rahaa ja sen suorittaminen antaa varmasti voimaa ja kasvattaa itsetuntoa.

Koulun kanssa tekee niin, että ne aineet, joihin jaksaa panostaa ja jotka kokee mielekkäiksi, ovat nyt prioriteettilistan ykkösenä ja ne hankalat ja vaikeat jäävät nyt vähemmälle. Opettajien kanssa voi neuvotella hitaammasta rytmistä esim. töiden palautukseen ja jos jostain aineesta ei pääse läpi, voi sen tenttiä kesäuusinnassa. Ehkä voi jo nyt päättää, että tämä kurssi ei nyt suju ja teen sen sitten ensi vuonna, jos en nyt tuurilla ja vähimmällä mahdollisella panostuksella pääse läpi. Yksittäinen vitonen tai kutonen ei haittaa kokonaiskuvassa, kunhan nyt antaa itselleen mahdollisuuden hengähtää.

Kesäloman olisi hyvä olla pääasiassa lepoa kuitenkin.Liian kunnianhimoiset haaveet ja treenit ja kisat olisi syytä unohtaa ja seuraavaan syksyyn pitäisi miettiä mahdollisimman hyviä työkaluja. Näitä voisi miettiä myös kuraattorin /koulupsykologin kanssa, ovat tavattavissa kesäkuussa ja elokuussa edelleen.

Nimenomaan!

Jos on liikuntaharrastus, niin ei kannata karsia ainakaan kokonaan pois. Liikunta vähentää stressiä ja auttaa jaksamaan. Työstä sen sijaan kannattaisi luopua.

Olin itsekin lukiossa perfektionisti, mutta tämä oli vuosituhannen alussa, kun lukion työmäärä oli vielä jotenkin järkevä ja paineita vähemmän. Koulu oli pieni maalaislukio, joten kilpailu oli vähäistä. Kaikista aineista piti tietty saada ysejä ja kymppejä. Aloitin pitkällä englannilla, ruotsilla ja matikalla plus lyhyt vieras kieli, vaikka monet opettajat sanoivat, että tämä on liikaa. Kahden viikon jälkeen oli ekat matikan pistarit ja taisin saada puolet oikein - kyyneleet silmissä kävin samantien vaihtamassa lyhyeen matikkaan. Kannatti, koska lyhyt matikka oli ihan kivaa ja kirjoitin muistaakseni E:n. Kerran sain matikan kokeista kasin ja kävin uusimassa, jolloin taisi irrota 9.5. Opettaja vähän pudisteli päätään, että onko järkeä uusia... Mutta sellaista se on, kun on rima korkealla. Ymmärrän siis tytärtäsi, vaikka kyllähän elämä helpompaa on, kun uskaltaa jostain päin höllätä. Minä jätin musiikkikoulun pianonsoiton opinnot, kun lukio alkoi. Suoritin 2/3 kurssitutkinnon juuri ennen ja 3/3 kurssilla olisi sitten ollut tosi vaativa opettaja. Tulin siihen tulokseen ihan itse, että keskityn kouluun, vanhemmat tukivat. Jatkoin toki soittamista, ja aloitin itse asiassa laulutunnit musiikkiopistossa.

Sanoisin, että työ kannattaa pitää, ja miettiä tarkkaan, miten tasapainottaa harrastus ja koulu. Joko niin, että tekee lukion neljässä vuodessa, tai sitten vähentää harrastusta. Mikään kiire ei siinä mielessä toki ole, että hänhän voi höllätä harrastusta nyt niin paljon kuin pystyy, jotta saa lepoa, ja katsoo sitten rauhassa, mikä on pitemmällä tähtäimellä paras. Ensi vuotta silmällä pitäen.

Tärkeintä hänelle on tietenkin tutkia, miten olla itselle armollinen, miettiä, mikä hänelle on tärkeää, kuka hän on ja mitä hän mahdollisesti haluaa tulevaisuudessa tehdä. Pitkä ja kivikkoinen on ollut tämänkin perfektionistin tie, mutta nyt kolmenkympin puolivälissä alkaa helpottaa jo aika paljon. Tyttäresi tarvitsee nyt sopivassa määrin tukea ja turvaa. Muistahan sinäkin äitinä, että asioiden ratkaisuun voi ottaa aikaa - kaikkein kriittisin on saada lepoa nyt mahdollisimman paljon, jotta hän pärjää kesälomaan. Sitten saa taas vähän lisäaikaa ja välimatkaa asioihin, ja se varmasti jo kirkastaa vähän tavoitteita.

