Mies haluaa muuttaa korpeen:(

Kuinka pitkäksi työmatkat muodostuisivat miehen synnyinseudulta?

Meillä on vähän sama tilanne, asumme viikot kaupunkiasunnossa (jossa kirjoilla) ja viikonloput miehen synnyinkodissa, joka on  vanha maatila. Me molemmat pidämme järjestelystä, mutta on lasten kasvaessa entistä  vaikeampaa. Nyt kun lapset on toisella kymmenellä tulee entistä enemmän toiveita kaupunkiviikonlopuista ja napinaa kun joutuu lähtemään maalle. Mies nauttii viikonlopuista aivan uskomattoman paljon, koko ajan jotain projektia menossa jota ei voi kaupungissa tehdä. Viikonloput on sellainen henkireikä.

Minkäikäiset lapset teillä on?

Onkahan meillä sama mies.. Ukko haluaa muuttaa johonkin hevonvittuun, ja mä en oo asiasta kuin kauhuissani. Tykkään kaupungista ja shoppailusta yli kaiken. En halua hautautua verkkareis jonnekkin korpeen odottamaan vanhuutta. Mies taas vihaa muka kaupunkia ja haluaa hakata halkoja ja ampua takapihallaan ja paskan hajukaan ei muka haittaa ym... Ei juma taitaa tulla ero ;(   Vihaan kumppareita ja lenkkareita ja verkkapukuja ja tuulipukuja ja ja ja.....

Meillä sama juttu. Miehen isä kuoli, ja mies haluaisi nyt muuttaa sukutilaa jatkamaan Hämeeseen. Nyt asumme Helsingissä ja olen täällä hyvin viihtynyt, vaikka olenkin kotoisin toisesta kaupungista. Minua ahdistaa ajatus miehen kotitilalle muutosta, että mitä minä siellä teen. Olen aina asunut kaupungissa, en osaa mitään maatyötä! Ammatiltani olen IT-konsultti toiminimellisenä yrittäjänä, sieltä pikkupaikkakunnalta tuskin minulle työtä löytyy. Lapsetkin on jo niin isoja että ei kotirouvaakaan tarvita, mitä minä siellä kun lapset on koulussa!

Voi minä muuttaisin mielelläni korpeen täältä Espoosta. Mutta ei voi työn takia, en minä eikä mies.

Jaah, ei kai siinä muu auta kuin että toinen luopuu toiveistaan. Vaikea paikka tuo kyllä on jos joka tapauksessa toinen on onneton lopun ikäänsä väärän asuinpaikan vuoksi.

Meillä oli sama tilanne ja me muutettiin. Siis miehen kotiseudulle, itse olisin niin halunnut pysyä kaupungissa. Muutaman kuukauden päästä huomasin tykkääväni vaihdoksesta. Elämä rauhoittui ja stressi laski. Pystyin siirtymään etätyöhön ja nyt naputtelen koneella kotona. Mies löysi uuden työn samasta kunnasta, työmatka hitusen piteni mutta ajassa on itse asiassa lyhyempi. Lapset vastusti aluksi, mutta nyt eivät tahtoisi täältä minnekään. Uusi koulu ja kaverit on kuulemma kivempia. Voi käydä näinkin.

Voi, me asumme korvessa, Espoossa, tervetuloa Nuuksioon!

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 20:40"]

Voi minä muuttaisin mielelläni korpeen täältä Espoosta. Mutta ei voi työn takia, en minä eikä mies.

[/quote]

Mies muuttaa, sinä jäät kaupunkiin. Elätte kahdessa eri kodissa ja olette onnellisia.

Asun maalla, minulla ei ole lenkkipukua tai verkkareita. Sen sijaan kaupunkilaissiskollani on erikseen vaatetus hölkkään, sauvakävelyyn ja juoksuun.

3 jatkaa. Mä tykkään joka päivä meikata ja laittaa itseeni. Kävelen kesät talvet korkeissa koroissa. Mies haluis nyt muuttaa pikkukylään, mis pieni nuhjuinen kyläkauppa on ainut palvelu. Mä kuolisin kyl pois. Näillä palvomillani kynsilläkö kuoputtaisin kukkapenkkejä ja pihatöitä tekisin ylipäätään... + olisin miehelle kokoajan kantoapuna kaikes suunnitelemassaan. En ole auringonpalvojakaan yhtään.

Mua ei kyllä saisi minnekään korpeen asumaan, 19 ensimmäistä elinvuottani siellä viettäneenä. Sellaista miestä ei olekaan, jonka vuoksi olisin valmis luopumaan kaupunkielämästä.

minä niin tahtoisin maalle, mutta ei sieltä työtä löydä! Haaveilen mansikkatilasta, vaan kuka semmosen tuosta vaan pystyis ostaan?? :/

Teillä on ihan älyttömiä kuvitelmia maalla asumisesta. Minä olen maatalon emäntä, mutta en ikinä käytä saappaita tai verkkareita. En kuopsuttele kukkapenkkejä enkä edes vietä päivittäin aikaa ulkona. Joka päivä meikkaan ja käyn palkkatyössä, joka on aivan samalta alalta kuin ennenkin, mutta työpaikka vain on toinen.

