Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ikääntyneet eivät siirry suosiolla eläkepäiville ja anna nuoremmille vuorostaan tilaa?
16.03.2019 |
Miksi eläke-ikäiset käyvät roikkuvat entisissä työpaikoissaan ja käyvät jopa eläkkeeltä "tuurailemassa".
Samaan aikaan kun nuoret ovat vailla palkkatyötä, vailla tulevaisuutta, työttömyyskortistossa?
Siirtykää suosiolla nauttimaan eläkepäivistänne. Teillä useimmilla on jo vakaa talous ja lainat maksettu.
Antakaa tilaa nuorille. Nyt on heidän vuoronsa.
Kai ihmisellä muutakin sisältöä tulee olla kun vanha työ.
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ei ole varaa jäädä eläkkeelle? Ei siellä huvikseenkaan roikuta.
Moni vakavarainen notkuu kuule siellä ihan harrastuksena kun "ei viitti tyhjiä seinä tuijotella kotona".
1) Ahneus. Eläkeläinen saa tienata eläkkeensä lisäksi jonkun verran.
2) Itsetunto, joka perustuu ainoastaan työlle ja tittelille.
3) Pelätään, että seuraava pysäkki on kuolema.
4) Sisäinen tyhjyys, kun ei keksi mitään tekemistä, kun on niin ideaton ihminen.
5) Tylsä arki, jossa ankea koti ja yksinkertainen puoliso. Paetaan sinne, mistä sai sisältöä elämään eli töihin.
Eläkeläinen saa tienata miten paljon tahansa.
Jos työnantaja on jo soittanut kolmelle nuorelle, jotka on kieltäytyneet, niin sille eläkeläisille sanotaan ihan suoraa, että kukaan muu ei suostu tulemaan, auta meitä. Ja se ahne, työlle ja tittelille elämänsä perustanut, kuolemaa ja sisäistä tyhjyyttä pelkäävä tylsän puolison kanssa asuva ajattelee, että jos tämän kerran. Kun ne nuoret ei suostuneet, kun oli menoja ja sovittuja juttuja. Eläkeläisellä on aikaa, työttömällä ei.
Kuinkas sattuikaan että jopa kolme kpl laiskaa työtävieroksuvaa työtöntä kiireistä nykynuorta peräkanaa vastasi pyyntöön kunnes ahkera ja työtäpelkäämätön eläkeläinen silkasta velvollisuudentuneesta tuli välittömästi apuun.
Joskus niitä on jopa 5, kun soitetaan harjoittelijana olleille, jotka on kertoneet, että voivat tulla sijaistamaan. Ei käy, kun on jo viikonlopuksi sovittu muuta tai ei jakseta tulla yöksi tai todellakin etuudet pienenee, jos tekee töitä. Eläkeläisillä ei moisia ongelmia ole.
Mitä se hyödyttää että aina suostuu sijaistamaan lyhyellä varoitusajalla omista suunnitelmista tai jaksamisesta huolimatta? Mitä se hyödyttää, että raapiin kasaan säästöjä, jotta tulee toimeen odottaessaan sijaisuuden palkkalaskelmaa ja sitten Kelan suoritusta? Annettaanko niille muka jossain jotain arvoa? Auttaako loputon venyminen jotenkin saamaan edes vähän pitempiaikaista työtä, vakituisesta puhumattakaan? Kissan viikset!
Tämä on niin totta ainakin omalla alallani, kissan viikset tosiaan. Olen opettaja, parhaimmillani juossut yhdellä viikolla kolmessa eri koulussa sijaistamassa päätä pahkaa, tehnyt päiviä jopa klo 8-19. Hyvähän se on virassa olevien huudella apuun sairaspäivänä, kiitosta toki saan (joskus) ja sitä paljon puhuttua "kokemusta" ... vaan mistäpä niitä työpaikkoja raapisi kokoon. Vastavalmistuneena kipitin paikalle tunnollisesti aina kun töitä oli tarjolla, mutta nyt jokusen vuoden tätä katselleena valitsen mieluisimmat päivät ja sanon reippaasti ei, jos on jotain muuta. Oman jaksamisen mukaan on mentävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos ei ole varaa jäädä eläkkeelle? Ei siellä huvikseenkaan roikuta.
