Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa

Lapsella on oikeus tuntea mielipahaa, turhautumista ja raivoa jos hänen toiveensa eivät toteudu. Tältä se mielipaha ja frustis vain tuntuu ja sen kans on istuttava. Aivan oikein että kasvatatte lasta opettamalla, että huonoilla teoilla on seuraukset. Jos ei vanhemmat opeta tätä, niin virkavalta tai karma kyllä ehtii perään. Silti tilanteessa vanhempien ei itse tarvi osoittaa vihaa lasta kohtaan jos lapsi ei tottele tai osoittaa omaa turhautumistaan ja vihaansa. Ne on lapsen tunteita siinä tilanteessa, ei aikuisen. Aivan hyvin voi osoittaa hyväksyntää, välittämistä ja myönteisiä tunteita lasta kohtaan, vaikka hän joutuu vastaamaan teistaan.  

Vierailija kirjoitti:

Ap vaan rankaisee heti lastaan kuulematta hänen osuuttaan. Ja sitten ihmetellään kun lapsi ei puhu j kiukuttelee kun se puhelinkin viedään pois nii ei voi puhua edes kavereillensa. Sitten vaan viedään keskusteluun ja otetaan pankkikortti pois. Mistä sitä voi tietää jos tämä väitetty kiusattu on itse se kiusaaja ja te vanhemmat vielä vaan lisäätte lapsenne pahaa olo. Ottaisitte edes selvää tilanteesta oikeesti. Väitetty kiusattu voi itse olla se kiusaaja ja haluaa ongelmia teidän lapselle ja nythän se saa just sitä kun te ette edes kuuntele omaa lastanne. hohhoijaa mitä "vanhempia" taas.

Sinä(kin) se vaan kommentoit heti lukematta edes koko ketjua.

Hohhoijaa mitä keskustelijoita taas.

Vierailija kirjoitti:

Ap vaan rankaisee heti lastaan kuulematta hänen osuuttaan. Ja sitten ihmetellään kun lapsi ei puhu j kiukuttelee kun se puhelinkin viedään pois nii ei voi puhua edes kavereillensa. Sitten vaan viedään keskusteluun ja otetaan pankkikortti pois. Mistä sitä voi tietää jos tämä väitetty kiusattu on itse se kiusaaja ja te vanhemmat vielä vaan lisäätte lapsenne pahaa olo. Ottaisitte edes selvää tilanteesta oikeesti. Väitetty kiusattu voi itse olla se kiusaaja ja haluaa ongelmia teidän lapselle ja nythän se saa just sitä kun te ette edes kuuntele omaa lastanne. hohhoijaa mitä "vanhempia" taas.

Ja taas yksi, joka ei joko lukenut keskustelua tai sitten ei ymmärtänyt lukemaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti, eikö kukaan teistä lässytyksen kannattajista ole joutunut tekemisiin teinin kanssa joka kilahtaa ja huutaa solvauksia jo siitä jos hänelle sanoo "huomenta"?

Miten sellaisen kanssa keskustelee mistään isoista asioista rauhallisesti ja selittäen/kuunnellen kuin toiselta tulee pelkkää huutoa ja v-sanaa ja valitusta siitä kuinka häntä ei ymmärretä ja häntä kiusataan (jos esim odotetaan osallistuvan kotitöihin kuten ennenkin)?

Ja siihen asti on ollut kiltti kultainen hyvin kasvatettu lapsi jonka kotona ei kiroilla eikä nimitellä muita.

Minulla on tälkaiset kiltit lapset. Kun tuli se myrsky, osasin astua askeleen taaksepäin. En niissä kotitöissäkään nipota. Teini saa elää sotkussa. Jotkut asiat on silti aina toiminut. Voi luottaa, ettei hölmöile. Koulu toimii. On kavereita. Ei ole kiusaamista

Voin myös luottaa että meillä on keskusteluyhteys

Jep. En myöskään ymmärrä tuota että _pakotetaan_ teini esimerkiksi siivoamaan huoneensa. Halutaan että teini alistuu aikuisen vallan alla. Mitä hyvää tuosta seuraa? Meillä saa siivota tai olla siivoamatta, en puutu siihen sen enempää. Jos siivoaa, saa kuukausirahan koska on sovittu niin ja jos ei siivoa sitä ei saa. Jokainen voisitte valita mitä tekee, loogiset seuraukset. Ikinä ei tarvitse tapella siivoamisesta.

Miksi puhutte oman huoneen siivoamisesta? Kotona on muitakin tiloja kuin teinin oma huone. Miksi yhteisten tilojen ylläpito yhtäkkiä on kaikkien muiden paitsi sen teinin harteilla, onko tosiaan esim roskien vientikin liikaa "vaadittu"? Ei se ole mikään hotelli vaan kaikkien yhteinen koti, sen viihtyisänä pitäminen ei ole yksin äidin vastuulla.

Hienoa jos keskusteluyhteys säilyy lpi myrskyisän murrosiän, kaikilla ei säily mutta palautuu myöhemmin vaikka lapsen ei anneta olla tyranni.

Sinulla ja teinilläsi on selvästi jo asetelma jossa olette eri puolilla jos joudut vaatimaan häneltä esim roskien vientiä. Kodissa jossa kaikkia kunnioitetaan ja ollaan samalla puolella, jokainen tekee osansa koska haluaa tehdä ja helpottaa toisten taakkaa, eletään yhdessä ja työskennellään yhteisen hyvän eteen, jokainen niille resursseilla mitä hänellä on käytettävissään. Tietenkään ei ole realistista odottaa että teini toimii niinkuin aikuinen toimii, teini toimii niinkuin teini toimii, mutta muut kunnioittaen ja huomioiden.