Maalla eletään aivan samaa elämää kuin kaupungissakin. Ei maalle tarvi hautautua, vaan sieltä voi käydä haluamissaan paikoissa niin usein kuin viitsii. Ajankäyttöä pitää vain opetella suunnittelemaan uudelleen, koska kaikki palvelut eivät ole kävelymatkan päässä. Joten sopeutumista helpottaa, jos oppii hoitamaan samalla kaupunkireissulla useamman asian kerrallaan, niin kaikki aika ei kulu autossa istumiseen.

Me kattelemme ilomielellä asuntoa maaseudulta, ei olla kaupunki-ihmisiä.

Et sinä sitten ole maatalon emäntä, jos käyt palkkatöissä muualla etkä kotona tilalla töitä tee

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 22:29"]

Teillä on ihan älyttömiä kuvitelmia maalla asumisesta. Minä olen maatalon emäntä, mutta en ikinä käytä saappaita tai verkkareita. En kuopsuttele kukkapenkkejä enkä edes vietä päivittäin aikaa ulkona. Joka päivä meikkaan ja käyn palkkatyössä, joka on aivan samalta alalta kuin ennenkin, mutta työpaikka vain on toinen.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 22:32"]

Et sinä sitten ole maatalon emäntä, jos käyt palkkatöissä muualla etkä kotona tilalla töitä tee

 No mikäs hän sitten on?? Onko siellä maatalo ilman emäntää, kun käy kerran muualla töissä??? Nyt ei ymmärrä !!

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 22:29"]

Teillä on ihan älyttömiä kuvitelmia maalla asumisesta. Minä olen maatalon emäntä, mutta en ikinä käytä saappaita tai verkkareita. En kuopsuttele kukkapenkkejä enkä edes vietä päivittäin aikaa ulkona. Joka päivä meikkaan ja käyn palkkatyössä, joka on aivan samalta alalta kuin ennenkin, mutta työpaikka vain on toinen.

[/quote]

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 22:32"]

Et sinä sitten ole maatalon emäntä, jos käyt palkkatöissä muualla etkä kotona tilalla töitä tee

[/quote]

Olen kyllä maatalon emäntä, minulla taitaa kuitenkin olla siitä varmempi tieto kuin sinulla. Älä sinä jumitu omiin vanhanaikaisiin ajatusmalleihisi. Maatalon emäntä voi tehdä muutakin kuin kykkiä aamusta iltaan lehmän utareita tutkimassa. Ja palkkatyötäkin on muutakin kuin 8 - 16 toimistotyötä.

Me muutettiin kaupungista maalle ja se oli tosi hyvä ratkaisu. Elämä on täällä vapaampaa. Voidaan tehdä meidän tontilla ja kotona mitä haluataan, eikä kukaan valita mistään. Naapurit ovat kauempana, lähin on puolen kilometrin päässä. Kaupungissa vapaapäivät kuluivat usein tuhlaillen ulkona syöden, leffassa ja ostoskeskuksissa heräteostoksia tehden. Rahaa meni paljon enemmän. Nyt tehdään kaikkea muuta kivaa, kuten lenkkeillään koirien kanssa ja kesällä pyöräillään, käyn marjassa ja ukon kanssa kalastetaan. Siis ihan tavallista elämää. Ja ravintolaan ai leffaankin päästään silloin kun halutaan, koska ei täältä kaupunkiin ole kovin pitkä matka. Työmahdollisuuksien suhteen on pitänyt vähän tinkiä, mutta siihen ollaan jo sopeuduttu ja paikkamme löydetty. Suomessa on vielä tilaa ja mahdollisuus tällaiseen toisin kuin ylikansoittuneissa maissa, joissa maan hinta on sairaan kallista.

Me muutettiin miehen tahdosta hänen kotiseudulleen Helsingistä 500 km päähän tuppukylään. 5 vuotta jaksoin ja ero tuli. Iso virhe, mut oli muitakin ongelmia kuin sijaiti, mut kai kaikkipaha siitä kuitenkin alkoi... :/ Että ei kannata jos jo nyt tuntuu että EI

Olisiko mahdollisuutta ostaa kesämökki sieltä miehen kotipaikkakunnalta? Tai kakkosasunto jossa mies tai koko perhe voisi käydä viikonloppuja/lomia viettämässä?

Näin mies saisi kaipaamaansa korpielämää mutta koko perhe ei sinne päätyisi. 

Miksi te ette ajattele ja keskustele puolison kanssa jo suhteen alkuvaiheessa niin tärkeästä asiasta kuin asuinpaikasta?

Se on kuitenkin elämän tärkeimpiä päätöksiä ja ikävää, jos toinen haluaa asua sukutilallaan hevonkuusessa, ja toinen ehdottomasti niin keskellä kaupunkia kuin suinkin mahdollista.

Ehkä avain viihtymiseen ovat ihmiset, joihin uudella asuinpaikalla tutustuu ja elämätapa, joka voi olla ihan mukava ilman shoppailuakin. Tai sitten käydään vaan erikseen shoppailemassa vaikka muutaman kerran kuukaudesa, jos se on niin tärkeää.