Tunnen monta työntekijää, jotka pääsisi eläkkeelle muttei lähde. Niitä on teollisuudessa paljon varsinkin ylempinätoimihenkilöinä. Luulen että niitä pitää töissä rakkaus työhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin eläke taitaa toimia samalla tavalla kuin perustulo parhaimmillaan toimisi, on helppoa ja palkitsevaa käydä silloin tällöin töissä. Nuoret, jotka ovat kasvaneet jatkuvaan tukien optimoinnin filosofiaan ovat joustamatonta ja vaikeasti keikkatyöhön mobilisoitavaa reserviä.
Sinänsä hyvä jos iäkkäämpien työnteko lisääntyy ja työnantajat ovat jo huomanneet, että ikä ei ole se tärkein kriteeri. Sehän tässä on oikeasti isossa kuvassa yksi suurimpia yhteiskunnallisia tavoitteita.
Iäkkäämpien työnteon ei tule lisääntyä työttömien nuorten työikäisten työttömyyden kustannuksella.
Suomen työttömyysaste oli tammikuussa 6,7%. Täystyöllisyytenä pidetään tilannetta, jossa työttömiä on 3 -5 %, eli tällä hetkellä ollaan mahdollisesti hyvin lähellä täystyöllisyyttä. Kun kuulen juttuja siitä, että eläkeläisiä kutsutaan töihin, alan uskoa siihen että täystyöllisyys on todellakin lähellä. Se, että eläkeläinen ei singahda hommiin, ei siis tarkoita välttämättä sitä, että tilalle löytyy joku työtön. Se voi tarkoittaa sitä että työ jää tekemättä ja kansantalous ja verokertymä kutistuu.
On kyllä mysteeri, miten hyvät ihmiset joutuvat rakenteellisen työttömyyden uhreiksi. Ja en tosiaan väitä, etteikö 1,5% työvoimasta olisi iso määrä ihmisiä jotka ansaitsevat löytää työtä ja työllistyä. Itse odotan eläkkeelle pääsyä kuin kuuta nousevaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ei ole varaa jäädä eläkkeelle? Ei siellä huvikseenkaan roikuta.
Moni vakavarainen notkuu kuule siellä ihan harrastuksena kun "ei viitti tyhjiä seinä tuijotella kotona".
1) Ahneus. Eläkeläinen saa tienata eläkkeensä lisäksi jonkun verran.
2) Itsetunto, joka perustuu ainoastaan työlle ja tittelille.
3) Pelätään, että seuraava pysäkki on kuolema.
4) Sisäinen tyhjyys, kun ei keksi mitään tekemistä, kun on niin ideaton ihminen.
5) Tylsä arki, jossa ankea koti ja yksinkertainen puoliso. Paetaan sinne, mistä sai sisältöä elämään eli töihin.
Eläkeläinen saa tienata miten paljon tahansa.
Jos työnantaja on jo soittanut kolmelle nuorelle, jotka on kieltäytyneet, niin sille eläkeläisille sanotaan ihan suoraa, että kukaan muu ei suostu tulemaan, auta meitä. Ja se ahne, työlle ja tittelille elämänsä perustanut, kuolemaa ja sisäistä tyhjyyttä pelkäävä tylsän puolison kanssa asuva ajattelee, että jos tämän kerran. Kun ne nuoret ei suostuneet, kun oli menoja ja sovittuja juttuja. Eläkeläisellä on aikaa, työttömällä ei.
Kuinkas sattuikaan että jopa kolme kpl laiskaa työtävieroksuvaa työtöntä kiireistä nykynuorta peräkanaa vastasi pyyntöön kunnes ahkera ja työtäpelkäämätön eläkeläinen silkasta velvollisuudentuneesta tuli välittömästi apuun.
Joskus niitä on jopa 5, kun soitetaan harjoittelijana olleille, jotka on kertoneet, että voivat tulla sijaistamaan. Ei käy, kun on jo viikonlopuksi sovittu muuta tai ei jakseta tulla yöksi tai todellakin etuudet pienenee, jos tekee töitä. Eläkeläisillä ei moisia ongelmia ole.