Taas puhuu sellainen jolla ei ole kokemusta oikeasti hankalaksi muuttuneesta teinistä, helppo syytellä vanhempia että eivät ole osanneet luoda turvallista ja toisia kunnioittavaa perhettä.

Mutta pitäkää mustavalkoisena pysynyt maailmankuvanne jos ette muuhun kykene.

Mikäli kyseessä on normaali teini / ihminen niin hän reagoi käytöksellään ympäristöönsä. Jos se on mustavalkoista niin okei, toimii kuitenkin meillä.

Missä ihmeen tynnyrissä elät? Jos et tunne yhtään perhettä jossa asiat eivät mene (hyvästä ympäristöstä huolimatta) noin hyvin niin etkö edes lue mitään tutkimuksia/kirjoja aiheesta?

Hyvä ympäristö on vähän kaksipiippuinen juttu. Sinusta ankarat rangaistukset ja aktoriteetti on sitä ja minusta taas ei.

Missäs kohtaa olen maininnut rangaistukset yms? Olen vain sanonut että se kilttikin lapsi voi yhtäkkiä olla hirmuinen teini johon ei keskusteluyhteydet onnistu vaikka siihen asti niin on ollut ja perhe on ihan normaali. Täällä kun väitetään -sinäkin- että ko tilanne olisi mahdottomuus.

Luulin että olet yksi noista keskustelijoista kenestä on ihan oikein ottaa puhelin ja TV jne pois kostoksi kiusaamisesta. Jokatapauksessa, mikä sitten on hyvä ympäristö, riippuu katsojasta.

Se on hyvä, että ap puuttuu asiaan! Kyllä lapsella pitää rajat olla. On myös tutkittu, että koulukiusaajilla voi olla myöhemmin elämässä vaikeuksia, jos asioihin ei puututa ajoissa. Kiusaajat esim. herkemmin päätyvät tekemään rikoksia aikuisena. Kun on kerran oppinut, että väärin tekemällä saa vain hyötyä itselleen, eikä mitään rangaistuksia, niin helposti toistaa sitä samaa kaavaa myös aikuisena. Ehkä kaikista kiusaajista ei tule rikollisia, mutta heistä voi tulla vaikka työpaikkakiusaajia, tai voivat kohdella omaa perhettään huonosti aikuisena. Tiedän yhden tällaisen tapauksen, jossa koulukiusaajasta tuli aikuisena kiusaaja myös kotonaan. Alisti miehensä maanrakoon ja hulluuden partaalle ja lapsetkin kärsivät tilanteesta. Todennäköisesti myös varasteli työpaikaltaan, en tiedä jäikö kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas lapsen sitten on kasvattanut?

Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen. 

Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua. 

Ap

Mitä tekemistä kännykän, tv:n ja läppärin viemisellä on hyvien käytöstapojen ja toisten huomioonottamisen edistämisen kanssa?

Ehkä kännykän vieminen joksikin aikaa on asiallista, koska se on "rikosväline", mutta läppäri ja tv? Vaikuttaa enemmän pettyneiden ja koulun silmissä häpäistyjen vanhempien kostolta. Kun piiskaaminenkin on kiellettyä, niin piiskataan ikään kuin henkisesti. Eikö tuo asian ilmitulo ja vakava keskustelu olisi riittänyt? Tuosta seuraa uhmaa ja pahimmassa tapauksessa kosto kiusatulle. Ja anteeksipyyntöön pakottaminen on kuolleena syntynyt ajatus. Palauttakaa kamat ja jättäkää tyttö rauhaan miettimään itse asioita.

Eli siis annetaan tyttärelle takaisin puhelin ja läppäri, millä on mahdollistettu kiusaaminen? Uskon kuitenkin siihen, että tytär miettiin asioita niitä asioita ehkä hieman paremmin ilman sitä puhelinta ja läppäriä. Ne on edelleen ylellisyyksiä ja hän ei tarvitse niitä. 

Ja selvennykseksi vielä, että tv lähti tyttäreltä sen takia, kun ei syönyt kotona ruokaa, vaan lähti salaa mäkkäriin kotiarestista huolimatta ja istui vaan kokoajan sitten ovi kiinni omassa huoneessaan. 

Ap

Varmaan jo tässä ketjussa ehdotettu (en lukenut kaikkia kommentteja), mutta:

Nyt kun pahimmat höyryt on päästelty, nuorelle on asianmukaisesti asetettu rajat ja tullut seuraukset ei-toivotusta käytöksestä (=takavarikot ja arestit), niin pölyn hiukan laskeuduttua olisi tärkeää ettei asian käsittely jää vain tähän. Nuoren kanssa täytyy jutella  - neutraalissa ilmapiirissä ja tilanteessa tietenkin - ja kysellä miksi nuori osallistui kiusaamiseen ja mitä nuori toivoi tai luuli sillä saavuttavan. Usko mitä teini vastaa, sillä totuus voi hyvinkin piillä siinä, että esim. nuori on ollut "vain" mukana kiusaamisessa ja ehkäpä kuvitellut saavuttavan uskottavuutta muiden kiusaajien silmissä. Nuoruudessa joukkoon kuulumisen merkitys on todella suuri eikä sitä voi vähätellä. Kaikilla nuorilla on tarve kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi ja vertaiseksi muiden ikäistensä silmissä. Se on sitten eri asia, onko keinot tulla hyväksytyksiä hyviä vai huonoja. Ja siitä pääsette sitten keskustelussa eteenpäin, vanhempana sinä opetat lapsellesi hyvän ja pahan eron, tuet, kannustat ja ohjaat nuortasi valitsemaan niitä hyviä keinoja sekä välttelemään pahoja keinoja (=kiusaaminen, kiusaajaporukkaan pyrkiminen kiusaamalla). Ja vaikka nuori sitten ennenpitkää paljastuisi kiusaajaporukan "pääkiusaajaksi", niin sitä suuremmalla syyllä se keskusteluyhteyden avautuminen vanhemman ja nuoren kesken on todella tärkeää, siis selvittää syy miksi nuori on pahaa oloaan purkat kiusaamalla ja mitä asioita nuori yrittää kiusaamisella saavuttaa. Nimittäin aina lopulta näissä syy-seuraus-suhteissa päädytään siihen, että nuori on tavalla tai toisella jäänyt itse paitsi aikuisen myönteisestä huomiosta tai turvantunteesta. Ei asiat ole niin monimutkaisia. Kiusaajaksi voi myös päätyä olemalla ensin itse kiusattu, tällekin näkökulmalle täytyy vanhemman olla herkkänä. Varsinkin kun tässä tapauksessa ap kokee, että vanhemmat ovat pyrkineet parhaan mahdolliseen kasvatukseen eikä kotona ole näkynyt merkkejä tai syitä, joiden vuoksi lapsi kiusaa. On siis hyvinkin mahdollista, että nuori on itsekin ollut jossain kohtaa kiusaamisen uhri ja osapuolet kääntyneet. Selvittämällä kiusaamisen syy voidaan sitten pureutua siihen ongelmanratkaisuun ja auttaa nuorta lopettamaan kiusaaminen. Asiat eivät ratkea sillä, että nuorta rangaistaan nyt jostain sellaisesta, jossa ei ole alun alkaenkaan saanut aikuisen tukea, ja jätetään nuori yksin selviytymään hankalista tunteistaan. Pahimmassa tapauksessa nuoren kiusaamishalu ja protestointi vain yltyy ja seuraavaksi nuori kohdistaa antipatiansa myös vanhempiinsa. Tämä on nyt se kriittinen kohta, kun vanhempi voi vielä saavuttaa nuoren luottamuksen ja asettua nuoren puolelle (kyllä, vaikka nuori olisi kiusaaja, niin kuka muu nuoren puolella on jos ei oma vanhempi). Myöhemmin se on paljon hankalampaa, jos vanhemmat vain lakaisee ongelman maton alle tyytymällä siihen, että rangaistukset on suoritettu, ettei nuori enää (näennäisesti) kiusaa eikä koulusta tule lisää nootteja. Se ei helpota kiusattua eikä kiusaajaa kumpaakaan.

Tässä nyt on se ongelma että joku puhuu ansaitusta rangaistuksesta ja toinen kostosta.

Mielipide- ja kasvatuseroja on varmaan läpi ihmiskunnan historian ja ehkä yhtenäistä linjaa on mahdotonta löytää, mutta olisi hyvä jos edes yritettäisiin ottaa se toisen eriäväkin näkökulma huomioon (kuten jotkut tekevätkin) eikä vain kynsin hampain toitottaa omaansa ajattelematta että se kenties ei oikeasti toimi jossain toisessa perheessä.

Kummallista että täällä puolustetaan teinin oikeutta tulla kuulluksi ja kohdatuksi ihmisenä (aivan oikein) mutta sitä oikeutta ei sitten kuitenkaan suotaisi muille keskustelijoille tässä ketjussa.

Eihän mikään keskustelu/väittely/vml johda mihinkään jos ummistetaan silmät ja korvat muiden ajatuksilta ja kokemuksilta, mikä järki on jankuttaa sivutolkulla yhtä ja samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uhmaikäinen lyö teitä lelullaan kielloista ja keskustelusta huolimatta, niin ettekö muka ota lelua jäähylle? Annatte vaan lapsen jatkaa lyömistä ja kerrotte miten vanhempaa sattuu ja ei saisi lyödä?

Tottakai kerron että minua sattuu ja ei saa lyödä. Meidän kolmevuotias lopettaa lyömisen siihen.

Jos ei lopettaisi, niin mitä tekisit? Aika tyypillinen uhmaikäinen lyö ja nauraa päälle. Miten toimisit?

Kertoisin ettei leluja ole tarkoitettu lyömiseen vaan leikkimiseen ja jos hän aikoo lyödä sillä, hän ei voi leikkiä kyseisellä lelulla. Looginen seuraus. Mutta kuten sanoin, minun lapseni lopettaa lyömisen kun kerron että hän satuttaa minua. Se että sinun lapsesi vain nauraa sinulle kertoo jo jotain.

Vastauksesi kertoo empatiakyvystäsi. Mutta asiaan, et vieläkään vastannut, mitä tekisit, jos lapsi ei lopeta lelulla lyömistä, vaikka kuinka selität ja kiellät? Enkä usko hetkeäkään, että lapsesi yksivuotiaana ensimmäisen kerran lyödessään uskoi välittömästi, kun kielsit.

Täällä nyt kovasti kehotetaan APta keskustelemaan tytön kanssa aivan kuin hän ei sitä itse ymmärtäisi sekä parutaan tytön puhelimen (koko maailman!) perään.

Sitä vain mietin, että mahtaako arvon keskustelijat ymmärtää, että sepä saattaa olla, että ei olekaan tytön käsissä joko tehdä lasu tai olla tekemättä. Eikä välttämättä edes APn ja miehensä.

