Joulukuiset 2013

Voi Chellam! Varmasti säikähdit! Mutta hienoa kuulla, että pienen sydän sykkii. <3

Heheeeee.... Pahoittelen pientä kirjoitusvirhettä yllä! Oli kyllä täysin vahinko! X)

Nuo verenvuodet on kyllä inhottavia! Mutta onneksi Chellam kaikki oli kunnossa! <3 Mulla oli tässä raskaudessa alussa tiputtelua, ja kuvittelin jo, että seuraavaan kiertoon tie käy. Toisin kävi, enkä sitten sen kummemmin jäänyt miettimään verenvuotoa. Esikoista odottaessa olin odotellut menkkoja jo monta viikkoa, tehden monta testiä,  ja sitten alkoi tiputteluvuoto, mutta testasin kuitenkin ja plussaa näytti. Saman päivän iltana tuli sitten enemmän vuotoa, jota säikähdin, mutta kun muutaman päivän päästä testi näytti positiivista edelleen, en jäänyt murehtimaan asiaa. Mutta jos nyt tulisi jotain vuotoa, niin juoksisin kyllä samantien ultraan!

Mulla on tänään synttäripäivä, mutta sen verran karmea olo ollut koko päivän, ettei synttäreistä väliä. Mä ehdin niin toivoa, että kun esikoisesta kärsin 6 viikkoa aivan järkyttävää pahoinvointia, että toinen raskaus olisi erilainen, tai ei ainakaan yhtä paha. Se siitä toivomisesta! Tän pahoinvoinnin takia oikeastaan käytiin ultrassa varmistamassa, etten ihan turhaan kärsi. Ja sitten tämä selkäsärky! Onko muilla särkyjä jo?

Joulun odotus saa tosiaan aivan uudenlaisen merkityksen raskauden myötä, mutta mulla on siitä jo kokemusta. Esikoinen on syntynyt 23.12. :) Eipä sitä silloin oikein joulua osannut odottakaan, kun laskeskeli vain viikkoja ja odotti synnytystä. :) Katsotaan kuinka lähekkäin lasten synttäripäivät oikein tuleekaan! Esikoinen syntyi reilu kaksi viikkoa ennen laskettua, joten saapi nähdä kuinka tämän kanssa käy. Ainiin, Joulu laitoksella ei ollut kovin hehkeä, todella toivon ettei tänä vuonna tartte sitä uudestaan kokea. :D

Jospa ulkaltautuisin ryhmään mukaan. Tein testin tiistaina 23pvä, ja plussaahan tuo näytti. Yllätysvauva tulossa. La laskurien mukaan olisi 22.12-13.

Tilanteeni vain on hiukan hankala, mies sitten ilmoitti ettei lasta halua :( Näin ollen kasvatan lapseni yksin. En ymmärrä miehen käytöstä ollenkaan. Ilmoitti jo joskus seurustelun alkuaikoina että jos vahinko sattuisi, niin aborttia ei saa tehdä. Siksipä sikiöstä tuli heti plussaamisen jälkeen minulle konkreettiseti vauva,ei sikiö. Enkä voi edes ajatella muuta vaihtoehtoa kuin sen, että vauva tulee.

Kaksi lasta kasvattaneena tuo yksin pärjääminen tuskin tuottaa ongelmia. Pojat on syntyneet -01 ja -08.

Onnea paljon kaikille plussalaisille!

Nameless: Onnea plussasta ja tervetuloa mukaan! :) Ja pahoitteluni hankalasta tilanteestasi. Kuulostaa kieltämättä ihmeelliseltä miehesi käytös. Ja myös epäreilulta sinua kohtaan, jos hän tuolla tavalla jänistää tosipaikan tullen. :/ Ymmärsinkö oikein, että teillä on jopa ero edessä tämän uuden tulokkaan tähden? Kurjaa kaiken kaikkiaan, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos itse haluat lapsen pitää, silloin kukaan ei saa vaikuttaa päätökseesi. Tsemppiä!