Mitä se hyödyttää että aina suostuu sijaistamaan lyhyellä varoitusajalla omista suunnitelmista tai jaksamisesta huolimatta? Mitä se hyödyttää, että raapiin kasaan säästöjä, jotta tulee toimeen odottaessaan sijaisuuden palkkalaskelmaa ja sitten Kelan suoritusta? Annettaanko niille muka jossain jotain arvoa? Auttaako loputon venyminen jotenkin saamaan edes vähän pitempiaikaista työtä, vakituisesta puhumattakaan? Kissan viikset!
Niin, älä vaan ikinä jousta missään, oma mukavuus ennen kaikkea. Mutta älä sitten oikeasti ihmettele, miksi sinua ei vakinaisteta ikinä.
Ps. Minä olin 90-luvun alussa määräaikainen monta pitkää vuotta. Välistä viikon soppareilla ja tuntityöläisenä. Ei ne pätkätyöt mikään uusi keksintö ole. Mutta pidin huolen, että olen aina saatavilla. Minut vakinaistettiin. Niitä "emmä voi, kun pitää pestä tukka ja on yksi keikka, jolle saattaisin mennä" -tyyppejä ei. Sama logiikka pätee nykyään. Jos kaikki on työntekijälle ylivoimaista, häntä ei kukaan työnantaja kauaa vaivaa pyynnöin.
Vastauksestasi kuultaa, ettet ymmärrä lukemaasi. Kirjoitin kokemuksesta, siitä että todellakin olen joustanut joustamasta päästyäni ja siinä nähnyt, että se ei itsessään takaa mitään. Olen opiskellut kahta alaa ja tehnyt niillä molemmilla töitä laidasta laitaan. Ja kyllä, minulla on kokemusta työnteosta, työttömyydestä, työnhausta ja joustamisesta työelämässä, aina v. 1982 lähtien ja erityisesti noista joustoista v. 1997, jolloin ensimmäistä kertaa jäin työttömäksi.
Väännän tämän sinulle vielä rautalangasta: työn saaminen vaatii aktiivisuutta ja joustamista, mutta ne itsessään eivät takaa kokopäiväistä vakityötä! On muuten todella lapsellista verrata ammattitaitoista ja joustavaa työihmistä johonkin tukanpesu-bimboon.
Itse tunnen rouvan, joka on istunut 40 ja risat v samassa työssä valtion virastossa. Jo vuoden olisi voinut olla täydellä eläkkeellä, mutta kun kotona ei ole mitään tekemistä. Niin saa pitää virkansa. Luulenpa, että hän ei ole ainoa, kyllä noita riippakiviä löytyy. Virastoista just pitääkin vähentää työntekijöitä, täytyyhän tämän tietotekniikan kehittymisen siellä näkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun täytyy eläkkeellä elättää vielä aikuisia lapsia tai ainakin avustaa.
Nuoret ei suostu tekemään tyhmiä töitä tyhmissä paikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ei ole varaa jäädä eläkkeelle? Ei siellä huvikseenkaan roikuta.
Moni vakavarainen notkuu kuule siellä ihan harrastuksena kun "ei viitti tyhjiä seinä tuijotella kotona".
1) Ahneus. Eläkeläinen saa tienata eläkkeensä lisäksi jonkun verran.
2) Itsetunto, joka perustuu ainoastaan työlle ja tittelille.
3) Pelätään, että seuraava pysäkki on kuolema.
4) Sisäinen tyhjyys, kun ei keksi mitään tekemistä, kun on niin ideaton ihminen.
5) Tylsä arki, jossa ankea koti ja yksinkertainen puoliso. Paetaan sinne, mistä sai sisältöä elämään eli töihin.
Eläkeläinen saa tienata miten paljon tahansa.
Jos työnantaja on jo soittanut kolmelle nuorelle, jotka on kieltäytyneet, niin sille eläkeläisille sanotaan ihan suoraa, että kukaan muu ei suostu tulemaan, auta meitä. Ja se ahne, työlle ja tittelille elämänsä perustanut, kuolemaa ja sisäistä tyhjyyttä pelkäävä tylsän puolison kanssa asuva ajattelee, että jos tämän kerran. Kun ne nuoret ei suostuneet, kun oli menoja ja sovittuja juttuja. Eläkeläisellä on aikaa, työttömällä ei.