Riippuu nyt tietysti, mitä kiusaamisessa on tapahtunut, mutta kannattaisi tilanteessa ottaa aina huomioon, että juu niin tosiaan, siellähän on myös se kiusattu.

On hänen vallassaan päättää, viekö asian poliisille (esimerkiksi, jos salakuvatut kuvat ovat sen luontoisia) sekä koulun vallassa päättää, mihin muihin instansseihin haluavat kiusaamistapauksen päätyvän.

Eli tyttelille kannattaisi kertoa, että fiksuinta olisi nyt kiireen vilkkaa lopettaa kiusaaminen ja ihan varmuuden varalta, että kiusaus ei yllätä lähteä taas mukaan "kun toisetkin menee" voisi vaikka antaa puhelimen ja läppärin  vanhemmille.

Asiasta kun voi seurata pahempaakin kuin kotiaresti porukoiden kanssa keskustelemassa.

Jos ei empatiapuheet auta, niin reilu vanhempi voisi kertoa, että ei tässä ole kyse vain siitä, ymmärsitkö, miten kurjalta toisesta tuntui. Vaan myös siitä, ymmärsitkö millaista rikosta olet tekemässä ja mitkä siitä voi olla seuraamukset. Siis muut kuin nämä kotona on syötävä etkä saa mennä mäkille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti, eikö kukaan teistä lässytyksen kannattajista ole joutunut tekemisiin teinin kanssa joka kilahtaa ja huutaa solvauksia jo siitä jos hänelle sanoo "huomenta"?

Miten sellaisen kanssa keskustelee mistään isoista asioista rauhallisesti ja selittäen/kuunnellen kuin toiselta tulee pelkkää huutoa ja v-sanaa ja valitusta siitä kuinka häntä ei ymmärretä ja häntä kiusataan (jos esim odotetaan osallistuvan kotitöihin kuten ennenkin)?

Ja siihen asti on ollut kiltti kultainen hyvin kasvatettu lapsi jonka kotona ei kiroilla eikä nimitellä muita.

Minulla on tälkaiset kiltit lapset. Kun tuli se myrsky, osasin astua askeleen taaksepäin. En niissä kotitöissäkään nipota. Teini saa elää sotkussa. Jotkut asiat on silti aina toiminut. Voi luottaa, ettei hölmöile. Koulu toimii. On kavereita. Ei ole kiusaamista

Voin myös luottaa että meillä on keskusteluyhteys

Jep. En myöskään ymmärrä tuota että _pakotetaan_ teini esimerkiksi siivoamaan huoneensa. Halutaan että teini alistuu aikuisen vallan alla. Mitä hyvää tuosta seuraa? Meillä saa siivota tai olla siivoamatta, en puutu siihen sen enempää. Jos siivoaa, saa kuukausirahan koska on sovittu niin ja jos ei siivoa sitä ei saa. Jokainen voisitte valita mitä tekee, loogiset seuraukset. Ikinä ei tarvitse tapella siivoamisesta.

Miksi puhutte oman huoneen siivoamisesta? Kotona on muitakin tiloja kuin teinin oma huone. Miksi yhteisten tilojen ylläpito yhtäkkiä on kaikkien muiden paitsi sen teinin harteilla, onko tosiaan esim roskien vientikin liikaa "vaadittu"? Ei se ole mikään hotelli vaan kaikkien yhteinen koti, sen viihtyisänä pitäminen ei ole yksin äidin vastuulla.

Hienoa jos keskusteluyhteys säilyy lpi myrskyisän murrosiän, kaikilla ei säily mutta palautuu myöhemmin vaikka lapsen ei anneta olla tyranni.

Sinulla ja teinilläsi on selvästi jo asetelma jossa olette eri puolilla jos joudut vaatimaan häneltä esim roskien vientiä. Kodissa jossa kaikkia kunnioitetaan ja ollaan samalla puolella, jokainen tekee osansa koska haluaa tehdä ja helpottaa toisten taakkaa, eletään yhdessä ja työskennellään yhteisen hyvän eteen, jokainen niille resursseilla mitä hänellä on käytettävissään. Tietenkään ei ole realistista odottaa että teini toimii niinkuin aikuinen toimii, teini toimii niinkuin teini toimii, mutta muut kunnioittaen ja huomioiden.

Taas puhuu sellainen jolla ei ole kokemusta oikeasti hankalaksi muuttuneesta teinistä, helppo syytellä vanhempia että eivät ole osanneet luoda turvallista ja toisia kunnioittavaa perhettä.

Mutta pitäkää mustavalkoisena pysynyt maailmankuvanne jos ette muuhun kykene.

Mikäli kyseessä on normaali teini / ihminen niin hän reagoi käytöksellään ympäristöönsä. Jos se on mustavalkoista niin okei, toimii kuitenkin meillä.

Missä ihmeen tynnyrissä elät? Jos et tunne yhtään perhettä jossa asiat eivät mene (hyvästä ympäristöstä huolimatta) noin hyvin niin etkö edes lue mitään tutkimuksia/kirjoja aiheesta?

Hyvä ympäristö on vähän kaksipiippuinen juttu. Sinusta ankarat rangaistukset ja aktoriteetti on sitä ja minusta taas ei.

Missäs kohtaa olen maininnut rangaistukset yms? Olen vain sanonut että se kilttikin lapsi voi yhtäkkiä olla hirmuinen teini johon ei keskusteluyhteydet onnistu vaikka siihen asti niin on ollut ja perhe on ihan normaali. Täällä kun väitetään -sinäkin- että ko tilanne olisi mahdottomuus.