Itselläni oli tänään astetta mielenkiintoisempi uimahalli-reissu. Uinti sinänsä sujui ihan totuttuun tapaan, mutta saunaan osuin yhtää aikaa vanhemman rouvan kanssa, joka tykkäsi heittää inasen liian tujuja löylyjä omaan makuuni. Meinasin jo nousta lähteäkseni, kun rouva alkoikin jutella mulle. Tietenkään en sitten kehdannut lähteä heti, vaan juttelin hetken aikaa hänen kanssaan samalla, kun hän heitti löylyä koko ajan lisää. Lopulta lähdin suihkuun. Ja siellä se tapahtui. Silmissä sumeni, päässä alkoi heittää, korvissa soi ja alkoi oksettaa todella paljon. Muistan ajatelleeni vain, että hitto, mun on pakko päästä istumaan nyt heti tai pyörryn tähän kovalle lattialle ilkosen alasti! Onneksi penkki olikin lähellä ja hoipertelin sille. Olo ei kuitenkaan helpottunut ja kuin ihmeen kaupalla pystyin nousta, ottaa pyyhkeeni ja mennä pukuhuoneeseen. Siinä vaiheessa, kun avasin pukkarin oven, en enää nähnyt mitään ja tunsin, kuinka jalat menivät alta. Onneksi satuin kaatumaan kohtuu pehmeästi suoraan pukkarin penkille.

Siinä hetken maattuani (ilkosen alasti, kyllä; ihme ettei vastapäätä pukenut nainen ihmetellyt yhtään!) uskaltauduin kohottautua avaamaan lokeroni ja otin sieltä vesipullon, joka oli, onni onnettomuudessa, mukana. Saunassa tapaamani rouva sattui tulemaan juuri silloin pukemaan ja huomattuaan tilanteeni sanoi, että kyse oli todennäköisesti vain vaarattomasta verenpaineen noususta kuumassa saunassa ja että kylmän veden juominen auttaa siihen. Kylmän veden juominen todella helpotti oloa ja siinä hetken istuskeltuani pyörryttävä tunne meni lopulta ohi. Kyllä siinä vähän ennätti säikähtää, että mitäs nyt tapahtuu! En vieläkään tiedä, mistä tuo pyörtymiseni johtui; en yleensä ihan näin reagoi koviinkaan löylyihin ;) Jostain syystä musta vaan tuntuu, että jotenkin tää liittyy raskauteen! :D

Erikoisinta musta oli koko tilanteessa se, että vaikka uimahalli oli täynnä porukkaa, KUKAAN muu kuin tuo vanhempi rouva ei kiinnittänyt outoon käytökseeni mitään huomiota eikä tullut kysymään, onko kaikki hyvin, kun hoipertelin seiniä pitkin penkille ja röhnötin siinä pää käsien välissä vaikka kuinka kauan. Ihmiset kyllä kävelivät ohitseni ja vilkuilivat minuun, mutta eivät reagoineet mitenkään. Siispä, kiitos kaunis tuolle ihanalle rouvalle joka, huomattuaan tilanteeni, huolehti minusta ja vielä lähtiessään kävi kysymässä, onhan kaikki varmasti hyvin! :)

Usvaneito: Kyllä, ero on edessä. Kaksi aikaisempaa lasta eivät ole nykyisen mieheni, joten hänen on tavallaan helppo suhteesta lähteä. Toivon toki että vielä jarkiintyisi, mutta en odota liikoja. 

Kylläpä ihmiset osaavat olla välinpitämättömiä! Tuntuu että nykyään lähimmäisenrakkaus olisi katoamassa maailmasta kokonaan, ainakin nuorempien ihmisten osalta... Onneksi edes yksi huomasi olla järkevä. Ja onneksi ei sattunut mitään.

Nameless rv 5+6

Usvaneito: Nopea kommentti. Itselleni kävi noin usein ekassa raskaudessa suihkussa käydessäni. Eli kylpyhuoneeseen tuli sen verran paljon höyryä lämpimästä vedestä, että alkoi heikottaa, päässä sumeni ja oli monta kertaa lähellä etten pyörtynyt. Ekalla kerralla ehdin juosta märkänä makuuhuoneeseen sängylle makaamaan ja ehdin etsää pyörtymisen. Lopulta otin suihkuun tuolin koko loppuraskauden ajaksi, kun en vaan kyennyt enää seisomaan suihkussa juuri tuon heikotuksen takia. eli normaalia on, muista juoda paljon vettä:)

Usvaneito: Minulla on normisti matala verenpaine. Nyt siis kolmas odotus ja sama meininkin saunomisen ja höyryisen suihkun suhteen. Noutaja tulee nopeasti. Silmissä sumenee ja maa pyrkii pois jalkojen alta. 