OK, no kyllä sitten varmasti kelpaa duuni pienelläkin palkalla, jos sen saa eläkkeen päälle! Ja sehän työnantajaakin innostaa, kun ei tarvitse kummoisia maksella, koska valtio maksaa eläkkeenä loput (kurjasta)palkasta. Vähän kuin palkkatukityö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ei ole varaa jäädä eläkkeelle? Ei siellä huvikseenkaan roikuta.
Moni vakavarainen notkuu kuule siellä ihan harrastuksena kun "ei viitti tyhjiä seinä tuijotella kotona".
1) Ahneus. Eläkeläinen saa tienata eläkkeensä lisäksi jonkun verran.
2) Itsetunto, joka perustuu ainoastaan työlle ja tittelille.
3) Pelätään, että seuraava pysäkki on kuolema.
4) Sisäinen tyhjyys, kun ei keksi mitään tekemistä, kun on niin ideaton ihminen.
5) Tylsä arki, jossa ankea koti ja yksinkertainen puoliso. Paetaan sinne, mistä sai sisältöä elämään eli töihin.
Eläkeläinen saa tienata miten paljon tahansa.
Jos työnantaja on jo soittanut kolmelle nuorelle, jotka on kieltäytyneet, niin sille eläkeläisille sanotaan ihan suoraa, että kukaan muu ei suostu tulemaan, auta meitä. Ja se ahne, työlle ja tittelille elämänsä perustanut, kuolemaa ja sisäistä tyhjyyttä pelkäävä tylsän puolison kanssa asuva ajattelee, että jos tämän kerran. Kun ne nuoret ei suostuneet, kun oli menoja ja sovittuja juttuja. Eläkeläisellä on aikaa, työttömällä ei.
Kuinkas sattuikaan että jopa kolme kpl laiskaa työtävieroksuvaa työtöntä kiireistä nykynuorta peräkanaa vastasi pyyntöön kunnes ahkera ja työtäpelkäämätön eläkeläinen silkasta velvollisuudentuneesta tuli välittömästi apuun.
Joskus niitä on jopa 5, kun soitetaan harjoittelijana olleille, jotka on kertoneet, että voivat tulla sijaistamaan. Ei käy, kun on jo viikonlopuksi sovittu muuta tai ei jakseta tulla yöksi tai todellakin etuudet pienenee, jos tekee töitä. Eläkeläisillä ei moisia ongelmia ole.
Mitä se hyödyttää että aina suostuu sijaistamaan lyhyellä varoitusajalla omista suunnitelmista tai jaksamisesta huolimatta? Mitä se hyödyttää, että raapiin kasaan säästöjä, jotta tulee toimeen odottaessaan sijaisuuden palkkalaskelmaa ja sitten Kelan suoritusta? Annettaanko niille muka jossain jotain arvoa? Auttaako loputon venyminen jotenkin saamaan edes vähän pitempiaikaista työtä, vakituisesta puhumattakaan? Kissan viikset!
Niin, älä vaan ikinä jousta missään, oma mukavuus ennen kaikkea. Mutta älä sitten oikeasti ihmettele, miksi sinua ei vakinaisteta ikinä.
Ps. Minä olin 90-luvun alussa määräaikainen monta pitkää vuotta. Välistä viikon soppareilla ja tuntityöläisenä. Ei ne pätkätyöt mikään uusi keksintö ole. Mutta pidin huolen, että olen aina saatavilla. Minut vakinaistettiin. Niitä "emmä voi, kun pitää pestä tukka ja on yksi keikka, jolle saattaisin mennä" -tyyppejä ei. Sama logiikka pätee nykyään. Jos kaikki on työntekijälle ylivoimaista, häntä ei kukaan työnantaja kauaa vaivaa pyynnöin.
Minä tein tuota samaa kaksi vuotta 80-luvun alussa. Siksi ihmettelen tätä nykyistä pätkätyökäsitettä. Kesäksi sain ainoastaan 3 kuukauden sijaisuuden. Muun ajan olin puhelimen ääressä ja odotin, että klo 6 aamulla soitettiin, että aamuvuoro olisi, otatko vastaan. No otin tietenkin. Lankapuhelimien aikaan vielä joutui olemaan kotona varalla, että sai aina sille päivää saikkulomituksen.
Sitten sainkin äitiyslomituksen ja vakituisen paikan.
