Tunnustan: lapseni on virikelapsi
Nyt kun mediassa on keskusteltu tosi paljon tästä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja sen rajoittamisesta, olen alkanut saada kritiikkiä ja katseita esimerkiksi päiväkodin tädeiltä ja mammoilta puistossa. Minua tämä kritiikki loukkaa, kyse on meidän perheen valinnasta!
Tilanteemme on siis se, että esikoinen on 1v9kk ja kuopus nelikuinen. Lapsille tuli tosi pieni ikäero, tiedän, aikomuksemme oli kyllä tehdä toinen mutta ei ihan näin nopeasti. Koska raskauteni olivat rankkoja (liitoskipua ja väsymystä), etenkin kakkosraskaus, päätimme laittaa esikoisemme tarhaan kun vauva syntyy. Ja näin sitten teimme. Otimme hänelle kokopäiväpaikan tarhasta, suureksi harmiksemme emme päässeet lähitarhaan (tästä on kyllä siirtohakemus vetämässä, olen soitellut päiväkodinjohtajalle) vaan aivan eri kaupunginosaan. Niinpä mieheni vie esikoisen töihin mennessä tarhaan ja hakee hänet töistä tullessaan, paitsi torstaisin, kun voimme noutaa esikoisen vauvamuskarimatkalla vauvan kanssa. Toivoisin, että saisimme pian siirron lähitarhaan niin esikoisen tarhapäivät saataisiin pidettyä hieman lyhyempänä. Pidän kuitenkin hänelle usein vapaapäiviäkin, jolloin menemme puistoon, vähintään kaksi kertaa kuukaudessa.
Meidän perheelle tämä systeemi toimii parhaiten. Minulla on tilaisuus tutustua vauvaani rauhassa, solmia häneen ainutlaatuinen kontakti ja käydä hänen kanssaan vauvamuskarissa ja vauvajumpassa, jotka ovat meille tärkeitä hetkiä. Minusta vauvan oikeudet unohdetaan kokonaan näissä subjektiivisen päivähoidon rajoittamis-keskusteluissa. Kyllä myös perheen nuoremmilla lapsilla (me aiomme tehdä vielä ainakin yhden vauvelin) on oikeus häiriintymättömään vauva-aikaan ja pesimiseen rauhassa äidin kanssa. Ymmärtääkseni tämä on tärkeää jo kiintymyssuhteenkin kannalta. Esikoinen joka on meillä jo reilusti yli puolitoistavuotias viihtyy tarhassa mielestäni hyvin, hän nukkuu ennätys pitkiä päikkäreitä ja on kuulemma todella kiltti ja rauhallinen. Ihan toista kuin ennen tarhaan laittoa, jolloin hän riehui ja kiipeili kaikki päivät. Toki hän uhmaa, iltaisin, mutta sen pystyy kestämään paremmin kun tietää että kohta koittaa taas tarhapäivä.
Toivoisin ettei meitä kritisoitaisi meidän ratkaisusta. Meillä tämä toimii näin. Esikoinen tarvii mielestäni tarhan tuomia virikkeitä ja askareita, vauva tarvii rauhallista aikaa äidin kanssa. Näin meillä.
Kommentit (50)
No, pitäähän joidenkin saada olla vähän laiskoja ;)
27, millä lailla tämä vauvan ja äidin oma aika teidän perheessä toteutuu? Ihan mielenkiinnosta kysyn. Tarkoitan siis sellaista aikaa, että esikoinen olisi siinä jotenkin tiellä. Koetko, että useampilapsisissa perheissä, joissa tähän virikehoitomahdollisuuteen ei tartuta, vauvat jäisivät jotenkin heitteille?
Oletko kokeillut esim kantoliinaa tai vastaavaa, jolla vauva pysyisi "menossa mukana"?
Meillä on kaksi pientä lasta ja olen esikoisen virikkeiden tarpeen ratkaissut puistoilulla, kaveriperheiden avulla, perhemuskarilla ja nyttemmin esikoisen aamupäiväkerholla. Seuraa siis löytyy ilman päiväkotipaikkaa. Itse mietin tuota päivähoitoa myös rahakysymyksenä: päivähoito ei ole ilmaista (vaikka halpaa onkin), kerhot sen sijaan ovat. Kotihoidetusta lapsesta saa kotihoidontukea. Kotiäidiksi jääminen on taloudellinen menetys etenkin pääkaupunkiseudulla.