Onko muillakin epätodellinen olo? Tuntuu tosi kummalta, että sisälläni voisi ihmisen alku kasvaa. Nla-ajan sain vasta 20.5. ja varhaisultraan en ole vielä näin varhain aikoja kysellyt. Onneksi otin plussatikusta digikuvan tuoreeltaan (plussa on haalistunut ajan myötä), muuten luulisin varmaankin nähneeni unta. Toisaalta tuntuu, että rintoja pitäisi kantaa kottikärryillä ja ellotus ja huimaus kielivät siitä, että jotain on tekeillä. Mutta, kun kuulisi sen itusen sydämen lyönnit, niin alkaisi jotenkin homma todentua. Onnea teille, jotka olette jo päässeet pamppailua kuulemaan! :)

ehkä on tyhmä kysymys mutta miten ne sydänäänet voi kuulla? mulla ultrassa näin vaa alkion näytöllä ja sain kuvan.. kysyin onko sillä syke ja kuulemma oli.

chellam 6+0

Tuo epätodellinen olo on vähintäänkin osuva... Itse en tahdo millään muistaa tilannetta, kun olo ihan normaali. Jatkuvasti huomaan iskevästi kahviin hermesetasit ja raapasevani fetajuustoa naamariin, onneks melkein aina muistan... Tänään kävin salin ja uimahallin jälkeen kaupassa ja apteekissa hankkimassa tähän tilaan sopivampaa evästä, särkylääkettä ja vitamiinit. Jos tuota mama - vitamiinipurkkia katselemalla tila uppoaisi tajuntaan :)

rv 6 ja risat...

Epätodellinen olo todellakin... Kaikinpuolin. En voi uskoa että sisälläni kasvava ihmistaimi todellakin oli miehelleni niin kova pala, että en ole eilisen jälkeen kuullut hänestä mitään. En toki halua muita odottajia masentaa omilla kirjoituksillani, ja teidän onnea on ihana seurata. Tuskin kovin paljon tänne kirjoittelen, taustailen ja pidän peukkuja teille kaikille että odotusaika sujuisi kaikilla hyvin.

Chellam: Luulisin että näin alussa syke ei vielä kuulu? Itsekin kävin alkuraskauden ultrassa ja ultraaja sanoi että vahva syke. Zoomasi niin että myös mekin nähtiin että siellä joku pumppas. Korjatkaa jos väärässä olen.. Myöhemmin syke on vahvempi ja kuuluu myös ulkopuolelle toki välineiden kanssa :)

Oma olotila; ei pahaa pahoinvointia! Ei niin ollenkaan ! <3

lloora rv 8+2

Chellam: Kysyin tuota samaa omassa ultrassani ja lääkäri vastasi, että ei sen sykkeen pidäkään kuulua. Tai siis, sehän on "ultraääni" eli toisin sanoen se kone muuttaa äänen kuvaksi. Ilmeisesti sitten ehkä myöhemmin kuuluu? Vai kuuluuko pelkästään dopplerilla? Tätä minäkin jäin ihmettelemään.

Usvaneito 9+0

Tuosta sykkeestä niin kuuluu kyllä niillä ultralaitteilla, mutta kaipa nuo viikot on sen verran vahaiset vielä. Sydän alkaa lyömään viikolla 6 ja alkio on silloin vielä todella pieni joten on ihan ymmärrettävää että menee pari viikkoa ainakin tuosta vielä eteenpäin ennenkuin kuuluu. Itsellä ekassa raskaudessa nt-ultrassa kuului, kun tehtiin viikolla 12 vasta. sitä ennen olin saanut kuulumaan jo kotidopplerilla muistaakseni. Nyt jännään täällä, että koska viitsii taas alkaa etsimään itse tuota sykettä, kun oli viimeksi aika pitkään sellaista etsimistä ja tarkkaa puuhaa, mutta löytyi silti aina lopulta. Myöhemmin sitten löytyikin melkein heti.

Minä poistun joukosta. Eilen alkoi vuotaa ihan vähän, mut tänään jo enemmän. Kipujakin vähän ollut, joten kyllä tämä nyt alkuraskauden keskenmenolta vaikuttaa. Raskaustesti näyttää viel vahvaa plussaa, mutta eihän ne hormonitasot sieltä hetkessä romahdakaan. Harmittaa, mutta kyllä tämä tästä. Onneksi on tuo rakas esikoinen tuossa. Miehen kanssa tuossa mietittiin, että kyllä sitä vaan tosi herkästi ja nopeasti sen plussan jälkeen muodostaa mielikuvan siitä tulevasta pienesyä ihmisestä. Nyt vie jonkin aikaa, että tajuaa, ettei sitä pientä ihmistä ole tulossakaan. Mutta uuteen yritykseen jonkun ajan kuluttua, kunhan tästä itsensä keräilee. Tsemppiä kaikille hurjasti!