Meillä eläkeläiset tekee juuri saikkulomituksia. Kun ei mistään saa sijaista, niin aletaan soittelemaan eläkeläiset lävitse, että jonkun saa, ettei vakituisen tarvitse tehdä kahta vuoroa peräkkäin. Onneksi aina joku eläkeläinen suostuu tulemaan.
Ei sieltä työvoimatoimistosta saa tunnin varoitusajalla aamuvuorolaista tai yökköä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun täytyy eläkkeellä elättää vielä aikuisia lapsia tai ainakin avustaa.
Ja miksiköhän? No koska ne nuoret ei pääse töihin tienaamaan omaa elatustaan, sillä työpaikkoja varaa joku seitsenkymppinen harmaahapsi, joka pelkää, että eläke on yhtä kuin kuolema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ei ole varaa jäädä eläkkeelle? Ei siellä huvikseenkaan roikuta.
Moni vakavarainen notkuu kuule siellä ihan harrastuksena kun "ei viitti tyhjiä seinä tuijotella kotona".
1) Ahneus. Eläkeläinen saa tienata eläkkeensä lisäksi jonkun verran.
2) Itsetunto, joka perustuu ainoastaan työlle ja tittelille.
3) Pelätään, että seuraava pysäkki on kuolema.
4) Sisäinen tyhjyys, kun ei keksi mitään tekemistä, kun on niin ideaton ihminen.
5) Tylsä arki, jossa ankea koti ja yksinkertainen puoliso. Paetaan sinne, mistä sai sisältöä elämään eli töihin.
Eläkeläinen saa tienata miten paljon tahansa.
Jos työnantaja on jo soittanut kolmelle nuorelle, jotka on kieltäytyneet, niin sille eläkeläisille sanotaan ihan suoraa, että kukaan muu ei suostu tulemaan, auta meitä. Ja se ahne, työlle ja tittelille elämänsä perustanut, kuolemaa ja sisäistä tyhjyyttä pelkäävä tylsän puolison kanssa asuva ajattelee, että jos tämän kerran. Kun ne nuoret ei suostuneet, kun oli menoja ja sovittuja juttuja. Eläkeläisellä on aikaa, työttömällä ei.
OK, no kyllä sitten varmasti kelpaa duuni pienelläkin palkalla, jos sen saa eläkkeen päälle! Ja sehän työnantajaakin innostaa, kun ei tarvitse kummoisia maksella, koska valtio maksaa eläkkeenä loput (kurjasta)palkasta. Vähän kuin palkkatukityö.
Miksi tätä ei muuteta, että eläkeläisen lisäksi myös työtönkin saisi tienata työttömyyskorvauksensa päälle palkkaa niin paljon kuin haluaa ja töitä on, ilman että yli 300€ menevästä palkasta aletaan leikata puolet pois? Ihan epäreilua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylityöt sama juttu, vakituiset näännytetään työn alle, eikä työnantaja opeta uusia tekijöitä.
Miksi työnantajien on niin vaikea ymmärtää, ettei kouluista nyt vaan tule valmiita ammattilaisia, vaan uudet tarvitsevat ohjausta? Mitä ihmeen järkeä on maksaa enemmän ylitöistä ja vanhojen ajamisesta sairauslomakierteeseen, kun samalla rahalla kouluttaisi ja palkkaisi (usein yhteiskunnan avustuksella) nuorempia, kuitenkin koulutettuja, töihin?
Jokainen lause täyttä asiaa, kiitos.
Ahneus. Ja tietty se, että ei ainakaan isovanhemman hommia lastenvahtina tarvitsisi olla vaan "töissä". Itsekkyys on järkyttävää näillä suurilla ikäluokilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahneus. Ja tietty se, että ei ainakaan isovanhemman hommia lastenvahtina tarvitsisi olla vaan "töissä". Itsekkyys on järkyttävää näillä suurilla ikäluokilla.
? Töissä tarvitsee olla, jos ei ole varaa olla olematt. Hoidata muksusi jollain muulla.
Vierailija kirjoitti:
Omalla työpaikalla on tämä ap:n ongelma. Sairaalassa olen työssä.