Luulin että olet yksi noista keskustelijoista kenestä on ihan oikein ottaa puhelin ja TV jne pois kostoksi kiusaamisesta. Jokatapauksessa, mikä sitten on hyvä ympäristö, riippuu katsojasta.

Jos ajat ylinopeutta ja poliisi lätkäisee sinulle sakot sekä vie korttisi, koetko sen kostona poliisilta? Vai asiallisena seuraamuksena/rangaistuksena, kun olet törttöillyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas lapsen sitten on kasvattanut?

Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen. 

Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua. 

Ap

Mitä tekemistä kännykän, tv:n ja läppärin viemisellä on hyvien käytöstapojen ja toisten huomioonottamisen edistämisen kanssa?

Ehkä kännykän vieminen joksikin aikaa on asiallista, koska se on "rikosväline", mutta läppäri ja tv? Vaikuttaa enemmän pettyneiden ja koulun silmissä häpäistyjen vanhempien kostolta. Kun piiskaaminenkin on kiellettyä, niin piiskataan ikään kuin henkisesti. Eikö tuo asian ilmitulo ja vakava keskustelu olisi riittänyt? Tuosta seuraa uhmaa ja pahimmassa tapauksessa kosto kiusatulle. Ja anteeksipyyntöön pakottaminen on kuolleena syntynyt ajatus. Palauttakaa kamat ja jättäkää tyttö rauhaan miettimään itse asioita.

Eli siis annetaan tyttärelle takaisin puhelin ja läppäri, millä on mahdollistettu kiusaaminen? Uskon kuitenkin siihen, että tytär miettiin asioita niitä asioita ehkä hieman paremmin ilman sitä puhelinta ja läppäriä. Ne on edelleen ylellisyyksiä ja hän ei tarvitse niitä. 

Ja selvennykseksi vielä, että tv lähti tyttäreltä sen takia, kun ei syönyt kotona ruokaa, vaan lähti salaa mäkkäriin kotiarestista huolimatta ja istui vaan kokoajan sitten ovi kiinni omassa huoneessaan. 

Ap

Jos on kotiarestissa niin miksei saisi istua huoneessaan ovi kiinni..? Mitä sitten pitäisi tehdä? Pelata jotain lautapelejä iloisena perheen kanssa? :,D

Vierailija kirjoitti:

Täällä nyt kovasti kehotetaan APta keskustelemaan tytön kanssa aivan kuin hän ei sitä itse ymmärtäisi sekä parutaan tytön puhelimen (koko maailman!) perään.

Sitä vain mietin, että mahtaako arvon keskustelijat ymmärtää, että sepä saattaa olla, että ei olekaan tytön käsissä joko tehdä lasu tai olla tekemättä. Eikä välttämättä edes APn ja miehensä.

Riippuu nyt tietysti, mitä kiusaamisessa on tapahtunut, mutta kannattaisi tilanteessa ottaa aina huomioon, että juu niin tosiaan, siellähän on myös se kiusattu.

On hänen vallassaan päättää, viekö asian poliisille (esimerkiksi, jos salakuvatut kuvat ovat sen luontoisia) sekä koulun vallassa päättää, mihin muihin instansseihin haluavat kiusaamistapauksen päätyvän.

Eli tyttelille kannattaisi kertoa, että fiksuinta olisi nyt kiireen vilkkaa lopettaa kiusaaminen ja ihan varmuuden varalta, että kiusaus ei yllätä lähteä taas mukaan "kun toisetkin menee" voisi vaikka antaa puhelimen ja läppärin  vanhemmille.

Asiasta kun voi seurata pahempaakin kuin kotiaresti porukoiden kanssa keskustelemassa.

Jos ei empatiapuheet auta, niin reilu vanhempi voisi kertoa, että ei tässä ole kyse vain siitä, ymmärsitkö, miten kurjalta toisesta tuntui. Vaan myös siitä, ymmärsitkö millaista rikosta olet tekemässä ja mitkä siitä voi olla seuraamukset. Siis muut kuin nämä kotona on syötävä etkä saa mennä mäkille.

Juuri näin. Ap:n lapsi on jo rikosoikeudellisessa vastuussa esim kunnianloukkauksesta ja poliisi ei paljoa kysele mikä olisi lapsen mielestä hyvä seuraamus hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas lapsen sitten on kasvattanut?

Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen. 

Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua. 

Ap

Mitä tekemistä kännykän, tv:n ja läppärin viemisellä on hyvien käytöstapojen ja toisten huomioonottamisen edistämisen kanssa?

Ehkä kännykän vieminen joksikin aikaa on asiallista, koska se on "rikosväline", mutta läppäri ja tv? Vaikuttaa enemmän pettyneiden ja koulun silmissä häpäistyjen vanhempien kostolta. Kun piiskaaminenkin on kiellettyä, niin piiskataan ikään kuin henkisesti. Eikö tuo asian ilmitulo ja vakava keskustelu olisi riittänyt? Tuosta seuraa uhmaa ja pahimmassa tapauksessa kosto kiusatulle. Ja anteeksipyyntöön pakottaminen on kuolleena syntynyt ajatus. Palauttakaa kamat ja jättäkää tyttö rauhaan miettimään itse asioita.

Eli siis annetaan tyttärelle takaisin puhelin ja läppäri, millä on mahdollistettu kiusaaminen? Uskon kuitenkin siihen, että tytär miettiin asioita niitä asioita ehkä hieman paremmin ilman sitä puhelinta ja läppäriä. Ne on edelleen ylellisyyksiä ja hän ei tarvitse niitä. 

Ja selvennykseksi vielä, että tv lähti tyttäreltä sen takia, kun ei syönyt kotona ruokaa, vaan lähti salaa mäkkäriin kotiarestista huolimatta ja istui vaan kokoajan sitten ovi kiinni omassa huoneessaan. 