ALFHILD: olen pahoillani puolestasi :( piti kuitenkin kommentoida että jos ei vuoto yllykään niin ei kannata heittää vielä kirvestä kaivoon... et sanonut paljonko vuotaa mutta jos on vähemmän kuin kuukautiset niin voi olla vielä täysin normaalia.. tämä siksi että perjantaina mullakin vuosi mutta alkio oli silti kunnossa ultrassa, nyt vuoto lakannut. lääkäri sano että joillakin voi vuotaa viikkokausia alkuraskaudesta ilman että tulee keskenmenoa. mutta se on tietysti eri asia jos vuoto on runsasta... tsemppiä...

Täällä ilmoittautuu myös eräs tällä viikolla plussannut. Laskurien mukaan laskettu aika 29.12, eli saa nähdä, saanko lopulta sen luokkansa nuorimman vai vanhimman. :) Ikää 32 vee ja eka lapsi kyseessä, eli jännittää aika paljon (mutta fiilikset katossa toki myös).

Tuosta sydänäänten kuulumisesta, tulin juuri ultrasta missä varmistettiin viikot ja lyhyen hetken sain kuunnella pienen ääniä. Kuulemma sikiö saa lämpöä tuosta äänien kuuntelemisesta, joten ihan muutaman sekunnin lääkäri niitä vain kuunteli. Ilmeisesti siinä on joku viikkoraja, koska ne saa ultralla kuuluviin? Niin ihmeellistä, miten noin pienestä katkaravusta voi jo kuulua niin komeat äänet. :)

Viikkoja tulikin sitten vähän lisää siihen aiempaan, ja la siirtyy 7.12. Siellä erottui jo pää ja pienenpienet käsien ja jalkojen alut, niin hienosti se kasvaa. Ei tästä kai paljon onnellisemmaksi voi tullakaan. <3 Päivä päivältä se pieni ihmisenalku tuntuu todenmukaisemmalta.

Tunafishu 8+2

Tunafishu: Onnea ultrasta ja kiva kun pääsit jo noita sydänääniäkin kuuntelemaan. Itse tosiaan jännitän vielä kaksi viikkoa ennenkuin pääsen tuohon ultraan. Mutta kaipa tämä aika nyt nopeasti menee ja on sitten sen arvoista, kun vihdoin näkee pienen ihmisenalun:) Olen pikkuhiljaa alkanut uskomaan tähän raskauteen, kun nyt jo näinkin pitkälle ollaan menty. Mutta silti joka kerta, kun ajattelen, että kyllä kaikki on varmasti hyvin niin tulee heti sellainen olo, että mitäs jos ei sittenkään ole. Välillä siis uskallan olla onnellinen ja välillä taas alan pelkäämään kamalasti. Mielialat siis heittelehtii selvästi:)

Meltsu12: Noi ajatukset menee varmasti meillä kaikella laidasta laitaan. Yhdessä hetkessä uskoo, että kaikki menee hyvin ja toisessa taas on varma, että kaikki on pielessä. Mulla oli erittäin vahva tunne ennen ultraa, että kyllä siellä elämää on, ja just ne viikot kuin kuvittelen. Mutta sitten aloin pelätä, että entäs jos siellä on elämää kahden alkion verran... Enkä enää ajatellutkaan sitä vaihtoehtoa, että jos ei ole ollenkaan. Kaikki oli kunnossa, yhden alkion verran. ;) Sitten olen ajattelut, että mulla on sen verran kaamea olo, että kaiken  on oltava kunnossa jo senkin takia, mutta sitten olen myös ajatellut, että kerta olo on välillä niin hirveä, että entäs jos se viestii, ettei kaikki olekaan kunnossa.

Nyt ootellaan kutsua viralliseen NP-ultraan, jonka uskon olevan toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa. Siihen mennessä toivon tän olon helpottavan. Tällä hetkellä tekisi mieleni vain itkeä, ja ajatukset on aika synkät. Ei jaksa mitään ja pitäis hoitaa tuota pikkuneitiä kuitenkin, joka on vielä kehkoputkentulehduksessa tällä hetkellä.
Onneks meillä on verhot kiinni, niin ei nähdä miten ihana ilma tuolla ulkona on. ;) Sisällä olo ei harmita niin paljoa. :D

Aurinkoista viikkoa kaikille! :)

Liitolehmä 7+3