Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa muuttaa korpeen:(
23.03.2013 |
Perheemme asuu tällä hetkellä keskisuuressa, suomalaisessa kaupungissa. Täällä löytyy läheltä kaikki palvelut, koulut ja työt. Nyt mies on alkanut haaveilemaan maalle muutosta. Mies on alunperin kotoisin pienestä maalaiskunnasta ja haaveilee nyt siis muutosta takaisin omalle kotipaikkakunnalleen. Itseäni ei innosta ollenkaan! Olen yrittänyt tulla vastaan ehdottamalla muuttoa esimerkiksi johonkin viereiseen, pienempään kuntaan, jotta työmatkat eivät olisi liian pitkiä, mutta ei. Mies haluaa synnyinseuduilleen. Ärsyttää:( Jotain vinkkejä?
Kommentit (48)
Ahha haa....joo, täällä pienemmällä paikkakunnalla kaikki käyttää verkkareita ja vaan vanhenee tai odottaa kuolemaa.....ai, kun hauskassa kuplassa elätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 14:40"]
Ahha haa....joo, täällä pienemmällä paikkakunnalla kaikki käyttää verkkareita ja vaan vanhenee tai odottaa kuolemaa.....ai, kun hauskassa kuplassa elätte.
[/quote]
Oletko koskaan käynyt Teuvalla?
T: entinen asukas, joka muutti heti lukion jälkeen pois
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 14:35"]
Oi, paljon vastauksia muutamassa päivässä! Eli siis meillä on lapset 4 ja 8 vuotiaita. Minä olen sairaanhoitaja, eli etätyö ei ole mahdollista. Teen töitäerikoissairaanhoidon parissa. Miehen kotipaikkakunnalla töitä löytyisi vain kotisairaanhoidosta ja lähimmässä, isommassa kunnassa (40 km) löytyy vanhusten laitospaikkoja. Molempia töitä opiskeluaikana kokeilleena voin hyvällä omallatunnolla todeta, että ei ikinä enää. Lähimpiin keskussairaaloihin on 80-100 km, ja sellaisia matkoja en taita joka päivä:( Sitäpaitsi minulla on nyt vakipaikka ja ei sitä voi luvata, että uudesta sairaalasta heruisi minua kiinnostava työpaikka.
Mieheni oli alunperin tyytyväinen kaupungissa elämiseen, mutta jostain syystä nyt tökkii. En tajua. Puhuttiin taas asiasta viikonloppuna, ja mies on edelleen sitä mieltä, että maalle. Harrastusmahdollisuudet lapsille tässä kunnassa ovat jalkapallo ja kirkon lastenkerhot. Lähin kuntosali sielä 40 km päässä. Ajatus kuskailusta, pitkistä automatkoista, ärsyttää. Sanoin miehelle myös, että jos haluaa maalle, saa muuttaa sinne yksin. Mutta ei, ei hän sinne yksin halua, vaan koko perhe mukaan:(
[/quote]
Eikö miehesi sitten ymmärtänyt, mitä sanoit, kun kerroit, että et halua muuttaa? Tosi hyvät perusteetkin sulla mielestäni on, työpaikat ja kaikki. Onko miehesi ajatellut työllistymistäsi yhtään?
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 23:08"]
Miten olis joku kompromissi? Pienempään kaupunkiin tai maalle ihan kaupungin kupeeseen?
Ja kumpikaan ei asuisi mieleisessä paikassa ja molemmat olisi onnettomia.
Vaikuttaa siltä, että onnetonta se on joka tapauksessa, jos se siitä on kiinni.
Onneksi en suostunut muuttamaan hevonkuuseen, jonne mies olisi halunnut. Siellä olisin nyt nalkissa lasten kanssa ilman tukiverkostoja, kun mies kuoli yllättäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 14:40"]
Ahha haa....joo, täällä pienemmällä paikkakunnalla kaikki käyttää verkkareita ja vaan vanhenee tai odottaa kuolemaa.....ai, kun hauskassa kuplassa elätte.
Oletko koskaan käynyt Teuvalla?
T: entinen asukas, joka muutti heti lukion jälkeen pois
En ole. Kuinka niin?
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ette ajattele ja keskustele puolison kanssa jo suhteen alkuvaiheessa niin tärkeästä asiasta kuin asuinpaikasta?
Se on kuitenkin elämän tärkeimpiä päätöksiä ja ikävää, jos toinen haluaa asua sukutilallaan hevonkuusessa, ja toinen ehdottomasti niin keskellä kaupunkia kuin suinkin mahdollista.
Ehkä avain viihtymiseen ovat ihmiset, joihin uudella asuinpaikalla tutustuu ja elämätapa, joka voi olla ihan mukava ilman shoppailuakin. Tai sitten käydään vaan erikseen shoppailemassa vaikka muutaman kerran kuukaudesa, jos se on niin tärkeää.
Noista asioista kannattais kyllä keskustella ajoissa jo.
Asun kaupungissa, mutta en piittaa shoppailusta, ja inhoan ruuhkaisia paikkoja. Käyn kaupassa kun siellä on rauhallista.
Oi, paljon vastauksia muutamassa päivässä! Eli siis meillä on lapset 4 ja 8 vuotiaita. Minä olen sairaanhoitaja, eli etätyö ei ole mahdollista. Teen töitäerikoissairaanhoidon parissa. Miehen kotipaikkakunnalla töitä löytyisi vain kotisairaanhoidosta ja lähimmässä, isommassa kunnassa (40 km) löytyy vanhusten laitospaikkoja. Molempia töitä opiskeluaikana kokeilleena voin hyvällä omallatunnolla todeta, että ei ikinä enää. Lähimpiin keskussairaaloihin on 80-100 km, ja sellaisia matkoja en taita joka päivä:( Sitäpaitsi minulla on nyt vakipaikka ja ei sitä voi luvata, että uudesta sairaalasta heruisi minua kiinnostava työpaikka.
Mieheni oli alunperin tyytyväinen kaupungissa elämiseen, mutta jostain syystä nyt tökkii. En tajua. Puhuttiin taas asiasta viikonloppuna, ja mies on edelleen sitä mieltä, että maalle. Harrastusmahdollisuudet lapsille tässä kunnassa ovat jalkapallo ja kirkon lastenkerhot. Lähin kuntosali sielä 40 km päässä. Ajatus kuskailusta, pitkistä automatkoista, ärsyttää. Sanoin miehelle myös, että jos haluaa maalle, saa muuttaa sinne yksin. Mutta ei, ei hän sinne yksin halua, vaan koko perhe mukaan:(