Suurin syy meillä on kuitenkin se, että haluan nähdä kahden, rakkaista rakkaimman lapseni varhaisvaiheet, haluan olla heidän kanssaan kotona. En myöskään osaisi kutsua itseäni kotiäidiksi jos toinen lapsistani olisi päiväkodissa. Sinällään se, miksi itseään kutsuu on epäoleellista, mutta kuitenkin.
Joillekin ei isompi lapsi niin tärkeä ole! Ei niin tärkeä, että kykenisi ottamaan hänetkin huomioon vauva-huumassa. Ikävä kyllä.
Tällaisille vanhemmille on annettu mahdollisuus virikehoitoon. Toisaalta se on hyvä homma, toisaalta taas ei.
Ap:n toiminta on monissa maissa aivan normikäytäntö. Suomessa on ihme voihkaamista siitä, ketkä päivähoitoon kuluvat ja ketkä eivät. Onko todistettu että Suomessa kasvaa jotenkin onnellisempia ja tasapainoisempia lapsia mitä muissa maissa?? No ei todellakaan ole. Päinvastoin. Lasten ja nuorten pahoinvointi vain kasvaa. Samaan aikaan vanhemmat (äidit kai lähinnä) jaksavat kritisoida toistensa valintoja. Missään muussa maassa ei taida olla niin paljon 3 vuotiaita kotihoidossa mitä Suomessa. Voihkataan ja voihkataan mutta MIHIN (muuhun kuin Keltikangas-Järvisen mielipiteeseen) tämä perustuu? Miksi muissa maissa kasvaa ihan täysjärkisiä ja tasapainoisia lapsia vaikkei samaa käytäntöä olekaan???
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:45"]
Ap:n toiminta on monissa maissa aivan normikäytäntö. Suomessa on ihme voihkaamista siitä, ketkä päivähoitoon kuluvat ja ketkä eivät. Onko todistettu että Suomessa kasvaa jotenkin onnellisempia ja tasapainoisempia lapsia mitä muissa maissa?? No ei todellakaan ole. Päinvastoin. Lasten ja nuorten pahoinvointi vain kasvaa. Samaan aikaan vanhemmat (äidit kai lähinnä) jaksavat kritisoida toistensa valintoja. Missään muussa maassa ei taida olla niin paljon 3 vuotiaita kotihoidossa mitä Suomessa. Voihkataan ja voihkataan mutta MIHIN (muuhun kuin Keltikangas-Järvisen mielipiteeseen) tämä perustuu? Miksi muissa maissa kasvaa ihan täysjärkisiä ja tasapainoisia lapsia vaikkei samaa käytäntöä olekaan???
[/quote]
Aivan kuule on samallalailla muissakin maissa huono vointisia lapsia!
Älä nyt tosissasi kuvittele, että suomi on AINOA maa sen suhteen!
Luultavasti ainoa maa missä asiasta tapellaan ja syyllistetään äitejä näin paljon. Eikö jokainen voisi oikeasti ymmärtää, että perheissä on erilaisia tilanteita ennen kuin lähtee kivittämään. Surullista.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:46"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:45"]
Ap:n toiminta on monissa maissa aivan normikäytäntö. Suomessa on ihme voihkaamista siitä, ketkä päivähoitoon kuluvat ja ketkä eivät. Onko todistettu että Suomessa kasvaa jotenkin onnellisempia ja tasapainoisempia lapsia mitä muissa maissa?? No ei todellakaan ole. Päinvastoin. Lasten ja nuorten pahoinvointi vain kasvaa. Samaan aikaan vanhemmat (äidit kai lähinnä) jaksavat kritisoida toistensa valintoja. Missään muussa maassa ei taida olla niin paljon 3 vuotiaita kotihoidossa mitä Suomessa. Voihkataan ja voihkataan mutta MIHIN (muuhun kuin Keltikangas-Järvisen mielipiteeseen) tämä perustuu? Miksi muissa maissa kasvaa ihan täysjärkisiä ja tasapainoisia lapsia vaikkei samaa käytäntöä olekaan???
[/quote]
Aivan kuule on samallalailla muissakin maissa huono vointisia lapsia!
Älä nyt tosissasi kuvittele, että suomi on AINOA maa sen suhteen!
[/quote]Mutta eikö muissa maissa sitten pitäisi olla tuplasti huonovointisia lapsia?