Ap

Jos on kotiarestissa niin miksei saisi istua huoneessaan ovi kiinni..? Mitä sitten pitäisi tehdä? Pelata jotain lautapelejä iloisena perheen kanssa? :,D

Keskustella tapahtuneesta ja siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uhmaikäinen lyö teitä lelullaan kielloista ja keskustelusta huolimatta, niin ettekö muka ota lelua jäähylle? Annatte vaan lapsen jatkaa lyömistä ja kerrotte miten vanhempaa sattuu ja ei saisi lyödä?

Tottakai kerron että minua sattuu ja ei saa lyödä. Meidän kolmevuotias lopettaa lyömisen siihen.

Jos ei lopettaisi, niin mitä tekisit? Aika tyypillinen uhmaikäinen lyö ja nauraa päälle. Miten toimisit?

Kertoisin ettei leluja ole tarkoitettu lyömiseen vaan leikkimiseen ja jos hän aikoo lyödä sillä, hän ei voi leikkiä kyseisellä lelulla. Looginen seuraus. Mutta kuten sanoin, minun lapseni lopettaa lyömisen kun kerron että hän satuttaa minua. Se että sinun lapsesi vain nauraa sinulle kertoo jo jotain.

Vastauksesi kertoo empatiakyvystäsi. Mutta asiaan, et vieläkään vastannut, mitä tekisit, jos lapsi ei lopeta lelulla lyömistä, vaikka kuinka selität ja kiellät? Enkä usko hetkeäkään, että lapsesi yksivuotiaana ensimmäisen kerran lyödessään uskoi välittömästi, kun kielsit.

Eihän yksivuotias herranen aika ymmärrä edes että mitä lyöminen on! Kunhan heiluttaa vaan käsiään ja osuu mihin osuu! Tästäkin sinä rankaiset lasta välittömästi? Nyt lähti unilelu yksivuotiaalta! Voi raasut pienet lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas lapsen sitten on kasvattanut?

Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen. 

Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua. 

Ap

Mitä tekemistä kännykän, tv:n ja läppärin viemisellä on hyvien käytöstapojen ja toisten huomioonottamisen edistämisen kanssa?

Ehkä kännykän vieminen joksikin aikaa on asiallista, koska se on "rikosväline", mutta läppäri ja tv? Vaikuttaa enemmän pettyneiden ja koulun silmissä häpäistyjen vanhempien kostolta. Kun piiskaaminenkin on kiellettyä, niin piiskataan ikään kuin henkisesti. Eikö tuo asian ilmitulo ja vakava keskustelu olisi riittänyt? Tuosta seuraa uhmaa ja pahimmassa tapauksessa kosto kiusatulle. Ja anteeksipyyntöön pakottaminen on kuolleena syntynyt ajatus. Palauttakaa kamat ja jättäkää tyttö rauhaan miettimään itse asioita.

Eli siis annetaan tyttärelle takaisin puhelin ja läppäri, millä on mahdollistettu kiusaaminen? Uskon kuitenkin siihen, että tytär miettiin asioita niitä asioita ehkä hieman paremmin ilman sitä puhelinta ja läppäriä. Ne on edelleen ylellisyyksiä ja hän ei tarvitse niitä. 

Ja selvennykseksi vielä, että tv lähti tyttäreltä sen takia, kun ei syönyt kotona ruokaa, vaan lähti salaa mäkkäriin kotiarestista huolimatta ja istui vaan kokoajan sitten ovi kiinni omassa huoneessaan. 

Ap

Jos on kotiarestissa niin miksei saisi istua huoneessaan ovi kiinni..? Mitä sitten pitäisi tehdä? Pelata jotain lautapelejä iloisena perheen kanssa? :,D

Keskustella tapahtuneesta ja siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Mitä mitä tapahtuu? Tehän rankaisitte häntä jo, eikai mitään tapahdu enää, selvä peli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä.

Tyttäreni kiusaamisesta on selvät todisteet. Hän on itse vastuussa teoistaan, mutta me olemme vastuussa tyttärestämme. Minun ja hänen isänsä tehtävänä on ensisijaisesti saada kiusaaminen loppumaan ja saada selvitettyä syy miksi tyttäremme on kiusannut, jotta voimme auttaa häntä ja selvittää tilanne kunnolla. Yritämme edelleen hyvällä ja rauhassa puhua tyttäremme kanssa, kertaakaan emme ole korottaneet ääntä tai syytelleet. Olemme kertoneet tyttärelle, että hänen kiusaamisestaan on näyttöä, että tänään sitten mennään yhdessä koululle selvittämään. Varasin myös tyttärelle ajan nuorisopsykologille. 

Meillä ei lapset sanele sääntöjä ja kyllä, meillä on myös rangaistuksia tai seurauksia. Me emme kysele lapsilta, mikä heidän mielestään olisi sopiva rangaistus, se on meidän vanhempien tehtävä. Meillä on rajoja ja rakkautta. Tottakai, ensi sijaisesti asioista puhutaan rauhassa ja selvitetään. Sitten saatetaan miettiä sopiva rangaistus/seuraus, jos sellainen on tarpeen, mutta me vanhemmat mietitään ja päätetään se. 

Ap

Eli te vaan jyräätte lapsenne ja käskette vaan tehdä näin ja näin ja jos ette tottele, niin saatte rangaistuksen. Todella mukavaa varmaan lapsilla. En yhtää ihmettele että lapsenne reagoi noin kun vanhemmat on kauheita tyranneja ja lapsia ei edes kuunnella. kannattaiskohan vaan katsoa peiliin?