Seniilit vanhukset roikkuu väkisin työssään vaikka olemuksesta ja otteista näkee että leikkaussaliin pitäisi laittaa näille porttikielto.
kiva tosiaan jos joutuu "pikkasen liikaa kokeneen" kirurgin operoitavaksi jolla alkaa jo ennen niin vakaa käsi väpisemään ja katse harittamaan jostain ikänäöstä ja muistikin paikkapaikoin että oliks se nyt oikea vai vasen jäsen mikä operoidaan..... Mutta en mää näitä hommia lopeta kun kuka nulikka mut ny korvaisi!
Vierailija kirjoitti:
Ahneus. Ja tietty se, että ei ainakaan isovanhemman hommia lastenvahtina tarvitsisi olla vaan "töissä". Itsekkyys on järkyttävää näillä suurilla ikäluokilla.
Meidän sijaistavat hoitsut eivät ole suurta ikäluokkaa vaan pari vuotta sitten eläköityneitä viiskyluvun puolivälissä syntyneitä. Suurethan ovat jo yli 70v.
Vierailija kirjoitti:
Itse 57vuotiaana pakerran hampaat irvessä, kuolemanväsyneenä hoitoalalla. Jäisin eläkkeelle heti huomenna, jos vain voisin ja jättäisin hommat nuoremmille. Eläkkeelle en pääse, työttömänä en selviä asutolainanlyhennyksistä. Joten pakko on vaan yrittää ..
Miksi hemmetissä noita hoitoalankin ihmisiä pitää pitää noin lujilla?
Miksei voi riittävästi palkata niitä ihmsiä auttamaan. Vaikka sillä rahalla mikä kermapercekansanedustajien sopeuttamiseläkkeistä säästyy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse 57vuotiaana pakerran hampaat irvessä, kuolemanväsyneenä hoitoalalla. Jäisin eläkkeelle heti huomenna, jos vain voisin ja jättäisin hommat nuoremmille. Eläkkeelle en pääse, työttömänä en selviä asutolainanlyhennyksistä. Joten pakko on vaan yrittää ..
Miksi hemmetissä noita hoitoalankin ihmisiä pitää pitää noin lujilla?
Miksei voi riittävästi palkata niitä ihmsiä auttamaan. Vaikka sillä rahalla mikä kermapercekansanedustajien sopeuttamiseläkkeistä säästyy!
Tai vaikka m...han..muutto.a vähentämällä.
Mua ainakin pelottaa työelämän loppuvuodet. Pääsen eläkkeelle 66-66-vuotiaana. Oon jo yli 50 runsaasti. En vaan pääse aiemmin eläkkeelle. Olenkohan enää edes elossa silloin?
Alue: Aihe vapaa
Tämän aalpeukuttajalle kerrottakoon, että teen kyllä edelleen sijaisuuksia, ihan itseni takia, että muutakin elämää näkisin ja ammattitaito säilyisi, mutta harmittaa niin vietävästi se, että työpaikoilla kaikki on vedetty niin tiukaksi ettei normaalivuoroihin saa ottaa riittävästi väkeä, joka ehkä pystyisi kattamaan myös äkillisesti sairastaneen työtoverin työt JA samalla olisi vakituista työtä useammalle, vaan lähiesimies joutuu jatkuvasti haalimaan ulkopuolisia sijaisia, sellaisia joita hyvin nopeasti saa ja ne ovat usein sitten eläkeläisiä - niitä samoja eläkeläisiä, joilla on jo säännöllinen tulo, eikä riippuvaisuutta palkka+etuuskuviosta ja sen tuomasta byrokratiasta ja viiveestä, eläkeläisiä, joilla ei ole kotonaan (enää eikä vielä) huollettavia ja hoidettavia, kenties yövalvomisineen, eläkeläisiä, joiden on niin helppo olla nuo vuodet kovin ylimieliä nuorten parjaajia. Entäs sitten kun oma vanhempi tai puoliso tarvitsee hoitoa ja samalla olisi pakko mennä töihin, jotta pysyisi listoilla? Entä jos elanto olisi siitä kiinni? Niinpä, ikäihmisellä voi olla kyllä oikein hyvä ammattitaito (joskin hitautta ja muutosvastarintaa, kuten on nähty), mutta kovin moni heistä on unohtanut mitä oli elämä ruuhkavuosina ja kenties lainat niskassa.