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:46"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:45"]
Ap:n toiminta on monissa maissa aivan normikäytäntö. Suomessa on ihme voihkaamista siitä, ketkä päivähoitoon kuluvat ja ketkä eivät. Onko todistettu että Suomessa kasvaa jotenkin onnellisempia ja tasapainoisempia lapsia mitä muissa maissa?? No ei todellakaan ole. Päinvastoin. Lasten ja nuorten pahoinvointi vain kasvaa. Samaan aikaan vanhemmat (äidit kai lähinnä) jaksavat kritisoida toistensa valintoja. Missään muussa maassa ei taida olla niin paljon 3 vuotiaita kotihoidossa mitä Suomessa. Voihkataan ja voihkataan mutta MIHIN (muuhun kuin Keltikangas-Järvisen mielipiteeseen) tämä perustuu? Miksi muissa maissa kasvaa ihan täysjärkisiä ja tasapainoisia lapsia vaikkei samaa käytäntöä olekaan???
[/quote]
Aivan kuule on samallalailla muissakin maissa huono vointisia lapsia!
Älä nyt tosissasi kuvittele, että suomi on AINOA maa sen suhteen!
[/quote]Mutta eikö muissa maissa sitten pitäisi olla tuplasti huonovointisia lapsia?
[/quote]
-.-
Suomi ei tosiaan ole ainoa maa mistä löytyy huonosti voivia lapsia.
Ja siitä saa vanhemmat syyttää itseään. Suoraan sanottuna.
Miten niin pitäisi olla tuplasti? Edelleen, huonosti voivia lapsia löytyy joka maasta.
Eli siis tämän maan käytäntö pitää lapsia kotona (ajatella, peräti 3v ikään asti, siinä vaiheessahan pitäisi olla jo miniaikuinen? ;) ) ei ole syynä siihen, että osa lapsista voi huonosti.
MukkiMakin äiti, onko sinulla joitain konkreettisia tutkimuksia osoittaa alle kaksivuotiaiden tarve virikehoitoon? Tottakai lapset sopeutuvat, missään iässä ihminen ei sopeudu niin sujuvasti kuin lapsena. Lapset sopeutuvat parhaiten vastaanottokeskuksissa ja pakolaisleireilläkin. Vertaamatta tietenkään virikepäivähoitoa pakolaisleireihin, mielestäni sopeutumista ei voi käyttää argumenttina sille, että äiti haluaa eroon esikoislapsestaan. Eroon pääseminen, etenkin jos turvaverkkoja ei perheestä/suvusta löydy, on erittäin inhimillistä, mutta vähän nyt rehellisyyttä peliin, kiitos. Ei noita virikehoitojuttuja tehdä LAPSEN TAKIA vaan ÄIDIN TAKIA.
Meillä on tosiaan hieman samanlainen tilanne kuin ap:llä. 1v9kk esikoinen on 2pv/vko, 5-6h/pv tarhassa, kai sitten ns. virikelapsena jos nyt sitä termiä haluaa käyttää. Toinen lapsemme lähestyy puolen vuoden ikää. Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla siinä, että minunkin mielestäni myös toinen vauva ansaitsee omaa aikaa äidin (ja isänkin!) kanssa kaksin. Monethan järjestävät tuon ajan isomman lapsen päikkäriaikaan, tai viemällä isomman lapsen kerhoon jne jne. Vaihtoehtoja on monia, me valitsimme osa-aikaisen päivähoidon tarhassa, ja se on meille toiminut hyvin.
Siinä taas olemme ap:n kanssa eri tilanteessa, että meillä esikoinen on tarhassa vain (enintään) kaksi päivää viikossa. Enempää emme tarvitse, enkä enempää raaskisikaan (vaikka maksammekin enemmästä, kun "pienin" sopimuspäivien määrä on 10pv/kk). Jos valinta olisi ollut esikoiselle kokopäivähoito tai pelkkä kotihoito, pitäisin häntä varmaan kotona, ainakin nyt kun pikkuvauva-ajan imetysrumbat on jo takanapäin ja lapsetkin alkavat enemmän kiinnostua touhuamaan yhdessä.
Erään kirjoittajan kanssa olen eri mieltä siitä, tarvitseeko vajaa 2-vuotias kavereita tai seuraa muista lapsista. Tiedän joidenkin tutkimusten kertovan niin, mutta ainakin meidän esikoinen kaipaa esim. tarhakavereitaan ja nauttii kyläilyistä, joissa on mukana muita samanikäisiä tai vanhempiakin lapsia.
Noniin, saa kivittää. ;)
T. MukkiMakin äiti