Eli siis sinä kysyt lapsiltasi aina, että mikä heille kävisi ja he saavat tietysti tehdä ja käyttäytyä miten haluavat? Aaa okei joo.

Minä olen kyllä elänyt siinä uskossa, että vanhemmat määräävät ne säännöt, eikä lapset. Meillä kyllä kuunnellaan jokaisen lapsen mielipidettä asiasta tai iästä riippumatta, mutta me vanhemmat teemme päätökset. On ollut mm tilanteita, kun vanhempi poika halusi nuorempana jäädä viikonlopuksi kotiin kun olimme lähdössä mökille. Keskustelimme asiasta, mutta hänen isänsä kanssa me kuitenkin silloin päätimme, että hän lähtee mukaan, emmekä antaneet lapsen itse päättää ja tehdä mitä hän haluaa. Sitten kun lapset ovat 18 vuotiaita, sitten he voivat tehdä mitä itse haluavat, mutta ennen sitä me kyllä teemme ratkaisut. 

Ap

Et ymmärrä että lapsen mielipidettä voi kysyä vaikkei aina toimisikaan niinkuin hän ehdottaa? Et ymmärrä että kuuntelemalla hänen näkökulmansa voi saada itsekkin uutta näkökulmaa ja antaa lspselle tunne että hän voi vaikuttaa omaan elämäänsä, vaikkei tottelisikaan lasta kun tämä jotain sanoo?

Juurihan ap kertoi, että kuuntelee mielipiteet, mene muualle jankkaamaan. Tai kerro mitä mieltä olet siitä, jos kiusattu tekee rikosilmoituksen ap:n lapsesta ja lapselta viedään rikoksentekoväline ja joutuu maksamaan sakkoja ja vahingonkorvausta sekä saa rikosrekisterimerkinnän. Onko tämä lapsen alistamista ja lapsiparka ei tule kuulluksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas lapsen sitten on kasvattanut?

Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen. 

Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua. 

Ap

Mitä tekemistä kännykän, tv:n ja läppärin viemisellä on hyvien käytöstapojen ja toisten huomioonottamisen edistämisen kanssa?

Ehkä kännykän vieminen joksikin aikaa on asiallista, koska se on "rikosväline", mutta läppäri ja tv? Vaikuttaa enemmän pettyneiden ja koulun silmissä häpäistyjen vanhempien kostolta. Kun piiskaaminenkin on kiellettyä, niin piiskataan ikään kuin henkisesti. Eikö tuo asian ilmitulo ja vakava keskustelu olisi riittänyt? Tuosta seuraa uhmaa ja pahimmassa tapauksessa kosto kiusatulle. Ja anteeksipyyntöön pakottaminen on kuolleena syntynyt ajatus. Palauttakaa kamat ja jättäkää tyttö rauhaan miettimään itse asioita.

Eli siis annetaan tyttärelle takaisin puhelin ja läppäri, millä on mahdollistettu kiusaaminen? Uskon kuitenkin siihen, että tytär miettiin asioita niitä asioita ehkä hieman paremmin ilman sitä puhelinta ja läppäriä. Ne on edelleen ylellisyyksiä ja hän ei tarvitse niitä. 

Ja selvennykseksi vielä, että tv lähti tyttäreltä sen takia, kun ei syönyt kotona ruokaa, vaan lähti salaa mäkkäriin kotiarestista huolimatta ja istui vaan kokoajan sitten ovi kiinni omassa huoneessaan. 

Ap

Jos on kotiarestissa niin miksei saisi istua huoneessaan ovi kiinni..? Mitä sitten pitäisi tehdä? Pelata jotain lautapelejä iloisena perheen kanssa? :,D

Keskustella tapahtuneesta ja siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Mitä mitä tapahtuu? Tehän rankaisitte häntä jo, eikai mitään tapahdu enää, selvä peli.

Peli on selvä, kun kiusaaminen loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas lapsen sitten on kasvattanut?

Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen. 

Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua. 

Ap

Mitä tekemistä kännykän, tv:n ja läppärin viemisellä on hyvien käytöstapojen ja toisten huomioonottamisen edistämisen kanssa?

Ehkä kännykän vieminen joksikin aikaa on asiallista, koska se on "rikosväline", mutta läppäri ja tv? Vaikuttaa enemmän pettyneiden ja koulun silmissä häpäistyjen vanhempien kostolta. Kun piiskaaminenkin on kiellettyä, niin piiskataan ikään kuin henkisesti. Eikö tuo asian ilmitulo ja vakava keskustelu olisi riittänyt? Tuosta seuraa uhmaa ja pahimmassa tapauksessa kosto kiusatulle. Ja anteeksipyyntöön pakottaminen on kuolleena syntynyt ajatus. Palauttakaa kamat ja jättäkää tyttö rauhaan miettimään itse asioita.

Eli siis annetaan tyttärelle takaisin puhelin ja läppäri, millä on mahdollistettu kiusaaminen? Uskon kuitenkin siihen, että tytär miettiin asioita niitä asioita ehkä hieman paremmin ilman sitä puhelinta ja läppäriä. Ne on edelleen ylellisyyksiä ja hän ei tarvitse niitä. 

Ja selvennykseksi vielä, että tv lähti tyttäreltä sen takia, kun ei syönyt kotona ruokaa, vaan lähti salaa mäkkäriin kotiarestista huolimatta ja istui vaan kokoajan sitten ovi kiinni omassa huoneessaan. 