Mutta oikeasti minulle olisi myös ollut shokki, jos yhtäkkiä olisi tullut kaseja ja seiskoja, ja olisin varmasti kokenut olevani huono ja epäonnistunut. Voin hyvin ymmärtää, että läksyjen teko tökkii ja ahdistaa, jos tuntuu tuolta. Voi kunpa hän ymmärtäisi, että kokeen arvosana on vain juuri sitä : sen kokeen sen hetkinen arvosana. Ihmisarvo mitataan ihan toisilla asioilla, ja sellainen nyt on jokaisella ihan valmiiksikin. Tsemppiä molemmille!

Vierailija kirjoitti:

Mun nuori lopetti harrastukset kasilla. Keskittyy kouluun ja sen jälkeen vapaa-aikana puuhaa kaikkea aikataulutta. Ei edellytetä edes kotitöitä, koska lukio on oikeasti nykyään vaativa. Eilenkin koulua oli 8.15-17, yksi koe, tunti matkaa suuntaansa ja tänään taas koe. Vein kouluun helpottaakseni vähän.

"Nykyään vaativa". Ennenkö ei ollut? :D Minun aikanani ainakin oli.

TYössä ei kannata lukiolaisen käydä kun kesällä ja jos meinaa hyvin menestyä niin harrastus seis. Yo todistus alkaa olemaan arvopaperi, eli todistuksella pääsee opiskelemaan jo tiettyihin paikkoihin. Pitkä matematiikka on hyvin haastava niille joilla ei oo oikein nk matikkapäätä. Toivoton suorastaan. Eli kannattaa ottaa lyhyt. Eikä kaikki kuitenkaan pääse yliopistoon, täytyy myös olla realisti. Toki on niitä jotka suorittaa erinomaisesti lukio  ja harrastaa koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun nuori lopetti harrastukset kasilla. Keskittyy kouluun ja sen jälkeen vapaa-aikana puuhaa kaikkea aikataulutta. Ei edellytetä edes kotitöitä, koska lukio on oikeasti nykyään vaativa. Eilenkin koulua oli 8.15-17, yksi koe, tunti matkaa suuntaansa ja tänään taas koe. Vein kouluun helpottaakseni vähän.

"Nykyään vaativa". Ennenkö ei ollut? :D Minun aikanani ainakin oli.

Ei ollut mitään tähän verrattuna. Ja vaikka olis mennyt pieleenkin, oli pääsykoe. Enää ei ole.

Mä reippaasti päälle parikymppisenä olen amk-opinoissa ensimmäistä vuotta, harrastan kahta asiaa (toista enää todella harvoin, toista yhtenä iltana viikossa) sekä toimin oppilasjärjestön hallituksessa ja käyn yhtenä arki-iltana pari tuntia töissä.

Voin sanoa että on liikaa ja tämän tekemisenmäärän alla omakin suoritus alkaa heikentyä kaikessa pahasti.

Nuorempana en tehnyt muuta kuin kävin lukiossa ja laiskasti tuossa ensimmäisenä mainitussa harrastuksessa, pärjäsin juuri sopivasti.

Lukio vaatii paljon nykyään. Jokainen opettaja on kiinnostunut vain omasta aineestaan ja lataa tehtäviä ja luettavaa, kuin se olisi ainoa aine mitä opiskellaan. Kukaan ei valvo kokonaiskuormaa, mitä oppilailta vaaditaan. Ei ihme että moni uupuu. Oma tyttäreni lopetti kokonaan useita viikkotunteja aiemmin vaatineen urheiluharrastuksen ja käy nyt vain satunnaisesti kuntosalin tunneilla ja joogassa. Apua tuntuu tyttäresi tarvitsevan, onko kavereita? Entä opo tai koulupsykologi? Olisi kyllä hyvä saada jollain konstilla keskusteluyhteys toimimaan, murrosikäkin saattaa vaikuttaa monilla tuossa vaiheessa.

Jouduin muistaakseni 1 harr joka 2 x/vko lopettaa ku menin lukioon.. Muut jutut ei niin aikaa vieviä. Itsellä kyllä myös et halusin tietyistä aineista 9 ja toisista 8, eli vaativa olin mut en perfektionisti. Oman luonteen takia jo lukion ekan syksyllä sairas stressi, pahensi myöskin painostavat opet (kaikki ei sellaisia). Lisäksi tuli ongelmia parisuhteeseen koska stressi. Harkitsim että käyn 4 v, mut muuta karsimalla purin hammasta ja tein 3 vuoteen. Kuulostaa teidän tytön tilanne näin ollen itsestä tosi raskaalta.

Meidän lukion kakkosella oleva saa kursseista 6-9, koulun lisäks 1-2 krt/vko treenit. Kavereita näkee lähinnä koulussa, silloin tällöin kolmen tiivis porukka jonkun luona yötä.

Teidän kohdalla, jotain pitää kärsiä TAI lukio neljään vuoteen (tai kolmeen ja puoleen), jolloin on vähemmän kursseja per jakso