Ap

Jos on kotiarestissa niin miksei saisi istua huoneessaan ovi kiinni..? Mitä sitten pitäisi tehdä? Pelata jotain lautapelejä iloisena perheen kanssa? :,D

Keskustella tapahtuneesta ja siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Mitä mitä tapahtuu? Tehän rankaisitte häntä jo, eikai mitään tapahdu enää, selvä peli.

Vielä voi tapahtua vaikka mitä, esim lapsi joutuu poliisikuulusteluihin ja oikeuden eteen. Vai onko rikoslakikin mielestäsi vain lasten alistamista ja rikoksista tulee selvitä ymmärtäväisellä keskustelulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti, eikö kukaan teistä lässytyksen kannattajista ole joutunut tekemisiin teinin kanssa joka kilahtaa ja huutaa solvauksia jo siitä jos hänelle sanoo "huomenta"?

Miten sellaisen kanssa keskustelee mistään isoista asioista rauhallisesti ja selittäen/kuunnellen kuin toiselta tulee pelkkää huutoa ja v-sanaa ja valitusta siitä kuinka häntä ei ymmärretä ja häntä kiusataan (jos esim odotetaan osallistuvan kotitöihin kuten ennenkin)?

Ja siihen asti on ollut kiltti kultainen hyvin kasvatettu lapsi jonka kotona ei kiroilla eikä nimitellä muita.

Minulla on tälkaiset kiltit lapset. Kun tuli se myrsky, osasin astua askeleen taaksepäin. En niissä kotitöissäkään nipota. Teini saa elää sotkussa. Jotkut asiat on silti aina toiminut. Voi luottaa, ettei hölmöile. Koulu toimii. On kavereita. Ei ole kiusaamista

Voin myös luottaa että meillä on keskusteluyhteys

Jep. En myöskään ymmärrä tuota että _pakotetaan_ teini esimerkiksi siivoamaan huoneensa. Halutaan että teini alistuu aikuisen vallan alla. Mitä hyvää tuosta seuraa? Meillä saa siivota tai olla siivoamatta, en puutu siihen sen enempää. Jos siivoaa, saa kuukausirahan koska on sovittu niin ja jos ei siivoa sitä ei saa. Jokainen voisitte valita mitä tekee, loogiset seuraukset. Ikinä ei tarvitse tapella siivoamisesta.

Miksi puhutte oman huoneen siivoamisesta? Kotona on muitakin tiloja kuin teinin oma huone. Miksi yhteisten tilojen ylläpito yhtäkkiä on kaikkien muiden paitsi sen teinin harteilla, onko tosiaan esim roskien vientikin liikaa "vaadittu"? Ei se ole mikään hotelli vaan kaikkien yhteinen koti, sen viihtyisänä pitäminen ei ole yksin äidin vastuulla.

Hienoa jos keskusteluyhteys säilyy lpi myrskyisän murrosiän, kaikilla ei säily mutta palautuu myöhemmin vaikka lapsen ei anneta olla tyranni.

Sinulla ja teinilläsi on selvästi jo asetelma jossa olette eri puolilla jos joudut vaatimaan häneltä esim roskien vientiä. Kodissa jossa kaikkia kunnioitetaan ja ollaan samalla puolella, jokainen tekee osansa koska haluaa tehdä ja helpottaa toisten taakkaa, eletään yhdessä ja työskennellään yhteisen hyvän eteen, jokainen niille resursseilla mitä hänellä on käytettävissään. Tietenkään ei ole realistista odottaa että teini toimii niinkuin aikuinen toimii, teini toimii niinkuin teini toimii, mutta muut kunnioittaen ja huomioiden.

Taas puhuu sellainen jolla ei ole kokemusta oikeasti hankalaksi muuttuneesta teinistä, helppo syytellä vanhempia että eivät ole osanneet luoda turvallista ja toisia kunnioittavaa perhettä.

Mutta pitäkää mustavalkoisena pysynyt maailmankuvanne jos ette muuhun kykene.

Mikäli kyseessä on normaali teini / ihminen niin hän reagoi käytöksellään ympäristöönsä. Jos se on mustavalkoista niin okei, toimii kuitenkin meillä.

Missä ihmeen tynnyrissä elät? Jos et tunne yhtään perhettä jossa asiat eivät mene (hyvästä ympäristöstä huolimatta) noin hyvin niin etkö edes lue mitään tutkimuksia/kirjoja aiheesta?

Hyvä ympäristö on vähän kaksipiippuinen juttu. Sinusta ankarat rangaistukset ja aktoriteetti on sitä ja minusta taas ei.

Missäs kohtaa olen maininnut rangaistukset yms? Olen vain sanonut että se kilttikin lapsi voi yhtäkkiä olla hirmuinen teini johon ei keskusteluyhteydet onnistu vaikka siihen asti niin on ollut ja perhe on ihan normaali. Täällä kun väitetään -sinäkin- että ko tilanne olisi mahdottomuus.

Luulin että olet yksi noista keskustelijoista kenestä on ihan oikein ottaa puhelin ja TV jne pois kostoksi kiusaamisesta. Jokatapauksessa, mikä sitten on hyvä ympäristö, riippuu katsojasta.

Jos ajat ylinopeutta ja poliisi lätkäisee sinulle sakot sekä vie korttisi, koetko sen kostona poliisilta? Vai asiallisena seuraamuksena/rangaistuksena, kun olet törttöillyt?

Ei se poliisi henkilökohtaisesti päätä mitä teostani seuraa, hän vain tekee työtään. Ymmärrätkö eron? Mielivaltainen kosto teinin käytöksestä, vai henkilö joka työkseen valvoo yhteiskunnan lakien noudatusta.